#YLE

Innokas esimerkki voi olla lannistava...

@ilkkamakitalo se on ihan totta että jos on itse liian täpinöissään, muut voi reagoida torjuvasti

Luottamus... organisaatio perinteisessä mielessä määrittää paikan ja vastuun, verkostossa sitä ei ole ja joudutaan olemaan luottamuksen varassa. Se voi pelottaa, kommentoi Janne Saarikkko. Luottamuksen syntyminen on hieno ilmiö.

Minusta tuossa "innostus vai lannistus" -jännitteessa tiivistyy yhdellä tavalla se, mistä tarvittavassa kulttuurimuutoksessa on kyse. Kirjasta Onnellinen organisaatio (Edita 2004, Tiensuu & al, s. 62): "Suomessa vallitseva vähättelyn kulttuuri on todennäköisesti tuottanut enemmän henkistä ja taloudellista vahinkoa kuin mikään muu yksittäinen tekijä tässä kulttuurissa. Monet tärkeät kaupat, viimeinen puristus innovaatioprosessissa tai kokouksessa on jäänyt tekemättä, kun pää ei enää ole kestänyt. -Mitä enemmän meillä on siis henkilökohtaista minäarvopääomaa, sitä paremmin voimme, sitä voimakkaampia olemme - erityisesti kriittisillä hetkillä, esimerkiksi matsin viimeisillä minuuteilla - ja sitä parempia yhteistyökumppaneita olemme."

...kun olemme koko elämämme tottuneet odottamaan toiselta lannistamista, niin lannistumme. Emme osaa innostua, kun emme ole sitä päässeet harjoittelemaan. Innostuminen on yksi työnteon perustaitoja. Opeteltavissa.

@ConnectIrmeli "Suomessa vallitseva lannistamisen kulttuuri" voi erityisen hyvin näinä vaikeina aikoina, jolloin meidän pitäisi tukea toisiamme onnistumaan. Kaikki EK:sta ammattiyhdistyksiin tietävät, että suomalainen johtaminen haparoi tyhjässä ja osaa vain leikkausten, lomautusten ja lopettamisten käytäntöön viemisen kunnolla. Kakun kasvattaminen, uuden luominen, kasvu ja innostus ei onnistu "killer organisaatioissa", joissa ihminen on vain ratas ja kustannustekijä. Muutos on mahdollinen, mutta meidän on silloin kamppailtava ihmisten puolesta paremman huomisen luomiseksi. Muutosjohtajalta vaaditaan arvojen ymmärtämistä. Euroja on helppoa lukea - elävä ihminen on paljon vaikeampi kapistus.

@visualradio Tämä ketju sai alkunsa maanantain YLE:n workshopista, jossa mietin, että kun mulla on mennyt kuusi vuotta aktiivioppia pois "killer organisaatioissa" sosiaalistetuista toimintatavoista. Niin että voisiko sitä (pois)oppia yhtään nopeammin. Minä uskon, että ollaan päästy yhden hirveän ison kynnyksen yli jo. Siitä on osoitus se, että killlereistä jo edes puhutaan aika monella taholla. Juttu hyytyy vielä useinmiten siihen. Mutta siitä se etenee...