#Tutkimusparvi

Työhypoteesina:

Yhteistyö verkon avoimissa innovaatioympäristöissä on vielä suurelta osin käyttämättä jäänyt mahdollisuus suomalaisessa työlämässä. Uudessa toimintaympäristössä tarjoutuvia mahdollisuuksia käytetään varsin rajallisesti hyväksi osana tietotyöläisen organisaatioissa määriteltyjä työnkuvia. Sosiaalisen median käyttö työn tekemiseen ja verkostoitumiseen tietotyöläisen arjessa on tietotyöläisen oman aloitteellisuuden varassa.

Arkijärki, mutu ja tuntuma sanovat, että noin se on, mutta haluaisin laadullisen tutkimuksen keinoin osoittaa sen tieteellisesti. Tai oppia ihan uutta siitä, miksi ne, jotka ovat lähteneet näihin verkostoihin toimimaan muiden kanssa yhdessä, tuntevat voivansa tehdä niin, ja miksi kaikki tietotyöläiset eivät ole mukana.

Edelleen hypoteesin mukaan esteitä olisi sekä tietotyöläisen omassa ammatti-identiteetissä että työn tekemisen olosuhteissa. Sisäisiä esteitä voivat olla jäykkä ammatti-identiteetti, puutteellinen medialukutaito sekä koetut tekijänoikeusriskit ja pelko työn tulosten menettämisestä. Ulkoisia esteitä ovat toimivien esimerkkien ja esikuvien vähäisyys ja työroolissa tapahtuvan verkkoviestinnän konventioiden puute sekä sosiaalisen median käytäntöjen nivominen työnkuvaan.

Nyt pohdinnassa, voiko tätä tutkia Jaiku- ja Qaikukeskustelun pohjalta. Mitä mieltä parvi?

Ai että, tosi hyvä lähtökohta ja läheltä liippaa omaa tutkailun kohdettakin. Jossain vaiheessa yritin vähän omalla työpaikallakin saada esim. Jaikua käyttöön työvälineenä, muttei sitten ottanut tulta alleen... noi sun listaamat esteet ovat varmasti osa totuutta. Täytyypä kaivella omia juttuja, mitä mä oon noista raapustellut... palaan asiaan pienen mutustelun jälkeen.

Aiheesta myös sorsastus: http://www.qaiku.com/channels/show/qa...

Kerään jaiku- ja qaikuketjuja, joissa on omaan työidentiteettiin ja sosiaaliseen mediaan liittyvää metapuhetta

@juhana2 Kiitos, olenkin ajatellut sinua kovasti tätä pyöritellessäni. Samoin @teroheiskanen lienee talletellut jaiku- ja qaikulorea, ja jos hyvä tuuri on, tageistä löytyy sellaisenaan jotakin aineistoksi sopivaa

@Tuija: eka kappale voisi olla mun väikkärin tutkimussuunnitelmasta - näkökulmana mulla on vaan informaali oppiminen ja tiedonrakentelu sekä ryhmäkognitio. :)

@hponka ahaa, no just! ja teillä on tuolla on tekeillä yhtä ja toista muutakin kiinnostavaa! http://let.oulu.fi/fi/jatkoopintosemi...

Hei, tärkeä ja hieno aihe :)

Iso tekijä on varmasti se, että nykyinen työnteko sujuu toimivasti perinteisiä informaatio- ja vuorovaikutuskanavia pitkin. Näin työhön liittyvien sosiaalisten suhteiden verkosto rajoittaa ikään kuin itsestään uusiin työkaluihin "lipsumista". Nykyisillä rakenteilla on eräänlainen oma inertiansa.

Toisaalta kyseessä on myös itsekkyyden/altruismin/vapaamatkustuksen ongelma. Sosiaalisen median hyödyt eivät ole pelkästään yksilöllisiä, vaan myös kollektiivisia. Kannustimet (esim. maine) sosiaalista mediointia edistävään käyttäytymiseen ovat vielä puutteelliset ja huonosti sisäistetty ilmiö.

Yksi syy on kyllä mielestäni se, että ei nämä nykyiset "innovaatioympäristöt" vielä kovin hyvin kollektiivista lisäarvoa pysty tuottamaan. Riippumatta käyttäjien määrästä tai heidän aktiivisuudestaan.

Ihan vaan heittona voisi olla mielenkiintoista tarkastella koko tutkimusongelmaasi meemiteorian näkökulmasta. Eli tarkasteluun tulisivatkin sosiaalisen median meemi/idea ja sen vuorovaikutus ympäristönsä kanssa, ei niinkään ihmisyksilöiden ominaisuudet. Hyvä johdatus moderniin meemiteoriaan: http://pespmc1.vub.ac.be/Papers/Memet...

@Filopoimen kiitos; kannustuksesta, ideasta ja linkistä. Taitaa tuo meemiteoria olla enemmän @yoe n aluetta, ei just nyt veny meikäläisen väsyneet yhteiskuntatieteilijän aivot sitä ottamaan haltuun. Tutustun päivännäöllä!

Kiitos myös @juhana2 @hponka rohkaisevista ensi kommenteista. Jahka pääsen kirjautumaan Tutkimusparven wikiin (ei mokoma lähetä salasanaa, vaikka niin väittää), yritän hahmotella aiheesta sinnekin jotakin.

http://uusi.ihmiskunta.org/index.php?...

@Herra "väliaikainen artikkeli" ? Okeeeeiii... Vaatisi aikaleiman, jotta lukija voisi vakuuttua väliaikaisuudesta :D

Alustan mahdollisuus säätää sekunnilleen julkaisun näkyvyys vakuuttaa yleisön väliaikaisuudesta

@Tuija Minä sometan, koska uskon että se tulee jossain vaiheessa olemaan tärkeämpi työkalu työelämässä (itseni kohdalla IT-työssä) kuin google.

Itse toimin yritysarkkitehtina ja meillä alkaa Suomessa olla jo keskenämme kanavia, jolla tieto liikkuu IRL-hengessä ihan mukavasti, mutta aika hitaasti. Yksi kanava on esim. Sytyke Ry, jonka osaamisyhteisöt (OSYt) saavat nopeasti tilaisuuksia pystyyn, kun esim. ulkomaan guruja on saatavilla. Tilaisuudet ovat usein hyvin keskustelurikkaita ja myös käyntikortit vaihtuu tehokkaasti. Toki mikään puhtaasti IRL-tapahtumiin perustuva toiminta ei voi olla niin nopeaa, että se suoraan voisi vaikuttaa jokaisena työpäivänä.

Näkisin, että tällaisten OSYjen mukaansaaminen (4-5 numeroinen luku eri osa-alueiden ammattilaisia) sosiaaliseen mediaan helpottaisi myös päivittäistä tiedonvaihtoa. Luulen, että esim. tähän olisin jo ratkaisun löytänyt tai joku ketterä toimittaja olisi minulle sellaisen myynyt.

Kun sopiva hetki koittaa, raahaan kyllä kolleegoja mukaan näihinkin medioihin ;-)

Olisiko aika perustaa SomeOSY?

ping @mitro

@Tuija: tässä meneekin nyt vähän pitempään sillä kun aloin tätä koko juttua pohtimaan, niin alkoi tulla kaikki uusia näkökulmia mieleen, jotka ovat mielestäni ovat merkitseviä. Eli anon vähän vielä lisäaikaa ;) Saako muuten kysellä, mihinkäs oot tätä duunailemassa?

@juhana2 Lapin yliopistossa tämmöistä kokoavat http://www.informaatioteknologianfilo...

Hyvin on opettelua tämä, kun ei ole akateemisia lihaksia tullut gradun jälkeen harjoitettua. Jotenka korkea aika siis palautella mieleen.

Saat tietysti "lisäaikaa" :) , ja olen kaikenlaisesta avusta ja vinkeistä kovasti kiitollinen jos ja kun jotain tulee mieleen.

Joopa joo, kuulostaa tutkailun arvoiselta opukselta sitten 2010 ;) Joo mä vielä palaan asiaan.

@Tuija joko sulla on tunnarit parven wikiin? @juhana2 @thin @pe3 yms. auttakaahan?

@juhana2 @teroheiskanen Olen luonut tunnuksen tuijaaalto mielestäni sinne joskus, mutta se ei palaute mulle salasanaa. Mitäköhän kannattais tehdä?

Probleemi on sellainen, etten osaa tolle mitään tehdä :( Kuulostaa joltain serveripään jutulta, joka ylittää mun tämän hetkisen nörttibarometrin reippaasti. Osaiskohan @pe3 aavistella jotain?

Ehdottaisin uuden tunnarin tekemistä ja sen käyttämistä nyt ainakin alkuun. Noita tunnuksia voi kai jotenkin yhdistelläkin tai jotain... en oo mikään MediaWiki-guru...

Tuolta tosiaan löytyy tuollainen tunnari, mutten osaa tehdä sille mitään ;)

No niin @Tuija, yritänpä nyt jotain sanoa tässä, kun tuli pieni aikaslotti ;)

Taustaa. Ongelmia sosiaalisen median käyttöönotossa ilmenee näkemykseni mukaan kahdelta rintamalta:

1. Yksittäisen ihmisen muuttuminen. Jotta mitään organisaatiomuutosta voi tapahtua, pitää yksilöiden muuttaa käytöstään ja ajattelumalliaan. Mitä suurempi muutos, sitä vaikeampi, pidempi ja vastahakoisempi muutosprosessi yksilölle on. Erityisesti jos muutokset liittyvät yksilön arvoihin tai hänen omaksumiinsa "hyvän työnteon toimintamalleihin", muutos voi tyssätä jo siihen, että omaa positiota ei haluta edes kyseenalaistaa. Sosiaalinen media kyseenalaistaa monta työhön liittyvää ennakko-oletusta (esim. työ vs. vapaa-aika, ennakkovalmistelu piilossa vs. avoin kehittely jne.). En tiedä onko tästä iloa http://bit.ly/13SRjc

2. Johtamiskäytäntöjen muutos. Tästä itse asiassa kirjoitin juuri blogissa: http://juhana.org/?p=582. Eli johdon muutos liittyy sosiaalisen median näkökulmasta siihen, että sosiaalisen median käyttö pakottaa (ainakin jossain määrin) johdon luopumaan omasta vallasta (tai ainakin epärealistisesta kontrollin tunteesta, jota johto kutsuu itseään rauhoittaakseen vallaksi). Sosiaalinen media aiheuttaa suoruutensta (eli epähierarkkisuutensa) takia ristiriitoja hierarkkisissa organisaatioissa. Se tekee näkyväksi toiminnan kontrolloimattomuuden, joka on ollut aiemmin fyysisen maailman tallentumattomuuden ja linkittömyyden takia näkymättömissä (vrt. kaikki ne tavat, joilla työpaikoilla asiat tehdään vähän mutkat suoristaen, koska ns. virallinen reitti on joko mahdoton tai hankala). Lisäksi vaikka johto hyväksyisi sos. median aiheuttaman toiminnan kellunnan, johdon pitää myös itse kohdata kohdan 1. ongelman henkilökohtaisesti. Ja jos johto ei tätä tee näkyvästi, aktiivisesti ja itsensä likoon pistäen, se näyttäytyy helposti muille sellaisena, että johto ei ole täysin sosiaalisen median käyttöönoton takana. Tämä taas hankaloittaa muiden yksilöiden muutosta kohdassa 1. Ks. myös: http://bit.ly/uIfzE

Jotain omia pohditojani ongelmista ja haasteista löytyy täältä http://bit.ly/B98Rd ja nyt väikkäriin oon vähän ottanut mukaan myös suoria lainauksia, löytyy täältä: http://bit.ly/M0eqp.

Käytännön kokeiluja. Yritimme ottaa Jaikua keväällä 2008 käyttöön omassa työporukassani (pienen porukan aktiivisen alkuinnostuksen jälkeen ei ottanut tulta), sen Jaiku-kamat löytyvät täältä: http://www.jaiku.com/channel/digimedi... En osaa sanoa voiko noista löytyä jotain sulle sopivaa? Samoin aikoinaan Somekalla oli kokeiluluonteinen "ohjausryhmän kokous" Jaikussa syksyllä 2007: http://www.jaiku.com/channel/someka (tämä taas loppui osittain Tutkimusparven syntyyn ja lopullisesti siihen, että koko Someka loppui Metropoliaan siirtyessä).

Aihetta, erityisesti kontekstien sekoittumisen näkökulmasta, liippaa danah boydin väitöskirja, joka löytyy täältä (jos ei aiemmin tuttu): http://www.danah.org/papers/TakenOutO...

Metodista: ootko ajatellut tutkimusmetodia kuinka pitkälle? Kuulostaa ainakin alustavasti laadulliselta tekstintutkimukselta (?). Ite tein aikoinani gradun vähän tältä pohjalta Oikeutta Eläimille -porukan nettijutuista http://juhana.tajunta.com/juhana_kokk... En osaa sanoa, onko tosta mitään iloa.

Tää sun aihe kiinnostaa kovasti, eli oon käytettävissä ja voitais jopa ehkä jossain vaiheessa tavatakin, jos sellainen huvittaisi (:

Heitänpä oman lusikkani myös soppaan. Aihe liittyy myös olennaisesti omaan väitöskirjaani (verkottuneen digitaalisen median vaikutus tutkimuskenttään) sekä työhön osana virtuaalisia työvälineitä tutkivassa projektissa (VISCI).

@juhana2 n kahtiajako auttaa hahmottamaan esittelemääsi haastetta oivallisesti. Yksittäisten ihmisten toimintaa ohjaavat monet tekijät lähtien kasvatuksellisista ja psykologisista tekijöistä. Vaikka en voi suoraan viitata mihinkään tutkimukseen, niin uskon sosiaalisen median aktiivisen käytön olevan osittain 1970-80-luvulla käyttöön otettujen kasvatusmetodien tulosta. Vaikka suurin osa omasta kouluajastani keskittyi yksilösuorituksiin, oli ryhmätyöskentely jo vahvasti läsnä erilaisissa opiskeluprojekteissa. Toimintatapa vahvistui ennestään yliopistossa, jossa pääosaa oppimistoiminnasta ohjasi vahva painotus yhteistyöhön ja ryhmäkeskusteluihin, lyhyesti sanottuna yhteistoiminnalliseen tiedonrakentamiseen. Hyppy tämän tyylisestä opiskelukulttuurista sosiaalisen median käyttöön työssä ei ollut kovin suuri. On myös totta, että kaikki eivät kykene täysipainoiseen yhteistoiminnalliseen työskentelyyn. Tämä näkyi myöskin ennen sosmed-aikaa opiskelumaailmassa yksilösuorittajien toimintatavoissa. Sosiaalisessa mediassa toiminta vaatii luottamusta muihin toimijoihin, oli se sitten sisäsyntyistä tai muiden toiminnan kautta syntyvää. Jos kasvupohjaa kyseiselle luottamukselle ei jostain syystä ole, on toimintatapojen muuttaminen huomattavasti haastavampaa.

Sosiaalisen median käytön mahdollisuuksien ja esteiden kuvaaminen organisaation näkökulmasta onkin sitten jo tieteellisesti helpompaa ja siihen löytyy hyviä lähteitä. Esimerkiksi Adler & Hecksher kuvaavat kolmea erilaista lähestymistapaa organisaation toimintakulttuuriin: hierarkinen, markkinaperusteinen ja kollaboratiivinen. Jokainen näistä tarjoaa erilaisen perustan toiminnalle ja insentiivejä toiminnan ohjaamiseksi organisaatiokulttuurin mukaiseksi. On helppo väittää, että sosiaalisen median työkalut sopivat oivasti kollaboratiiviseen kulttuuriin, mutta luovat ylimääräistä päänvaivaa hierarkiaan perustuvaan organisaatioon ja jopa haittaavat yksilön toimintaa markkinaperusteisessa organisaatiossa. Karkea toisensa poissulkeva jako näihin kolmeen tyyppiin on tietysti käytännössä mahdoton ja jokaisessa organisaatiossa ne ovat läsnä tavalla tai toisella. Silti sanoisin, että sosmed-työkalujen käyttöönotto yksilötasolla vaatii organisaation muutosta kohti kollaboratiivista yhteisöä, jossa kaikkien työntekijöiden yhteinen työn kohde edellyttää niiden aktiivista käyttöä. Tässä kohden runsaasti apua on varmasti kehittävän työntutkimuksen parissa muodostetuista teorioista ja metodeista (kts. esim. muutoslaboratorio).

Kiitokset muuten @Tuija lle mielenkiintoisen ketjun avaamisesta ja kaikille keskustelijoille kommenteista. Kyseinen toiminta on oivallinen esimerkki edellä kuvatusta yhteisöllisestä tiedonrakentamisesta.

Edit: vaihdoin linkin Googlen kirjalinkistä enemmän sisältöä tarjoavaan p2pfoundationin wikisivuun

@juhana2 kiitos tuhannesti - olet todellakin ajatellut näitä perinpohjaisesti. Joo boyd on kyllä lukulistalla, ja olen hänen blogiaan ajoittain seurannutkin.

Täytyykin vilkaista sun gradu. Tavattaisko! Kyllä passais. Laitan meiliä.

@juhak samoin suur kiitos, väikkäriisi täytyy siis perehtyä myös

Minusta te teette asiasta liian monimutkaista.

@Tuija, joo tavataan vaan!

@juhak: toi teidän tutkimusprojekti nimeltä VISCI kuulostaa aika viinanhuuruiselta ;) (sori sori)

@Herra: ei musta siinä oo mitään monimutkaista, että ihminen ei mielellään muuttuisi (meitsin kohta 1.) ja ihminen, jolla on jotain menetettävää, muuttuu vielä vastahakoisemmin (kohta 2.) ;)

@juhana Aika kuivaa on ollut tähän saakka, saa nähdä tulevaisuudessa ;)

@Tuija Voit perehtyä vallan kunhan se valmistuu n. 2013 :)