#Journalismi

Pohjustusta aiheeseen Kauppalehden blogissa.

ping @tuija @kitti

Ehkäpä journalismi on vain tunne kirjoittajassa ja lukijassa. Välillä ammatikseen lehteä kirjoittava ei herätä tunnetta journalismista. Toisaalta oikein ammattimainen blogaaja saattaa olla erinomainen journalisti.

Blogaajat ovat aika pitkälti uuden ja vanhan ajattelun rajamailla. Ihmistä ei tarvitse nykyään nostaa erityiselle ammatinharjoittajan jalustajalle, jotta hän voi toteuttaa omaa ambitiotaan. Toisaalta blogaajat ovat julkisen sanan valvonnasta vapaita, ehkä. Lehdistö on muodostanut itselleen ammattiarvostuksen, joka on suoraa seurausta siitä, että he ovat töissä painokoneen omistajalla ja heidän glooriassaan kylpevät ovat ainoita, joiden asia päätyy paperille painokirjaimin. Yleisö sekottaa vaikutusvallan ja asian painoarvon helposti keskenään: se, joka saa munkit kopioimaan omia kirjojaan, saa viestinsä läpi jälkipolville. Se, joka voi sanoa, ei välttämättä ole se, jonka pitäisi sanoa.

Internetissä ei tarvitse tuntea painokoneen omistajaa. Riittää ihan hyvin, kun tuntee näppäimistön ja vähän jonkin kielen sanastoa. Äänensä kuuluviin saavien määrä räjähtää, mutta onko painokasta ja arvokasta sanottavaa jotenkin enemmän? Aivan kuten kaikki journalistin ammattia harjoittavat, kaikki nettiin kirjoittelijat eivät ole hyviä asiassaan. Teoriassa journalistien joukkoon on keskittynyt enemmän asiaansa paremmin jäsenteleviä ihmisiä, mutta onko tuo taito ollut ennenkään harvinainen? Ehkä enemmänkin niin, että aiemmin lehtimiehen tai toimittajan ammatille on pitänyt uhrata koko uransa ja tehdä siitä elämänsä - tai ainakin työuransa - suurin ohjaava tekijä. Nyt painokoneita on kaikkialla ja kuka tahansa saa puuhastella. Toiset puuhastelevat paremmin kuin toiset. Joillakin on oman leipätyönsä ohella sekundäärinen ambitio kirjoittaa, tiedottaa, puhua ja nyt sitä saa vapaasti tehdä.

Jos minä jakaisin pressikortteja, antaisin niitä kaikille niille, jotka minulle tärkeää tietoa minulle parhaiten tuottavat. Jos työnantajani jakaisi pressikortteja, se jakaisi niitä niille, jotka osaavat laittaa meidät objektiivisesti kilpailun rinnalle. Ehkä mieluiten niille, jotka osaavat meitä ylistää. Jos nettiyhteisö jakaisi pressikortteja, oikean, laadukkaan - niin hyvässä kuin pahassa - tiedon välittäjät varmasti saisivat omansa.

Toisaalta kuka antaisi keltaiselle lehdistölle mandaattinsa? Mitä jos pressikortteja ei olisi ja kaikki saisivat akkreditoitua omilla avuillaan?

Mielestäni blogaaja voi vapaammin valita aiheet joista kirjoittaa. Journalistin apuna on uutishuone ja kiinteä kollegio, joka mahdollistaa systemaattisemman työskentelyn. Tietenkin blogaajat voivat muodostaa yhteisöjä (monikirjoittaja blogit tai alustat: Piksu). Journalisti on koulutettu tai kouliintunut kirjoittamisen ja sisällön tuottamisen ammattilainen. Blogaaja voi tukeutua muihin ammattinsa ja koulutuksensa mahdollistaviin taustatietoihin. Minäkin yhdistän journalismin paperiin ja painokoneisiin, mutta onhan YLE:ssä ja muissa sähköisissäkin medioissa journalisteja.

@saarikko Kirjoitin blogissani piilomainonnan ongelmasta. Liittyen lähinnä uutiseen blogaajan kytkösten kertomisesta ja sanktioista USA:ssa. Siellä tulee uusi laki voimaan asiaa koskien.