#Vertaisaika

Joudun tätä kelailemaan parhaillaan. Ihmiset antavat eri tavalla omastaan, riippuen siitä, miten toiminta rakentuu. Keskusjohtoinen malli sopii moneen. Mutta verkostomainen, vertaistyöskentelyyn perustuvat toiminta ei pomottamisella päädy samaan tulokseen kuin mahdollistavalla, innostavalla fasilitoivalla toimintatavalla.

Jos saan määräyksen, toimin toisin kuin jos saan houuttelevan kutsun, vaikka perusongelma ja päämäärä olisivat molemmissa samanlaisia.

Itseorganisoituminen toimii tietyissä asioissa, sillä on rajoituksensa. Pomottaminen toimii tietyissä asioissa, mutta silläkin on rajoituksensa. Kun toimitaan avoimessa netissä, näiden molempien rajoitukset tulevat esille: toisaalta koordinoinnin ja systemaattisuuden puute itseorganisoitumisessa ja toisaalta hallinnan mahdottomuus keskusjohtoisuudessa.

Emme voi esimerkiksi tässä kirjoittamisen talkoistamisprosessissa mennä kenenkään luokse määräämään, että annahan ideasi tänne. Mutta voimme mahdollistaa keskustelunavauksialla ja verkkopaikoilla sen, että halukkaat voivat osallistua.

@annerongas, ehkä taas palautusta yleistyksistä :)
"Pomottaminen" ja "määräysten antaminen" antavat varsin yksipuolisen kuvan "johtamisesta". Kulloiseenkin tilanteeseen liittyvä johtamistyyli riippuu toki tavoitteista ja joihinkin päämääriin tuonkaltainen johtajuus sopii. Lähelle "mahdollistamista" puolestaan tulee sellainen johtamistyyli, jossa osallistujia tuetaan ja prosesseja ohjataan niin, että pystytään kokemaan kokonaisuutta edistäviä onnistumisia - vähän kuin lähikehityksen vyöhykkeellä.
vrt. myös ihmis- ja asiajohtaminen ylipäätään.

Niin, mietin sitä, mikä on johtamista, mikä fasilitointia. On tilanteita, joissa ei ole olemassa johtajaa ja on tilanteita, joissa johtaja ei ole paras fasilitaattori jo yksistään auktoriteettinsa vuoksi (edustaa instituutiota, leimautuu siihen), vaikka voisi johtajuuskyvyiltään olla hyvä fasilitoimaan.

Yksi hahmotelma voisi olla, että fasilitaattori toimii yli organisaatiorajojen, yhdistää ja silloittaa. Johtaja toimii organisaation sisällä, toki luo yhteyksiä ja toimii lähettiläänä.

Monissa kansalaisjärjestöissä ja liikkeissä johtaja voi olla fasilitaattori. Jäin vain miettimään noita ylhäältä päin toteutettuja prosesseja... fasilitointi ei ole sillä tavalla johtamista, välttämättä ei tiedetä, mitä syntyy.

Fasilitaattorin ominaisuuksina manitaan taustalle sulautuminen. Fasilitaattori ei siinä mielessä johda prosessia vaan auttaa kohteesta ulos sen, mitä kohde ei omatoimisesti saa itsestään ulos. Tämä tapahtuu siis mahdollistaen. Vapaaehtoisuus liittyy tähän. Voimautuminen, valtautuminen, mitä sanaa nyt käytetäänkään.

Kärjistämällä yritin hakea eroa. Voisi sitä varmaan fiksumminkin hakea :) mutta tästä se avautuu ja hahmottuu. Kiitos @TAir kun jaksat kommentoida, pyytämättä ja vapaaehtoisesti, arvokasta ja inspiroivaa.

@annerongas, kärjistäminen / yleistäminen on hyvä tehokeino ;)

@annerongas @TAir tuli jutuistanne mieleen tilannejohtaminen: täällä ihan okei PDF Samalla haulla tuli tällainen jännä esitys.

Sosiaalisiin taitoihin liittyvää tekstiä vertaisaika-blogissa kommentoin luottamuksen näkökulmasta siten, että se liittyi lähinnä yksityisyyteen ja toisten kunnioittamiseen. Toinen näkökulma samaan teemaan on sitten se, miten näissä "itseorganisoituvissa" tilanteissa voi rakentaa ja ylläpitää luottamusta (suhteessa toimijoihin, suhteessa päämääriin) niin, että se mahdollistaa heittäytymisen ja siten innostuvan osallistumisen.
Ja miten pienillä asioilla tuota voikaan estää, ehkäistä tai tukahduttaa; ja sitten taitoa reagoida siihen. Ylipäätään niiden asioiden tunnistamista, mitkä vievät kehityskulkuja jompaan kumpaan suuntaan.

Tavoitteeni on hahmottaa parhaillaan sitä, miten fasilitointi eroaa johtamisesta ja johtajuuteen perustuvista järjestelmistä, kuten yritys, järjestö, orkesteri, joukkue tai ryhmä.

Hyvään johtajuuteen toki kuuluu kyky fasilitoida, jos fasilitointi määritellään menetelminä, joilla fasilitoinnin kohde saatetaan ja avustetaan tuottamaan sitä, mihin hä/se kykenee, mutta johon hän/se ei ilman fasilitointia tule ryhtyneeksi puutteellisten kykyjen, rohkeuden puutteen, heikon itsetunnon, laiskuuden, organisoitumisen puutteiden yms. heikkouksien vuoksi. Fasilitoinnissa oleellista on se, että fasilitaattori on mahdollistaja, mutta ei veturi. Hän ei määrittele sitä, mitä fasilitoitava tuottaa.

Fasilitointi koskettaa myös vammautuneitten avustamista. 90-luvulla käytiin kiivasta keskustelua Tuomas Alatalon tapauksesta. Tuottiko hän todella itse fasilitoinnin avulla syntyneet teksti vai olivatko ne häntä fasilitoineen äidin tuotoksia. Puhutteleva tositarina vammautuneen fasilitoinnista on Christy Brownin tapaus: Vasen jalkani (kirja ja elokuva) eli vaikeasti vammainen suurperheen lapsi, joka kykeni liikuttamaan ainoastaan vasenta jalkaansa kykeni lopulta taitavan fasilitoinnin avulla ilmaisemaan itseään kirjoittamalla.

Fasilitaattori on siis tietyllä tavalla väline, välineen jatke, instrumentti. Ei kapelimestari. Silti fasilitaattorillakin on valtaa ja ellei hän käytä sitä, tavoitteellinen toiminta ei etene. Fasilitaattorin valta liittyy asioiden esille nostamiseen ja eteenpäin viemiseen. Fasilitaattori voi rohkaista ja suunnata toimintatarmon keskittymistä. Näin hän vaikuttaa fasilitoitavaan. Fasilitaattori vie eteenpäin asioita, hän voi luoda verkostoja, tehdä tiettäväksi meneillään olevaa prosessia.

Kiitos kommenteista @TAir ja linkityksistä @Mitro

Johtahuuden oikeutus lankea hierarkisessa organisaatioissa muodollisten päätösten pohjalta. Ja samalla syntyvät edellytkset johtamiselle. Yrityksissä toimintaa säätelevät liikeida, strategia, liiketoimintasuunnitelma ja käytettävissä olevat resurssit. Fasilitaattorin toimintaympäristö on vapaampi, mutta ulkoset operatiiviset puitteet ovat epämääräisempiä. Fasilitaattori joutuu tukeutumaan ihmisten intohimoihin ja sisäisiin motivaatiotekijöihin. Perinteinen johtaminen tuntuu loogisemmalta ja säännönmukaisemmalta. Kriisitilanteessa nimetty johtaja joutuu toimimaan fasilitointia muistuttavassa toimintakehikossa. Fasilitoijan etuna on mahdollisuus tukeutua irrationaalisiin voimiin. Liika järkeily saattaa heikentää intoihimoisuutta: tietoista perinnejohtamista ja taiteellisempaa fasilitointia. Yhdistelmät mahdollisia. Eikö?

Kun pohdimme fasilitointia internetin verkostoissa, ero johtajan toimintaan tulee ilmeisemmäksi. Netissä on vaikeaa johtaa asioita, mutta niitä voi kyllä mahdollistaa ja tuupata eteenpäin. Sisäisen motivaation virittäminen on fasilitaattorin ydintaito. Tosin myös ulkoiset motivaatiotekijät toimivat (kuten nettimaine tai palkinnot).

@visualradio Pitää kuitenkin muistaa, että aina on kaksi organisaatiota, virallinen ja epävirallinen, joista jälkimmäinen voi joskus olla vahvempi kuin virallinen.

Minulla tässä kuvattu pomottamismalli on vieras, mutta ei fasilitoiva johtaminenkaan kuulosta tutulta. Omassa työssäni en pysty erottamaan tällaisia ääripäitä. Itse uskon siihen, että asetetaan tavoitteet niin, että ne ovat ymmärrettäviä ja seurattavia. Parhaimmillaan työt etenee itseorganisoituen tiimissä. Johtaminen on silloin mukana olemista ja tarvittaessa tavoitteiden kirkastusta tai työskentelymenetelmien viilausta.

Toki johtaminen on myös tällaisen toimintamallin sovitusta muun organisaation toimintaan, joka toimii ehkä ei-niin-dynaamisesti.

Faijani on joskus sanonut, että kasvattaminen on kannanottoja ympärillä tapahtuviin asioihin. Näin syntyy kuva, mikä on oikein/väärin, mihin kannattaa pyrkiä jne. Ehkä jotain samanlaista ideologiaa voisi soveltaa myös johtamisessa, vaikka sitä ei kasvattamiseksi sanotakaan.

Hmmm. "Käsky" vs. ihmisen kutittelu...

Toisaalta käskytyshän on todella vapauttavaa, siinähän tehdään just niinkuin joku on tahtonut. "Houkutteleva kutsu" voi taas olla epämääräinen heitto, josta joutuu ensin tarkentamaan mistä kyse, mistä eniten hyötyä, kuka mitä ken, jne.

Eikös facilitoinnissa toimi se "konsultin sääntö", että suuret korvat ja pieni suu. Eli annetaan sen ryhmän loistaa ja tehdä se juttu, ja vain hellästi tönitään hommaa liikkeelle. Minusta facilitointi sisältää sen mahdollistamisen tai voimauttamisen ;)

Sitten tuosta keskusjohtotapauksesta tulee mieleen se, että ylhäältä alaspäin valutus, että kaikki pilkotaan tarkkaan tehtäviksi, annetaan jollekulle tehtäviksi ja sitten seurataan miten yksittäistaskeista tulee se kokonaisuus? P-Korea? Vai seuraako keskusjohdosta sitten eri johtotasoja, jotka kaikki pilkkoo osa-alueensa eteenpäin jne... On johtamista ja sitten on johtamista...

@peeii nosti Teitterissä esille kuuntelemisen ja edenneessä keskustelussa johtajuus-teeman, kokoan tähän hänen ajattelemisen arvoiset twiittinsä:

https://twitter.com/#!/peeii/status/7...
Miten tapahtuu kuunteleminen #vertaisaika /ajassa?

Kuuntelun haasteet pamahtivat mieleen, kun taas kerran luin Peavya, joka lainaa Kierkegaardia. Miten nää 1-6 menisi v-ajassa?
https://twitter.com/#!/peeii/status/7...

1) kuuntele ihmistä hänen omasta näkökulmastaan; 2) kuuntele ennakkoluulottomasti ja anna kuulemasi tehdä itseesi vaikutus.
https://twitter.com/#!/peeii/status/7...

3) ole kärsivällinen, kunnioittava ja suhtaudu toisiin tasa-arvoisesti
https://twitter.com/#!/peeii/status/7...

4) aloita sieltä, missä toinen/toiset on/ovat, älä siellä, missä odotat, oletat tai haluat toisen/toisten olevan.
https://twitter.com/#!/peeii/status/7...

5) tule tilanteeseen tietämättömyyden tilassa, anna toisen/toisten opettaa itseäsi
https://twitter.com/#!/peeii/status/7...

6) hillitse turhamaisuutesi, tärkeytesi ja tarpeesi pönkittää omaa arvoasi.
https://twitter.com/#!/peeii/status/7...

johtaminen edellyttää vallanhalua! Mitenkäs verkossa yhteistyöverkostoissa meneekään?
https://twitter.com/#!/peeii/status/7...

johtamiseen sisältyy aina vallankäyttö, vertaisjohtamiseenkin (hajo). Kysymys on vallan ymmärtämisestä!
https://twitter.com/#!/peeii/status/7...

@Tuija kysyi FB-sivulla http://www.facebook.com/vertaisaika "Häpeä, tuo nettinoviisin uskallusta kampittava peikko. Vaivaako se ketään teistä ikinä koskaan?"

Tämä tässä oleva keskustelu, sen avaus on virittänyt itsessäni häpeän tunnetta. Vastasin näin Tuijan kysymykseen:

Tarkkailin sen [kysymyksesi] virittämänä itseäni ja huomasin, miten esimerkiksi tähän projektiin liittyvä heittoni Qaikussa http://www.qaiku.com/channels/show/Ve... sai minut ajattelemaan, miten tyhmä olen ja hirveästi on pitänyt hillitä, etten ryhdy selittelemään vaan uskallan kuunnella. Kärjistetty ja vähän pyhmä heitto (kun se ei ole ihan ääliömäinen) saa ajatukset heräämään. Omia keskeneräisiä ja kehittymaisillään olevia ajatuksia kannattaa jakaa parasteltaviksi. Pitää myös kyetä kuuntelemaan ja viisastumaan. Ei se niin helppoa ole

@Mitro Kommenttisi epävirallisesta organisaatiosta on kiinnostava. Se toimii usein myös epävirallisena oppositiona ja organisaatiossa vaikuttavana muutosagenttina. @annerongas Myös palkinnot (Skinner) ja nettimaine saavat käyttövoimansa sisäisistä motivaatiotekijöistä. Narsismi innostaa, hyväksytyksi tulemisen tarve ohjaa ja ryhmään kuuluminen vetää ryhmääntymään. KAUKANA kaikesta elävälle netti on keino osallistua.

Häpeän tunteen käsittely kuuluu uskoakseni ammatteihin, joissa joudutaan olemaan esillä asioiden tuomiseksi yhteiseen käsittelyyn - esimerkkinä vaikka toimittaja (yleinen sanonta ja käsitys että toimittajan uskallettava tehdä ns. tyhmiä kysymyksiä).

Nettiin tuon voisi kääntää niin, että tekee itsestään "sosiaalisen objektin" (ts. mikä tahansa entiteetti, johon voidaan viitata ja jonka kanssa voidaan olla vuorovaikutuksessa, tyypillisimmin vaikka profiili keskustelupalstalla) niin tämä verkkoidentiteetti asettuu nähtäväksi ja väistämättä myös alttiiksi toisten arvioinnille - eli häpeän tunteen kokemus on hyvin lähellä.

Edellisestä muotoutui ajatelma siitä, että hyvä yhteisömanageri, nettikätilö tai verkostofasilitaattori asettuu alttiiksi ja hänen on siedettävä asemansa mukana tuoma tilanne, jossa hänen ei ole viisasta olla aina puolustamassa omia mielipiteitään, koska niin tehdessään hän joko sulkee erimielisten suut (meillä on taipumus hakeutua samoin ajattelevien seuraan) tai petaa maaperää leimahdukselle, jossa asiat kärjistyvät.

Yhteisöllisen luovuuspotentian vapauttamisessa on tärkeää antaa riittävän laaja pelikenttä. Yhtenä vaanivana ongelmana on sisäryhmän syntyminen, jolloin itsensä ulkoryhmään tuntevat sulkevat suunsa tai heitä ei kuunnella. Kuitenkin juuri heillä voisi olla tärkeää sanottavaa, sellaista, jolle sisäryhmä on omassa keskinäisessä kehumisessaan tullut sokeaksi.

Maarit Mäkinen kirjoittaa väitöskirjassaan Digitaalinen voimistaminen yhteisöjen kehittämisessä (s. 133): "Vuorovaikutus on kehityksen edellytys niin yhteisök´jen sisällä kuin niiden välillä. Vaikka esimerkiksi internet mahdollistaa vuorovaikutuksen tehokkaammin kuin aiemmat viestivälineet, yhtenä negatiivisena kehityssuuntana voi olla yhteisöjen fragmentoituminen sisäryhmiin ja ulkoryhmiin, samanmielisyyden korostaminen sekä vuorovaikutuksen puuttuminen yhteisöjen väliltä. Yhteisöjen välisen vuorovaikutuksen puuttuminen voi johtaa näkemysten erilaisuuksien kärjistymiseen ja vihamielisyyteen."

On tärkeää kyetä kuuntelemaan, kuten @peeii:ltä lainaamani sitaatit viisaasti opastavat. On toisaalta myös tärkeää ottaa kantaa, kuten @Ile mainitsi isänsä neuvoneen. Jos yrittää olla myötäsukaa kaikkien kanssa, ei synny todellista keskustelua.

"Voin olla väärässä." Miten vaikea onkaan omaksua asenteenaan tuo lähestyminen eli tehdä nähtäväksi, miten asian ymmärtää, miten siihen suhtautuu, missä näkee toivottavan etenemissuunnan, MUTTA silti on herkkänä sille, miten muut argumentoivat, mitä mieltä muut ovat ja millaisia vaihtoehtoja muut kehittävät.

Fasilitaattorilta vaaditaan rohkeutta ja tyhänrohkeutta alkutilanteissa ja murrosvaiheissa. Säteilevä rengasorganisaatio on tarpeellinen, koska yksin toimiminen on mahdotonta. Manipulointiakin esiintyy, mutta se on pidettävä kurissa, koska muuten hanke alkaa tympimään. Itseorganisoituminen valtaa hankkeen, kun riittävän monet mieltävät, että "tää on mun juttu". Ideoiden kehittely edellyttää osto- ja myyntiliikkeen syntymistä, missä ideoiden ja ajtusten kauppa on vilkasta. Qaiku ja laajemmin netti toimivat osto- ja myyntiliikkeen varastohyllyinä, joista porukat voivat poimia itselleen sopivia hyödykkeitä. Vetovoimaisen kirpputorin rakentamisessa on samoja piirteitä. Tarjonnan ja kysynnän vuoropuhelu on välttämätöntä jatkuvuuden varmistamiseksi. Jatkuvasti on tultava uutta tarjolle ostajien mielenkkiinnon ylläpitämiseksi. Transaktioiden vilkkauden aistii, kun homma toimii.

Bloggasin edellä kirjoittamani ja sain lukijalta vinkkinä linkin Helena Aarnion blogiin, jota kannattaa silmäillä, viisautta ja oivaltavia ajatuksia http://dialogipaikka.blogspot.com/

Sanottakoon, että johtaminen on moniulotteinen asia. Itse kannatan eniten cervant leadership -koulukuntaa. Eri tilanteet vaativat erilaisia johtamiseen vaikuttavia asioita, mutta aina ytimessä on se, että ymmärtää, mikä saa kenetkin toimimaan ja saako toisen toimimaan yhteisen / halutun tavoitteen puolesta. Nämä ovat mind-set -juttuja useinkin. Nyt olemme jo niin syvillä vesillä, että suosittelen vakavasti rajaamaan teemaa. @annerongas @TAir valitkaa siis rajauksenne, ettette uppoa johtamiskirjallisuuden suohon.

@Mitro laventaminen on sikäli hyvä, että kun katsoo eka tarpeeksi laajasti monista näkökulmista, niin sitten voi luottaa siihen, että on todennäköisesti riittävästi taustaa ja pohjaa lähteä taas rajaamaan. Muutoinhan olen itse täysin tämän ja ylipäätään johtamisasioiden ulkopuolella - vähän kyllä tekisi mieli vielä avata eri suuntiin mutta taidan olla hiljaa ja kommentoin sitten myöhemmin jossain sopivassa kohdassa :)

@Mitro kiitos huolehdinnasta, herätekirjaa ajatellen ei mennä syvälle, mutta toisaalla keskustelussa on myös tullut esiin se, että valtaan ja vallankäyttöön liittyviä asioita on syytä ainakin näin esivaiheessa käydä läpi ja niihin liittyen johtajuuskin nousee aina jotenkin esiin.

Aikoinaan kansalaisaktivismin vuosina suosin ryhmäjohtajuustoimenpiteitä, jaettua johtajuutta. Nyt esimerkiksi hienoisesti johdattelemme kolmisin @ubiq ja @Tuija kanssa tätä keskustelupurostoa ilman kovinkaan suurta strategiaa, minimaalisen kehyksen sisällä, vuosien saatossa syntyneen toimintatavan ja keskinäisen ymmärryksen pohjalta. Jännää on myös se, että vaikka en ole @Tuija kanssa tehnyt aiemmin yhtään yhteistä projektia, toimintatavat osuvat neuvottelematta rinnatusten ja toisiaan täydentäen.

Netissä hyvä metafora on luotsaaminen. Myös paljon käytetty innostaminen, sosiokulttuurinen innostaminen sopivat hyvin. Viime aikoina mahdollistaminen on noussut keskiöön. Maarit Mäkinen käyttää mukavasti nimitystä voimistaminen, kun hän puhuu vähemmistöjen ja syrjässä olevien saamisesta mukaan oman elämänsä vaikuttamispiireihin.

Hyvin kiinnostava on myös perattavaksi käsite vertaisvalta, jota ainakin @peeii on käsitellyt.

Ongelma on lähinnä siinä, että ilman jonkin asteista vallankäyttöä ja asioiden edistämistä (joka saattaisi asettua johtaminen-yläotsikon alle) asiat eivät yleensä edisty. Joskus on ihan ok, että netissä on pieni purskahdus suuntaan jos toiseen, mutta organisoimattomana nämä aktiviteetit jäävät hajanaisiksi eivätkä varsinaisesti kehitä kansalaisten arkipäivää.

Tässä risteilee kaiken aikaa kolme kenttää: kansalaisyhteiskunta, markkinatalous ja hallinto. Keskustelu on haparoivaa ja sinne päin. Mutta toisaalta näin avoimena haarautuessaan myös kirkastuvaa, kiitos teidän.

@TAir kyllä tämä keskustelu kestää avaukset moniin suuntiin, meitä on sentään useampi puutarhuri sekä kitkemässä että koulimassa taimia :)

@peeii:llä on myös mielenkiintoinen termi avoimen vertaistuottamisen kohdalla: valtarakenteettomuus.

Hyllystäni löytyy teos Noita Naisia – vallattomia ja vallanpitäjiä. Kirjan tulokulma on mainio. Vaikka tässä kelailemme asiallisehkosti, vallattomuus tekee myös hyvää, rönsyilyn ja ajatushyppyjen merkityksessä.

Edellä mainittu teos esittää yhteenvedossa yläotsikkoa kumppanuusvalta. Istutan nyt senkin sanasiemenenä tähän.

@annerongas Oletpa ahkeroinut! + hyvää kelaa muiltakin :)

Max Weber - 100v sitten - sopii tähänkin ja muodostaa edelleen pitkälti pohjan organisaatio/management/johtamistutkimukselle vaikka toki organisaatiot ja johtajuus ovat kehittyneet 100v aikana. Harmi homma, ettei Weberin aikaan ollut juurikaan itseorganisoituvia ei-formaaleja entiteettejä vaan pikemminkin kiltoja, yksityisarmeijoita etc ja staattinen yhteiskunta etc. Olisi Maxilla ollut varmaan näkemys verkostoihinkin ;P

Weber pisti hyvät pohjat auktoriteetin / johtajuuden / herruuden 3-jaottelulla: a) laillinen, b) perinteinen ja c) karismaattinen. Tiivistetysti ja popularisoiden: Auktoriteetti - ja organisaatio, formaali tai ei, perustuu Jonkun (johtajan) oikeuteen antaa käskyjä joita totellaan - siksi, että käskyt mielletään legitiimeiksi eli oikeutetuiksi ao. a) - c) syystä, jotka Weberillä ovat toki hyvin detaljoidusti.

Väitöskirjani kannalta näen johtajuuden weberiläisittäin aika simppelisti: johtajuutta harjoitetaan ('organisaation') (peli)sääntöjen ja puitteissa, netin verkkovoima, avoimet verkostot, itseorganisoituvat liikkeet etc. ovat sitten jotain muuta. Siihen väitökseni yrittää osittain vastata että mitä ne ovat =)

Ihan Vertaisaika-oppaan - ja rannetulehduksen - myötä pidättäydyn kommentoimaan 'vain' nettijohtamisen ja -fasilitoinnin osalta ;P

Ping @RNS

@annerongas tuo voimistaminen tuntuisi siis olevan sanan emansipaatio suomennos samoin kuin voimaannuttaminen on sitten empowerment. Tuolla #innovaatiojuna -reissulla kävimme Oulussa katsomassa, kuinka siellä oli "ongelmalähiöstä" muotoutumassa voimaannuttava osallistumisyhteisö. Jäi ihan mieleeni positiivisena kokemuksena!