#TIEKE

Koti- ja ulkomaisin silmin tietoyhteiskunnan edistymisestä, peilinä Korea. Keskustelun avaajina Balan Pillai ja @hyvaelama Ossi Kuittinen

Onko Korean Tasavalta (Etelä-Korea) mielestäsi ajallisesti, paikallisesti tai henkisesti liian kaukana?
Tiedätkö miten pitkällä siellä jo ollaan tietotekniikan hyödyntämisessä?
Kuten esimerkiksi laajakaistaverkko-hanke (siellä keskimääräinen nopeus 12 megaa, täällä vähimmäisnopeudeksi määritelty 1).

Lisätietoja TIEKEn www-sivulla http://www.tieke.fi/?x11635=28277

Miksi Koreat on mielenkiintoinen Suomelle?
Oma kiinnostukseni Etelä-Koreaa kohti syntyi vuoden 2008 syksyn eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tilaisuudessa, jossa Teppo Turkki piti esitelmän Korean tietoyhteiskuntatilanteesta. Monet kansanedustajat ja itsekin olin erittäin epäileväinen siitä, että voisimme oppia jotain Etelä-Koreasta. Onko Etelä-Korea on se maa johon minun suomalaisena tulee katsoa? Maailman ”konfutselaisimmasta” maasta en ensimmäisenä lähtisi oppejani hakemaan. Olemmehan pohjoismainen hyvinvoinnin ja innovatiivisuuden mallivaltio, jossa on vanha ja toimiva demokratia.

Suomi on osa muuttuvaa maailmaa, jossa innovaatiopelikenttä määritellään uudelleen. Suomen on pienenä maana löydettävä oma roolinsa kansainvälisessä työnjaossa. Jotta globaalin peliin yhteensopiva rooli löytyy, on meidän ymmärrettävä paremmin nousevat kulttuurit. Kussakin kulttuurissa on omat erityispiirteet, jotka ovat tunnettava jotta voisimme kehittää palveluja ko. markkinoille tai voisimme tehdä heidän kanssaan yhteistyötä.

Tuonne toiseen Koreantoidu-ketjuun http://www.qaiku.com/go/8dcy/
vein eilen tuoreen makrotasokäppyrän E-Korea vs. Japani.

Olemme osa Eurooppaa, mutta rajan takana on Aasia ja Itä, kasvuyritysten on opittava tuntemaan sitä. Etelä-Korea on tehnyt ripeän nousun ja kulkenut sodan runtelemasta, kovia kokeneesta, kovakouraisesta diktatuurista avoimuuten nopealla aikataululla. Pohjois-Korea on maailman suurin suljetun talouden laboratorio. Mobiiliosaamista saamme sekä Koreasta että Japanista. Mutta tärkeintä on GO EAST! Kasvu on siellä. Nokia, metsäjätit, Wärtsilä, Kone, Metso yms. ovat aikoja sitten oivaltaneet yskän. Nyt on vuorossa alihankintatorppareiden astua rintamaan ja liittoutua kasvavien talouksien kanssa. Eurooppalaiseen kulttuuriin meillä oli pitkäaikainen yhteys, mutta tuonne kauas harva meistä on kurkkinut. Tarjolla on valtava oppimisen haaste. Osaamisen siirtäminen on helpompaa kuin raudan rahtaaminen, mutta miten teemme sen, ettei kaivo tyhjene ennen aikojaan. Uutta pohjavettä on virtautettava tilalle koko ajan (innovaatioita). Montako #innovaatiojuna a tarvitaan, ennen kuin tämä haaste on hanskassa, otettu hallintaan ja viety kasvuyrityksissä lattiatasolle?

Moi koreanterit,.

Tässä keittoon omia mausteitani, jotka perustuvat tämänkesäiseen 2 viikon Soul-Jeju -matkaani.

• Päällimmäiseksi tuntemukseksi nousi ja vahvistui, että ihmiset niin eteläisellä lomasaarella kuin pääkaupungissa ovat hämmästyttävän spontaaneja, vilpittömän tuntuisia, iloisia ja ystävällisiä. Vaaleahiuksisina (minäkin kuulemma) meitä avoimesti ihmeteltiin ja kuvattiin ja jututeltiin innostuneesti tuon tuostakin minne vain menimmekin. Ihmiset todella halusivat kysellä, tietää, vuorovaikuttaa, opastaa - vaikkei kielitaitokaan olisi riittänyt. Ihailtavaa interaktiivisuutta joka sai olon tuntumaan turvalliselta.
• Iäkkäämmät ihmiset puhuvat yllättävän hyvin englantia, samoin kaikenikäiset koululaiset (jotka tulivat joukolla esittäytymään ja kyselemään mistä ollaan ja miten viihdytään ja mitä toivotaan). Opettajat tulivat usein myös esittäytymään ja kertomaan kuulleensa meidän olevan Suomesta - ja arvostavansa kovasti suomalaista koulutusta/sivistystä.
  Huonoiten englantia puhuu suuri osa tapaamistamme 2-30-vuotiaista. Opimme, että heiltä ei helposti löytynyt rahkeita opastamaan vaikka halua kyllä.
• Positiivisen iloisen ja uteliaan pikkukaupunkilaismielen lisäksi yli 10 miljoonan ihmisen Soulissa kiinnitti 10 päivän aikana huomiota ihmisten ahkeruus ja siisteys.
  Kyselin Insadongin keskusta-alueella oppailta katuroskiksia ja he kertoivat, että niitä ei näillä kulmilla ole ollenkaan.
  Eräänä aamuna otin urakaksi useamman tunnin ajan seurata, minne ihmisten pahvimukit, roskapaperit ja tupakantumpit heidän käsistään joutuvat: Laukkuun, kassiin, taskuun (jopa maassa olevat satunnaiset muiden roskat). Kenenkään en nähnyt heittävän tupakantumppia kadulle: johonkin pikku rasiaan niitä tumpattiin.
• Teknologiastrategiasta pääsin kyselemään parilta alan ihmiseltä - ja heidän mielestään oli innostavaa olla toteuttamassa eri tuotealojen yhteensopivuushaasteita.
• "Soul of Asia" sopii mielestäni kovin hyvin kuvailemaan paikan olemusta - niin inhimillisesti kuin maantieteellisesti.

VTT:n Impulssi-lehdestä 2/2009 muuten löytyy juttu "Etelä-Korea haluaa huipulle", paperilehdestä s. 42-45 ja tässä 12-megaisessa pdf-lehdessä alkaen sivulta 46.

Harmi, että en pääse mukaan koreantoitumaan teidän kanssanne perjantaina. Mielenkiintoni Etelä-Koreaan on todellakin suuri. Olen tehnyt Samsungin sisarfirman Credun kanssa yhteistyötä vuosi takaperin arvioidessani heidän tuottamaan eLearning aineistoa, joka oli tuotettu Skills taitajakisojen valmentautumismateriaaliksi. Hitsauksen ja automaatiotekniikan aineistoa käytettiin Intiassa nuorten koulutukseen ja nuoria yritettiin innostaa osallistumaan Skills olympialaisiin, mutta perimmäisenä tavoitteena oli saada Samsungille hyviä työntekijöitä Intiasta. Case osoittaa sen, miten firmat Etelä-Koreassa satsaavat hyvän koulutetun työvoiman saamiseen.

Etelä-Koreassa on satsattu omien nuorten tieto- ja viestintätekniikan taitojen oppimiseen. Siellä on hyvin mielenkiintoisia eLearning ratkaisuja: eBook, mobiilien hyödyntämien opetusessa, opetusrobotit jne. Siellä on siis paljon meillekin opittavaa.

Suomen eOppimiskeskuksen SeOppi lehteen haastaltiin juuri Suomessa vieraillutta professori Okhwa Leetä - häneltä kuultiin mielenkiintoisia näkemyksiä suomalaisesta ja Etelä- Korealaisesta tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä.