#TekesOPPY

Kiteytysteksti ja sen pohjalta syntyviä tarinoita, teoreettista ja käytännönläheistä joukkoajattelua Typewith.me-dokumentissa (avoin osallistuminen, kuten Etherpad ennen vanhaa) http://typewith.me/w1TpEgx0Co Twitterissä #oppialustat #tekesoppy.

Mitä trialoginen oppiminen on? Paavola, Hakkarainen, Lipponen ym. kiteyttäneet kolmeen portaaseen oppimisen ja tiedonmuodostuksen:

• Monologinen lähestymistapa: tiedonhankinta. Keskeistä on yksilön oppiminen, joka tapahtuu oppijan mielen sisällä.
• Dialoginen lähestymistapa: osallistuminen. Oppiminen tapahtuu toiminnassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Keskeisiä ovat yhdessä tekemisen käytännöt.
• Trialoginen lähestymistapa: tiedon luominen. Kiinnitetään huomiota siihen, miten oppijat kehittävät systemaattisesti ja yhteistoiminnassa tietoa sekä yhteisiä tuotoksia. Tiedonluomisnäkökulmassa on aineksia molemmista edellisistä metaforista, mutta se vie työskentelyn oppimisen kannalta syvemmälle.

Itse olen pitkään korostanut vuorovaikutuksen roolia oppimisessa ja nettivälitteisessä toiminnassa. Kesällä sain ahaa-elämyksen lukiessani Antti Hautamäen johdantoa kirjaan Yhteisöllisyyden paluu (Gaudeamus 2005). Sivun 10 kaksi lausetta, jotka valaisivat edellä esiteltyä Liverpoolin yliopiston sosiologian professori Gerald Delayntyn kiteyttämää yhteisöllisuuden peruskysymystä, kuulumista (belonging):

"Kuuluminen ei kuitenkaan toteudu vuorovaikutuksena vaan jatkuvana kommunikaationa. Kommunikaatio on avointa eikä pääty koskaan."

Kommunikaatio luo "kommuuneja", jatkuvakehitteisiä yhteisyyksiä. Vuorovaikutus ja kommunikaatio voidaan erottaa toisistaan. Koko opettajaurani ajan häirinnyt asia kirkastui. Nykyinen oppilaitosjärjestelmä ei ole rakentunut ihmissuhteisiin, yhteisyyteen, jatkuvaan kommunikaatioon, joka antaa asioille ajallista ja henkistä tilaa kasvaa ja kehittyä. Järjestelmä tulee tiedon siirtämistä ja vuorovaikutusta. Erityisen hyvin tämä näkyy sähköisissä oppimisalustoissa, joita pitäisi nimittää opetusalustoiksi, koska niissä opettaja hallinnoi tilaa ja toimintaa.

Meillä on mukana opiskelija, jonka kanssa olen satunnaisesti mutta jatkuvasti kommunikoinut tätä aihepiiriä. Vaikka olemme tiedonvaihdon ja muodollisen opetus-oppimis-vuorovaikutuksen tasolla olleet tekemisissä psykologian lukiokursseilla, minä opettajana ja hän oppijana ja vaikka hän nyt tuoreena kemian ylioppilaana ei ole mikään kasvatustieteen ammattilainen, kommunikaatiomme pureutuu nopeasti tämän aihepiirin ytimeen.

Yhtä opettajaa kohti sähköisiä oppimisalustoja käyttää 20 lasta tai nuorta. Miten heidät on otettu huomioon alustojen muotoilussa? Miten oppimisalustat kiinnittyvät heidän elämismaailmaansa? Miten ne tukevat heidän elämänlaajuista oppimistaan? Miten alustat tukevat oppimispolkua ja instituutiosta toiseen kulkemista?

Oppimisalustoissa kohtaavat teknologia ja pedagogiikka. Muotoilun taustaksi voidaan ilmoittaa vallitseva muotipedagogiikka. Arjen käytänteet ovat teknisissä oppimisympäristöissä pitkään noudattaneet tiedonsiirtomallia ja behavioristista oppimista. Ryhmämme kokenut pedagogi sanoo, että kankeita ovat, ylen kankeita. Jos haluaa toteuttaa sähköisessä oppimisalustassa trialogista oppimista, pitää lisävarustella avoimen sosiaalisen webin välineistöllä nykyisiä oppimisalustojen tiloja. Tästä syntyy pirstoutuva verkkokokemus, jossa eksyminen on päällimmäinen kokemus oppijalle.

Millaiset teknologiat tukevat tietoa luovaa oppimista? Saa kommentoida, lisää aiheesta myöhemmin.

@annerongas mistä näitä uusia yhteiskirjoitusalustoja oikein tulee...?

@jal Etherpadin vapautella koodilla, ks. myös http://piratepad.net/ joka ei vaan nimensä puolesta ehkä ihan sivistyneen seminaarin taustalle rimmaa.

SomuksellaTutkimusparvella on oma Etherpad. Kokouksiin hyvä pari Ether(tms)pad + Skype. Asiaa voivat paremmin valaista @pe3 @ubiq @apoikola @aharju @priio.

Ja tervetuloa muuten keskustelemaan tästä itse aiheestakin, olisi tarkoitus yhteiskehitellä huomenna akselilla Espoo-Jkl, koska sosiaalisen median tutkimusmetodeja pähkitään pk-seudulla samaan aikaan kuin oppimisympäristöjä Jyväskylässä http://www.sometu.fi/events/tutkijata...

Omaa opiskelijakokemustani 8 vuotta sitten sähköisissä opetusalustoissa, eksymisen tunnetta, suljettuja ovia, mutkikkaita kinttupolkuja, tiedon siirtämistä http://personal.inet.fi/private/anne.... Ja pieniä valaistushetkiä. PÅaljon voi oppia siitä, mikä ei toimi, sillä tiellä oikeastaan olen somessa. Kun oli niin vaikeeta.

Hei, Anne ja muut. Samat dia- ja trialogiset teemat tuntuvat olevan ajatuksissamme eri foorumeilla. Tuo jatkuvan kommunikaation idea on puhutellut minuakin, ja omassa opetuksessani olen alkanut panostaa keinoihin, joilla voi sitouttaa ihmiset viestinnän virtoihin koulutuspakettiajattelun sijasta.

Oppimis(tai opetus)alustoista olen pääosin samaa mieltä, mutta käyttötavoilla on mahdollisuus vaikuttaa toimivuuteen.

@annerongas jos piraattinimi tekee hallaa yhteiskirjoittelulle, niin positiivisempiakin ilmaisversioita löytyy: http://typewith.me/ :)

@priio nimen omaa se Typewith.me tuon yllä olevan linkin takaa löytyy, nyt myös bit.ly-lyhennettynä http://bit.ly/oppialustat

@Rsuominen keskustelun herättämiseksi kärjistämme, käyttötapa tekee kehnoimmastakin ympäristöstä hyvän ja parhainkaan tekninen ympäristö ei sinänsä takaa korkeatasoisempaa toimintaa. Puhumme mahdollistamisesta. Olemme myös miettineen oppimisen muotoilua (vrt. palveludesign). Oppimisprosessiajattelu ja scaffolding soveltuvat hyvin tuohon ajatteluun.

@annerongas aa, sori, en lukenut koko ketjua..

@annerongas @priio TIEKE tarjoaa kaikille suomalaisille http://muistio.tieke.fi/

@apoikola loistavaa, kiitos! Tuota olisi pitänyt käyttää, mutta unohdin.

Äsken puhelimessa pohdittin aiheesta (kärjistettyä): Oppimisalustakeskustelu on käyty läpi moneen kertaan, vähän villoja, jumiuduttu, tarvittaisiin uutta ja laajemmin oppimisympäristöajatteluun kiinnittyvää keskustelua, jossa ei tuijoteta pelkästään tekniseen ympäristöön vaan siihen, miten koko oppijan muu toiminta ja elämä integroituu oppimisen sähköisiin työtiloihin.

Oppimisalusta on varmaan vähän liian kangistava termi - se sitoo yhteen/useampaan ohjelmistoon ja oppiminen vaatii erilaisia oppimisympäristöjä ja oppimisalustoja. Pitäisikö meidän riuhtaista nyt itseämme irti vähän alustoistakin ja todella mieittiä sitä, mitäoppija oppimiseen tarvitsee. Ja tietysti myös sitä, mitä opettaja, oppimisen tukija tarvitsee toimivaan oppimisen tukemiseen. Onko nyt yritetty siirtää perinteinen luokkamalli oppimisalustoille? Mitä muuta oppimisalusta voisi olla - miten esim mobiilit työkalut muuttavat ajatusta? Tarvitaan varmaan ainakin kuitenkin paikka minne asioita tallennetaan, missä yhteisesti muokataan ja rakennetaan tietoa ja paikka erilaisille kohtaamisille.

@lvainio totta puhut! Esimerkiksi puhumalla osallistuminen on mahdollista aika harvoissa alustoissa, vaikka se kielten ja ilmaisutaidon oppimisen kannalta on äärimmäisen tärkeää. Tänään kokeilin Bambuseria ja kyllä pon hauska sekä helppo vempain. Teknologia taipuu nykyään vaikka mihin eikä ero mobiilin ja pöytäkaluston välillä ole enää suuri. Mobiili käyttöliittymä ei kylläkään toimi kaikissa palveluissa. Pitäisi. Kaikkien rajojen pitäisi olla integroitavissa oppimismaailmaan.

@annerongas @lvainio Puhuttaisiinko oppimisen palvelumuotoilusta? Puhuttaisiinko oppimisalustasta palveluna? Älkää sitoutuko teknologiakeskeisyyteen.

@juffe hyvä hyvä! Mutta nykytilasta pitäisi mun mielestä puhua oikeilla nimillä. Nykyiset tarjolla olevat sähköiset opettamisalustat ovat oman kehitysvaiheensa tulosta.

@juffe @annerongas Oppimisen palvelumuotoilu on oikein hyvä termi. Tutkimuksen avulla pitäisi päästä oppimisen ytimeen ja todellakin etsiä parhaita oppimista edistäviä palveluja. Opetuskin voitaisiin nähdä palveluna - oppimisen tukipalveluna. Ja jos lähtökohtana olisikin oppimisen tukemisen palvelu, oli juurta jaksain ruodittava omaa oppimista - mitä palveluja tarvitsen ja toisaalta omaa opetustyyliä - mitä palveluja pystyn tarjoamaan oppijalle.

@lvainio @annerongas Loistavaa, nyt päästään asiaan.

Simuloivatko nykyiset oppimisalustat LUOKKAHUONETTA, jossa opettaja on kingi tai kviini ja jatkuva oppiminen tapahtuu PIHALLA. Maailmassa pärjääminen edellyttää katu-uskottavuutta (street smart) ja verkkotoiminta opettaa digitaaliseen pärjäämiseen eli virtuaaliseen kyvykkyytten. Luokkahuoneilla toteutetaan edelleen opetussuunnitelmia (top-down) ja suunnitelamtalouden oppeja (esim. Neuvostoliitossa 5-vuotissuunnitelmat). Luokkahuone tuottaa yhä hyviä kansalaisia kansallisvaltion organisaatioiden tarpeisiin, mutta globalisaation myötä luokkahuoneen tarjoama selkeä maailmakuva ei ehkä valmenna nuorta kohtaamaan pandemioita, terrorismia, kaivosromahduksia, ympäristökatastofeja, hirmumyrskyjä ja tulvia. Maailmassa tapahtuu myös paljon hienoa ja hyvää, joka ei ehkä eksy opetusalustojen "tietopankkilokeroihin" milloinkaan... tai korkeintaan hyvin hitaasti, myöhään ja utuisena yhteenvetona. Onko luokkahuone verrattavissa kellariin, jossa oppilaita säilötään kuin sieniä ja marjoja talven (tulevan) varalle (kun menevät joskus duuniin). Tämä jäi vähän kapeaksi, mutta kysymysmerkkejä heittelen perään?

Oppialustoissa on keksitty muutama loistava tuote:

• taulu, liitu ja pesusieni
• ruutupaperi, kynä ja kumi

Siis, nyt olemme keksineet sähkön. Voisimme rakentaa sähköisen oppimisalustan. Se voisi olla sisäänheittotuote. Myydä palvelua. Oppimiseen muotoiltua palvelua.

@juffe nasta juttu ja naulan kantaan. Olisiko vielä se käyttäjälähtöinen tulokulma ja oppimisen perusmekanismeihin kiinnittäminen.

Tämän tapahtuman myötä osallistuin ensimmäisen kerran etänä kiertävään Connect Pro-ryhmätyöskentelyyn reilun 30 hengen kera. Kiitos @annerongas tästä mahdollisuudesta!

Kouluihin kaivataan kursseja mokaamisesta, dialogista ja draamasta sekä oppilaille että opettajille.

@PauliinaMakela mainiota että pääsit kokemaan. Täällä päässä etäryhmän osallistuminen keräsi kiitoksia. Toimimme tämän kierroksen aikana vielä yksisuuntaisella äänellä, vaikka kaksisuuntainen olisi periaatteessa ollut mahdollista.

Etäosallistuminen näyttää toimivan hyvin - vähitellen näissäkin kokeilemalla taito kehittyy -on siis otettu riski ja onnistuttu.

Onko tarvetta oppimisen palvelualustalle, vaiko opetuksen palvelualustalle, vaiko opettamisen palvelualustalle? Ja mihin kategoriaan nykyiset oppimisalustat, kuten Moodle tai Opit kolahtavat?

Tuo eilinen Connect Pro oli mielenkiintoinen ja Anne vei läppäriä ja mikkiä hyvin. Etäosallistuminen chatin kanssa toimi hyvin ja tunsi olevansa oikeasti mukana.
Harmi, että piti lähteä juuri, kun keskustelusa päästiin parhaaseen vauhtiin. Eilinen kokemus kyllä innostaa osallistumaan ACP:n koulutukseen. Sitä täällä kaakonkulmalla järjestää KYAMK.
http://optek.kyamk.fi/koulutukset.php...

Oppimisalustoista on ammatillisissa opettajakorkeakouluissa avarruttu käyttämään rinnalla avoimia juttuja. Näistä on raportoitu artikkeleissa ja mm Irmeli Pietilä kertoi jossain Tuija Aallon haastattelussa. Sitä paitsi olen aina voinut tuoda oman pedaogiikan mille tahansa alustalle. Kyse on suhtautumisesta opiskelijaan - samaa oppimisen ymmärtämistä haitte tuossa edellä.

Olen jatkanut blogissa avoimista kursseista, kovaa keskustelua Kanadassa ym. Maailma on avoin, käytetään kaikkea mitä on!
http://heli.edublogs.org/2010/09/02/a...

Oppimisalusta kuulostaa muuten paljon teknisemmälta kuin takavuosien oppimisympäristö. Ympäristö-käsitteen kohdalla päästiin usein keskusteluissa jo sille tasolle, että oppimisympäristö voi olla mikä tahansa ympäristö, joka inspiroi ja kannustaa esim. alussa mainittuun trialogiin. Vaikka siis metsäinen mätäs.