#Suomi2

Löysin hyvän tulevaisuuden ihmisen mallin 70-luvulta:
Carl Rogers (1995) has described the characteristics of the “persons of tomorrow” who can live well in the new living environment and who exemplify the more humanistic culture of the future:

1. Openness.  These persons are open to the world – both inner and outer. They are open to experience, to new ways of seeing things, new ways of being, new ideas and concepts.

2. Desire for authenticity. These persons speak what they think and reject the hypocrisy, deceit and double talk of our culture.

3. Skepticism regarding science and technology. They have a deep distrust of science and technology that is used to conquer nature and control the world’s people. On the other hand, they are eager supporters when science and technology when it is used to enhance self-awareness and self-control.

4. Desire for wholeness. These people do not want to live in a compartmentalized world – body and mind, health and illness, intellect and feeling, sane and insane, individual and group, work and play, etc. They strive rather for a wholeness of life, with thoughts, feeling, physical energy, psychic energy, healing energy, all being integrated in experience.

5. The wish for intimacy. They are seeking for new forms of closeness, of intimacy, of shared purpose.

6. Process persons. They are keenly aware that the one certainty of life is change – that they are always in process, always changing.

7. Caring. These persons are caring, eager to be of help to others when the need is real. They are suspicious of the professional “helpers”.

8. Attitude toward nature. They are ecologically minded and they get their pleasure from an alliance with the forces of nature rather than in the conquest f nature.

9. Anti-institutional. These people have an antipathy for any highly-structured, inflexible, bureaucratic institution. They believe that institutions should exist for people, not the reverse.

10. The authority within. These persons have trust in their own experience and a profound distrust of external authority. They make their own moral judgements.

11. The importance of material things. These individuals are fundamentally indifferent to material comforts and rewards. Money and material status symbols are not their goal.

12. Yarning for the spiritual. These people want to find meaning and purpose in life that is greater than the individual. They wish to live a life of inner peace.

junailijat/qaukuilijat kuuluu tähän kategoriaan IMHO

@hyvaelama Hieno määritelmä, joskin jotkut kohdat aika vastakkaisia, tai siis on todella vaikea olla sekä avoin että intiimi yms. Aika harva kykenee näihin tai pystyy edes haaveilemaan näistä. Tunnen muuten pari lähes tuollaista oikeasti. Kyllä ihmisestä huomaa, kun hän on sinut itsensä ja maailman kanssa ja löytänyt harmonian. Mutta sitten heidät yleensä maailma pyrkii kaikin tavoin viemään/hyödyntämään. Se vahvuus, että sitä pystyisi sitten kaikkea sitä rahaa ja valtaa vastustamaan vaatisi heiltä jo aivan uudet piirteet.:)

Hyvä huoneentaulua tasapainoisen elämän harjoittelijalle. Moni corporaatiosotilas ei pysty, vaikka haluaisi. Törmää heti eka teesiin.

Ovatko ihmiset muuttuneet paremmiksi, kun mahdollisuudet keskinäiseen kanssakäymiseen ovat entisiin aikoihin verrattuna gaziljoonittain paremmat? Ymmärtääkö ihminen paremmin toista ihmistä?

@jal Jotain voisi olla tapahtunut parempaan suuntaan. (Toisaalta nää perhesurmat saa kyllä ajatteleen muuta.) Mutta ainakin useammalla nuorella on mahdollisuus löytää omiansa. Toisaalta joku FB kovastikin keskittää sosiometrin helposti paljastamalla tavalla ketkä ovat suosittuja ja ketkä luusereita (sanoo se jolla on vain 47 seuraajaa siellä! ;) )

@jal tosi hyvä kysymys. Mielestäni ei; syy kartisian split ja taylorismi yms. valistuksen ajan epäluonnolliset mallit, keräilijä-metsästäjän henkinen koherenssi oli parempi.
nythän ei edes ekonomistit ymmärrä maailmaa yhtenevästi

Psykologit, terapeutit, psykiatrit uskovat vuorovaikutuksen parantavaan voimaan. Koulutus ja valmennus nojaa vuorovaikutukaseen. Opimme toisiltamme. Asiakassuhdetta ei synny ilman vuorovaikutusta. Politiikassa ja potilassuhteen utimessäkin on. Netti demokratisoi. Luin viikonloppuna Kairon keväästä ja nettiyhteisön voimannäytöstä. Venäjä, Libya jne.

Ilkka Taipaleen kirja sosiaalisista innovaatioista (sata hyvän elämän keksintöä) kiinnostaa Pakistanissa ja Intiassa: päiväkoti, pienet luokat, kouluruoka, eduskunta, tasa-arvoinen koulu jne. Kelpaako kännykkäisi joukkoon? Hehe...

Suomessa on tosi paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa traditiota.Muistan monta hetkeä, kun kukaan ei ole vastannut mitään kasvokkain.

@oaw muistan monta hetkeä, kun kukaan ei ole vastannut sähköpostiin tai sosiaalisessa mediassa.

Huolimatta pessimistisiltä vaikuttavista kommenteistani huolimatta uskon (ehkä) kuitenkin, että virtuaalisen vuorovaikutuksen helppous lisää... monimutkaisuutta ja sitä myöden emergenssiä ja edelleen jopa pyhyyttä (vrt. "Pyhän uudelleen keksiminen" tai vaikka Teilhard de Chardin "Tapaus ihmisineen").

(Mm. siksi haluan seurata mahdollisimman läheltä #Innovaatiojuna:a ja #sometime:ja.)

Harvaan asutulle Suomelle netti on siunaus. Ranskassa paras hyperpaikallisuus tapahtuu ruokapöydässä. Italiassa kahvilat. Suomalaisen pitkätuoppi-kultturin haittana on, että kohtaaminen tapahtuu kemioissa. Sauna on parhaimmillaan paikka, jossa voi kohdata kanssaiihmisiä hiljaa ja hissukseen: Sauna on meidän maauskoisten kirkko. Firmojemme neukkarit ovat usein kolkkoja paikkoja tussi- ja fläppitauluineen; katossa toljottava kuvanheittimien valaiseva silmä. Kongresseissa toteutuu 1 - monelle puhuminen. Onneksi 3g ja wlan mahdollistavat takarivin taaville sosiaalisen sättäilyn. Yritin etsiä somen suomi skeneä ja miten puhuisimme enemmän puukottaisimme tai keljuilisimme vähemmän.

@jal @visualradio @oaw peukku ylöspäin

@hyvaelama @oaw @jal Tässä ajankohtainen heikko signaali corporation soldier eli korporaatiosotilaiden uskollisuuden ja vaikenemisen murenemisesta. Firmojenkin patoutunut paha olo tai patoutumat purkautuvat verkoissa, jos pomoilla ei ole korvaa, silmää tai sydäntä. Minusta tämä on tervettä: suomalainen henkilöstöjohtaminen (ihmisten johtaminen) ei ole kehittynyt tappiin. Tekemistä riittää vaikkapa organisaatiokulttuureja tuohoavien narsistijohtajien ja itsevaltiaiden poistamisessa. Puhuminen parantaa ja vuorovaikutus vie kehitystä parempaan suuntaan. PAHAN paikallistaminen on tärkeää, koska ihmiset sopeutuvat myös KOVAAN ja HUONOON (työpaikoilla, kouluissa, virastoissa, yhteisöissä). Näen näitä työni kautta, mutta myös paljon hyvää ja positiivista kehitystä. http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusi...

Vajaa vuosi takaperin keskustelimme Oulussa tällaisesta asiasta. Nuo nuolet tuossa edustavat: tieto, tunne, tahto, tavoite, toiminta ja miten ne voivat prosessissa käyttäytyä konstikkaasti.

Tänään oli hesarissa siitä, että äidin äänen kuuleminen on parempi kuin tekstiviesti äidiltä. Mihinköhän ikään tää rajataan. Mun aikuiset lapset taatusti ovat onnellisempia mun tekstiviestistä :) No, vakavasti ottaen, sopiva annos kasvokkain tapahtuvaa viestintää, ääntä ja tekstiviestiä ja somea on varmaan se kokonaisuus, joka kaikki mieluiten valitaan. Tänä aikana ei yhtä ilman toista!

Minusta teksti-isi, -äiti, -täti ja -setä on useasti toimivampi kuin puhelu. Nuorilla ja sukulaisilla on duunit, projektit, kaverit ja kumppanit, joiden seassa teksti sopii paremmin. Meikäläisen läheiset ovat kaukana, ulkomailla, joten skype on kätevä, kun aika sovitaan. Sähköpostia käytämme harvoin. Facebook joo. Tekstari on lähikaveruusviestinnässä tosihyvä. Samme usein vanhanaikaisia postikortteja liikkuvilta nuorilta. Ne ovat kivoja, koska useon muistutuksia paikoista, joissa olemme olleet. Perinteinwn käsinkirjoitettu kirje olisi hienoa retroilua.

Äidin tai isin ääni lohduttaa, jos on vaikea asia tai ongelma. Olen tästä yhtä mieltä.

@visualradio Siis samaa mieltä hesarin vain tutkijan kanssa?
Tuntuu siltä, että monet ihmiset on tällä hetkellä löytäneet jotenkin tasapainon sekä mobiiliteknologian että somen kanssa suhteessa normaaliin kasvokkain tapahtuvaan kanssakäymiseen. Nykyään on harvinaista nähdä näitä tekstiviestisuperinuoria tai sellaisia, jotka oleskelevat ihan vaan virtuaalisesta.
Mikä on tulevaisuus kymmenen vuoden päästä? Kuinka ihminen oppii elämään uuden teknologian kanssa kuten nfc-maksamisen tai vaikkapa puheteknologian kanssa?

@oaw Luin Hesarin jutusta vain otsikon ja muutama riviä. Olin samaa mieltä sinun kanssa ja lisäsin puheyhteyden "vaikeiden" asioiden setvimisessä. Niitähän elämän varrelle mahtuu, mutta eniten on pieniä arkisia käytännön asioita, jotka hoituvat tekstiviesteillä kätevästi.

NFC ei pitäisi olla vaikea juttu, koska ei tarvitse näpelöidä numeroita ja koodeja. Virheiden tekemisen potentiaaleja en vielä osaa ennakoida. Kyllähän maksujen hoitaminen verkon kautta on ollut iso harppaus aikoinaan. Nykyään täyttä rutiinia.