#TekesOPPY

Kielipoliisi huomautti, että hankekielessä on edelleen selkiyttämisen varaa http://tinyurl.com/2v9ta9q Mitä voitaisiin tehdä asian hyväksi?

Muistan 90-luvulta, ensimmäiseltä EU-ohjelmakaudelta, kun kaveritietona levisi hankejargon ja ohjelmakauden vaihtuessa yhdessä arvailtiin, että millä kielikukkasilla hakemukset nyt pitää koristella, että menevät läpi. Olemmeko sisäistäneet tämän luonnollisena asiana, jolle ei voi mitään?

Eka vinkki: Lopetetaan puhumasta loppukäyttäjistä. Puhutaan heistä, keille kulloisenkin hankkeen saavutukset tulevat käyttöön ...yläkoulun oppilaista, sairaanhoitajista, kaupunkilaisista...

Loppukäyttäjä on ainakin yhtä huono termi kuin kuluttaja. Termi korostaa perinteistä yksisuuntaista mallia, jossa tuottaja tuottaa tuotteen tai palvelun valmiiks ylhäällä suuressa viisaudessaani ja kuluttaja/loppukäyttäjä ottaa nöyrästi vastaan.

Asia ei minulle kuuluu, mutta mitä vikaa käyttäjässä on?
Se on käytössä oleva termi, ja on minusta vaarallista keksiä päällekäisiä termikerroksia, niin että hieman vieressä oleva ympäristö muuttaisi radikaalista termejä mitä käytämme.
Tilanne on toinen, kun uudet termit syntyvät käyttökokemuksen myötä.

Ja minusta on syytä pitää selvillä eri roolit, silloin kun niitä on.
Toteuttaja - Asiakas - ylläpito - käyttäjä -?

Anne kysyi, mitä hankekielelle voitaisiin tehdä. Alkuun olisi varmaan hyvä soveltaa kielen yleistajuistamisen yleisiä ohjeita.
http://www.yksityinenkielitoimisto.ne...

Irmelin puheenvuorossa on se tärkeä huomio, että abstrakteista ilmauksista on hyvä astua askel alemmas tosimaailmaan jo oman ajattelunkin takia.

Hyvä, että kielestä puhutaan - se ei todellakaan ole sivuseikka.