#5pf

Ajatuksena, että jokaisen ääni tulisi yhtä voimakkaana huomioiduksi.

Futiskatsomoista tällainen pohdinta tuli mieleen.

Kaaoksesta järjestykseen, ehkäpä Toisaalta, jos saman tekee väreille, tuloksena on harmaa. Erottaako jokin äänen ja värin toisistaan?

Meinaatko, että ylä- ja alavireisiä on yhtä paljon, ja lopulta kuuluisi niiden keskiarvo? Hmm... Mä luulen, ettei toimisi, ja lisäksi on myös niitä, jotka vetää yhdellä ja samalla nuotilla biisin kuin biisin. Mut kiva video. :)

@TAir värimaailman harmaata vastaa äänimaailmassa varmaankin kohina. Harmaassa valossa on kaikkia näkyvän valon aallonpituuksia, samoin kuin (valkoisessa) kohinassa äänen.

Ei taida tosiaan ihan noin toimia mutta toisaalta, jos kaikki vetäisivät identtisellä taajuudella (ja ajoituksella), niin ääniä ei hahmottaisi useiksi laulajiksi.

Voisi avata uuden #5pf-kysymyksen aiheesta onko valkoinen väri, mut se on niin iän ikuinen, etten viitti. Sen sijaan: Onko white noise ääni?

Mun mielestä kaikki minkä korva (mikä tahansa korva) kuulee, on ääni. :D

Onko kriteerinä nuoren, terveen ihmisen kuuloalue?
(Vanhus ei kuule heinäsirkkoja, koira kuulee ihmeellisyyksiä, puhumattakaan monista muista elukoista.) Onko ääni ääni, jos se on kaikkien tunnettujen olentojen kuuloalueiden ulkopuolella? Entä jos jossain viidakossa elääkin joku joka kuulee sen? Onko ääniä, joita kukaan ei kuule?

Ja @touqo:n lähtöpohdintaan tulee kyllä ajatuksia par'aikaa lukemastani James Surowieckin kirjasta the Wisdom of Crowds joka ylistää joukkovoiman kykyjä - tosin ihan muunlaisissa merkeissä kuin laulannassa :) - mutta jos paskat sävelkorvat hoilottaa keskenään niin ehkä niiden mielestä toistensa laulutaito on keskimäärin "ihan jees"? Ja sinällään musta Karaoke todistaa tän teorian.

--mistä tuli mieleen että kun hain isän eilen laulamasta karaokea, se selitti mulle koko kotimatkan kuinka yksi nainen oli laulanut Ferrariassa toooosi hyvin, ja että kuinka laulua esitetään, mutta tangoa tulkitaan ... en oikein osannut sanoa siihen mitään, kun laulutaitoni ovat periytyneet äidin puolelta. (isän ainoa kymppi peruskoulussa oli musiikista, ja kertoo jotain, jos mies ei osaa soittaa millään instrumentilla edes Ukko-Nooaa.)

@TAir minusta ääni on aina subjektiivinen kokemus, samoin kuin väri tai mikä tahansa muu esteettisen kokonaisuuden elementti. Ääni on juttu joka kuullaan. Jos joku kuulee jotain, se kuulee äänen. Minun ei tarvitse kuulla ääntä ymmärtääkseni sen olemassaoloa, riittää että joku muu pystyy havaitsemaan sen. Jotenkin tulee mieleen tarina keisarin vaatteista, mutta ihan erilaisella opetuksella...

OIkeastaan kaikkea musiikkia tulkitaan, jos se tehdään hyvin, mutta ensin pitää osata laulaa, voidakseen tulkita.

Meillä oli samaan aikaan laulua opiskelemassa kaveri, jolla oli hyvä baritoni, lauloi nuotilleen, mutta jonka laulu kuulosti... hengettömältä, sillä hänellä ei jollakin tavalla ollut mitään kosketusta siihen mitä hän lauloi

Minä olen aina yrittänyt selittää, että kun laulaa, lauloi sitten Schubertin Wiegenliediä, Una furtiva lagrima tai Komm, süsser Tod, se pitää laulaa niin että sillä saa persettä, siitä se tulkinta lähtee.

Jos laitetaan päällekkäin 438Hz ja 442Hz, soi meillä kuuluva ääni 440Hz ja tuo 4Hz erotus kuuluu vibraattona/huojuntana. @touqo Kyllä tuossa voi olla perää!

Se mikä tulkitaan oikeaksi ääneksi, nuotilleen, on varmaankin vain määrittelykysymys. Mikä onkin varmaan muodostunut vain jostain ääntelyiden keskiarvosta.

Arjen filosofiaa heti aamutuimaan...

@lindstorm crowdsourcing mullekin tuli heti mieleen. Onko tämä (nuotilleen laulaminen) samantyyppinen tehtävä kuin se, että arvioidaan, montako nallekarkkia on 10L lasikulhossa? Jälkimmäisessähän tarpeeksi iso joukko pieksee "asiantuntijan", kun siis otetaan keskiarvo joukon veikkauksista. (OT nallekarkkien lukumäärän arvioija olisi jälleen loistavaa printattavaa käyntikorttiin.)

Mutta toi tulkinta, mielenkiintoinen lisävivahde tähän. Voiko olla yhteisöllistä tulkintaa samalla tavoin, kuin yksilöllistä?