#Suomi2

Olisiko some:sta siihen, että mahdollisimman paljon caseja edes sukulaistarinoina kerättäisiin yhteen paikkaan - että edes laajuus olisi nähtävillä.

Mieleni tekee asettaa rinnan entisen ulkoministerin 60-vuotispäivien viettoa varten keräämät juhlarahat (yli satatuhatta euroa), jonka lähteistä taitava tekstari ei tiennyt mitään, koska häntä ei kiinteistöala kiinnosta. Vastaavasti poliitikot eivät salli, että lasten kouluruoan raaka-aineet eivät saa maksaa edes euroa päivässä, vanhukset halutaan unohtaa peteihin pilleritokkuraan, jotta kemikaalifirmat voivat tehdä huikeita voittoja avuttomien ihmisten kustannuksella ja lääkäri toimivat koko arvoketjussa tahdottomina diilereinä. Äänestäjien ja kansan arvokumousta tässä kaivataan. Kutsuttakoot sitäkin ilmaston muutokseksi. Hyvä elämä on kulttuuriteko ja kulttuuri nousee työstä. Meidän on tehtävä enemmän työtä paremman hyvinvointi-Suomen puolesta.

Veljeni vaimon täti kuoli juuri. Kyseisenä sunnuntaina eivät kerenneet vuodeosastolla viemään häntä vessaan, kun oli heikottanut: "nyt on sunnuntai, eikä ehdi." Vuodeosastoilla makuutetaan vanhuksia, jotka jonottavat pääsyä edes jonkinlaiseen vanhainkotiin. Vuodeosastoilla ei ole mitään yksityisyyttä eikä omaa rauhaa. Kun kävimme vierailemassa sukulaisen luona, kauimmaisessa huoneessa huusi joku dementikko yhtenään kauhun väreitä nostattavaa karjuntaa. Hän huutaa niin kuulemma jatkuvasti. Yksi hellyttävä mummo oli selkeästi yksinäinen, sillä hän liimautui kylkeemme ja etsi ihmiskontaktia, vaikka ei mitään puhunutkaan. Lopuksi lähti seuraamaan meitä ulko-ovelle saakka. Hoitokodeissakin on paljon tasoeroja. Jossain perähikiällä on paikkoja, joissa ei ole esim. yöpäivystystä. Tuntuu, että vanhusten rahat ja ihmisarvo riistetään näissä säilytyspaikoissa. Olen ajatellut itse, että haluaisin vanhuksena perustaa solumaisen kommuunin, jossa avohoito tulisi halvemmaksi. Voitaisiin kuunnella Metallicaa ja muistella Kauniita ja Rohkeita.

Minun mummuni asui loppuun asti kodissaan. Hän sai kyllä palveltalosta ruuan jne. Hän käytti liikkumiseen (lääkärit, kaupat jne) paikallista taksiyrittäjää ja heidän laskutuksena oli suoraveloituksessa.

Kun mummu kuoli, 4 kk kuoleman jälkeen tuli pankista tieto, että suljetulta tililtä oli yritetty suoraveloittaa taksimatkoja... Luulin, että yrittäjällä oli toimilupa vaan maanpäälliseen toimintaan.

Oma isäni kuoli noin vuosi sitten espoolaisessa hoivakodissa, jonka palveluita Espoon kaupunki ostaa. Isällä oli vajaata vuotta aikaisemmin todettu haimasyöpä, jota ikä ja kunto huomioon ottaen ei "kannattanut" lähteä yrittämään hoitaa muulla tavoin kuin palliatiivisesti. Kun lisäksi muisti alkoi pettää, ainoa mahdollisuus oli 24h tarkkailun/hoivan mahdollistava hoivakoti.

Ko. hoivakoti on osa valtakunnallisesti toimivaa ruotsalaisomisteista yritystä, joka tekee tai ainakin teki tulosta. Osa tuloksesta selittynee niillä resursseilla, mitä hoivakotitoimintaan pistettiin sinä aikana, mitä sitä itse "pääsin" tarkkailemaan. Tai siis tietenkin sen panostuksen vähäisyydellä.

Sen vain sanon, että säännölliset vierailut tuonkaltaisessa hoivakodissa ovat omiaan antamaan perspektiiviä "kultaisiin vuosiin" ja "hyvinvointivaltioon". Ja pistävät myös miettimään aikaa tästä muutamia kymmeniä vuosia eteenpäin omalla kohdalla. Pitäisi olla pakollista poliittisille päättäjille niin kunta- kuin valtakunnanpolitiikassakin.

Äitini ja isäni pääsivät tuonpuoleiseen suhteellisen lyhyiden kärimysten kautta. Äitini kuoli 1997 Loviisan sairaalassa toipumatta aivoverenvuodosta. Isäni kuoli pari vuotta myöhemmin ruotsinpyhtääläisessä palvelukodissa, jonka hoivasta en voi valittaa. Olin hänen luona viimeiseen hengenvetoon.

Tuona aikana osallistuimme kotihoidon Tesonet-kehittämishankkeeseen, jossa hahmoteltiin sähköistä potilaskertomusta, kotihoidon ja terveydenhoidon sähköistä yhteistyötä ja älykännyköiden käyttöä kodinhoitohenkilökunnan toiminnanohjauksessa. Kuvittelimme silloin teknisiä ja langattomia ratkaisuja, jotka ovat käytännössä mahdollisia vasta tänään.

Tesonet-aikoina tutustuin myös ruotsalaiseen hoivapalvelujen tuottajaan. Sillä oli pyrkyä mm. Loviisan seudulle. Nyt on meneillään kansallisia ja paikallisia projekteja, joissa pienyrittäjiä aktivoidaan alalle. Ongelmana on, että vanhuspalvelujen tuottaminen on pääomaintensiivistä toimintaa (tilat) ja käyttömenot ovat korkeat, koska hoitavat kädet maksavat.

Sen jälkeen olen aika ajoin ollut mukana hyvinvointi- ja vanhustenhuollon hankkeissa, joissa kaikissa näkyy huoli siitä, miten meitä ikääntyviä hoidetaan muutaman kymmenen vuoden tähtäimellä.

Markkinatalous on näissä kuvioissa mahdottoman huono isäntä. Rengin asemaan se on saatava, jos haluamme vanhentua arvokkaasti ja kuolla suhteellisen siedettävissä olosuhteissa. Lääkehoidon ja kivunlievityksen ymmärrän, mutta niillä ei tulisi ratkaista resurssiongelmia. Paljon uutta ajatusta ja innovointia tarvitaan mm. tämän laman jälkeen, koska taloudellisiin realiteetteihin tullaan vetoamaan sadoissa kunnissa.

Ehkä babyboomerit joutuvat aktivoitumaan ja pohtimaan, miten hoidamme itse itseämme. Parasta hoitoa olisi huolehtia terveydestään, ylipainosta, diabeteksen uhasta, aivovaurion riskeiltä, viinan ja tupakan kiroilta ottamalla itseään niskasta. Eräs lääkäri suositteli aikoja sitten liikuntaa ja kuntourheilua, perustellen näkemystään sillä, että liikkuvalla ihmisellä on paremmat edellytykset kuolla terveenä.

Villin lännen dekkareita lukeva ajattelee, että "saappaat jalassa" olisi hyvä lähteä, ettei tartteisi paljon troppeja ja kemikaaleja käyttää.

Jatkan. Onneksi sukulaisemme pääsi nyt viikonloppuna palvelutaloon, jossa on ainakin yöllä henkilökuntaa. Vuodeosasto syö voimia. Vielä ei tiedetä, minkälainen paikka on kyseessä näin muuten.

Pienemmällä paikkakunnalla hoitsut ovat usein tuttuja, eivätkä kehtaa kovin niskojaan nakella. Mutta olen kuullut niistäkin, joita vanhusten hyvinvointi ei nappaa. Oon vain töissä täällä...

Mielstäni vapaaehtoista vanhusten palvelutoimintaa tulisi aktivoida. Ehkä voisin löytää täältä pk-seudulta lapsilleni lähimummon, kun omat asuvat niin kaukana. Lasten päiväkotien ja vanhusten keskusten sijoittamista samaan yhteyteen harrastetaan tässä ihan naapurissani Pakkalassa. Odotan innolla, miten toiminta lähtee nyt syksyllä käyntiin.

3/4 omista isovanhemmistani on lähtenyt täältä konkreettisesti saappaat jalassa. Yhä suuremmalla osalla vanhuus tulee pitkittymään. Arvaamattomuus lisääntyy; saa nähdä kuinka nykyajan kontrollifriikit kestävät, kun joutuu muiden armoille.

Isoäiti on nyt kunnallisessa hoivakodissa Loimaalla. Kaikin puolin hieno mesta joka mahdollistaa aivoinfarktistakin toipuneelle sen tasoista autonomisuutta mihin kykenee / haluaa. Oma asunto on, mutta ruokapalvelu ja 24h päivystys on lähellä. on ranteessa hätänapit ja lähellä naapurit, kaupassa saa käydä itse tai tehdä ostoslistan palvelutalon työntekijöiden kautta.

@lindstorm Eli hyviäkin esimerkkejä mm. tekniikan valjastamisesta elämää palvelemaan löytyy myös vanhusten asumis/hoivapalvelujen saralta. Miten ne saataisiin valtavirraksi?

Tekniikka voisi olla apuna jo konkreettisesti seurusteluvälineenä. Mummotsättiä ja Facebookia!

Muistan lukeneeni jostain, että mummot ja vaarit innostuvat tietokoneista viimeistään silloin, kun lapsenlapset yltävät Skypeen vilkuttamaan ja kyselemään, miten mummi / vaari jaksaa. Flickr ja muut valokuva-albumeita selataan ahkerasti ja YouTubesta katsellaan ensiaskeleita. Musta se on tekniikan hyödyntämistä makeimmillaan.

@visualradio Sama on havainto. Mummot tahtovat tehdä blogin, jossa kertoilla lapsenlapsilleen yhtä ja toista, jutella mesellä / Skypellä kuvan kera ja tietenkin niitä videoita myös.
Viimeksi tänään kävin asiakaskäynnillä yhden mummon luona; mummon, joka haluaa nyt oppia käyttämään Skypeä ja tehdä omasta elämästään salasanalla suojatun blogin. Lapsenlapset tulevat to käymään ja sitten harjoitellaan Skypen käyttöä...

Uskon, että mummot haluavat verkostoitua siinä missä me hieman nuoremmatkin. Helppokäyttöisiä Naamavihkoja tulisi luoda ikääntyneiden tarpeisiin - virtuaalibingoa mausteeksi. En tiedä, ehkä suuret ikäluokat valtaavat vanhuuden ihan eri tavalla kuin osaamme odottaakaan.

@jaanahuhta Älä ihmeessä sano suurten ikäluokkien ihmisille ainaskaan 20vuoteen, että ne on vanhuksia. Sieltä saattaa tulla päin näköä ties mitä ;)
Miksi ihmeessä ikäihmiset eivät hyödyntäisi nettiä? Kerrankin on aikaa tehdä just sitä, mitä huvittaa, on sen verran rahaa, että saa sen netin ja kun vielä tietäis, mitä kaikkea sillä voi tehdä...

Oma mummo kyllä haluaisi käyttää konettaan, mutta uskallusta ei sitten mitenkään löydy. Melkein kuvittelee koko laitteen olevan henkimaailman asioita.

@jaanahuhta Mulla on ollut siskon kanssa puhetta vanhusten kimppakämpästä sitten joskus. Esim. rivitaloyhtiöstä.

Voisi yhdessä palkata apua ja auttaa toisiamme. Ja jakaa kustannuksia muutenkin. Sekä ulkoilla porukassa toisiamme työntäen. Minusta nimittäin pahinta noissa kaikissa lehtijutuissa on se, miten ihmiset eivät pääse ulos.

Meidän ikäluokkamme ei myöskään tod.näk. ole niin epäluuloinen ulkopuolista apua kohtaan kuin vaikka mummoni ikäluokka. He eivät ota "vierasta" kotiin kuin pakon edessä.

@nettimuori @Armi En missään nimessä sanoisi ketään vanhukseksi - täällä voin kirjoittaa vanhuksista, yleiskielen sanahan se on. En pidä seniori-nimestäkään.Pitää keksiä parempi ja omempi sana!

Olen myös miettinyt sitä kimppakämppää, tosin vasta vaiheeseen, että olen suhteellisen viriili ja hyväkuntoinen: asustamme jossain kaupunkikeskustassa ja istumme terassilla kahvilla tiirailemassa ihmisiä...

Realityä kehiin: esteettömyys on tärkeä tekijä. Asunto voisi olla sellainen, jossa on oikeasti toimivat yhteiset tilat, jossa kotipalvelu voisi järjestää sapuskoinnin ja kunnon kylppärit, joihin pääsee tulevaisuuden apuvälineillä. Lisäksi jokaisella olisi oltava oma huone ja yksityisyyttä.

On aivan totta, että meidän sukupolvi on tottunut vastaanottamaan palvelua, toisin kuin omat isovanhempamme. Hoiva-alan yrityksillä on nousun ajat edessä, kun itselleen hyvät eläkkeet keränneet ikäpolvet aloittavat palvelujen käytön... Vai onko todellisuus aivan toista? Viekö vanhusten kunnallinen säilytys ja ylläpito kaikki eläke-eurot, kun hoito rahoitetaan sen mukaan, mitä kukin sukanvarteensa saa.

@jaanahuhta Olen tasan samaa mieltä tosta nimestä. Suuret ikäluokat - ja jo nykyiset ikäihmiset- ovat suurelta osin vireitä, monet eläväisempiä kuin keski-ikäiset... Mikähän se omempi sana sitten mahtaisi olla? Luovuutta kehiin!

Mä uskon oikeasti tohon kimppakämppä-ajatukseen! En ole sentäs eläkeiässä vielä, mutta on mietitty tuon kaverin kanssa, jotta kumpikin tarttee oman tilan, mutta sitten on keittiöt ja saunat ja olkkarit, jotka vois olla yhteiset. Eräänlainen aikuistenmalliin tehty soluasunto vois olla passeli. Sitten aikanaan palveluja tarpeen mukaan muualta.

Vielä tohon hoiva-alan yrittäjyyteen. Ystävälläni on alan yritys (vuoden vanha). Kyllä siinä on joutunut miettimään elämän raadollisuutta, kun esim. kaupunki on lopettanut osan palvelusetelien käyttömahdollisuudesta. Ne, joilla on rahaa, voi ostaa palveluja, muut voivat toivoa, että kaupunki järjestää jotain. Mutta, kaupungilla ei ole tarpeeksi työntekijöitä... Ja omaishoidon tukia pienennetään koko aika. Kuka ihmeessä jaksaa tehdä raskasta omaishoitotyötä 24/7 olemattoman pienellä korvauksella? Edes lakisääteisiä vapaapäiviä ei voi pitää, kun ei ole sijaisia saatavilla.
Että, on tässä aikamoinen haaste edessä, kun apua tarvitsevien joukko kasvaa väesön ikääntyessä. Ei me kuitenkaan saada hylätä ikäihmisiä jonnekin suurten laitosten syövereihin.

Arkkitehdit ja suunniittelijat kehittelevät ns. Hoiva-hotelleja, joissa palvelujen tuotanto olisi helpompaa kuin vaikkapa kerrostalossa, rivarissa tai omakotitalossa.

Joudumme lähivuosina totuttelemaan hoiva- ja palvelurobotteihin, jotka auttavat raskaissa ja aikaa vievissä töissä. Siivousrobotit ovat jo arkea.

Puhuvat seinät (talking walls) ja sensorilattiat yleistyvät. Äänen ja liikkeen perusteella voidaan varmentaa henkilön kunto ja fyysinen tila.

Toisaalta nykyrakentamista voisi kehittää avoimempaan suuntaan, joka mahdollistaisi seinien siirtelyn ja kämpän muotoilun, kun esteettömälle liikkumiselle tarvitaan lisää tilaa.

Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita joudutaan muuttamaan ajattelusta ja arvoista alkaen. Projekti on laaja, monimutkainen ja vie kymmeniä vuosia.

Ehkä maailmassa on muutakin innovoitavaa kuin kännykän soittoääni.

@visualradio Tuo Hoiva-hotelli-ajatus on kiehtova. Omaa tilaa+yhteistä tilaa+ palveluja tarpeen mukaan. Kutsupäivystys, jossa kuitenkin päivystäjä on samassa talossa.
Yhteinen tila on tärkeä, koska sosiaalinen kanssakäyminen jää helposti vähiin, ellei sitä ole. Moni ikäihminen sanoo, että se päiväkahvihetki on päivän paras hetki, kun saa jutella muiden kanssa.

Tuo asuntojen muunneltavuus on rakennustekninen asia, mutta on tämä maa niin byrokraattinen... Kuitenkin muunneltavuus antaisi mahdollisuuden elää kodissaan pidempään.

Hesari on kiitettävästi kirjoittanut vanhusten asemasta ja hoidosta. Mieleenpainuva oli juttu, jossa kotihoitaja vaihtui lähes päivittäin. Törkeitä ratkaisuja ovat olleet ne, joissa pariskunnat on sijoitettu eroon toisistaan..suorastaan sadistista!
Lainaan @visualradio :n tekstiä: Ehkä babyboomerit joutuvat aktivoitumaan ja pohtimaan, miten hoidamme itse itseämme. Parasta hoitoa olisi huolehtia terveydestään, ylipainosta, diabeteksen uhasta, aivovaurion riskeiltä, viinan ja tupakan kiroilta ottamalla itseään niskasta. Eräs lääkäri suositteli aikoja sitten liikuntaa ja kuntourheilua, perustellen näkemystään sillä, että liikkuvalla ihmisellä on paremmat edellytykset kuolla terveenä.

Tähän lisäisin vielä yhteisöllisyyden lisäämisen. Me- ja talkoohengen merkitys on tärkeä ihmisten henkiselle hyvinvoinnille. Kun joku sairastuu, niin naapurit tulevat katsomaan, auttavat, lukevat lehteä. Tällaista on ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ainaskin.

Hoiva-asiat ovat toki olleet paljon esillä - syystäkin. Mutta, miksi mua huolettaa asia siltä osin, että se jää puheen tasolle? Joka paikassa puhutaan säästämisestä ja näistähän on "helppo" säästää.

@jaanahuhta Tuo yhteisöllisyys olisi monessa asiassa iso helpotus, mutta se on monella paikkakunnalla kadonnut kokonaan tai ainakin lähes kokonaan. Edes saman talon ihmisiä ei tunneta sen vertaa, että tervehdittäisiin. Miten sitten voisi antaa / saada apua?
Mä pidän tuosta yritysten uudemmasta tavasta antaa tukea eri tahoille: ei annetakaan aina rahaa, vaan aikaa. Työntekijä saa antaa tietyn tuntimäärän /kk aikaansa työajalla valitsemalleen hyvälle asialle. Toki rahaakin tarvitaan, mutta pieniä askelia parempaan on aikakin.

@jaanahuhta Olemme ehkä kulkemassa yltiöyksilöllisyydestä terveellisemmän yhteisöllisyyden suuntaan. Qaikussa pohditaan vakavia, vaikeita ja vaativia asioita. ID-kuvista päättelen, että osallistujien ikähaitari on laaja, joten tässä ylitellään mennen tullen sukupolvien välisiä kuiluja. Tervettä ja kiitettävää kehitystä.

Olin 30 vuotta sitten kesän töissä kroonikkosairaalassa ja silloin huomasin sen, miten kamalan työvoimavaltaista vanhanaikainen kroonikko- ja vanhustenhoito on ja sain idean miten sitä voitaisiin parantaa.
Koska minulla on tausta turkistarhauksessa oivalsin miten hoitoa voitaisiin tehostaa pakkaamalla hoidokit kasetteihin.
Kasetti koostuisi alumiinirungosta, jonka kummallakin puolella on tukeva kumimaisesta materiaalista tehty verkko ja koko kasetin mittainen alusastia.
Kun vanhanaikaisessa huoneessa, joka on virallisesti mitoitettu 12 potilaalle, on 16 vuodetta, se on todella ahdas. Uudenlaisia kasetteja voitaisiin pakata samaan huoneeseen 84 ja ja silti jäisi hoivatraktorille tilaa.
Ruoka-aikaan vedetään riviltä hoidokeita pääpuoli kasetteja ulos rivistä, hoitoteknikko asentaa ruokaputken ruokatorveen ja oikean kokoinen ruoka-annos puristetaan hoivatraktorin tankista suoraan potilaaseen, terästettynä oikealla annoksella lääkkeitä.
Hoitotraktorin tartuntakoura ottaa koko hoitokasetin pesuaikaan hyllystä ja vie pesukoneeseen, jossa ensin pesukonemainen suihku- ja pesuainerumpu suihkuttaa potilaan päästä jalkoihin ja sen jälkeen lämminilma kuivaa, koko pesu voitaisiin hoitaa hygieenisesti ja nopeasti käsin koskematta.

@Herra Voisiko tuohon systeemiin asettaa sitten edes valinnan mahdollisuuden, jossa yhdessä putkessa olisi jotain, joka tappaa nopeasti ja kivuttomasti, mutta varmasti.

@jaanahuhta Pitäisikö tuo saattohoito jättää kettuilutyttöjen huoleksi, koska jos joka kuntaan perustetaan eutanasia-asiamiehen (vrt. elinkeinoasiamies) nousevat vanhusten hoivakulut entisestään ja exittejä pitää tehdä entistä enemmän, jolloin virkailijoita tarvitaan entistä enemmän. Kohta maata hallitsee eutanasia-asiamiesten verkosto. Hiukan pelottaa, että pikku-hitlereille syntyy markkinarakoa problematisoituvassa maailmassa. Budjettiherrat saattavat lukea näitä juttujamme ja oitis alkaa poliittinen nimitysruletti. Hallituspuolueet jakavat eutanasiavirat keskenään. Onko Stephen Kingiä näkynyt?

Aloitellessaan uraansa kirjailijana Kingin mieleen juolahti ajatus koulukiusatusta tytöstä, jolla on telekineettisiä kykyjä. Hän ei kuitenkaan pitänyt kehittelemästään tarinasta eikä uskonut sen kaupalliseen menestykseen, ja aluillaan ollut kertomus päätyi roskakoriin. Kingin vaimo Tabitha löysi tarinan ja rohkaisi Kingiä kirjoittamaan sen loppuun. King viimeisteli Carrien, ja lähetti sen Doubleday-kustantamolle. Hän sai kirjasta 2500 dollarin ennakon, mikä ei ollut paljon romaanista edes vuonna 1973. Kuitenkin vielä vuoden sisällä Signet Books osti Carrien pokkarioikeudet 400 000 dollarin hintaan. Kingin äiti kuoli kohtusyöpään pian kirjan myyntiin tulon jälkeen, mutta sitä ennen hänen sisarensa Ethelyn ehti lukea Carrien hänelle...

@visualradio Elokuva on ainakin unohtumaton. Olen lukenut Kingiä jonkun verran, mutta pakko myöntää, että en uskalla lukea liiaksi pelottavia kirjoja. SE-pellekin hiipparoi unissani aikoinaan.

Ehkä eutanasia-asia on liian vaikea jätettäväksi kunnallisille asiamiehille tai koneistolle. Tarvitaan valtakunnallinen elin, joka koostuu asiantuntijoista...joita poliittiset päättäjät tokko ovat.

@Herra Lienetkö lukenut Outi Almin Suhteettomia tiloja -kokoelmasta novellin Himmeli? Siinä esitellään virkamiesjoukolle kanalasta tehtyä "Kukkaiskotia" eli vanhusten "hoitokotia", joka toimii lähestulkoon @Herran kuvaamalla tavalla. Vain yksi virkamiehistä epäilee koko juttua...