Kolme pienlehteä näyttää millä keinoin voi myös vähin resurssein tehdään hyvää journalismia. Mukana Jarmo Papinniemi (Parnasso), Kaisa Leka (Jooga-lehti) ja Sari Virtanen (Voltti).
Kysymys: voisi olla menestys, jos siirtyisi nettiin. Leka: toimituksen ydinporukassa ei ole ketään, joka olisi kiinnostunut netistä. Tekijät printtilehden tekijöitä.
Ymmärrän printin tekemisen viehätyksen, mutta lukijakunnan palvelun ja oman ajankäytön järjellisyyden kannalta nettijatkloissa/-laajennuksessa on vissi pointti.
Kysymys: olisiko piinallista, jos levikki olisi tupla ja Kjell Westö olisi kannessa? Papinniemi: tuplalevikillä lehden pitäisi olla sellainnen, että Papinniemi ei haluaisi sellaista tehdä.
Kysymys: asema konsernissa. Joudutaanko kuuntelemaan natinaa siitä, että tehdään tappiota? Papinniemi: konserni on siunannnut tappiotason. Pienet lehdet Yhtyneissä joutuvat kärsimään mediamyynnistä, jonka organisaatio ei tue pienten lehtien ilmoitusmyyntiä (myyjillä nimetyt asiakkaat, ei nimettyjä lehtiä).
Kysymys: paksumpi ja useammin ilmestyvä Parnasso, joka julkaisisi myös novelleja? Papinniemi: novellin varaan ei voi rakenntaa (paitsi eroottisen novellin). Ei olisi taloudellisesti mahdollista.
Kysymys: millainen on Parnasson lukija? Suurissa kaupungeissa asuvia, melko pitkälle koulutettuja naisia, pikemminkin iäkkäitä kuin nuoria. Ei paineita nuorentamiseen.
