#Journalismi

Koska crowdsourcing on terminä jotenkin hankala käyttää ja kuulostaa monista vieraalta, olen etsinyt sopivaa sanaa, jolla kuvata sitä, miten journalisti voi hyödyntää sosiaalisen median keinoja tiedonhankintaan, esittämällä kysymyksiä ja saamiinsa vastauksiin jatkokysymyksiä. Siis makusteltavaksi: verkostohaastattelu.

Sopisiko se kuvaamaan esimerkiksi Jouni Tikkasen Kuukausiliitteeseen tekemän jutun tiedonhankintametodia?

Ei huono. Tämähän alkaa olla jo vakiintunut jornalistninen menetelmä, jolta vain puuttuu nimi. Joitain tyypillisiä ominaisuuksia:

• Hämärtää rajan taustatutkimuksen ja haastattelun välillä
• Hastateltavia ei tarvitse hakea yksitellen, vaan lähteet/haastateltavat saapuvat jutun tekijän luo
• Haastateltavien lausunnot yleensä lyhyitä, toistettavissa suoraan ja todennettavissa jälikäteen

Seuraavaski olisi kiinnnostavaa nähdä juttu, joss on käytetty tätä menetelmää jonkin muun aiheen kuin puhtaasti sosmediaan rajaantuvan ilmiön uutisointiin.

En ole lukenut juttua mutta termi kuulostaa käyvältä. Paitsi jos haluaa tarkoittaa vain sos.median verkostojen käyttöä lähteenä. Ihmisten verkostoihin kuuluu myös heitä jotka eivät käytä sos.mediaa. Eli verkosto on terminä laajempi kuin vain sos.mediaverkosto.

@skaari totta kyllä tuo. olisiko joku muu sana parempi? haen tässä siis termiä, joka avautuisi journalistille, ja kuvaisi netissä työskentelyn tätä tapaa, jonka piirteitä ovat, että

• Kysymys esitetään verkon yhteisöllisellä foorumilla, jossa kysyjä/toimittaja on itse jäsenenä
• Sopii hyvin tilanteisiin, jossa ei tarkkaan tiedetä, kuka olisi paras henkilö vastaamaan, vastuutetaan asiasta tietävät ihmiset itse ilmoittautumaan
• Se on eri asia kuin gallup, johon voi vastata kuka tahansa satunnainen vastaantulija, ja se on eri asia kuin sähköpostikysely, jossa toimittaja lähettää kysymykset suoraan valitsemalleen henkilölle
• Vastaajien joukko on semi-rajattu, vastaaminen on periaatteessa avointa, verkoston jäsenille
• Verkostohaastattelijan taitoihin kuuluu syöttää oikea-aikaisesti jatkokysymyksiä ja tarkentavia kommentteja, jotta keskustelu kehittyy haastattelun kannalta haluttuun suuntaan

Verkostohaastattelun haasteita

• Onko ko. verkostossa oikeita ihmisiä vastaamaan esitettyyn kysymykseen? Eri aihealueiden kysymyksiin pitää osata hakea vastauksia erilaisilta foorumeilta

Ajankäytöllinen näkökulma

• Toisaalta aikaa säästyy, kun kysymys tavoittaa yhtaikaisesti laajan yleisön
• Toisaalta aikaa kuluu vastavuoroituuden toteuttamiseen, verkostosuhteiden ylläpitämiseen niinä väliaikoinakin, kun ei olla itse hankkimassa tietoa vaan ehkä osallistutaan muiden avaamiin keskusteluketjuihin

Laadullinen anti

• Yhteisössä vastaukseen tulee lisää moninaisempia näkökulmia, kun vastaajat voivat komentoida ja täydentää toistensa vastauksia
• Group-thinkin vaara, yhteisön yhdenmukaissuuuden paine voi joissain tilanteissa estää eri tavalla ajattelevia ilmaisesmasta valtavirrasta poikkeavia ajatuksiaan

Kysymys: tuleeko itse lopputuote, journalistin kokoama juttu, tavallaan tarpeettomaksi, kun joukko ihmisiä käy jo tiedonrakentelun prosessin läpi keskenään

Vastausehdotus: ei, koska se julkaisu on tarkoitettu eri yleisölle

@hponka @ubiq @juhana2 mitä sanotte verkostotutkijoina, olisiko tästä kehitettävissä uudenlainen tapa kuvata sosiaalisen median ympäristöissä tapahtuvaa tedonhankintaa

@Tuija hienoa tästä saisi gradun tai akateemisen paperin, mutta myös journalistisen menetelmän. Kuten @jjmajava totesikin, niin tätä tehdään, mutta termi uupuu. Itse laittaisin tämän yleisesti ottaen crowdsourcingin alle, jossa vastaaminen ulkoistetaan nimeämättömästi netille. Esm iltapäivälehdet ovat jo pitkään repineet suomalaisten seksikäytös -raportteja nettikyselyllä yhdistettynä vapaatekstikenttiin (gallup -malli). Tuosta saisi äkkiä parsonsilaisen nelikentän eri jutuntekomalleista: pelkkä keruu-fasilitointi ja täysin avoin-semisuunnattu.

Käyn tätä varmaan hieman läpi 24.9. Oleellista mielestäni on tuo journalistinen fasilitointi ja tässä mielessä esm ip-lehdet ovat vielä alkutekijöissään. esitit tuossa jo läjän keskeisiä pointteja. Oma vastaukseni kysymykseen: ei. Se miten toimittaja voisi tuosta äkkiseltään jatkojalostaa ("käy jo tiedonrakentelun prosessin läpi keskenään"): tulosten peilaaminen toiseen verkostoon / yhteisöön; peilaus aiempiin tuloksiin; tulosten siirtäminen toiseen ympäristöön; yleistäminen ja päätelmät.

Toisaalta @Tuija tässä olisi sopiva kohta threadia että verkostohaastattelun verkostohaastattelemiksi fasilitoisin threadia kokemuksistasi netikettikirjasta =)

Arkihavaintona on, että lehdissä, radiossa ja telkkarissa viitataan Sosiaaliseen Mediaan lähteenä samalla tavalla kuin Sotkamo-lehden toimittaja Hevosmiesten Tietotoimistoon (HTT), joka paikallisuutisoinnissa tarkoittaa tarkennettuna Sotkamon Shellin Baarissa poikkeavia äijiä, jotka kommentoivat paikallisia ilmiöitä ja kunnallispoliittisia päätöksiä. Pienelle lehdelle tämä tarjoaa vaikutelman kommentoinnin laajuudesta. Kun Sosiaaliseen Mediaan viitataan, syntyy samanlainen vaikutelma, että "mielipiteen takana" on enemmän kuin kourallinen ihmisiä.

Joo, oikein hyvä avaus. Termikin on hyvä (vaikka itse karsastan vähän tuota verkosto-etuliitettä, mutta se on vain mun oma ongelma). Lisänä tuli mieleen toiminnan eri tasot eri konteksteissa vähän tähän tyyliin. Eli ajatus siitä, että tiedonhankinnassa voi olla erilaisia osia ja yhteistyön syvyyden suhteen erilaisia verkostoja/parvia.

@Tuija (cc @ubiq ja @visualradio): verkostohaastattelu on kyllä osuva termi tällaiselle crowdsourcingille - ja toimii mielestäni yhtä hyvin muussakin yhteydessä kuin journalistin työkaluna (vrt. ryhmähaastattelu). Nimenomaan verkostoa pitkin tieto keskustelusta/haastattelusta kulkeutuu nopeasti monille potentiaalisille osallistujille ja lopulta mukana on ihmisiä ympäri ko. verkostoa.

Noin siis ihannetilanteessa. Varmasti tavallisempi tilanne on, että keskusteluun osallistuu vain kysyjän lähiverkoston (vahvat sidokset) jäseniä. Käytännössä se näkyy siten, että kaikki osallistujat tuntevat toisensa jo ennestään. Siitä voi myös muodostua harha, ettei palvelussa juuri muita olekaan - mikä ei tietenkään pidä paikkansa. Verkostohaastattelun tehokkuutta voisi lisätä kutsumalla heti alussa mukaan useita ko. palvelun solmukäyttäjiä vähän kauempaakin verkostosta, mutta se edellyttäisi palvelun käyttäjäverkoston tutkimista etukäteen.

Lisäksi mainitsemasi groupthink on todellinen vaara. Monesti sosiaalisen median sanotaan olevan demokraattinen ympäristö, jossa kaikki saavat äänensä esiin. Usein käy kuitenkin niin, että verkoston keskeiset käyttäjät "määräävät sävelen", tai ensiksi kannatusta saanut mielipide/ehdotus muodostuu yhteiseksi. On aina helpompaa olla samaa kuin eri mieltä.

Eli toimittajan näkökulmasta verkostohaastattelu voi antaa helposti vääristyneen tuloksen.

@juhana2 juuri tällaisia oneliner -kiteytyksiä, kuten kirjoitit, näemmä tämä aika huutaa: "preferoi asynkroniaa, minimoi synkronia ja kunnioita hiljaisuutta (ja katso kuvalinkki)". Kohtuulliseen ja selkeään tiivistämiseen yltää myös Sami Viitamäki osallistamis -vinkeissään: http://klikkaatasta.fi/luku10.php

@hponka mainitsemasi uhat ovat toki relevantteja aloittelevan verkostohaastattelijan käsissä - mutta niin on koko sosiaalinen media. Oman kokemukseni mukaan - mitä olen osallistunut eri verkostohaastatteluihin (ennen kuin termi ilmaantui (: ) esm Jaikussa ja Qaikussa - ne kyllä vuotavat aika hyvin eli diversiteettiä syntyy ihan puhtaasti välineiden ominaisuuksien kautta so. ihmisten kirjoitukset yksittäisiin threadeihin näkyy jokaisen omille kontakteille ja ne herättävät kiinnostusta ja auttavat myös löytämään verkostohaastattelu -tilanteita.

Solmuihmisten kutsumista voi pitää yhtenä fasilitoinnin keinona eli esm kutsutaan solmuihmisiä avaamaan keskusteluja (vrt. sukupolvifoorumi.fi), kutsutaan heitä kommentoimaan threadia (vrt. ping) tai pyydetään heitä koostamaan aikaansaatua. Toki tämä vaatii kotityöt eli heidän tunnistaminen, kuten totesit, mutta niin vaatii jo oikean verkoston tunnistaminen oikeille kysymyksille.

Pitäisi tehdä itsekin muutama avoin innovointi -kokeilu vuodenvaihteen jälkeen. Taustapaperi aiheesta on aika pitkällä, menossa aluksi Parven wikiin. Piti olla jo tänä syksynä, mutta tuli muuta kirjoitettavaa. See on ensisijaisesti suppea kirjallisuuskatsaus - Surowiecki, Howe, Leadbeater, Viitamäki etc.

Joka tapauksessa jo yksistään tässä threadissa olisi jo nyt ainekset johonkin hieman blogimerkintää isompaan ja jäsennellympään so. ilosanoman levittämiseen. @Tuija tämänhän voisi ottaa löyhäksi teemaksi ja Qaiku-demoksi 24.9., miten ihmiset sitten innostuvatkaan ja ehtivät verkkohaastattelua 24.9. session aikana.

Tämänkaltaista ideaa/prosessia olen joskus esittänyt alustakokeilua myöden toimitusorganisaatiolle - ei silloin, aika monta vuotta sitten ns. ottanut tulta.

@jal Minä myös ehdotellut. Erityisesti aikakauslehdet ja erikoislehdet voisivat löytää uudesta tavasta tehdä lisäarvoa, josta maksetaan. Ei tieto sinänsä tai uusi asia, vaan synteesi, näkemys, tulkinta...jäsentäminen - tolkku.

Ennen nettiä ja sos.mediaa kaverigalluppeja pidettiin laiskuutena ;D

@erkka osut nyt asian ytimeen: ns. RL kaverit eivät riitä, vaan journalistin, joka haluaa olla hyvä verkostohaastattelija, on osattava hankkiutua mukaan sellaisiin verkostoihin, jotka ovat hänen työssään käsittelemiensä aiheiden kannalta relevantteja.

Samaanhan hieman viittasivat @skaari RL-verkostoiden osalta , @hponka vahvojen siteiden viittauksellaan, ja vähän sinne päin kai tuo HTTkin menee.

Ennenhän nämä @ubiq in esille tuomat solmuihmiset olivat RL tyyppejä, joiden tiedettiin tuntevan paljon ihmisiä. Jokaisen journalistin arvokkainta omaisuutta on laaja yhteystietojen rekisteri. Jutunteon on voinut aina aloittaa ns. "kilauttamalla kaverille" ja päästä sitä kautta kiinni potentiaalisiin haastateltaviin. Verkostohaastattelussa haastateltavien etsiminen, kysyminen ja näkökulman tarkentuminen olisi avoin ja julkinen prosessi, joka dokumentoituisi reaaliajassa.

Vielä noihin bulletteihin lisäisin saman seikan, josta crowdsoursing- tai osallistamis-ohjeissa muistutetaan, eli että verkostohaastattelun tekemisessä on tärkeää rehellisyys, ilmaista avoimesti, kuka on ja mitä mediaa edustaa ja millaista juttua on tekemässä.

Siis, verkostohaastattelu == katuhaastattelu mutta tietylle yhteisölle? Toimittajan vastuulla varmaan katsoa että verkosto on oikea, ja sen "vastaverkostokin" on huomioitu yhtä lailla. Toisaaltahan verkostohaastattelu voisi olla parempi kuin nuo mitä uutisissa tavalliset "mitä mieltä X:stä" haastattelut kadulta pysäytetyille ihmisille; ehkä verkostovastaajien kontekstista/historiat näkee riippuvuussuhteet tms. Katuhaastatelluista ei sitä näe. + Verkostohan on "aina" olemassa, myös uutisen julkaisun jälkeen, joten asiaan voisi muutkin palata myöhemmin.

UUTISPOHDINTAA. Miten Sosiaalinen Media, Mossad, Suurvalta, Stora Enso, Suomen Poliisi, Itämeren Valtiot, EU ja Nato ovat käsitelleet Arcitic Sea mysteerialusta, joka oli puutavaralastissa matkalla Pohjois-Afrikkaan ja sieltä mahdollisesti eteenpäin Iraniin ohjukset ruumassa? Tämän sumuverhon läpi SoMe tai edes perinteinen media ei näe. Miten paljon maailmassa on uutisoitavaa, joka jää sumuverhojen taakse? Kuinka paljon hyväksymme uutisena sellaista, joka on pelkkää harhautusta? Onko tähän tarjolla muuta kuin "Aika hoitaa ja paljastaa", jos on paljastaakseen?

Perinteisen katugallupin sijaan itse näkisin verkkohaastattelun pikemminkin sellaisena, että mennään MuroBBS -kaupunginosaan haastattelemaan jostain aiheesta tai sitten suomi24 -taajamaan jostain toisesta.

@visualradio Kiitos kysymyksestä. Puit sanoiksi median alennustilan. Kun jotain aidosti merkittävää tapahtuu, media kyykähtää. Rahkeet eivät riitä? Rähmälläolon ajan sylikoirasta olisi voinut kehkeytyä kelpo vahtikoira mutta saimmeko vain päiväperhoja räksyttävän likinäköisen rakin?

@Tuula hyvä pointti, että verkosto on olemassa myös uutisen julkaisun jälkeen - ja keskustelu jatkuu.

Verkostohaastattelun hyväksi käytännöksi suosittelen myös linkkaamista suoraan alkuperäiseen threadiin. Pahinta on viitata anonyymisti "sosiaaliseen mediaan". Vähintäänkin pitää mainita palvelun nimi ja mielellään myös verkoston tarkempi aihepiiri, esim. "Qaiku-palvelun #kanavalla tehdyn verkostohaastattelun mukaan..." tai "Anna-lehden verkkokeskustelun osallistujien mukaan..."

off topic, tämän ketjun osallistujia saattaa kiinnostaa napsaista YLEn Atte Jääskeläinen Qaiku-kontaktiksi

@Tuula mielestäni verkostohaastattelu ei ole sama kuin "katuhaastattelu mutta tietylle yhteisölle" - koska katuhaastattelussa ihmiset yllätetään kontekstin ulkopuolella, heille esitetään pari kysymystä ja se siitä, he eivät voi halutessaan selvittää, mitä muut ovat vastanneet eivätkä palata täydentämään vastaustaan myöhemmin.

Verkostohaastattelun hyvät käytännöt listaan laittaisin vielä määräajan: ketjusta näkyykin jo, milloin se on postattu, mutta viestinnän asynkronisuuden ja jutuntekoprosessien erilaisten rytmien vuoksi on hyvä tietää, vieläkö vastaus ehtii päivän, viikon tai kuukauden kuluttua mukaan alkuperäiseen tarpeeseen.

@hphonka Tuosta linkittelystä olen samaa mieltä. Harmittaa nähdä viittauksia "tutkimukseen X", ja sitten joutuu itse kaivamaan sen alkuperäisen tutkimuksen jota lähteenä on käytetty.

Mikä on toimittajan oma verkosto? Public timeline vs. ne "oikeat" kontaktit. Esim. suomi24 on niin laaja, että jos tavoitehakuisesti lähtee jotakin kysymään, niin sieltä saa minkä tahansa mielipiteen ulos, luulen. Kävisikö termiksi yhteisöhaastattelu?

Itse mietin, miten tuon automerkin tapauksessa esim. vuoden päästä kohua ihmetellään. Silloin olisi kiva, että kaikki nämä ketjut joita on eri puolilla olisi jonkin toimittajan jemmassa (jos taas ko. palvelu on vielä edes hengissä, eihän nekään ikuisia ole).

Kiitos tähänastisesta kehittelystä @Tuula @hponka @kitti @ubiq @erkka @jal @jjmajava @skaari @ubiq @visualradio @juhana2 ! Bloggasin aiheesta työblogissani

@Tuula: yhteisö-sanaa välttäisin tässä yhteydessä, koska välttämättä ko. keskusteluun osallistuvat eivät muodosta minkäänlaista yhteisöä.

@Kitti Viime vuonna (2008) käytin Twitteriä ahkerasti ja yritin käynnistää keskustelua talouslamasta, pankkikriisistä, reaalitalouden kriisistä. Aktiiviset amerikkalaiset Twitterin käyttäjät jatkoivat sosiaalisen median, iPhonen ja muiden tappajasovellusten analyysiä. Tässä suhteessa Qaiku ja Jaiku ovat olleet hiukan enemmän kosketuksessa todellisuuteen, mutta parhaimmat keskustelut ovat edelleen samoja, jotka innostivat ihmisiä kulmakuppiloissa aikoinaan. Suuret sosiaaliset kysymykset eivät herätä intohimoja. Ehkä osallistujat kokevat kyvyttömyytensä vaikutta ja siksi on helpompi käsitellä yhteiskunnallisesti vähemmän tärkeitä asioita.

Tuo Arctic Sea on jo oma maailmansa, niin peitelty, suojattu, hämätty ja sumutettu, että SoMe on täysin hampaaton. En väitä, että yksilötasolla kukaan tavoittelisikaan suuria Scooppeja, mutta kommentoin, koska välillä tuntuu siltä, että SoMe haluaisi olla mukana vaikuttamassa ja jopa yhteiskuntaa rakentamassa. Ei vielä pysy vasara ja kirves kourassa.

@visualradio Jos Arctic Sea olisi otettu somessa kunnolla käsittelyyn, tiedon jyvistä olisi päästy jäljille varmaankin. Itselle oli selvää (eihän sitä vielä todistettu ole) että siellä oli aseita mukana, kun kuulin, että se oli uinut liian syvässä... ja sen jälkeen moni muu asia loksahtaa paikalleen aiemmista havainnoista (Venäläiset sukellusveneet perässä, valesignaaleja sijainnista jne)

@Ile En tiedä, olisiko yksittäisestä tai joukkuesankariteosta ollut some-porukoille mitään hyötyä. Venäläinen journalistihan joutui lähtemään maasta - Turkkiin. Otin tämän esimerkiksi siksi, että telkkarissakin oli "tutkijoita", jotka suolsivat täyttä soopaa tai vaihtoehtoisesti pelkkää spekulaatiota. Oikeat(kin) tiedot olisi kumottu ja todennäköisesti virallinen vaikeneminen on se lääke, jolla ruohonjuurikommentointi "jää omaan arvoonsa". Keinoja on tietenkin "demokratiassakin" useita.

Huvittavan yksityiskohtana oli, että Stora Enso ei tehnyt rikos- tai katoamisilmoitusta. Yrittäkää viedä siltä vaikkapa rekkakuormallinen niin varmasti reagoi. Signaaleja tietenkin tuli. Ehkä suuret mediatalot tiesivät, mutta vaikenivat "kansallisen edun" takia.

Miten paljon meille tarjotaan muuta sumua, jonka läpi emme näe ennen kuin arkistot aukeavat 50 vuoden kuluttua?

Semmoinen tuli vielä tästä mieleen, että alkutilanne (mitä toimittaja on jo valmiiksi ajatellut ja mitä on jättänyt ajattelematta) vaikuttaa varmaankin paljon lopputulokseen eli siihen, mihin suuntaan tai suuntiin keskustelu/vastaukset ohjautuvat. Esim. tämän qaikun alustus oli erittäin hyvin pohdittu ja pohjustettu, joten keskustelu sen perässä on tietynlaista. Jos taas alustus olisi ollut esim. vain epämääräinen ja räväkkä heitto, olisi keskustelun lopputulos voinut olla jotain täysin erilaista. En nyt ota kantaa siihen onko jompikumpi jossain tilanteessa parempi tai huonompi vaihtoehto. Kunhan vaan ajattelin tältäkin kannalta eli toimittajan näkökulmasta: kuinka tarkasti juttu kannattaa funtsia ennen kalastusta?

Hommansa osaava toimittaja hoitaa asian varmaan sujuvasti, mutta konseptissa piilee riski, että päätyy tietämättään siteeratuksi juttuun vaikka luuli puhuvansa ei-julkisuuteen. Mielestäni avoimessa verkossa toimiminen ei tarkoita lausuntojen antamista julkisuuteen.

Itse esim. pidän epäsopivana tapaa, jolla lehdissä siteerataan (muilla kuin lehden omilla) foorumeilla käytyjä keskusteluja. Foorumit ovat avoimia, mutta keskustelu muuttuu julkiseksi vasta kun tiedotusväline copy-pasteaa keskustelun ulkopuolisille.

Minusta jo Qaiku-keskustelujen referoimiseen blogissa liittyy potentiaalinen ongelma, sillä välineiden luonne on niin erilainen. Ja kuinkahan moni on edes tarkistanut onko siteerattava rajannut kirjoitustensa näkyvyyden vain kontakteilleen?

@Tuija verkkotutkimus?

Eikä toi kalastuskaan olisi huonompi termi ;)

@Tuija jatketaanko sitä täällä vai työblogissasi? Ehkä täällä :)

@erkka kaipa bloggaajat ovat sosiaalisesti niin valveutuneita, että siteeraus on saatavilla. Toimittajista ei tiedä. Mutta tätä on nostettu esiin aiemminkin ja erittäin perustellusta. Saako esm julkisesti tarjotusta tilaisuudesta vastaavasti qaikuta puhujan presentaatiota? Vice versa.

Myönnän auliisti, etten itse järin ilahdu lainaamisesta ilman kontekstia ja kysymistä etukäteen jos olen tunnistettavissa. Blogimerkinnät sitten erikseen. Esm Virginia Techin tapauksessa siteerattiin reilusti joukkoviestimiin ihmisten avautuessa blogeihinsa. Merkinnät ei olut ehkä tarkoitettu niin laajaan jakeluun. Shirky käsittelee tätä tematiikkaa aika hyvin muttei tarjoa absoluuttista totuutta jota noudattaa.

@ferrix verkkotutkimus, miksi ei, jos oma kysely täyttää tutkimuksen kriteerit. joillekin tutkijoille voi tulla siitä eri asioita mieleen kuin mitä tässä tarkoitetaan, ehkä

@ubiq jatketaan toki täällä, työblogi tavoittaa puolestaan eri yleisöt. verkkoja pitää laskea monia, kuten @shift2e tuossa toisaalla tuskaili. sehän voi maistua suorastaan jopa, ehh, työltä :D

@Tuija Tai miten olisi verkkotaustoitus? Vähän keinotekoinen enkä tykkää itsekään, mutta sitä se ehkä on.