#Mediapaivat

I'm on ur stage, drinkkin ur cokez.

Välihuutoja kännykällä. Rapoa ei nyt tällä näppiksellä viitsi.

Mari rapoaa sit kaikkien edestä. Moon vielä Hakaniemessä pysäkillä.

Alustus: Slavefor.comin Ville Martin.

Verkko- ja paperilehden rooli ennen kaikkea mainostajan näkökulmasta. "Ostan itse mediatilaa lehdissä ja mietin, miten nämä viestit vaikuttavat."

Esimerkkinä Wall Street Journal, "ainoa levikkiään kasvattanut sanomalehti vuonna 2008". Palvelut on muotoiltu uusiksi, globaalisaatioaspekti on tullut mukaan.

Ilmainen, syndikoitu uutiskanta, perustilauspalvelu (printti, online-versio), laajempi palvelukokonaisuus (raportteja yms.). Porrastettu malli Murdochin ajatus.

Ei ole mitenkään yllättävää, että Murdoch on vetämässä tätä muutosta: on pitkä historia, mm. taisteluja ammattiliittoja vastaan 1980-luvulla.

Ennen kuin Rupert-setä osti WSJ:n, jengi spekuloi laajalti, että se purkaisi maksumuurin. Ilmeisesti luvut oli kuitenkin niin hyvät, että ei sitä tehnyt. Vrt. (NY) Times Select loppui ja lehden arkistot aukesi muutenkin.

Murdoch siis veti muutosta jo aikoinaan teknologista muutosta. "Mikä ei tapa, se vahvistaa" -asenne.

Murdoch ja blogosfääri:
- Dan Ratherin tutkimus siitä, että Bush oli saanut nuorena etuisuuksia puolustusvoimissa.
- Blogeissa tutkimus kyseenalaistettiin, mutta CBS ei ottanut tosissaan ja antoi lausuntoa tyyliin "kuinka tärkeitä nämä bloggaajat nyt muka ovat". Bloggaajien ärsyttäminen johti Ratherin eroon.

Blogit Murdochin mukaan tärkeitä ruohonjuuritason viestinnässä.

Murdoch käänsi kelkansa verkkomedian kannattajaksi yli kolme vuotta sitten julkisissa puheissaan, joita seurasi Myspacen osto. Kabineteissa vielä aikaisemmin.

Sosiaalinen media, viestit, mainonta.

Se, että viesti jatkaa matkaa, perustuu usein siihen, että lähde on uskottava.
Ristiinlinkitykset antavat voimaa.

Google, Yahoo, msn toimivat niin, että hakevat mahdollisimman relevanttia tietoa. Tämä on voima lehdistölle. Se linkkimäärä, joka johtaa yksittäiseen blogiin, ei ole niin suurta kuin mikä todennäköisesti johtaa alkuperäiseen lähteeseen (mediassa).

Hakukoneoptimointia ei ole syytä liioitella, vaikka siitä paljon puhutaan.

Mainostajan näkökulma:

Journalismin laatua tärkeämpi on mainoksen käyttäjän konteksti. Verkkolehti on kontekstien aarreaitta, eli mainostajan kannalta kiinnostava. Blogit eivät voi kilpailla sisällön määrällä. Mainonnan arvo siis nousee portaalissa, jossa paljon hyvää sisältöä.

Kohdentaminen vs. peitto:
- jos esimerkiksi artikkeli pyöräilystä, niin vieressä mainoksia pyöräilyyn liittyen. Kaikki teknologiset ratkaisut eivät tosin tue tätä.
- Suomessa helposti ajatellaan, että kohderyhmät ovat niin pieniä eikä tällainen mainonta kannata. Jos mainostaa pientä tuotetta pienelle kohderyhmälle, niin mediayhtiöiden mainosmyyntimallit eivät tue sitä. Mutta uudet verkon mallit tarjoavat tähän ratkaisuja.

Janne Kaijärvi haluaa kommentoida:

"Olen pessimisti: jos sulla on uutistenluku-moodi päällä, niin et ole vastaanottavainen mainoksille. Twitterin merkitys esimerkiksi Mumbain iskuissa: sadoista viesteistä saa paljon luotettavamman kuvan kuin yhden televisiokanavan kirjeenvaihtajan näkemyksistä.

Maailma menee sellaiseksi, että mainostajat etsivät ratkaisuja, joita mediatalot eivät voi tarjota vastauksia."

Kari Haakana:

"Olen optimistisempi, uskon journalismiin. TOimittaja-armeijoita ei varmaan ole, koska ne vapaaehtoisarmeijat ovat jo kadulla. Oliko Twitter luotettavampi vai tuliko sieltä enemmän volyymia? Kyllä perint. uutismedian vahvuus on edelleen luotettavuus?

Kaijärvi:

"Joo, luotettavuus on tärkeä. Mutta nyt on jo tutkimuksia siitä, että vertaistietoa pidetään kiinnostavampana. Twitterissä massa on tarpeeksi iso, joka tekee luotettavuutta."

Haakana:

"Vaatii tietysti enemmän lukijalta kriittisyyttä ja lukutaitoa.
Onko uutista lukeva valmis ottamaan mainostietoa? Uutinen oletetaan saatavan useasta lähteestä ja nopeasti. Journalistien pitäisi katsoa peiliin sen suhteen, mitä tuotekehitystä uutisten suhteen on tehty. Uutinen ei ole juurikaan muuttunut mitenkään: pitäisikö mietitä, miten uutinen tehdään, miten se tarjoillaan yleisölle. Verkkouutinen ei nyt eroa siitä, mitä se on ollut vuosikymmenet printissä."

Jos printtimedia monistaa nykymallinsa verkkoon, heikosti käy. Kaijärvellä tuntuu olevan tämä näkäkulma ja siksi pessimistinen.

Kaijärvellä ei ole reseptiä perinteisen median muuttamiselle. Monilla muilla on :)

Kaijärvi:

"Elämme rajussa murrosvaiheessa. Pitäisi pyrkiä dialogiin lukijoiden ja kävijöiden kanssa. Uskon, että vastaus löytyy paikallisuudesta, vuorovaikutteisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Valmiita vastauksia mulla ei ole, mutta mainostajat voisivat olla kiinnostuneita tulemassa siihen kontekstiin, jossa käyttäjät kommunikoivat.
Siirrytään mobiiliin, joka mahdollistaa paikannuspalveluita."

Martin:

"Dialogi on tärkeää. Jos rakentaa paikan, jossa käyttäjät käyvät dialogia, niin silloin he ovat valmiita vuorovaikutukseen myös mainostajien kanssa. Luotettavuus nousee sielläkin esiin, "linkkiviidakko minulle""
Twitteristä...

Haakana:

"Ensinnäkin mä vihaan sitä!"

MArtin:

"Aloitin oman Twitterin muutama päivä sitten. Hämmästyin, miten paljon mainostajat olivat siellä mukana. Ihmettelen, miksi mainostajat haluaisivat olla siellä iskun keskellä."

Kaijärvi:

"Siitä ei ole kyse. Yhteisöllisyydessä on se voima."

Martin:

"Hämmästyttävää, miten Twitter on otettu käyttöön niin aktiivisesti jenkeissä. Jaiku jäi pienelle piirille Suomessa."

HAakana:

"Tietokone-lehti on ollut jo pitkään Twitterissä. Oon yrittänyt sitä käyttää, mutta se on liian kaoottinen, kaikki vain huutavat sekaan."

Ihmiset haluavat edelleen jäsenneltyä pureksittua tietoa ja analyysejä (aikakauslehdet, dokumentit, kirjat, osa verkkopalveluista) JA sen lisäksi osallistua "anarkisteina" tiedonjyvien hankintaan, jalostamiseen, keskusteluun, huutamiseen.

Martin:
Miten näettä hakukoneiden roolin mainosarvojen mittaamisessa? Digitaaliset mainospaikat eivät vielä ole hinnoiteltu niin korkealle, mainostyypit ovat vasta kehityksen alkupäässä. Mainonnan arvot tarkistuvat.

Haakana:

Ottaen huomioon, miten iso osa ihmisten elämästä liittyy verkkoon, niin mainonnan arvot ovat naurettavan pienet. Mallit eivät ole vielä löytyneet. Suomalaisten sivustojen mainonnan kehitys on ollut lähinnä koon kasvattamista, joka on käsittämätön väärinymmärrys.
Mediatalojen mainosmyynnin mindset on edelleen printissä. Siis kun lehdessä on kokosivun ilmoituksia, niin webissä meillä on nyt tämä koko ruudun pläjäys.
Tämä tie on kuitenkin pian kulutettu loppuun. Oon aika tuskastunut tähän.

Lehdet kuvittelivat että heillä oli vahvat lukija ja mainostajasuhteet. Taantuvilla lehdillä ei ollut. Media, jolla on vahvat suhteet lukijoihin ja mainostajiin, menestyy edlleeen.

Kävijämäärä ei ratkaise menestystä onlinemainonnassa vaan kävijöiden sitoutuminen ja sivullaoloaika.

Kaijärvi:

Miten mediatalot ovat onnistuneer ryssimään? Asiat on tehty printin näkökulmasta. Ne, joilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa, ovat yrittäneet siirtää printin ajatusmaailmaa verkkoon. Pitää siis mennä ihan toisella tavalla.
Kontekstuaalinen mainonta ei ole se ykköstapa, vaan mainonta perustuu käyttäytymiseen. Google tietää jo nyt sinusta enemmän kuin mitä itse sanot. Google tietää, että luet Seiskaa etkä pääkirjoituksia.
Kun Google tietää, miten käyttäydyt, niin sitten voidaan tarjota relevanttia mainontaa.

Martin:

Painotin kontekstuaalisuutta siksi, että se on lehden antama arvo mainostajalle. Yksittäisten käyttäjien tausta-ajatusten selvittäminen yms. tulee tärkeämmäksi.

Kaijärvi:
Meillä on kova kisa kävijöistä. Käytännössä lukijoita huijataan verkossa: otsikolla tuodaan lukijoita juttuun.
Jos ansaintalogiikka perustuu siihen, että myydään displayta, niin mikään näyttöjen määrä ei riitä.

Haakana:

Lukijamäärä ei ole pointti taloudellisesta näkökulmasta. Voi olla, että kävijämäärältään pienempi saitti tuottaa enemmän rahaa.

Yleisökysymys:

Journalistin näkökulmasta: eikö ole riskialtista mainostajien vuoksi ryhtyä rakentamaan yhteisöllisyyttä?

Kaijärvi:

EI niitä pitäisi rakentaa mainostajien vuoksi, vaan käyttäjien. On tarve luoda uudenlainen dialogi: lukijat tulevat mukaan sisällöntuottamiseen alusta alkaen. Verkossa kerrotaan, että jokin juttu on tekeillä, jotta ihmiset voivat siihen osallistua.

Haakana:

Ihmiset eivät tule saitille ensisijaisesti katsomaan mainontaa. Sinne tullaan, koska saadaan hyötyä tai iloa, ja sivuilla on sitten mainontaa.
Palveluiden suunnittelu lähtee siitä, mitä käyttäjä haluaa. Ei voi tehdä mainostajien näkökulmasta.

Martin:

Palvelumuotoilua: annetaan käyttäjälle mainonnan kautta jotain hyödyllistä. Menestyneimmät konseptit ovat niitä, joissa annetaan eniten hyötyä.

(Yleisökysymys meni ohi, kun @dst häiriköi)

Haakana:

Testiryhmän käyttö: ollaan aika syvällä interaktiossa. Tulee yleistymään.
Mainosbloggarit: joo, käytetään, en tiedä lukuja.
Mainosten blokkaaminen ohjelmien avulla: mainonta on niin kömpelöä, joten siksi sitä tehdään. jos mainonta on relevanttia, niin ei käyttäjällä ole syytä sitä estää.

Kaijärvi:

Lukijoilta tuli viime vuonna 15 000 kännykkäkuvaa. Olen saanut paljon naljailua siitä, ettei journalistisesti ole mitään järkeä, kun ne ovat ihmisten arjesta. Olen eri mieltä: aiemmin emme vain päässeet siihen kiinni.

Martin:

Ihminen suodattaa esimerkiksi televisiomainontaa. On tehty esim. junayhtiön rahoittama elokuva: saavutetaan suuri mieleenpainuvuus. Mennään mukaan ihmisten tekemiseen ja ajatuksiin.

Kysymys mikromaksamiseen liittyen.

Haakana:

Olen hyvin skeptinen sen suhteen, että kehittyisi toimivaksi. Toisekseen: uutinen on jo ilmainen, on erittäin vaikeaa tuottaa uutisia, joista oltaisiin valmiita maksamaan.
Sen sijaan premium-mallit, tarjotaan "lisähyvää", voivat toimia. Pieni kk- tai vuosimaksu voi tuottaa tulovirtaa.

Kaijärvi:

Samoin suhteudun skeptisesti siihen, että uutisista maksettaisiin. Jostain rahaa pitää saada lisää, kun se printti rapautuu.
Jenkeissä iso epätoivo näkyy monin tavoin.

Lintulahti kommentoi:

Paremmin ovat pärjänneet ne lehdet, joilla on hyvät suhteet lukijoihin ja mainostajiin. Kaikki eivät ole vieläkään osanneet tunnistaa omaa tilannettaan.
Jos pystyy tarjoamaan tietoa ja paketointia yhteisölle, niin pärjää ja saa mainosrahoja.

Haakana:

En ole vielä paljon nähnyt aikakauslehtien toimivia verkkopalveluita. Aikakauslehdillä ei vielä ole sitä hätää, joten innovointia ei tapahdu. Kun katto rysähtää, niin on pakko sitten tehdä.
Sanomalehdet siirtyy yhä enemmän aikakauslehtien suuntaan. Aikakauslehdet siirtyvät kirjamaisiksi: koreita, paksumpia.
En tiedä, mitä kirjoille tapahtuu. Savitauluja?

Yleisökysymys:
Mitä tapahtuu journalismille, jos bisnesmallia ei verkosta löydetä?

Haakana:
Bisnesmalli kyllä varmaan löytyy. Ja toisekseen: uutisjournalismi muuttaa yksinkertaiseksi ja pärjää, sen tuotantokustannukset ovat pienet (Hollannin esimerkki).
Voi käydä niin, että esim. tutkiva ja taustoittavaa journalismia ei enää tehdä niin paljon pörssiyhtiöiden puolelta. Ehkä syntyy säätiöitä tai ihmiset liittyvät kimppaan maksaakseen jonkun jutun tekemisen.
On tärkeää erottaa journalismi toimintana ja suurten mediayhtiöiden liiketoiminta. Journalismia tulee olemaan, mutta ovatko mediaimperiumit siitä kiinnostuneita?