Ympäripyöreä vastaus hyväelämän ekaan kysymykseen: on ja ei. Itseäni häiritsee erityisesti se, että ko. dokuissa ei puhuta taustalla olevasta ihmiskäsityksestä.
Velvollisuuksista puhutaan perustuslaissa kolmessa kohtaa: oppivelvollisuus, isänmaanpuolustus sekä kaikille kuuluva vastuu luonnosta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä. Mun mielestä fiksu tapa tulkita perustuslakia sekä siihen liityviä perusoikeuksia, on ns. laaja tulkinta. Sen mukaan oikeuksien taustalla olevat velvoitteet koskevat/voivat koskea valtion lisäksi myös yksityisiä tahoja. Esim. terveyden edistäminen, ihmisen yksityiselämän suojan turvaaminen.
Laki on valmisteltu vuosituhannen vaihteessa. Olisi varmasti paikallaan analysoida, miten perusoikeuksien idea ja perustuslain arvot konkretisoituvat verkkoyhteisöissä. Esim. vapaus ja koskemattomuus, yksityiselämän suoja, uskonnon ja omantunnon vapaus, sananvapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Tärkeätä olisi myös sen analysointi, miten globaali (verkosto)talous ja innovaatio/kehittämistoimintamme suhteutuu perustuslain ja -oikeuksien mukaisiin arvoihin, oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tuosta ihmiskäsityksestä nyt puhumatttakaan.
@sarliosi ihmiskäsitys olisi tietty hyvä olla samanlainen muuten lainhenki on hieman kevyellä pohjalla, tästä on qaikussa ollut keskustelua - joskus yritin etsiä sitä, kuka löytää sen?
Lain suhde tietoon ja sen avoimuuteen on yksi tietoyhteiskunnan perusasioista, sitäkin tulisi tutkia?
Jeps, perustusoikeuksien ja yleisemminkin ihmisoikeuksien suhde tietoon ja sen avoimuuteen on varmasti olennainen tutkimuskohde. Joka taas edellyttää hyvää ymmärrystä siitä, millaisia tiedon vastaanottajia, käsittelijöitä ja tuottajia me ihmiset olemme yksin ja yhdessä. Intuitiivisesti tulee mieleen analogia omaisuudenturvan perusoikeuden kanssa. Enkä tässä tarkoita pelkkiä ipr-oikeuksia, vaan ennemmin ihmisten oikeuksia saada, mutta myös velvollisuutta (tietyissä tilanteissa) jakaa tietoa.
