#digitalvillages

Sitä edeltänyt suuri muutto ajoittui 1990-luvun loppun, kun palasimme Ranskasta ja elimme vuoteen 2010 kaksoiselämää Loviisassa ja Sotkamossa. Toistakymmentä vuotta edestakaista raijaamista. Nyt voi keskittyä olennaiseen. Täältä ei tule piipahdettua minnekkään ilman harkittua syytä. Etätyömetodit ovat entistä tärkeämpiä. Työt ja tuttavat ovat kaukana.

Paikallisen Siwan seinässä on tällainen mainos. Availen yhtä uutta juttua hyperpaikallisuudesta. Saas nähdä, mihin se johtaa. Minulla on ennekuvia ja heijastuksia, mutta näitä polkuja pitää vielä tallata. Yritän lähestyä pienten yksityiskohtien kautta. Triviasta kohti jotain, jota en tiedä vielä...

Olen pienen ikäni ihmetellyt suomalaisen arkkitehtuurin "korkeaa tasoa". Minne kaikki idylliset kirkonkylät ovat kadonneet? Mikä ihmeen funktionaalinen tuhoamisen vimma iski Suomeen sodan jälkeen? Onko tämä kaunista?

Vuosi takaperin Oulun Rotuaarilla oli tällainen "tappaus".

Jatkan milenkiintoisilla heijastuksilla. Vuodessa on tapahtunut paljon jänniä muutoksia. Reflektoimalla palautan mieleen juttuja, jotka muuten unohtuisivat.

Vuosi takaperin poliittinen myllerrys Pohjois-Afrikassa ei ollut nähtävissä. Euroopan ja Euron kriisin ennusmerkeistä oli vahvoja vihjeitä. Ratkaisuja ei ole näköpiirissä. Uudesta lamasta puhutaan. Tällä kertaa ongelman ydin on valtioissa, jotka ovat yrittivät loiventaan pankkikriisin vaiktuksia. 1930-luvun lama johti toiseen maailmansotaan. Mitä maailmassa ehtii tapahtua ennen 2019?

1990-luvulla Buscom joukkoliikenteen rahastusjärjestelmä oli iso juttu. Nyt VR:ltä löytyy sähköisiä lipunmyyntijärjestelmiä, jotka toimivat moitteettomasti neljänä vuodenaikana, saitesta, lumesta, jäästä tai auringosta piittaamatta. Tämä kuva on Kajaanin rautatieasemalta. Tulevaisuudessa kauniita puurakennuksia ei enää tarvita. Tekninen kehitys johtaa myös palvelujen köyhtymiseen. Kajaanin asemalla on edelleen kahvila, mutta miten kauan?

Olen tänä kesänä kehittänyt "Pavlovin kissat" teorian. Pienillä palkinnoilla luontokappaleet saadaan toimimaan toivotulla tavalla. Avainsana: naksut!

Moitin aikaisemmin suomalaisten kirkonkylien arkkitehtuuria. Annan kuitenkin täydet pisteet Kajaanin seurakunnan puukirkolle. Sillä on tietty rooli minunkin elämässä, vaikka en ole ahkera kirkossa kävijä.

Kainuun radiosta (YLE) tulee mieleen toimittaja Jura Tarvasaho. 1980-luvulla oli tosi huono haastateltava.

Suomalainen Kirjakauppa heijastelee Kajaanin kauppakadulla. Olin aikoinaan kirjakauppojen suurasiakas. Nyt nautin biteistä.

Puun polttaminen on korkealla agendalla. Mietimme Juhan kanssa 13.7.2011 Tuliketussa (Sotkamo), millaisia mittauksia pitäisi kehittää bioenergian tuotannon tarpeisiin. Miten HACCP soveltuu ympäristövaikutusten arviointiin? Metodi on mikrobiologeille tuttu.

Kajaanin Kauppakatu 29.6.2011. Kesäkuu oli kuumimmillaan. Tein tärkeän visiitin Kajaaniin. Vein keäsvieraita junalle ja selvittelin mutkikasta juttua.

Nokia kertoo tänään kello 13 osavuosikatsauksessaan, miten mobiili makaa. Odotukset eivät ole pilvissä. Loppuvuodelle on tarjolla lisää kurjuutta. Tee-poroista ennustajat näkevät parempia aikoja vasta vuoden 2012 loppupuolella. Apple vuorostaan takoo rahaa "markkinaosuusprosentillaan".

Tuttu ja turvallinen maailmamme muuttuu pirstaleiseksi mosaiikki-yhteiskunnaksi. Oppineet puhuvat postmodernista informaatioyhteikunnasta, jossa meikä ei pärjää vanhoilla kaavoilla. Miten kaavoihinsa kangistunut yrittäjä pysyy mukana? Postmodernissa yhteiskunnassa pärjää joustava ja luova yrittäjä. Vaaditaan avointa asennetta, muutoksia ei saa pelätä. Uuden aallon yrittäjän on astuttava saappainen saveen, kohdattava todellisuus sellaisena kuin se on. Lukitun oven liikennevalojen takaa on vaikea ohjata laumaa, joka elää hetkessä mukana. Luova ongelmanratkaisukyky kehittyy heittäytymällä suopotkupalloiluun ja outoihin rituaaleihin. #innovaatiojuna voisi lähteä oudolle matkalle?

Mainos kysyy, "mitä on tapahtunut työlle?" Suomi on oudossa tilanteessa. Työ - ainakin suorittava työ - vähenee, sillä koneet ja halvemmat maat tekevät siitä kasvavan osan. Mutta samaan aikaan myös työn tekijät vähenevät. Jo vuonna 2000 Suomen työvoima oli Euroopan vanhinta. Meidän on tehtävä jotain työkyvyllemme, jotta jaksaisimme ahertamaan kauemmin. #Mikroduuni on mahdollisuus, joka ei unohdu yhdessä vuodessa, vaikka se ei lähtenyt oitis lentoon.

Touko- ja kesäkuussa viikon välein Oulussa. Nyt alkaa uusi kierros. Tänään energia-asiaa ja no jaa, vähän muutakin. Kaunis talo tuossa käyttämämme parkkitalon takana.

Lentäen olisin jo perillä, mutta halusin tehdä töitä junassa. VR:n junaverkko toimii yllättävän hyvin. Alkumatkan ajelin mokkulalla, mutta se ei junassa iloa tuo käyttäjälleen. Junaverkon nopeus 54,0 Mbps. Istuimen yläpuolella on kaksi pistorasiaa. Latauksessa nyt sekä SGS2 että miniläppäri NC20. Matkanteko uusissa vaunuissa on miellyttävää. Kyllä tämä auton hakkaa, etenkin jos joutuu itse istumaan ratissa. En tavoitellut nopeinta aikaa Kainuusta pääkaupunkiseudulle, koska piti optimoida muita juttuja lähtöpäässä. Seitsemän tuntia tähän kyytiin menee ja sitten vielä viimeiset kilometrit Espooseen. Huomenna on aikainen herätys: Messuhallissa alkaa 0800 aamukahvilla.

Kovalevyltä löytyi huono kuva Kouvolasta: Hansakeskus. Tulimme tänne hetki sitten. Kello on 20:11. Junan kulkusuunta vaihtuu. Kouvolassa on satanut. Ikkunasta näkyy hotelli Cumulus. Loviisassa asuessani Kouvola oli usein päätepysäkkinä, tai täältä lähdetiin pohjoiseen. Helsinkiin tulin yleensä Oulun kautta. No nyt on viimeinen etappi.