#ELMA-raportti

Aktiivista, sosiaalista ja soveltavaa oppimista oppimissisältöjen tulisi tukea; olla muokattavaa ja muovautuvaa.

Mietin, että alkaako ekologisuus olla jo tavoiteltavaa? Entä hyvä elämä, onnellisuus?

@tuomotu eli tiedon auktoriteetit joutuvat sopeutumaan.

Tämänhetkisen empiirisen ja osallistuvan havainnointini perusteella ainakin lukiolaisille hyvä yo-todistus ja päättötodistus voittaa hyvän elämän ja ekologisuuden prinsiipit. Mutta jos asiaa kehitellään, voi löytyä muitakin kaikuja.

Onnellisuuden tavoitteleminen on erittäin vaarallista, ja oppilaitosten ei tulisi millään tavoin puuttua asiaa.

@Herra jep, koulu jatkakoon ihmisten piinaamista ja kiusaamista :-) joojoo, se, mikä on onni yhdelle ei ole toiselle, mutta mitä sanotaan keskusteluun äärimmäisestä tietokeskeisyydestä tunnetaitojen ja sosiaalisen pääoman kustannuksella.

Myös työelämässä on tullut hyviä tuloksia sairauspoissaolojen vähentymisenä, kun emotionaaliseen puoleen on kiinnitetty huomiota.

Sellainen lähestymistapa joka kunnioittaa oppijaa yksilönä ja voimavarana. Jokaisella oppijalla on annettavaa oppimisprosessissa. Tieto ei liiku kaatamalla sitä päähän.

Voiko kansainvälisyys ja kulttuurienvälisyys olla tavoite oppimissisällöissä?

Olen itse pitkään ajatellut ympäristöongelmia yms. globaaleja isoja ongelmanratkaisujuttuja ja miten kulttuurien välisen kohtaamisen pienet jutut voivat haitata paljon yhteistyön etenemistä (toki myös raaka taistelu eloonjäännistä).

Voisiko laajempana viitekehyksenä toimia kestävän kehityksen eri ulottuvuudet ja näkökulmat, kuten kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys yhdistettynä ekologiseen kestävyyteen.

@TAir totta, kestävä kehitys mielletään turhan usein turhan kapeasti, tuo ekologinen pinnalla.

Ympäristöministeriö avaa hyvin noita kestävän kehityksen näkökulmia ja niihin liittyviä strategioita. Ulkoministeriön globaalin etiikan puheista löytyy myös hyviä pointteja liittyen esim. kulttuurien kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen (vaikka tuo linkattu uutinen onkin yli 10 v. vanha).

@TAir Kiitos!!! Kirjoittelen pienen pläjäyksen arvolähtökohdista. Siinä sopii olla kriittinen ja kukkahattu viilentykään vintissä, kiitos vain muistutuksesta @Herra, mutta silti pitäisin arvolähtökohtiakin tärkeinä nostaa esille.

olisko humanistiset arvot mitään? vrt perustuslaki 2 artikla

@hyvaelama ja se, että jo riittää työelämän huonontuminen. Kyllä sitä tulee välillä tosissaan mietittyä, että innovaatioista puhutaan suurella äänellä, mutta sitten toisaalta edellytykset hykassa, sillä kyse on siitä pienestä ihmiskipinästä ja välillä yhteisökipinästä...

Minä tykkään paskaa siitä että koulu tai päiväkoti tukee minkäänlaista arvomaailmaa.

Se ei ole koulun tai päiväkodin tarkoitus.
Muistan kuinka räjähdin, kun päiväkodin täti tuli selittämään miten pitäisi puhua päiväkodin arvokasvatuksen tukemisesta.

Arvokasvatus on vanhempien asia, ja koulun ja päiväkodin tulee tukea sitä, vain sitä, eikä koululla tulisi olla mitään omaa agendaa, joka poikkeaisi edes opettajan märässä unessa kodin arvoista.

@Herra Mietipä hetki onko kulttuurin ja arvojen erottaminen mahdollista.

Ei mitään väliä.
Koulun on pyrittävä arvoneutraaliin opetukseen.

@Herra onko perustuslakikin turha kun siinä on arvovalintoja?

Itseasiassa Suomen perustuslaki sisältää lähtökohtaisesti väärän arvovalinnan, sillä se on säädetty laittomalla tavalla, sellaisella, jota ei ole ollut valtiosäännössä.

Ja perustuslaki taas ei sinällään kelpaa lähtökohdaksi.
Se että koulun arvo-opetuksen tulisi olla ensisijaista ja että koululla olisi oikeus antaa arvokasvatusta joka on ristiriidassa vanhempien arvojen kanssa, on minusta eettisesti sietämätöntä.

@annerongas innovaatiopuhe on usein pelkkää retoriikkaa ilman arvopohjaa, moraalia ja eettisyyttä

@hyvaelama +1

@Herra hmmm.... tarvitaanko koulua nykyisenä instituutiona että perustuslain henki toteutuu - toisaalta
valtio instituutoiden kai pitäisi noudattaa peruslakia - en tosiaan ole juristi mutta jotenkin tämä systeemi on sääntöjen muodostamassa solmussa

Yksittäisten opettajien pyrkimys arvoneutraaliin opetukseen ja neutraalina esimerkkinä olemiseen epäonnistuu väistämättömästi, enemmän tai vähemmän. Miksi? Koska opettajakin on ihminen, ei robotti tai poliittinen lauselma.

Mistä arvoista koulu voisi sanoa henkilökunnalle ja vanhemmille, että näiden esiintuomiseen ainakin pyritään? Jostain meille kaikille, kulttuuritaustasta riippumatta, yhteisistä arvoista.

Meillä oli ala-asteella yhtenä tärkeimmistä arvoista "luonnon kunnioitus" - se toimi musta tosi hyvin 100 oppilaisessa ja yli 100 vuotisessa koulussa.

Just koska yksittäisten opettajien vaikutus lapsiin on todella suuri, on hienoa miten peruskouluihin on pyritty tuomaan läpinäkyvyyttä. Jo sellainen pikku juttu, kuin ikkuna käytävälle luokan seinässä, tekee kuulemma paljon.

Onko lapselle tai aikuiselle haitaksi elää erilaisissa ympäristöissä? Vähintään tutustua? Voi olla, että on. Tämä on vain kysymys.

Arvoneutraalius? Tunnustan arvostavani tiettyjä asioita, silti voin opetuksessa lähestyä asioita monesta suunnasta, mutta aina se oma arvostukseni paistaa läpi. Mitä enemmän yritän olla muka arvoneutraali, sitä enemmän paistaa.

Mikä on työelämän aikuiskoulutuksen suhde arvolähtökohtiin? Usein olen itse ollut tilanteissa, joissa minun oma osaamiseni mitätöidään, ei edes kysytä, että mitä jo tiedän tai olisiko minulla jotain annettavaa kokonaisuudelle. Kaikille samaa liukuhihnalta ja jos ei jätetä kelleen aikaa kysyä tai väittää vastaan, helppo rahastus, ohessa tilinumero.

On totuttu helppoon rahastukseen. On ensin opetettava kyseenalaistamiskulttuuriin.

@juffe
"Sellainen lähestymistapa joka kunnioittaa oppijaa yksilönä ja voimavarana. Jokaisella oppijalla on annettavaa oppimisprosessissa. Tieto ei liiku kaatamalla sitä päähän"

Taisit tässä kuvata olennaisimman Steiner pedagokiikasta. Omatkin mukulani sinne menossa. Sieltä voisi ottaa ainakin esimerkkiä yksilön vastuusta, omilla aivoilla ajattelemisesta, taiteesta opetuksessa ja yksilön lähestymistä subjektina. Mä taidan tietää ainaki keneen toi viimeinen koha uppoaa :) @hyvaelama

@Asialista Aika hyvin on sitten keksitty pyörä uudestaan. Olemme miettineet ja mietimme uusiksi koulutusasioita. Voisiko asiat tehdä paremmin, voisiko oppiminen olla mielekästä ja mielenkiintoista. Ikäänkuin vahingossa samalla oppisi asioita, kun pääsee itse tekemään ja ajattelemaan. Siis ihan aikuisille ihmisille uusia asioita. "Koiria koulutetaan." @Bolter

Kiitoksia.

@juffe
Kävin juuri viime viikolla tutustumiskäynnillä koulussa ja muhun teki kyllä vaikutuksen se historian opettajan opetustapa. Se mietti sitä eri ikäkausien kautta, että silloin kun oppilaat ovat siinä vaiheessa, että ulkonäkö ja kaikki estetiikka kiinnosti niin niille opetettiin antiikin historiaa ja taas murkkuilijat rämäpäät sai opiskellla sitten Rooman historiaa. Tämä "vahingossa oppiminen" on minun käsitykseni mukaan juuri Steiner pedagokiikan tapa opettaa lapsia. Kannattaa käydä tutustumasssa Porvoon Fredrika-kouluun ja jutella siellä opettajien kanssa. Sieltä löytyy vielä aivan mahtavia esimerkkejä siitä, miten vanhemmat pitävät koulua pystyssä ja voittanut aivan käsittämättömiä vastoikäymisiä kaupungin ennakkoluuloja vastaan.

Puhe siitä, että koulutus (taloustieteestä nyt puhumattakaan) voivat olla arvoneutraaleja, on mun mielestä omituista. Jo se, että meillä on ilmainen peruskoulutus tai tuettu opiskelu, heijastaa monia arvoja. Edelleen se, mitä valitaan opetussuunnitelmaan mukaan opetettavien asioiden joukkoon, sisältää suuren määrän arvovalintoja. Puhumattakaan yksittäisen opettajan arvojen heijastumisesta opetustilanteessa.

Keskeinen juttu mun mielestä se, että niin suunnitelmien kuin operatiivisen toiminnan tasolla tuodaan esiin arvopohja, jolta ponnistetaan. Tuota arvopohjaa pitää voida kriittisesti myös arvioida. Mutta jos näin ei tehdä, on kyse indoktrinaatiosta. Indoktrinaation vaara on myös siinä, jos kuvitellaan sellaiset asiat, joihin liittyy arvoja, olevan arvoneutraaleja.

Itse olen tykästynyt aristoteliläistyyppiseen käsitykseen yhteisöllisestä, aktiivisesta ja järkeä omaavasta ihmisestä, joka pyrkii potentiansa turvin kohti hyvää elämää ja onnellisuutta. Niin ihmisten potentia ja kyvyt kuin heidän käsityksensä hyvästä elämästäkin ovat erilaisia, ja tätä erilaisuutta tulee kunnioittaa. Siksi politiikan, koulutuksen yms. arvolähtökohtana pitäisi olla ihmisarvon loukkaamattomuus ja vapaus sekä ihmisten toimintamahdollisuuksien tukeminen. Muuten ei synny hyvää elämää.

@hyväelämä ja muut: Mun mielestä innovaatioretoriikan ja -politiikankin iso ongelma on siinä, että eritasoiset keinot ja tavoitteet sekoittuvat päämääriin ja/tai se, että päämääristä ei uskalleta puhua, vaan ainoastaan (mukamas arvoneutraaleista) keinoista ja tavoitteista. Kaikenlisäksi innovaatioita tarkastellaan lähinnä yritysten ja talouden vinkkelistä (talouskasvu, tuottavuus jne).

Talouskasvu ja julkisen sektorin tuottavuus ovat toki tärkeitä tavoitteita lyhyellä ja keskipitkälläkin aikavälillä. Siksi monet innovaatiopoliittiset toimenpiteet/keinot ovat ihan perusteltuja. Ongelma on kuitenkin siinä, että juuri kukaan ei puhu päämääristä. Tai edes muista tavoitteista (tai kauhuskenaarioista), joita valitut toimenpiteet voivat edistää. Keinojen eettisiä ulottuvuuksia (hyvässä tai pahassa) ei siis juurikaan vaivauduta miettimään.

Talouskasvu tai julkisen sektorin tuottavuus eivät liene päämääriä eikä niillä ole itseisarvoa. Eikä edes niiden mahdollistamilla julkisilla palveluilla tai rahoituskriisissä olevalla hyvinvointiyhteiskunnalla. Niillä on ainoastaan välinearvoa, koska ne ovat keinoja tukea ihmisten hyvää elämää. (jos hyvää elämää nyt esimerkiksi voitaisiin pitää yksilöiden ja ihmiskunnan päämääränä)

John Kaon mukaan innovaatioissa on kyse yksilöiden, yritysten ja kansakuntien kyvystä luoda haluamaansa tulevaisuutta. Pidän tästä määritelmästä. Nyt meidän vaan pitäisi tietää, mitä haluamme ja minkätyyppisten arvojen puolesta liputamme. Tästä pitäisi puhua enemmän. Aloitetaanko ?

@sarliosi Haluamamme yhteinen Päämäärä ja toimintaa ohjaavat arvot on se juttu, joka esim. innovaatio- ja koulutuspolitiikassa olisi hyvä tietää. Se pitäisi olla tärkein keskustelun aihe, eikä instrumentit/keinot puhumattakaan tuppeen sahattu lauta.
Voisitko täällä avata sitä citizen intensive maailmankuvaasi, se tuntui innostavalta!

@sarliosi wow, se oli hieno virkistävä näkökulma!

Tuo innovaatiot talouden ja yritysten vinkkelistä pitää paikkansa ja on saanut vierastamaan koko asiaa. Nyt kun proffa meni heittämään käyttäjäinnovaationäkökulman tutkimukseeni niin pakko kai innostua. Pitääpä tutustua Kaoniin.

@sarliosi Onko hyvinvointiyhteiskunnan ja hyväntekeväisyysyhteiskunnan välinen ristiveto koskaan sovitettavissa yhteiselle arvopohjalle? Jotkut haluavat uskoa ihmisen luontaiseen kykyyn toimia yhteiskunnassa oikeudenmukaisesti jos niille annetaan mahdollisuus, ja jotkut taas koulutusjärjestelmän arvopohjan muokkaavan ihmisistä järjen avulla vasta toimintakykyisiä. Mielestäni poliittiset arvokysymykset aina jollain tavalla palautuvat käsitykseen ihmisestä ja siitä pitäisi arvokeskustelu aloittaa. Onko järki=hyve=onni vai sitten aistit ja vaistot ja niistä muodostuva todellisuus. Minä en koskaan ainakaan järjen avulla pääse itseeni kiinni vaan kokemuksen kautta. Jos tämä kokemus rationalisoidaan olemattomiin, voidaanko me koskaan tavoittaa ihmisestä sitä puolta mikä on inhmillistä. Inhimillisyydestä löytyy kaikki mikä ihmisessä on rumaa mutta samalla kaikki mikä on myös kaunista. Järki olisi sitten työkalu näiden kahden väliselle painille. Mielestäni opetuksen pitäisi antaa lähtökohdat tällaisen työkalun käyttöön mutta se ei saisi tehdä inhimillisyydestä järjen vastakohtaa. Miten siis luodaan haluamamme tulevaisuus yhteiskunnassa, jossa osa hakee turvaa ja järjestystä ja osa vapautta ja estetiikka. Mahtuvatko ne samaan utopiaan? En minäkään oikein osaa päättää...

@jounikj Kao on mainio jazz pianisti (Zappan kanssa soitteli aikoinaan), nykyään käy suomessakin konsultina, hänen kanssaan asioidessa kannattaa muistaa kuka maksaa ja mistä.
@Asialista mulle on kanssa vaikeeta tämä rationaalisuuden rautahäkissä pysyminen, järki luo raportteja ja suunnitelmia jotka sitten jää hyllylle, joku suurempi luo unelmia, joita on jo kiva ja innostavaakin toteuttaa. Järki ja tunteet eivät voi korvata toisiaan. Järjelle on tyypillistä käydä asiat läpi siten, että ne ovat täysin selkeitä ts. 'suljettuja'. Tällä tavoin ei voi käsitellä kovin avoimia ja monimutkaisia asioita. Ihmisen järki ei yksinkertaisesti riitä kaaoksen käsittelyyn; järki on myös hidas. Tunteeseen tai intuitioon perustuvassa ajattelussa ja toiminnnassa lopputulos voidaan luoda nopeasti, mutta epäselväksi jää, millä perusteella siihen on tultu, onko se oikein ja myös, mitä tarkalleen ottaen on päätetty, mutta tuntuu todennäköisesti 'hyvältä' -

@hyvaelama Samaa mieltä. Everything flows... näin on kuulemma sanottu jo 2000 vuotta sitten. Aistien ja tunteiden avulla voi päästä virtaan kiinni ja surffailla siinä. Järki tulee sitten apuun kun virta pitää pysäyttää. Siinä se sitten on pysähtyneenä Strategiassa, sitä toteuttavissa prosesseissa ja niihin liittyvissä projekteissa. Hyvin jalkautettuna. Sääli vain, että se virta vain jatkuu ja tilanne onkin sitten aivan eri. Miten löydettäisiin työkaluja surffailuun? Ei siitäkään kyllä tule mitään jos on ne arvot hukassa....

@asialista ja muut: Olen samaa mieltä siitä, että poliittiset arvokysymykset palautuvat viimekädessä ihmiskäsitykseen. Jonka pitäisi olla koko arvokeskustelun lähtökohta (ks. myös toinen keskustelu aiheesta onko perustuslaki suomi 2.0 kelpoinen). Järki taas erottelee meidät monista muista telluksemme olioista ja on oiva apuväline niin teknisten kuin moraalistenkin asioiden työstämisessä mainitsemassasi virrassa (sen sijaan että toimisimme pelkkien vaistojemme ja aistiemme varassa). Eikä se yksistään ihmisyyttämme muodosta.

Kysymys järjestyksen ja turvallisuuden sekä toisaalta vapauden ja estetiikaan yhteensovittamisesta ei kai tarvitse olla ratkaisematon yhtälö ? Turvallisuuden kaipuu kai on yleisinhimillinen ominaisuus, ihan niinkuin vapaudenkaipuu. Mutta eihän todellista vapautta synny silloin, jos pelko on läsnä. Entä mitä on järjestys ? Onko se jollekin myös estetiikkaa ? No joo, nyt loppuu oma sivistys ja tietämys, tämä on ihan intuitiivinen heitto :)

@Hyväelämän mainitsema tutkimusintressini (citizen-intensive innovations) peräänkuuluttaa paitsi ihmislähtöistä innovaatiotoimintaa, myös (näin aikaansaatuja) ihmislähtöisiä arvontuotannonmalleja. Siksi tarvitsemme laaja-alaista keskustelua paitsi siitä, miten ja minkälaisen ihmisyyden ja arvojen varaan yhteiskuntaamme rakennamme, myös siitä, millainen on käsityksemme moraalisesti kestävästä ja hyvää elämää edistävästä yhteiskunnallisesta työnjaosta (ihmiset/kansalaiset, valtio, yritykset, kolmas sektori). Tästä olisi mukava jatkaa &qaikuilla.

@sarliosi Entä mitä on järjestys? Onko se jollekin myös estetiikka?
Tämän vapauden ja estetiikan niputtaminen olisi ehkä pitänyt tehdä toisella tavalla. Lähinnä on jäänyt nyt siitä Kierkegaardin kirjasta tämä esteettisen ihmisen määritelmä mieleen (hyvin vapaa tulkinta)...eli hänen mukaansa suurin osa on esteetikkoja, toisin sanoin aistien ja vaistojen perässä meneviä ihmisiä joille järki ja yhteiskunnan lait on iskostettu kepillä. Sitten on näitä tietoisia esteetikkoja (hedonisti?), jotka tekevät valinnan elää aistien ja vaistojen varassa. Pointti oli kuitenkin se, että esteetikko ei voi olla eettinen. Minä henkilökohtaisesti en siihen usko.
Annan tässä esimerkin, jollainen tilanne on ollut tai tulee olemaan luultavasti jokaisen ihmisen elämässä. Tämä menee vähän aiheeseen, jota ei yleensä tällaisilla palstoilla avata mutta toimii mun mielestä hyvin ja onhan tämä Qaikun henki avointa...
Suurin osa suomalaisesta yhteiskunnasta on sitä mieltä, että järjestys yhteiskunnassa säilyy parhaiten kun ihmiset ovat yksiavioisia. Kaikki varmasti ymmärtää ihmisen seksuaalisuuden ja estetiikan yhteyden ilman esimerkkejä, joten kysymys muotoutuu seuraaavaksi. Jos tietoinen esteetikko tulee oman järkeilyn kautta lopputulokseen, että ajatus jossa elämässä on vain yksi partneri on älytön ja törmää toiseen ihmiseen, joka elää parisuhteessa. Nyt se tunne ja vaisto menee demokraattisen? käsityksen kanssa ristiin ja kokemus siitä, että tällainen järjestys joka yhteiskuntaan on määrätty menee esteetikon omaa vapautta vastaan. Järjellä ajateltuna tässä tullaan siihen tulokseen, että yhteiskunnassa on sovittu yhteiset säännöt ja niitä pitää noudattaa, joten päädytään lopputulokseen missä tunteet ja vaisto laitetaan sivuun ja unohdetaan koko juttu. Jokainen joka on ollut pikkujouluissa tietää, että edellinen lopputulos on aika epätodennäköinen. Sydämellä ja omallatunnolla päätyy siihen lopputulokseen, että oma ratkaisuni toimia tunteiden ja vaiston perusteella loukkaa niin monien tunteita, särkee perheitä jne, joten päätyy siihen tulokseen että tunteet ja vaistot sivuun ja toimin sen mukaan mitä "sydän" (tämä on nyt metofora jollekin mitä en osaa tarkemmin selittää) sanoo. Kumpi siis kontrolloi ihmistä paremmin järkiratkaisu vai sydän? Kumpi nostaa toisen ihmisen katuojasta, järki vai sydän? Kumpi rakastaa ehdoitta järki vai sydän? Kumpi kontrolloi tunteita ja vaistoja paremmin, järki vai sydän? Järjestämmekö siis yhteiskunnan ihmiskäsityksen mukaan, joka hilluu holtittomasti pikkujouluissa? Joka järjen perusteella kieltää oman ruumillisuuteensa ja pitää sitä heikkoutena? Vai ihmisen, joka... nyt loppukin sanat. Tätä täytyy miettiä...
Ja niin tosiaan monen mielestä ajatus, että ihmiset sitoutuvat vain yhteen rakkauteen elämässä on tosiaan hyvin kaunista. Toisaalta myös kahden tuntemattoman kohtaaminen ja aistien perään lähteminen on myös hyvin kaunista. Esteetiikassa on varmasti esimerkkejä molemmista tapauksista? Sillä riskillä, että tämä johtaa kaaokseen niin täytyy moinen sitten kokonaan kieltää.

@hyvaelama Perustuslaki keskustelu on myös hyvin mielenkiintoinen. Kurosen kirjassa sitä mielestäni hyvin paljon avattiin. Täytyy palata siihenkin kunhan nämä 2009 vuoden sudokut saan kuntoon.

"any society that would give up a little liberty to gain a little security will deserve neither and lose both" -Benjamin Franklin

'Internet joka on globaali 'perustuslaki' on ääriliberaalien poikien standardoima' Martha Nusbaumia mukaillen, siksi opettajien politiikkojen olisi hyvä olla rakentamassa uutta perustuslakia.

Kuulin jostain ajatuksen, että jos yhteiskunta haluaa olla täysin ja sataprosenttisesti läpinäkyvä ja vapaa korruptiosta, täytyy sen toimia myös täysin ilman yksityisyydensuojaa. Scary.

@simison Totta kai se on niin.
Poikani tais sanoa lukiossa ollessaan, että täydellinen turvallisuus edellyttää täydellistä kontrollia, ja täydellinen kontrolli edellyttää täydellistä valvontaa.

Piratismi, lapsiporno ja terrorismi ovat keppihevoset joilla valtiovalta ja sen omistavat yritykset tulevat ulottamaan kontrollin jokaiseen koneeseen, asuntoon ja autoon.

Koulutuspolitiikasta ja siitä kenen arvoja se edustaa kiistellään varmasti loputtomiin niin kauan kuin siitä päätetään enemistövallalla poliittisesti. Yksityinen, sääntelystä ja valtiollisesta opetussuunnitelmista vapaa koulutusmarkkina olisi todellinen vaihtoehto. Luopumatta vasemmistolaisesta sosiaalipoliittisesta agendasta tämä voitaisiin toteuttaa kaikille lapsille jaettavilla koulutusseteleillä. Sen jälkeen lapset ja vanhemmat päättävät, millaiseen kouluun haluavat. Ihan niinkuin muussakin palvelutuotannossa asiakas päättää.

Jos poika olisi itse halunnut, olisin suonut hänen lähtevän vuodeksi tai kahdeksi sisäoppilaitokseen hörökorvien saarelle, mutta ei kelvannut.

Valtiollinen koulutusseteli voisi itse asiassa olla vapaasti myös ulkomailla käytettävissä, elleivät työvoimaministeriö ja opettajien ammattiliitto pillastu ideasta.

Itse kyllä varoisin ainakin sosiaalialan ja terveysalan ammattilaisia, jotka ovat kasvaneet arvovapaassa vyöhykkeessä. Riittäkö oikeudessa, asiakkaille ja omaisille, ettei koti opettanut arvoja?

Sairaala tietysti edellyttää hoitajalta esim. tiettyä ammattietiikkaa. Näin ollen oppilaitos joutuu sen opettamaan, koska oppilaat eivät ehkä halua oppilaitokseen, joka ei opeta sitä, mitä työelämä vaatii. Ja eikö tässä jo todettu aika yksimielisesti, että kaikessa kommunikaatiossa tietysti välittyy jonkinlainen arvomaailma, joka tiedostettu tai tiedostamaton. "Arvovapaata" koulutusta ei ole.

Mutta en haluaisi isänä, että poikani koulu opettaa hänelle esim. että "neekerit ovat tyhmiä" tai että "jukiset palvelut takaavat yhteiskunnallisen tasa-arvon". Sen sijaan olisi hyvä keskustella toisaalta genetiikan vaikutuksesta älykkyyteen yleensä, toisaalta eugeniikan ja rotuajattelun karmeasta historiasta. Tai esitellä erilaisia arvioita poliittisesti ohjatun julkisen talouden tehokkuudesta ja asemasta, niin Suomen taloushistorian, taloustieteen perusteiden kuin tasa-arvotutkimuksenkin kannalta.

Mutta koska näistäkään faktoista ei voi puhua arvovapaasti, valitsisin silti mieluummin koulun, jossa arvomaailma painottuu humanismiin ja talousliberalismiin, eikä kansallisen edun vaalimiseen ja sosiaalidemokraattiseen valtion ohjaavan taloudellisen roolin korostamiseen.

Koulutuksen tehtävä sanotaan olevan kulttuurin uusintaminen. Tän pitäisi tarkoittaa kriittistä arvojen ja normien tutkailua. Mutta väistämättä se myös sosiaalistaa meidät (hyvässä ja pahassa) yhteiskuntamme olemassaoleviin toimintamalleihin ja käytänteisiin. Eikä sitä kai käy kieltäminen, että tarvitsemme jonkinlaista yhteiskuntasopimusta... Mutta kysymys siitä, miten yhteiskuntajärjestyksessä huomiodaan erilaiset ihmiskäsitykset (esim. eetikko, esteetikko), on kinkkinen. Siksi tätä ihmiskäsityskeskustelua tulisi käydä niin koulutuksen kuin muidenkin institutioittemme kehittämisen yhteydessä.

Yksi kiinnostava tapa yhdistää tunteiden ja mielihalujen sekä järjen ja kurinalaisuuden ihmiskuvaa, on ns. uushedonismi. Uushedonisti hakee mielihyvää, mutta toisin kuin perinteinen hedonisti, joka kyllästyy saamaansa, uushedonisti tyydyttyy myös pelkistä mielikuvista. Siis vaikka firman pikkujoulupäiväunista. Samalla hän saa tyydytystä siitä, että pystyy kontrolloimaan omaa toimintaansa (siis pysymällä tietyissä asioissa vain mielikuvatasolla).

Jäin muuten itse miettimään tuota kulttuurin uusintamisen tehtävää: Onko itseasiassa niin, että nykyään helposti kuvittelemme koulutuksen olevan vain yksilöiden oma projekti ? Miten itseasiassa tulisi määrittää yhteiskunnan ja yksilön tavoitteet ja päämäärät koulutuksessa ?

Miten tulisi määrittää yksilön ja yhteisön tavoitteet missä tahansa asiassa? Siinäpä politiikan ydin, ja todiste siitä, että puhe oikeisto-vasemmisto-jaottelun vanhanaikaisuudesta on turhaa.

Libertaarina lähden siitä, että yhteisö ("yhteiskuntasopimus" jos niin halutaan) voi ja saa periaatteessa toimia vain vapaaehtoisen järjestäytymisen kautta. Jokainen terve aikuinen päättäköön ruumiistaan ja omaisuudestaan ja tekemistään työ- ja kauppasopimuksista itse. Valtiolla ei ole verotusoikeutta enempää kuin "yövartijavaltion" ylläpitämiseen tarvitaan.

@gatestone: Ei kai oikeisto-vasemmisto vs. yksilö-yhteisö -tavoitteet nyt ihan tällä tavalla mene ? Ei kai oikeistolaisuus automaattisesti tarkoita libertalistista ja/tai uusliberaalia politiikkaa ? Politiikka voi lähteä yksilön (tosiasiallisten ) vapausoikeuksien kunniottamiseta ilman että se tarkoittaa sosialisointia. Tietty Hayek yms. voi määritellä verotuksen omaisuudenturvan loukkaamiseksi. Mutta ihan yhtä hyvin voidaan vaikka meidän (julkisin varoin tuettava) koulutuspolitiikka määritellä myös elinkeinoelämän voimavaraksi. Esim. suomalainen (pisatutkimuksenkin ylistämä) (julkisesti rahoitettu) koulutus on niin yksilön kuin yhteiskunnankin etu. Vai olenko ihan pihalla tästä(kin) aiheesta ?

Olet oikeassa, on myös olemassa "oikeistolaista" "valtiokapitalismia", ja esim. Länsi-Euroopassa koulutus on ollut historiallisesti kirkon tai julkisen vallan (sosiaalistava, holhoava ja pakotettu) projekti, joten omasta mielestään markkinahenkiset oikeistoliberaalitkin täällä usein näkevät koulutuksen osana valtion roolia (toisin kuin USA:ssa).

Mutta julkinen koulutus ei kuitenkaan ole oikeasti markkinaliberalismia, ihan määritelmällisesti. Minusta se on pikemminkin vasemmistolaista sosiaalidemokraattista sekataloutta kuin minkään sortin oikeistolaisuutta. Myönnetään että termit oikeisto-vasemmisto ovat kyllä moniulotteisia historiallis-talodellis-moraalisella akselilla.

Koulutus- ja muunkin politiikan keskeisimpiä kysymyksiä ja vedenjakajia on joka tapauksessa suhtautuminen siihen, pitäisikö koulutus (ja terveydenhuolto) yksityistää vai ei. Eli kyseessä on rajanveto markkinat-valtio -akselilla, jota minulla on tapana ehkä vähän löysästi kutsua oikeisto-vasemmistoakseliksi.

Yksinkertaistin tästä tosin vielä toisen poliittisesti aivan kriittisen akselin pois: eli sen, pitäisikö julkisen vallan kuitenkin kerätä runsaista veroja ja antaa rahoilla kansalaisille koulutus- ja sairasvakuutusvoucherit, jolloin saamme yhdistettyä egalitaarisen vasemmistoeetoksen ja "oikeistolaisen" taloustieteen markkinamekanismin.

Nyt olisi hyvä tilaisuus jatkaa tätä arvokeskustelua! Tekes on avannut oppimisympäristöt-ohjelman valmistelun syyskuun puoliväliin saakka nettijoukoille. Facebookissa jo aktiivisuutta http://www.facebook.com/group.php?gid...

Qaiku-kanava löytyy http://www.qaiku.com/channels/show/Te...

Kestävä kehitys. yksilötasolla omien vahvuuksien ja intressien tunnistaminen ja kasvu siltä pohjalta.. Kansainvälisyys, kulttuurien valinen ymmärrys ja yhteistyö.

Tähänastinen keskustelu, arvopohja ja tulevaisuudessa tarvittavat taidot, oli mielestäni tiivistetty ja väliotsikoitu taitavasti! ELMA-rapo s. 13

(merkkaa itsensä keskusteluun, jotta löytää tämän helpommin ensi viikolla, kun on aikaa saada tämä keskustelu sisäiseen jakeluun)

@TAir mainitsema ELMA-rapo löytyy täältä.

(teen @eskoliukset ja merkkaan tämän ketjun, kun nyt ruokatunnilla täytyy syödäkin)

(ankeeta, kun m.qaikusta on hävinnyt ketjun tallennusmahdollisuus!)