| Tools | |
| Short link http://www.qaiku.com/go/3dei/ | |
|
|
Ei tuo äkkiseltään huonolta kuulosta. Minä olen oppinut huomaamaan, että 3G-verkon tavoittamattomissa jään auttamattomasti uutisten ja keskustelujen ulkopuolelle, kun taas koneen ääressä saan nopeita vilkaisuja siitä, kun kehitys juoksee ohi. Tiedon pureksiminen ymmärrettävään ja valmiiseen muotoon, kun se on ensin kypsynyt, on edelleen olennaista.
Sosiaalisen median koukeroissa näkee asioita, kun ne vielä kehittyvät ja eri vinkkeleihin saa kulumaan rajattomasti aikaa ja siinä sivussa kavennettua omaa tuottavuuttaan. Näen, että vanhojen medioiden aika ei ole ohi ennen kuin joku oikeasti haastaa ne tiivistämisessä.
Kyllä toimittajien pitäisi osallistua keskusteluun ja etenkin on tärkeää, että journalismissa on muitakin aspekteja kuin Twitter ja Mikael Jugnerin Facebook-tila. Nimenomaan kokoava ja kompressoiva vaikutus on tärkeää. Se ei mielestäni onnistu esittämättä kysymyksiä. Hyvän lehtimiehen tai toimittajan on aina tunnistanut hyvistä kysymyksistä. Hyvän toimittajan mallina tulee mieleen esimerkiksi Maria Veitola ja James Lipton. Painetun median puolella olen nauttinut lähinnä reportaaseista, joissa raapaistaan tuttua tai kiinnostavaa vähän syvemmältä. Tässä mediassa pidän erityisesti City-lehden tyylistä.
@AtteJ En näe tuossa mitään vääräoppista. Toki osallistumalla viedään ehkä julkaisulta pohja pois sen lähtömedian väeltä, mutta ei kukaan oikeasti ehdi seurata kaikkia foorumeita. Ehkä toimittajan tehtävä ei ole suurella kädellä ohjata, vaan kaivautua syvemmälle. Passiivisaktiivisuus voisi olla hyvä sana ;)
@Atte J ohjaaminen, merkityksessä "juontaa", tai "haastatella", olisikin juuri oikea toimintatapa itse avatuissa ketjuissa. Toisten avaamiin ketjuihin osallistuessa en ehkä suosittelisi kaappaamaan sitä omiin tarkoitusperiin, vaikka toki rönsyihin suhtautuminen riippuu kunkin yhteisön keskustelukulttuurista.
Marko Ahtisaari oli toisaalla puhunut luotsaamisesta http://www.qaiku.com/channels/show/se... mikä sekin sopii synonyymiksi tuohon kuvaamaasi journalistin rooliin ihan hyvin.
Olisiko yksi uusi juttuformaatti ennalta sovitun kestoinen, juonnettu keskustelu mikroblogissa?
Kaikki kunnia perinteisen journalismin arvoille ja jopa vanhan media käytännöille, mutta ei se tarkoita, että kaikki hyväsyvät YLEn. Vrt. James Murdochin tuore BBC-kritiikki:
En tiedä mitä YLE on eniten: nationalismia, holhousmentaliteettia, elitismiä, marxilaista ns. "viestintäpolitiikkaa", epätervettä kilpailua vai lupamaksurahojen ryöväystä, mutta vihaan noita kaikkia aspekteja.
@Elinam en rinnastaisi noita ihan, koska b-cast-mallissa kanava voi olla vaan jollakin yhteiskunnan tunnistamalla toimijalla - yleisö voi luottaa että tietyltä kanavapaikalta radion taajuusvalikossa löytyvä lähettäjä on se joka toimiluvan on Viestintävirastolta saanut
kun taas täällä kuka tahansa voi rekata itselleen minkä tahansa nikin, viittaan nyt vaikkapa auktorisoimattomiin Yleisradio - tunnuksiin FB:issa ja Twitterissä. Brändi on niissä meidän, mutta ne eivät ole meidän hallussamme. Vaatiaksemme ne itsellemme meidän pitäisi viedä keissimme kunkin palvelun ylläpidolle. Kaikki isot brändit painiskelevat tämän kanssa, tosi usein joku aikainen nokkelikko ehtii viedä tunnarit nenän edestä.
Medialukutaidoton voipi erehtyä luulemaan niitä meiksi, -taitoinen ei, hyvällä onnella.
toisaalta taas muiden mielestä hyvä ja maineikas yhteisön jäsen, olipa nimimerkki mikä merkkijono hyvänsä, voi rakentaa henkilöbrändiään toimimalla yhteisössä ja ajan kanssa. Näin aattelen.
Miten tämä sitten liittyy minkä tahansa mediayhtiön journalistien toimintaan sosiaalisessa mediassa, on mielestäni se että luottamus ei tule annettuna. Täytyy identifioida itsensä, mielellään vielä "sertifioida" oman nettipersoonansa virallisuus linkittämällä siihen ylestäpäin.
Tästä tuli nyt vähän metaa, mutta journalismiin sosiaalisessa mediasa liittyy luottamus, se vain rakentuu eri logiikalla kuin tv- ja radiokanavilla.
@Tuija Lähetysmediassa nimenomaan Viestintävirasto luo minulle eräänlaista epäluottamusta. Netissä hahmon voi luoda monella tavalla eikä tarvitse olla komitean hyväksymä. Menestyksekkäitä aitoja henkilöitä ja pseudonyymejä on rinnakkain. Tämä on siis se luottamuksen spektri. Nimimerkin voi odottaa toimivan kuten tuo nimimerkki aiemminkin, mutta henkilön identiteetti vaatii edelleen oikeaa tuntemista.
Tuosta vielä johdannaisena se, että tässä ympäristössä toimittaja ei voi välttämättä esiintyä luotettavasti yksinkertaisesti "lehdistönä" tai tietyn median nimissä. Facebookissa monet yritykset esiintyvät tylsästi firman tunnuksena ja se toimii kai kohtalaisen hyvin, mutta Qaikussa ja Twitterissä tuo ei ole tapana.
sosiaalinen media voi tarttua uusiin asioihin konstruktiivisin ottein. Audin myyntijohtaja murskattiin tuhannen päreiksi kansalaisoikeudenkäynnissä ja siitää syntyi hyvä uutinen tapahtumaköyhään syyskuiseen arkeen. Sossun vahvuutena on spontaani valikoivuus. Logiikka on parhaimmillaan sama kuin lapsisotilailla Afrikassaa. Innostumme vallasta ja käytämme sitä armottomasti. Perinteinen media käyttää samaa valtaa, mutta me emme tajua, miten paljon meissä on seiskalehteä. Kivitämme valikoiden poliitikkoja, julkkiksia ja muita vallanpitäjiä tunteettomasti, koska emme tajua, että meillä on sama asema kuin lapsisotilailla kalashnikovillaaan. - minä en tietenkään luovu omasta rynnäristäni. Ratatatatatatata, pumpum!
visualradio commented on posted to #YLE 03.09.2009 (fi)
@ferrix mä olen älyttömän kiinnostunut tuosta verkkoidentiteetin rakentumisesta. Neuvon kysyjiä yleensä pohtimaan asian kunnolla läpi: minkä verran suostuu toimimaan sosiaalisen median areenoilla firman piikkiin ja minkä verran kannattaa muodosta itsenäisesti omaa verkkopersoonaa. Käytännön keissi voisi olla, kannattaako radiokanavan antaa talenttinsa hokea omia Twitter-tunnuksiaan on air (ei) - sehän olisi omiaan sekoittamaan yleisön mielikuvaa kyseisen kanavan brändistä. Uhkana on, että radiopersoonan henkilöbrändi ottaa itselleen radiokanavan "asiakkuudet", jotka se pahimmassa tapauksessa vie mukanaan siirtyessään kilpailijalle. Dj:n etuna taas on nimenomaan luoda oma yleisönsä. Tästä tullaan varmaan ajan saatossa sopimaan työsopimuksia solmittaessa ihan erikseen, ainakin niiden tähtien kohdalla, joilla on neuvotteluvaraa.
@ferrix ehdottomasti, ja meillähän on talon sisäisessä henkilötietojärjestelmässä oman kenttänsä taitelijanimelle, joten siinä ei mitään uuttakaan. :D Sosiaalisen median kentässä en tosin ole nähnyt, tai en nyt keksi, sellaista pseudonyymiä, joka toimisi jonkun julkaisun piikkiin, mutta identiteettinsä salaten.
Liisaleenakin on jo narautettu http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Nai... eikä hän tainnut olla kovin aktiivinen so-me-kentällä.
Tai, no, lasketaanko FB-hahmo Irma Kyy? Muita, anyone?
Sikseensä ollaan tultu aika kauas ketjun lähtökohdasta eli YLEn pääuutislähetyksen merkityksestä suomalaisille uutisyleisöille tulevaisuudessa.
Pitäisikö ylen netissä uutisjutuissa nimen olla linkki ko. henkilön laajempaa verkkoidentiteettiä kokoavaan sivuun? Ajattelen nyt vaikka friikkuna meillä ollutta Sulopuiston Ollia (ping @dst ) jolla sellainen olisi esitettäväksi. Enenevästi muillakin.
Uutisten maksullisuusargumentin näkökulmasta tällä kirjoittajalla on tosi hyvä pointti http://simsblog.typepad.com/simsblog/...
"Lie #5: Our readers paid for news in the past, they will again
Did they? And will they?
I don’t know if we can make the definitive case that most newspaper purchasers were actually paying for news. They were paying for a bundle of utility that included news, but where was the real perceived value in the minds of readers (i.e. which parts of the bundle did they feel they needed to pay for) and how much did monopoly or near monopoly play into the equation? --
Now the utility bundle is broken. How much of the value of the newspaper was derived from news and how much was derived from all these other things? (kursivointi TA)
amatöörinä mediatarkkailijana tuntu siltä että YLE voisi olla meidän kaikkien keskustelualusta a la superjaiku, eikä yrittää itse pienillä resursseillaan uutisoida, jos kaikki yle toimittajat pantaisiin fasilitoimaan uutistoimintaa ehkä maailmankuvamme olisi realistisempi kun massat tuottavat infoa dialogissa jota ammaatimaiset moderaattorit hoitaisivat
Mahtavaa keskustelua! Erityismaininnat @Tuija:lle verkkoidentiteetistä ja @visualradio:n lapsisotilas-vertauksesta. Identiteetti ja valta verkossa ovat varmasti asioita, joita ei tiedosteta ja varsinkaan ymmärretä vielä läheskään tarpeeksi.
Nickit suosituissa some-palveluissa ovat yhtä tärkeitä kuin verkkotunnukset. Saa nähdä, tuleeko niistä vielä samanlaista kauppatavaraakin ja milloin niitä aletaan säätelemään lailla.
Sitten @Tuija:n kysymykseen. Lehdessä lukee toimittajien nimet ja aina on ollut nimekkeitä toimittajia. Kolumneissa ja kommenteissa on kirjoittajan kuva vieressä. Verkossa linkki toimittajan profiilisivulle/blogiin on pelkästään entisen käytännön viemistä uuteen ympäristöön. Se, että lukija tutustuu toimittajaan paremmin vain palvelee toimittajan työnantajan brändiä. Eikös?
@hyvaelama Nimenomaan! Sopisi hyvin siihen mahdollistajastrategiaan. Mahdollisuus osallistua - mahdollisuus jakaa, rakennella ja välittää tietoa - ja tietysti seurata, filtteröidä, yhdistää jne. Takuuvarma menestyskonsepti.
Henkilöbrändejä on perinteisessäkin mediassa luotu ja siihenon liittynyt esim. Tv:n "face value", jolla henkilö on voinut käydä kauppaa. Rahantekoon on kuitenkin tarvittu main stream media, joka palkan maksaa. some voisi teoriassa itsenäistää henkilöt taloudellisesti, käytännössä ei näytä vielä tapahtuneen.
@Atte J Judy Simsin blogimerkintä tarttui haaviin @karde n Twitteristä http://twitter.com/Karde/status/37365...
@hponka näin minäkin ajattelisin että mahdollisuus antaa tutustua toimittajan muihin tekemisiin jutun yhteydessä vahvistaisi luottamusta ja tunnettuutta ja suhdetta ylipäätään. Olen leikitellyt ajatuksella, että "Yhteyksiä Yleen" -sivunhan pitäsi olla hurja mashup kaikesta siitä, mitä yleläiset tekevät työroolinsa piikkiin niin yle.fi:ssä kuin muuallakin. En sitten tiedä, miten moisen jättikoosteen infodesign toteutettaisi niin, että se oikeasti palvelisi eikä olisi vain yksi kaaos. Onko kukaan nähnyt vastaavaa missään?
@AtteJ , pudotimme tunnuksesi keskellä olevan välilyönnin pois; periaatteessa sellaista ei olisi alunperinkään pitänyt päästä syntymään. Tämän jälkeen myös ns. pingaukset toimivat kohdallasi eli saat ilmoituksen kun joku käyttää syntaksia @käyttäjätunnuksesi.
Mikään muu ei muutu paitsi että kirjatuessasi Qaikuun käytä tunnuksena "Atte J":n sijan ihan "AtteJ".
@tuija , siltä varalta että pingi tästä ei menisi perille, niin saanet ehkä toimitettua tästä tiedon AtteJ:lle.
Itse tähän keskustelun aiheeseen koitan palata vähän myöhemmin.
Ei-kaupallinen tiedote @hponka @hyvaelama @dst @visualradio @gatestone @pirkka @Elinam @eholmila @Herra @AtteJ @ferrix
Qaiku toimii Twitterin ohella liverapoilu- ja keskustelukanavana torstain 24.9. webinaarissa Jyväskylästä, jossa @erkka ja @ubiq puhumassa ja ainakin @hessuj ja @teroheiskanen paikan päällä kutsuvieraana.
Kanavaisäntämä talon puolesta @arttuextra ja mukana kokeilemassa Radio Keski-Suomen toimittajia. Merkatkaapas kalenteriin siis! (edit: lisätty aika: 13-15)
Tarkemmin blogissa:
http://blogit.yle.fi/aalto/internetin...
Ping @Tuija @AtteJ melkein päivälleen 2v käytiin Jaikussa laajahko, ellei peräti lähes klassikko -thread aiheesta. Silloin ei ehkä niin paljoa mietitty vielä kansalaisten roolia, mutta aihe on niin julmetun laaja, että ehkä tuosta Jaiku -threadista kannattaa aloittaa :) http://bit.ly/3ocmd
Olisiko Berlin 24 Stunden esimerkistä opittavaa? Tarvitaanko erillisiä ohjelmaalotteja ollenkaan? Pitäisikö telkkarin, radion ja sossun peilata maailmaa kaiken aikaa yhtenä (elämän)virtana? Jatkuvaa tarinankerrontaa ilman määrättyä paikkaa. Jokainen voisi itsenäisesti pikakelata esille omia episodeja.
visualradio commented on posted to #YLE 05.09.2009 (fi)
@tuija: mitä tämä tarkoittaa: " Kaupallisten voimien puserruksessa julkisen palvelun uutisille on tärkeätä kirkastaa arvopohjansa, siis erottua raaistuvassa arvomaailmassa. Oikeutus olemassaoloomme tulee kansalaisilta. Tästä lähtee perustehtävämme, suomalaisen kulttuurin ja demokratian vahvistaminen, ja siihen tulee myös journalististen valintojemme perustua. "
Ylehän on nimenomaan ollut erittäin konservatiivinen uutisoija esim. Sensuurimielenosoituksen yhteydessä. Hesari on ollut hanakampi tarttumaan kansalaislähtöisiin aiheisiin mun mielestä.
Siis missä YLEn osalta näkyy erityinen demokratian vahvistaminen vs. oman mandaatin/ julkisuuskuvan/toimittajien aseman/mukavan iltauutisrituaalin vahvistaminen?
Tosta lainaamastani tekstistä tulee ikävästi tulkittuna sensuurihenkinen fiilis - halu suojella kansalaisia raaistuvalta maailmalta tekemällä journalistisia valintoja.
@ubiq @Tuija Kiinnostava ketju, mutta samalla siitä huomaa myös miten nopeasti aika kuluu ja ymmärrys lisääntyy.
Verkkomedian nykyisissä kehityspohdinnoissa on paljon kovaa logiikkaa. Asia, joka usein jää oivaltamatta uutisten osalta on se, että niiden seuraaminen on itse asiassa suurelta osalta passiivista taustatoimintaa, jossa yksi vastaanottajan saamista arvoista on joko 1) tulla yllätetyksi tai 2) olla huojentunut siitä ettei tullutkaan yllätetyksi. Aktiivinen toiminta alkaa vasta, kun jokin ärsyke käynnistää uutisten omaksumisen seuraavat portaat passiivisen seurannan jälkeen. Relevantteja eri medioita jaoittelevia akseleita on monia, aktiivisuus/passiivisuus, emootio/logiikka, pinnallisuus/syvällisyys.
TNS on tutkinut tätä kiinnostavasti, siten että uutisten omaksuminen on jaettu viiteen eri tasoon pinnallisesta ja passiivisesta havaitsemisesta ulkoiseen sitoutumiseen (keskustelu, vertailu eri medioiden näkökulmien välillä), ja tutkittu miten tätä psykologista omaksumista tapahtuu eri välineissä eri vuorokaudenaikaan. Voisi sanoa että tv-pääuutislähetys ja sosiaalinen media voisivat tuskin olla kauempana toisiaan tarpeiden tyydyttäjinä silloin kun mitään merkittävää ei ole tiedossa. YLE:n onneksi meillä on medioita aika hyvin uutisvuorokauden eri tarpeisiin, mutta verkko ei ole vielä löytänyt oikeaa rooliaan, toivottavasti löytää.
@pe3 Kaikessa yksinkertaisuudessaan tarkoitin sitä, että mainosrahoitteinen verkko tähtää yleensä sivulatausten maksimointiin, ja toimitusjärjestelmien laskurit ohjaavat todella nopeasti muuttamaan sisältöä lyhyen tähtäimen liikenteen maksimoimiseksi - jota saa aggregaateista ja hakukoneista valitsemalla aiheet oikein ja editoimalla otsikot tietyllä tavalla. Koko yhteisölle tärkeät aiheet ovat yleensä klikkigeneraattoreita vasta, kun niihin liittyy kiihkeä oletus epäoikeudenmukaisuudesta. Silti luottamus ja suhde yleisön kanssa syntyy pidemmän tähtäimen sitoutumisesta ja keskinäisestä lojaalisuudesta - myös verkossa.
Parhaiten tätä kehitystä on mielestäni kuvannut Andrew Currah raportissaan What´s happening to our news. Vaikka joku voi pitää sen ajattelua journalistisista arvoista osin vanhanaikaisena, minusta se on yksi analyyttisimmista median muutosta kuvaavista raporteista joita olen nähnyt.
linkkiteksti
Kiintoisaa pohdintaa @AtteJ. Lisäisin kuitenkin tähän (mainosrahoitteiseen) keskusteluun, että osa ihmisistä on aiemmin maksanut siitä, että joku tekee koosteen heidän puolestaan, vaikka itse uutisia olisi saatavilla - aivan siinä missä mitä tahansa ostetaan nykyään arkisesti palveluna sen sijaan että tehdään itse.
Itselleni nuo (pää)uutislähetykset merkitsevät pitkälti sitä, onko päivän kuluessa a) jäänyt jotain keskeistä ammatillisesti huomaamatta b) onko jotain mihin kansalaisena pitäisi jotenkin reagoida autoverosta sieni-influenssaan tai Audi-miehiin. Tässä mielessä olen normaali passiivi, mutta uutisten käyttötarve on aktiivinen. Muut uutiset saa sitten kyllä striiminä paloissa pitkin vuorokautta so. ilman mitään kiinteää aikaa.
> onko yksi tv-pääuutislähetys voittava konsepti?
No ei ainakaan, jos ensin ankkuri toteaa, että "xxx:n mukaan", sitten on videoinsertti jossa joku sanoo lauseen ja sitten ankkuri "näin siis xxx totesi että". Niukkaa aikaa voisi käyttää huomattavasti tehokkaammin - ei välttämällä lukemalla uutisia tuplanopeudella vaan tarjota vaikka monipuolisempaa kuvaa. Olisi metkaa tietää, montako kertaa Yle (ja muut kanavat) ovat kuvanneet esimerkiksi Etelärannan työmarkkinaneuvotteluja kuvittaakseen etc.
Mitä tuossa Jaiku -threadissakin oli, niin itse ainakin uskon, että osa ammattijournalismista säilyy tulevaisuudessakin sillä, että toimitukset keskittyvät asioihin, joita kuluttajat eivät pysty tekemään itse - ainakaan kovin helposti. Joukkoviestintä on nyt hippasen pihalla, kun verkkojulkaisut julkaisevat samoja linkkejä paparazzikuviin kuin peruskäyttäjät, jotka vain linkittävät niihin aiemmin foorumeilla kuin hommaan palkanut ammattilaiset.
Monet erikoislehdet ovat jo lähteneet tälle tielle, esm Tekniikan maailman testit ovat jo klassikkoja ja MikroBittillä on oma labra, joka tuottaa kuukausittain aiheita, joihin kilpailijatkaan eivät pysty jne. HS Tiede kykenee tuottamaan artikkeleita, joita ei yksinkertaisesti muualta suomeksi löydä jne.
Tästä eteenpäin aletaankin mennä jo konsultoinnin puolelle ;P
Oma lukunsa on sitten varsinainen aihe, uutisten ja kuluttajien suhde. Pitää palata tuohon erikseen.
@ubiq Palvelufunktiosta: Karkealla tasolla juuri noin. Viittaan aiempaan huomautukseeni siitä, ettei hinta kuitenkaan koskaan ole kattanut kustannuksia.
Meilläkin on jo 320 lähetystä vuorokaudessa suomeksi, jos alueet ja kaikki median lasketaan mukaan, lisäksi verkko ja teksti-tv ja mobiili. Eli sikäli ei kannata pohtia onko yksi päälähetys voittava konsepti, se tuli selväksi jo ajat sitten että yksin sillä ei pärjää - mutta hyvin sekin on viime päivinä porskuttanut, jopa vajaat 900.000 katsojaa per ilta.
Juuri siitä on kyse, että passiivista siirrytään aktiiviin. Silloin tv ei enää kovin hyvin toimi, sanomalehti paremmin ja netti erinomaisesti. Netti näyttäisi tässä funktiossa nimenomaan korvaavan sanomalehteä.
Tutkimme case Jokelan: Noin kolmannes suomalaisista sai ensitiedon radiosta, joka oli ylivoimaisesti tärkein ensitiedon välittäjä. Mutta toinen ihminen oli toiseksi tärkein ensitiedon lähde - tässä vaiheessa vielä ihan puheena. Netti oli häviävän pieni tekijä breaking news -tilanteissa.
En jaksa selittää meidän päälähetyksen muodostamisen logiikkaa äänen ja kuvan käyttöineen, mutta se on aika tarkkaan harkittua ja tietoisesti poikkeaa esimerkiksi Maikkarin rytmistä. Toimii kanta-asiakkaille erinomaisesti.
Huomatkaa, että loputonta julkista keskustelua siitä mitä pitäisi tehdä tarvitaan vain silloin, kun tarjolla on julkista rahaa, joka pitäisi sen keskustelun perusteella johonkin sijoittaa.
Kun on kysymys yksityisten kustantajien ja medioiden toiminnasta pätee sama kuin yhteiskunnassa yleensä: konsultit ja ammattiyhteisö voivat spekuloida, mutta viime kädessä oikeanlainen liiketoiminta löytyy vain ajan kuluessa vapaaehtoisten yrittäjien (kirjaimellisesti!) yrityksen ja erehdyksen kautta. Hesarin (ja tuhannen muun lehden) ilmaisiksi muuttuneet verkkosivut ovat yksi yritys ja erehdys muiden joukossa, samoin kuin Jaiku ja Qaiku.
YLEsta sen sijaan ei koskaan tiedä onko se yritys vai erehdys, koska hintasignaali ei kulje, asiakas ei pääse äänestämään lompakollaan. (Huom! Mainosrahoitteisuus skaalautuu enemmän tai vähemmän lukijakunnan koon mukaan, eli ajaa saman asian.) Sosialismi ei toimi, koska asiakkaan antamaa hintasignaalia ei ole, ja sen sijaan että jokainen organisaatiossa palvelisi asiakasta, jokainen palvelee ylhäältä tulevaa rahaa.
@gatestone Jos haluaa soveltaa markkina-ajattelua uutismediaan, pitää mennä aika paljon kompleksisempaan todellisuuteen kuin kysynnän ja tarjonnan tasapaino. Puhtaassa uutismediassa - toistan taas - maksava asiakas ei juuri koskaan ole palvelun käyttäjä. Mainosrahoitteisessa mediassa asiakas on mainostaja, jolle yleisö ei ole samanarvoista, vaan kallisarvoisin on tietyn ikäinen tiettyä sukupuolta edustava tietyn tulotason kuluttaja. Palvelut kohdennetaan, ja aika suuri osa väestä jää täysin ilman kohdennusta.
Jos markkina toimii täydellisesti, mainosrahoitteinen tv ja radiohan eivät omaa journalismia juuri tuota, jos jakelukapasiteetti ei ole niukkuustekijä (jolloin monopolivoittoja voidaan haluttaessa käyttää hyväntekeväisyyteen). Tästä löytää radiomarkkinoilta riittävästi esimerkkejä, myös televisiosta.
Olen ollut aika pitkään yksityisellä puolella, ja heillä olisi uutisissa asiakkuusajattelussa ja yleisön ohjaussignaalien lukemisessa aika paljon YLE:ltä opittavaa. Syynä lienee se, että sähköisellä puolella monopolit jo purettiin aikana, jolloin johtavat yhtiöt vasta saivat ne printissä aikaiseksi. Ja netissäkin näyttäisi olevan luonnollisen monopolin synnyttäviä voimia aika tavalla.
Mainosrahoitteinen tai asiakasrahoitteinen, "ongelma" on markkinoilla se, että pienet asiakassegmentit saavat pientä palvelua. Mutta miksi julkistalous silti toimisi paremmin uutistentuotannssa kuin vaikkapa ruoantuotannossa, joka kuitenkin on tasa-arvon kannalta kriittisempää? Kai marxilaisen logiikan yleisargumentit pätevät molempiin, jos niihin uskoo?
"Luonnollisista monopoleista" käydään taloustieteessa ikuista ideologista väittelyä. Itse en niihin usko, edes Microsoftilla ei ole monopolivaltaa myydä sellaista, mitä asiakkaat eivät halua, vrt. Vistan epäonnistuminen. Eikä Google näköjään saa läpi yhtään uusista palveluistaan, jos ne ovat keskinkertaisia.
@AtteJ omassa tuttavapiirissäni - joka on reilusti yli leimanörtti-iän - suurin osa päivittäisistä (netti)tutuista sai tiedon Jokelasta ircistä, Jaikusta, Murosta, chattaillessaan yms. Mikrokanavia voisi tässä mielessä pitää tiedonsaantina toisilta ihmisiltä tai puheena. Edustamani otos on toki pieni mutta huomattavasti tehokkaampi kuin kahvipöytä tai marketien hyllyvälit - koska siinä yhdistyy sekä joukko- että yksityisviestintä. Tämä seuranta/välitysmalli ei ole vielä valtavirtaa, mutta pysyvänä suuntauksena rohkenen jo pitää.
Seurasin Kauhajoki -tapausta radiosta aika paljon ao. päivänä. Silloin radion tarkkuusherkkyys - so. mitä oikeastaan on tapahtunut - oli aika niukka verrattuna nettiin suorine linkkeineen etc. so. radio kyllä tavoittaa laajan joukon periaatteessa ajantasaisesti, mutta sen informaation välityskapasiteetti on varsin pieni sanotaan nyt vaikka nettilinkkejä luettaessa. Yksi radion - uutisvälineenä - isoimmista haasteista on (näinä aikoina), että sen striimi ei tallennu mihinkään ja samat asiat pitää toistaa niille, jotka tulevat langalle kesken kaiken. Tämä syö entisestään (informaation) välityskapasiteettia. Muistan kun netin alkuvaiheessa radiossa luettiin nettiosoitteita: "osoitteessa hooteeteepeekaksoispistekaksoiste" - ei kovin ekonomista kapasiteetinkäyttöä ;)
@AtteJ kohderyhmäprofiloituja uutisia itsekin jo vuonna 1999 Radio Ainolle tilanneena en toki tarkoittanut sanoa, että yksi TV:n pääuutislähetys olisi se ainoa ylen uutiskonsepti, yksinkertaistin liikaa pyrkiessäni ohjaamaan keskustelua.
Mutta siis, entä sosiaalinen media ja verkon rooli?
">Jos verkkoyhteisön idean-, tiedon- ja mielipiteenmuodostuksesta halutaan suurta yleisöä >koskettavaa journalismia kehittävä voima - muuta kuin satunnaisesti, toimitusten on tultava mukaan >ja myös uskallettava ohjata toimintaa. "
Millaisia avauksia tähän suuntaan journalistit voisivat tehdä? Hyviä käytäntöjä/ esimerkkejä kenelläkään, laittakaa linkiä?
Olisiko verkostohaastattelu yksi tulevaisuuden vakiintuneista työtavoista?
Tämän ketjun osallistujia saattaa muuten kiinnostaa napsaista YLEn Atte Jääskeläinen Qaiku-kontaktiksi!
@gatestone Ruoka on uutisiin vertauskohtana urheilutermein ns. "avopaikka", siinä on niin paljon julkista ohjausta mukana. Hauskoja vertauksia saisi myös poliisiin vs. turvapalvelut, tiet vs. tietullit, julkinen vs. yksityinen terveydenhuolto, julkinen vs. yksityinen koulutus.
Tutkimusta markkinoiden ohjauskyvyn heikkoudesta viestinnässä on kymmenien vuosien ajalta. Markkinalogiikan kannalta olennainen muutos tapahtui kuitenkin, kun netti teki ilmaiseksi tarjolla olevasta informaatiosta reaaliaikaisesti liikkuvan julkishyödykkeen: se ei pilaannu käytössä eikä sen ilmaista käyttöä voi estää. Sosiaalinen mediakin varmistaa, että tarjoajia taitaa olla niin paljon, että niukkuuden luominen tiedosta uudelleen on vaikeaa - eikä se taida olla yhteiskunnallisesti toivottavaakaan.
@ubiq Jokelasta Kauhajokeen ehti jo tapahtua paljon, ja koko ajan tapahtuu. Oikaisen pääteemaan: Ensitiedon antaminen breaking news -tilanteissa ei vieläkään ole kovin vahva netin käyttöfunktio koko yleisön keskuudessa. Sen sijaan verkko on todella vahva heti kun havahduttava ensitieto on saatu ja halutaan tietää lisää ja seurata reaaliaikaisesti. Television rooli on yhä enemmän näkemisessä ja kokemisessa ja paikalla olossa.
Btw: Sekä Jokela, Kauhajoki, että esim sen jälkeinen Kirkkonummi: Ensitieto ei tullut toimitukseen verkosta, se tuli paikalla olleelta osalliselta suoraan toimitukseen. Tarkistus- ja julkaisuprosessi vie yleensä sen 10-15 minuuttia, se on yhteyksien ottamista, ihmimillistä harkintaa ja kauhean paljon se ei enää nopeudu. Broadcastingissa pitää vielä kanavatkin saada tuossa ajassa haltuun.
Sosiaalisen median rooli sekä 1) ensitiedon saamisessa toimitukseen 2) ensitiedon jakamisessa kansalaisille 3) jatkuvasti päivittyvän tilannekuvan rakentumisessa ja 4) tiedon syventämisessä ja ulkoisessa sitoutumisessa on todella kiinnostava prosessi - kaikkine ulottuvuuksineen. Eli heitän Tuijan kysymystä uudelleen ilmaan.
Joo tässä on ollut tänään (ainakin) kaksi kerrassaan mielenkiintoista, samaa tematiikkaa sisältävää keskustelua (uutiset, toimittajat ja netti) =) En nyt edes muista mihin threadiin laitoin äsken, että olisi sinänsä metkaa, jos threadeja voisi kollektiivisesti kätilöidä jotenkin kohti luontevaa leiripaikkaansa (mutta en nyt toista enempää itseäni koska jonnekin kommentti meni).
@ubiq Omaan käyttöön tallentaminen varmaan on simppeli tapa. Toinen vaihtoehto vois olla, jos vaikka noita lyhytlinkkejä herkuttaisi delisjöösiin joillain itselle tutuille tageille. Mulla on ne muutamat hassut luovuuskeskustelut näillä metodein laitettu kansiin.
@ferrix kunhan ajattelin ääneen =) Uusia kiintoisia ja vanhoja klassikoita löytyy Delistä "qaikussa" ja "qaikunews" ja myös jaikunaikaisia "jaikussa" ja "jaikunews". Mutta kollektiivinen lajittelu - ihan käytännössä että kalat siirtyilisivät jonnekin sen myötä - kiinnostaa sinänsä.
@Tuija Eikös Aamulehden Viidakkorummussa gsparkin käyttö ole eräänlainen versio uutisten ja sosiaalisen median yhdistämisestä. (Ei pysty muistamaan kuka on ko aiheeseen jossain välissä kommentoinut.)
@hyvaelama ei koskaan ja aina. Riippuu ongelman määrittelystä. Kyllä minä olen käytettävissä nuoruuden hupsuudestani huolimatta antamaan vanhoja viisauksia, kunhan päämäärät on selvillä ja ruokaa/kahvia/bisseä/saunaa metana ;)
@hyvaelama koska vaan, siis etänä. Kysy ihmeessä, niin teen itsekin =) Tuo ylläoleva viittasi folksonomiaan ja omatoimisiin asiasanoihin (tag; tägit). Hahmottelin jotain sellaista kuin Wikipediassa, että keskusteluketjut eivät sijaitsisi staattisesti minne ne sattuvat alunperin jäämään vaan niitä voisi sijoitella kollektiivisesti esm eri #kannuihin hieman samoin kuin esm Wikipedian artikkeleita voidaan orgaanisesti pilkkoa, yhdistää yms. en tiedä onko siinä tolkkua (siis esm keskusteluketjujen kollektiivisessa lajittelussa), mutta tuli vain mieleen :)
Radio Keski-Suomen äskettäinen suuri mokkulatesti ehkä hieman edusti tätä, mutta sen mahdollisuuksia ei oikein hyödynnetty. Tästä lisää 24.9., sattumalta juuri Radio Keski-Suomen tiloissa, fyysisesti.
Copyright Rohea Oy 2010 | Mobile version | Feedback | API | Terms of Service | Applications and tools
