Versiointi on digitaalisten tuotantojärjestelmien myötä yleistynyt käytäntö, jossa yhdestä jutusta muokataan eri versioita eri kanaville tai saman kanavan eri lähetyksiin. Tai printtilehteen ja nettiin.
Verkkokeskusteluun käytettävä aika nopeuttaa työprosessia, jos jutustelun painopiste on tulevissa, työn alla olevissa ohjelmissa. Tällöin verkon joukkojen äly palvelee syntyvää juttua: tiedonhakua, näkökulman terävöittämistä, asiantuntijoitten etsintää. Jos verkkokeskustelu on pelkkää jo tehdyn jutun puimista ja omien valintojen puolustelua tyytymättömille yleisöille, se on tuomittukin jäämään toimittajalle epämieluisaksi pakkopulllaksi.
@Tuija - Toimitin joku vuosi sitten kaksi lehtijuttua, joissa kerrottiin metsävarojen laserkeilauksesta ja metsävaratiedon avulla tehtävästä metsäsuunnittelusta. Ensimmäinen juttu tuli spesialistien Positio-lehteen ja toinen meni STT:lle.
Ensimmäisen pohjatyöstivät eri organisaatioiden tohtorismiehet sähköpostitse pallottelemalla. Minun tehtäväni oli lähinnä lyhentää 6 lauseen akateemisia virkkeitä luettaviksi ja oppia ymmärtämään asian ydin. Nykyvälineillä homma olisi sujunut paljon nopeammin.
Kansantajuisen version pystyin tuon jutun jälkeen tekemään itse kertomalla sen, minkä "kansan edustajana" ymmärsin. Jutun kirjoittamisessa auttoi myös, että olin keskustellut aiheesta verkossa ja siellä opin nopeasti ymmärtämään, mitkä kohdat ovat kuumia perunoita. Ihmiset eivät pahemmin kiertele mielipiteidensä ilmaisussa, kun ovat nimimerkin takana.
Olen Tuija kanssasi samaa mieltä. Verkko auttaa paitsi nopeuttamaan työtä, myös ymmärtämään aihetta useammasta kulmasta.
@TarjaO kuulostaa juuri hyvältä esimerkkitapaukselta. Väännä rautalangasta vielä nykyvälineiden mahdollisuudet - miten hoitaisit asiantuntioijden pallottelun nyt? Wiki? Google Docs? Jotain ihan muuta, mitä?
Joo, kai tää pätee kaikkeen kirjoittamiseen ja työstämiseen. Jos saa kommentteja ennen kuin homma on (omasta mielestä) valmis, keskustelusta on äärimmäisen paljon hyötyä, mutta jos juttu on (omassa päässä) valmis, keskustelu tuntuu enemmän arvostelulta kuin auttamiselta. Summa summarum: älä koskaan pidä mitään tekemääsi valmiina, niin toiminnassa säilyy positiivinen perusvire ;)
@Tuija - EtherPads voisi olla hyvä työstön väline, koska siihen saa näppärästi chatilla kysymyksiä ja kommentteja. Toinen etu siinä on, että se on välittömästi käytettävissä, opetteluun ei mene aikaa. Ks. metsälain työstöharjoitus: http://etherpad.com/8dQfkECFzl
Ideaalitilanteessa varmaan saa rakentavaa palautetta.
Käytännössä saattaa tullakin sitten vain piruilua jostain pikkuvirheistä, sananmuodoista tai typoista, jos siis erehtyy paljastamaan lukijoille vielä keskeneräistä työtä.
Otsikkoa ei ainakaan kannata paljastaa, koska se on aina jonkun mielestä liian raflaava,väärä tai totuudenvastainen. Vain 120 merkkiä pitkä ympäripyöreä jaarittelu kelpaa otsikoksi.
Ja jos palautetta saa antaa nimettömästi, tulee myös paljon ilmoituksa virheistä, jotka eivät olekaan virheitä, koska lukijat kommentoivat mutupohjalta. Ja kun he tietävät, etteivät oikeasti tiedä asiasta mitään, onkin mukavaa piiloutua nimimerkin taakse.
Anteeksi kyynisyyteni, mutta se perustuu ihan vähän kokemukseen.
@Tuija, @TarjaO:n esimerkki ei kaiketi ollut yleisöjen osallistamista, vaan "haastateltavien". - Itse olen paljonkin tehnyt juttuja sähköpostihaastatteluin, mutta kokemuksia pidemmälle menevästä yhdessätekemisestä "edes" haastateltavien kanssa ei ole.
Olisi ainakin mielenkiintoista kokeilla, mitä syntyisi täysin avoimessa ja vuorovaikutteisessa prosessissa, jossa mukana ovat alusta lähtien toimituksen ja haastateltavien ja muiden asiantuntijoiden tms. kanssa myös yleisö... @terolehtt teepä joskus juttu, jossa 120 merkin otsikko viekin wikissä, Etherpadissa, Google Wavessa tms. tekeillä olevaan juttuprojektiin.
