#AvoinJournalismi

Avasin tämän ketjun jo nyt, etteivät hyvät löydöt ja spontaanit fiilikset unohdu. Antaa palaa!

@J1one juttuprojektiin enempi metatasolla kuin varsinaisena "tuottavana" osallistujana (pelkästään jo oman freelance-toimittajastatukseni ja elinkeinoni suojaamisenkin takia:-) on syntynyt käsitys, että jos hanke levitettäisiin aika-akselille ja kaikkien osallistuneiden ajankäytölle laskettaisiin markkinahinta, niin tuottavuutensa ja taloudellisuutensa takia tätä jutuntekoprosessia ei välttämättä voi vielä suositella.

Mutta prosesseja viilaamalla, erityisesti #AvoinJournalismi:in optimoituja juttuaiheita valitsemalla, oikeita osallistujajoukkoja aktivoimalla jne.yms. suositan kuitenkin kokeilujen jatkamista:-). Ja jo tälläkin @J1one, @touqo ja Tivi pitää muistaa ilmoittaa seuraavan kerran Innovaatiokide-ehdokkaaksi, nimenomaan sen innovaatiojournalismin toisen puolen (innovaatioita journalismissa) ehdokkaana (vs. journalismia innovaatioista).

Ainakin jutun perässä oleva "suuren yleisön" ensimmäinen ja tässä vaiheessa ainoa kommentti (nimimerkillä "jonkin lajin asiantuntija" kiteyttää projektin - tai ainakin avoimen datan: "Voiko mitään hölmömpää enää keksiä?"

Kommentoi vaikka lyhyestikin avointa juttuprojektia!

Esimerkiksi:

• Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?
• Mikä projektissa oli hyvää?
• Mitä mieltä olet lopputuloksesta (printtiversio näyttää luonnollisesti aika erilaiselta)?
• Mitä muuta haluaisit sanoa?

Jutusivun keskusteluketjuunkin voi tietysti kirjoittaa, jos haluaa kommentoida jutun aihetta. Myös Bensonin haastatteluun on tullut kommentteja.

"Täytyyhän näistä löytää ensin tarve. On aivan hölyn pölyä esitellä merkityksettömiä tietoja. Esim. kunnan kokousten tiedot ovat avoimia, mutta kuka niitä viitsii katsoa. Ja kun asioille ei voi mitään."

@jal freeconomics maailmassa ajankäytön taloudellisuus on mielenkiintoinen teema. Ehkä ei ole mielekästä laskea kaikkien osallistuneiden, mutta varmaan jonnin verram mielekästä laskea @J1one n käyttämä aika.

Sitä ei voi kiistää, etteikö prosessissa olisi vielä rutkasti hiomista.

Millähän tavalla tämä vertautuisi asiantuntija-artikkeliin?

Itselleni on aiemminkin pyörinyt mielessä kollaboratiivisen toimitusjärjestelmän ajatus... eli jotain, missä juttua voisi lähteä rakentamaan alusta asti avoimesti ja yhdessä editorina esm. etherpad, mutta missä myös taittaja voisi liittää oman softansa, niin, että teksti siirtyisi suoraan Etherpadin kaltaisesta ympäristöstä taittoon ja taiton leiska näkyisi sekin kehittelyvaiheessa jo jossain.

Kollaboratiivisia haastattelu- ja tiedonhankintametodeita pitäisi kehittää.

Omistajuutta ei ehkä syntynyt niin vahvasti vielä. Yksi mahdollisuus olisi, että jos on olemassa vahva kirjoittajayhteisö, niin aiheiden keruun ja luonnostelun annettaisiin tapahtua kaaaaaikessa rauhassa hitaasti ja silloin, kun joku juttu lähtee vetämään, niin kirjoittajat voisivat itse pyytää audienssia ja apua toimittajalta näin: "me ollaan tässä nyt jonkun aika kasailtu juttuideaa X, mahtuisiko se teidän lehden johonkin numeroon ja voisitko sä toimia sen tuottajana". Tuottaja/mahdollistaja/toimittajalla olisi sitten prosessi takataskussa, millä se arvioisi jutun vaatiman panostuksen jne.

Taustalla olevan yhteisön eli qaikun konstellaatio vaikutti paljon, toisessa yhteisössä prosessi oli todennäköisesti hyvin erilainen

Qaikuun tarvitaan joku tapa laittaa yhden threadin viestit automaattiseurantaan... nyt riippui paljon siitä, kuka milloinkin muisti pingata

Luin paperilehden jutun, näytti vanhalta tutulta kun oli jo tsekkaillut taittoleiskahahmottelua netissä.

Ajoitus osui siten hienosti, että pääsin käyttämään tätä esimerkkinä journalistisesta innovaatiosta puhuessani verkkoviestinnän ja journalismin yhtymäkohdista eräälle toimitukselle tänään töissä.

Sitten vaikutelmiin:

Parissa kohtaa kaipasin, että väittämä olisi pantu jonkun suuhun.

En ole varma, olisinko kiinnittänyt huomiota samaan, jos en olisi tiennyt kuinka juttu syntyi, eli että aihetta hyvin tuntevat ihmiset sen kirjoittivat. Mutta nyt kavalasti journalistisen tekstin sisällä oli sellaisia lausuntoja, jotka eivät olleet neutraalia tietoa, vaan mielipiteitä.
¨
Esim.1: "Ehkä suurin syy suljettuihin tietovarastoihin on kuitenkin oman organisaation tulosohjaus ja asenne." Suurin syy?

Esim. 2. "Kilpailuun tuli 23 hyvää ehdotusta, niin ideoita, pilotteja kuin valmiita sovelluksiakin." Hyvää?

Molemmat arvioita, jonka esittäjäksi lukeutuu nyt kirjoittajakollektiivi. Perinteisesti toimittaja kai laittaisi arvion jonkun suuhun.

Kielioppivirhe: Näin datan käyttökin helpottuisi, kun kutsumuodot olisi aina samanlaisia. po. olisivat.

Seurasin hanketta ihan sivusta ja tunsin kokeneeni ihan ansiotonta arvonnousua kun nimi oli kirjoittajalistassa ensimmäisenä. Ymmärrän toisaalta rajaamisen vaikeuden: millainen kontribuutio sitten on riittävä?

@J1one on tehnyt aivan loistavaa duunia näyttäen mallia toimittajakollegoille ja pomoille, että näinkin voi journalismia tehdä. Toivottavasti jatkoa seuraa.

Kun esittelin keissiä meidän väelle töissä, korostin, että perinteisellä menetelmällä juttu olisi varmaan syntynyt nopeammin ja stressannut tekijää vähemmän. Lisäarvona on se, että juttuun on sitoutettu asiasta tietäviä: jos nyt joku avoimeen dataan intohimoisesti suhtautuva tyyppi tulee rutisemaan, että jotain puuttuu tai oli väärin kerrottu, voi kyllä hyvin sanoa että olisit tullut itse mukaan auttamaan, mitäs enää ruikutat. Minusta passiivisesta jälkipalautteesta pitäisi voida siirtyä juuri tämän kaltaiseen ennakoivaan tiedon avoimeen hankintaan.

Vielä kerran iso käsi koko porukalle!

Kokemuksista/fiiliksistä: nyt seuraa floodia.

Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?:

Sinänsä mitään ei olisi pitänyt tehdä toisin, päivääkään en vaihtaisi pois. Tämä oli parhaiden arvauksien siivittämänä tehty jonkinlainen pioneerityö, ainakin täällä päin Tellusta.

Mutta jos (tai siis kun!) seuraavaa AvoinJournalismi-työtä lähdetään touhuumaan, tai jos jopa mietitään tällaisen toimintatavan tuotteistamista, kannattaa mielestäni pähkiä esm seuraavia juttuja:

• Mitä ammattimaisen ja koulutetun toimittajan kannattaa tehdä? Virheajattelua on se, että työmäärä olennaisesti pienenisi; pikemminkin toimittajan työn tulisi kohdentua olennaisempaan, eli integrointiin. @Tuija tämä siirtyy sinun kommenttiin: parhaimmillaan toimittaja voi tällä tavalla olennaisesti virtaviivaistaa omaa työtään. Samalla kuitenkin stressitaso varmasti saattaa kasvaa, koska hän on enemmän riippuvainen muiden panoksesta.
• Miten parhaiten motivoida? Miten pitää homma aktiivisena vaikuttamatta spämmääjältä. Tässä kun ei kuitenkaan jaeta palkkaa, niin ihmisiä pitää motivoida jotenkin muuten. Tällainen ennakkotapaus voi palkita julkisuuden ominaisuudessa, mutta se ei luonnollisestikaan toistu, ainakaan montaa kertaa.
• Milloin avoin juttu kannattaa tehdä? Suomi on suht' pieni maa ja tätä stooria saattoi ”varjostaa” esm Innovaatiojuna, joka rullaili juur ennen kuin tämä lyötiin liveksi – itse asiassa se sai aikaan jopa jotain väärinkäsityksiä, että tämä olisi ollut jonkin pähkinän jatke tms.
• Miten handlata tekstin ”omistajuutta”? Tässä harjoituksessahan Etherpad tarjosi värikoodistoa tekstin alkuperäisen tuottajan jäljille pääsemisen helpottamiseksi, mutta jonkinlaisen konsensuksen myötä värittämisestä luovuttiin. Perusteluna se, että värien poistaminen madaltaa kynnystä muokata kenen tahansa tekstiä, ei siis vain omaa, mikä on mitä tavoitettavin asia. Samalla kuitenkin menetettiin se, että tekstin tuottaja voisi seurata oman tuotoksensa elämää (mikä kuitenkin on sekin omalla tavallaan tärkeää – tekstit ovat tavallaan lapsia kirjoittajilleen). Tämä liittyy myös @apoikola:n kommenttiin yllä.
• Mikä olisi mahdollisimman erillinen aihe tästä uudesta yhteisöllisen kirjoittamisen menetelmästä? Seuraava juttu pitäisi kirjoittaa jostain aiheesta, joka ei ole sosiaalista mediaa, datan jakamista tai edes tietotekniikkaa nähnytkään. Näin voitaisiin paremmin todeta menetelmän todellinen soveltuvuus, eikä olisi vaaraa metodipuuron ja substanssivellin sekoittumiselle.

Mikä projektissa oli hyvää:

Oli varsin vänkää päästä työstämään tekstiä ihmisten kanssa, joista läheskään jokaista ei ollut koskaan nähnyt livenä, mutta joista silti tiesi aikaisemman verkkotoiminnan perusteella, että he ovat eri välkkyjä yksilöitä.

Oli kivaa todeta, että ”semi-ohjailtu” artikkelin kirjoitus verkossa on mahdollista. Jopa tällainen pilottiprojekti osoitti IMHO sen, että tulosta syntyy, kunhan vaan riittävän ahkeraa ja fiksua porukkaa on langan päässä.

Mitä mieltä olet lopputuloksesta:

Printti on printti ja minusta se näytti sangen mukavalta. Se välitti juuri sellaisen kudelman oloisen fiiliksen, jota tällä kanavallakin aiemmin pohdittiin – hyvää työtä @J1one ja taittokumppanit TiVillä! Webbiversiossa lämmittää linkkien viljava käyttö. Joka nämä kaksi asiaa onnistuu yhdistämään, ansaitsee sulkia hattuunsa. Calling iPad? :-)

Mitä muuta haluaisit sanoa:

Jouni, tuo sinunkin yllä lainaamasi pointti, eli: ”Täytyyhän näistä löytää ensin tarve. On aivan hölyn pölyä esitellä merkityksettömiä tietoja. Esim. kunnan kokousten tiedot ovat avoimia, mutta kuka niitä viitsii katsoa. Ja kun asioille ei voi mitään.” on minusta validi. Tämä välittää juuri sitä fiilistä, mitä ihmisillä saattaa olla. Jos kunnat tai muut julkishallinnon tahot jakavat tietonsa avoimeksi, niin se ei vielä riitä kuntalaisille, vaan pitää löytyä välitahoja, jotka tekevät hyödyllisiä palveluita, jotka toimivat sillanrakentajina. Myös toiseen suuntaan, eli siten, että ”asioille voi jotain”.

Lisäksi tahdon sanoa, että oli kyllä ilo ja kunnia olla tässä mukana! Ja, kuten Jouni totesi, tämä oli vasta alkua...

Jep, kiitokset @J1one @touqo ja @muut!

Ja se vielä piti sanoa, että oli tosi hankalaa pitää näppejä erossa itse substanssin tuotannosta! Jääväsin itseni vähän sivuun, koska halusin ottaa pikkaisen fasilitaattorimaisen roolin. Vakuuttelin Jounille syksyllä, että kyllä Qaikusta löytyy innokasta porukkaa tällaiseen hankkeeseen. Ja löytyikin, kiitos siitä @kaikki!

Jostain syystä TIVI:n näytenumero on tullut postissa aina, kun siellä on ollut jotain itseä kiinnostavaa juttua. :) Kattelin juuri lehteä ja oli tosiaan "vanha tuttu" kuten @Tuija kin totesi. Vaikka en loppujen lopuksi ehtinyt paljon osallistua varsinaiseen kirjoitukseen, niin omiakin jälkiä löytyi jutusta. Outo osallisuuden ja yhteisen tuotoksen fiilis. Sekoitusta ja yhteistä tuotosta.

Minusta tässä oli hyvää se, että juna saatiin taas kerran perille asti! Pitemmässä projektissa fasilitaattorit ovat tärkeitä. Kun jokainen vuorollaan ottaa vastuuta ja avaa "lukkoja", niin homma etenee. Mutta en tälläkään kertaan ollut mitenkään varma etukäteen, että näin tapahtuu. Kriittinen massa löytyi, ja mikä tärkeintä jutun teemasta päästiin alkuväännön jälkeen yhteisymmärrykseen, eli syntyi yhteinen tavoite, johon kirjoittajat saattoivat sitoutua. Ehkä jokunen jäi siinä vaiheessa poiskin.

Vastavuoroisen työskentelyn ja prosessikirjoittamisen käytännöissä on selvästi vielä paljon harjoittelemista. Siinä varmasti riittäisi juttuja, mitä olisi voinut tehdä toisin, mutta kyse on kuitenkin myös pitemmästä työtapojen kehittämisestä ja toimintakulttuurin yleisestä muutoksesta. Yhden pioneerikokeilun jälkeen tätä osa-aluetta ei kannata hirveästi alkaa ruoskimaan. Oleellista lienee huomata juuri se, että ensimmäinen kerta oli ensimmäinen kerta ja siitä voidaan parantaa, oppimisen kautta. Seuraavalla kerralla sitten parannetaan.

Mikä asiantuntijoita motivoi kirjoittamaan? Omassa talossa olen huomannut, että ainakin se, jos joku toinen kirjoittaa ensin vastakkaisesta näkökulmasta tai virheellisiin oletuksiin liittyvän artikkelin. Tässä artikkelissa kirjoittajat olivat suht samaa mieltä asioista. Olisi mielenkiintoista tehdä juttu, jossa olisi kaksi vastakkaista (tai useampia) näkökulmaa. Sekin aina motivoi, jos teemana on jotain uutta ja erikoista, jossa on ehtinyt hankkia asiantuntemusta.

Omasta osallistumisestani arvioisin, että minun olisi pitänyt tanakammin puolustaa standardoinnin näkökulmaa kirjoittamalla siitä Etherpadiin, eikä vain tänne Qaikuun. Ja koska en tunne tekniikan asioita tarpeeksi, olisin voinut itse haastatella ihmistä joka tuntee tai hankkia hänet kirjoittajaksi.

Kaikkiaan oli erittäin mielenkiintoista seurata miten juttu edistyi. Tuskien taival @J1one :lle, veikkaan, mutta maalissa ollaan ja hymyillään.

@TarjaO hauska idea toi vastakkainasettelu! Voisi olla jännä koittaa kirjoittaa tällaista nokitus- tai väittelynäkökulmasta käsin.

Muita syitä motivoitua mukaan lähtemään voisi olla, jos toimittaja lupaisi aikanaan lapioida yhdessä synnytetyn aineiston Wikipedia-artikkeliksi. Näin voisi kokea todella osallistuneensa johonkin avoimeen yhteiseen tekemiseen, eikä vain yhden median sisällöntuotantoon. Tämä siis yhtenä ajatuksen poikasena muita projekteja silmällä pitäen, sitten kun oman nimen lehdessä näkemisen viehätys karisee. Ammattijournalistin rooli sisällöntuotannon kirittäjänä on varsin tarpeellinen, ja olisi hauska sitten seurata miten Wikipedian moderointiyhteisö ottaisi tuotoksen hampaisiinsa ja mitä siitä jäisi jäljelle :D

Mielenkiintoinen näkemys @Tuija. Itse ajattelin, että jutun printtaaminen oli tässä se juju. Tai ei printti sinänsä, mutta yleensä somen kanavoituminen perinteiseen mediaan. Yleensähän some tulee mukaan vasta jutun julkaisun jälkeen, kommentteina ja keskusteluina (lukuunottamatta jotain satunnaisia sorsastuksia). Mutta joo, Wikipedia- tai vastaava editoitavissa oleva artikkeli voisi joka tapauksessa olla hauska idea tällaisen "jälkihoitoon" ja parannettuihin versioihin.

Aivan erinomaisia huomioita, @Tuija @touqo @apoikola @hponka @TarjaO !

Olen itse ollut hetken Qaiku-pimennossa, mutta tässä pari pikakommenttia:

@Tuija siivoilin pois joitakin mielipiteitä, mutta joitain sinne tosiaan jäi. En pohtinut asiaa kovin syvällisesti, mutta tuntui siltä, että juttu (eli tekijät) oli(vat) asennoituneet jo lähtökohtaisesti niin myönteisesti datan avaamiseen, että mielipiteet sopivat "kaikkien" suuhun.

Säädin muistaakseni joitain lauseita passiiviin tyyliin "pidetään hyvänä", mutta sitten tajusin, että se ei tietenkään ole oikea tapa muuntaa mielipiteitä "yleisiksi totuuksiksi". Ajanpuute tuli tässäkin vastaan, mielipiteiden poistaminen sujuvasti olisi vaatinut enenmmän tai vähemmän lisätyötä.

Se kielioppivirhe oli nolo. Saataa olla, että taitolle aiheuttamani kiireen takia kolmannen osapuolen oikoluku jäi jopa kokonaan väliin.

Erittäin hyvä @Tuija, ettet markkinoinut tätä toimintatapaa nopeana ja helppona! :)

Koetan vielä saada kasattua omat prosessinaikaiset muistiinpanoni luettavaan muotoon.

Tulossa tilaisuus datan avaamisesta, bisnesvinkkelistä: http://www.forumvirium.fi/node/360