#innovaatiojuna

Nyt kuumassa tuntuu hyvin eksoottiselta tuo matka pimeään ja kylmään. Edelleenkin ajatus Suomen halki matkaamisesta ja maan eri osien vahvuuksien keräämisestä pysähdys pysähdykseltä kuulostaa romanttiselta.

Kaamoksen ja melankolian voisi ajatella tuovan virikkeitä siinä missä boheemiuden sanotaan. Erilaisten vahvuuksien keräys talteen ja tiivistäminen loppumattomissa keskusteluissa oli ideaalina.

Olen kuullut, että paljon on myös pysyvämpää käytännettä syntynyt, mutta itse asiassa en tiedä paljonkaan kuinka syvällisiä muutoksia syntyi.

Nyt jos juna 2.0 suunnitellaan, on varmaan opittavissa jotain käytänneiden juurruttamisesta:)

@oaw Suomalainen innovaatio edellyttää infran toimivuutta, tässä ainakin innovaatiojuna näytti myös innovaation tarvetta. Yksi tavoitehan oli silloin langattoman junaverkon pilotointi, sehän olisi ollut mainio juttu, jos katveita ei olisi ollut niin paljon...
Ajatus junasta innovaatioympäristönä oli ja on mainio, suljettu liikkeessä oleva tila. Yhden valvomisjakson mittainen yhdessäolo voi tuottaa hienoja tuloksia.
Suomi tarvitsee kaiken mahdollisen panoksen, jota lahjakkaat ja päättäväiset ihmiset vain voivat täällä antaa. Minusta ainakin on selvää, että tässä maassa on viisautta ja luovuutta vaikka muille jakaa. Turhaa on ajatella, että vain amerikkalaiset ja aasialaiset ne osaavat (yhteistyötä unohtamatta).

@jwa @oaw Kasa hienoja ja energisiä ihmisiä toteutti melko hurjankin reissun, tietyssä mielessä, innovatiivisella tavalla. Yhteyksiä syntyi itselleni ainakin tusinoittain ja usko verkottuneseen tekemiseen ja vaikuttamiseen, ei vain keskusteluun, kasvoi. Tämä oli yksi monesta hyvästä rohkaisevasta jutusta, ei tokikaan ainoa :)

Tuntuu siltä, että junailun jälkeen moni meistä on @troppone tavoin vahvistuneet avoimuuden ja yhdessä tekemisen uskossa. Konkreettiset vaikutukset saattavat pirstaloitua yksilölölliseksi kasvuksi ja kehityksessä ja sitä kautta tulokset näkyvät jossain vaiheessa yhteiskunnassakin. Yhteisöllisen innovaatiotoiminnan vaikutusten mittaaminen on ehkä vieläkin vaikeampaa kuin "gated community" työyhteisöissä. Minulle innovaatiojuna oli ehdottomasti hyödyllinen kokemus ja ROI on tullut moninkertaisesti takaisin - mutta hyödyt ovat valuneet "suljettuihin operaatioihin", joista ei voi keskustella kuin yläkäsitteillä. Perusyritysten avautumisessa ei mielestäni ole tapahtunut merkittäviä muutoksia Enterprise 2.0 suuntaan, mutta somen merkitys ymmärretään jollain mystisellä tasolla. Oikeaan ja aitoon oivaltamiseen pääsee vain osallistumalla, mutta kynnys on korkealla, koska perusfirmojen johtamisen tavat ja metodit ovat edelleen korkeintaan 90-luvulla. Edelläkävijät joutuvat etenemään viidakossa omillaan pitkän aikaa.

@visualradio Niin, kiusallista kyllä ROIn näyttäminen on (liiankin) tärkeää ja se todellakin on näissä vaikeaa!

@troppone @visualradio @jwa Suomesssa ja muualla tietysti myös on usein ongelmana vieläkin se, ettei toiminta ole sillälailla läpinäkyvää kun "open innovation" edellyttäisi. Tämä oli yksi omia kipukynnyksiäni edelllisessä junassa.
( @jaanahuhta ) viittasi haluavansa toipua kokemuksesta yhdessä yössä, mutta juuri se, että opetellaan uusia menetelmiä, tuo toki takapakkeja.
Mielestäni aika moni asia oli vain näennäisen avointa. Todelliset keskustelut käytiin kuitenkin junan ravintolassa ja pienissä ryhmissä. Ja joskus jopa kuiskutellen. Miten sitten odottaa avoimuutta silloin yrityksiltä, jos on hankkeissa suuret rahat ja suuret riskit.
Toisaalta. Olen kovasti tutkistellut #opensourcea ja ihmettelen aina, kuinka hyvin loppujen lopuksi joka kehitysvaiheen julkistaminen kaikille on onnistunut. Se on lähes taidetta. Siinä joukkovoima tuo sen takeen ainaisesta edelläolosta, koska yhteisö on enemmän kuin yksikään yritys. Tämä on tapahtunut mielestäni #meegon kohdalla :)

@oaw Avoin innovointi on elämän pituinen prosessi. Silti tulee astuttua suljettuihin kammareihin muka tärkeitä juttuja säheltämään. Mietin tänään innovoinnin tavoitteellisuutta ja keksin ajatuksen, että parhaaseen tulokseen saattaisi päästä tyhjällä taululla. Organisoinnin korvaisi täysin organisoimaton lähtötilanne. Antaisimme suorittamispaniikin ja epäsystematiikan kaaoksen kuljettaa kohti tuntematonta. Ei mitään kiinnekohtia, vapaata leijuntaa, ei tavoitteita, pelkkää menoa. Entä jos edellinen matka olikin yliorganisoitu ja loppuun strukturoitu. Otetaan "combat theatre" asenne. Heitäydytään virran vietäviksi. Ei mitään sisäistä turvaa antavia struktuureja. Mitä mieltä? @jwa @troppone @jaanahuhta @connectirmeli @Kaikki

@visualradio Se, ettei juna olisi mikään loputon "tutkimuskenttä" olisi kyllä hyvä.
Toinen asia on se, että kaikkien aivojen mukaan otto lisää yleensä viisautta tai sitten ei :) #opensourcen kanssa on näyttänyt lisäävän..

@oaw @visualradio Avoin innovointi saattaisi edellyttää avointa argumentointia? Taisin itse puhua suljetusta tilasta, mutta ajatus siinä oli toki kollektiivista. Klikkiytyminen on tavattoman helppoa, sitä vastaan pitää tietoisesti taistella.
Innovoinnissa pitää kiehuttaa, vapaastikin, mutta jos prosessi ei ole läpinäkyvä, siitä ei välttämättä kovin hyvin opita tulevaksi hyödyksi...

Innovaatiojuna oli kokemus vertaansa vailla.Ja sen return on society todistelu olisi ulkopuolisille tärkeää. Uskon että se kasvatti sosiaalisen pääoman kannalta tärkeintä ulottuvuutta: luottamusta. Olen maailmalla kertonut wellbeing/talouden tutkijoille (mm. John Helliwell) avoimen yhdessä tekemisen meiningistä ja he ovat erittäin innostuneita konseptin viemisestä eteenpäin Kiinaan ja Intiaan.

Olisi kiva kuitenkin laskea onko samalla tuettu rakenteiden muuttumista/luotu työpaikkoja ja millä hinnalla?
Protomoharjoituksessa yhden työpaikan hinnaksi Sitralle tuli n. 650 euroa - ei paha? mites meidän muilla toimenpiteillä on saatu työpaikkoja ja mikä on hinta?

@hyvaelama @visualradio Mulla loksahti #innovaatiojuna ja moni muu prosessi kohdilleen, kun olin kuuntelemassa mm. kulttuuriantropologien ja etnografien näkökulmaa samoihin asioihin kuin mitä olen päässyt viime vuosina oppimaan mm. konnektiivisen tiedon ja innovaatio-osaamisen nimillä. http://aboagora.fi/

Pääsin maaliin 7 vuotta sitten aloittamassani tutkimuksessa, jota oli (näin jälkeen päin katsottuna) ainoa mahdollisuus tehdä elämällä ja kokeilemalla, koska missään ei olisi ollut ketään, jolla olisi ollut joku opinpolku näytettävänä seurattavaksi. Yritän pistää tähän lyhyesti. Mulla alkaa just näinä päivinä kaikki opinnot ja mulla on vihdoin joku kehikko, johon ruveta kokoamaan tutkimusta - joten palaan monipuolisesti asiaan, kunhan saan vähän pelkkää kehikkoa enemmän näkyville.

1) Aina joskus viittaamani tutkimushanke Holistic Cultural Competence Assessment (HCCA -malli), johon pääsin mukaan 2004 opetti, että monikulttuurisuutta (ja sitä kautta tiimityötä, innovaatiota, jaksamista...) oppiakseen tulee opetella sen oman syntymästä saakka opitun ja koulussa ja työssä jatkososiaalistutun identitettin lisäksi toinen, kolmas ja neljäs. Venla Variksen sanat yhden osahankkeen avajaisissa piirtyivät mieleen lähtemättömästi: Ei riitä, että opetellaan toinen identiteetti. Pitää opetella se kolmas ja neljäskin.

2) Toisen identiteetin opin em. projektityössä. Siinä oli DiSC apuna ja aloin opetella kahta itselle ei luontaista piirrettä kaikessa, mitä tein. Ei se toiminut vielä se toinen identiteetti. Ei se auttanut, että toimin yksin eri tavalla. Opin kuitenkin kokonaan toisia tapoja reagoida asioihin ja tilanteisiin.

3) Kolmas identiteetti mahdollistui Kanadan MOOCeille osallistumisesta ja siitä, että niiden kautta löysin Suomesta ihmisiä, jotka tekivät samaa, vaikka eri nimillä. Kolmas identiteetti merkitsi kaiken ottamista vastaan verkostojen impulsseista. Innovaatiojuna oli ratkaisevin (aloitus)kokemus tässä.

4) Se kolmaskaan identiteetti ei vielä täysin toiminut. Sillä pääsin mukaan valtavaan määrään aloituksia. En ehtinyt keskittyä mihinkään. -Kaikki ne aloitukset olivat välttämättömiä, koska nyt - neljättä identieettiä opetellessani - on, mistä valita omat fokusjuttunsa. <= jotka ovat em. prosessin kautta ulkona siiloista

Kanadalaiset ovat todenneet tämän saman. Konnektivismin eka artikkeli valmistui 2004. Ensimmäinen MOOC oli 2008 - ja nyt he lanseeeraavat ensi kuussa 30 -viikkoisen MOOCin, joka on "kaikkkien MOOCien äiti". 7 vuoden jälkeen he näkevät, että on kokeiltu tarpeeksi, että voidaan alkaa valita seuraavia syvällisempiä ja pitemmän tähtäyksen fokusalueita.

Olen pitänyt oppimisessani tätä identiteettiteemaa yllä 7 vuotta. En ole Suomessa kohdannut ketään, kuka käsittelisi näitä inno-oppimisen ym. teemoja tästä em. kokoavasta näkökulmasta. Nyt kun on Kanadan ja yllä viitatun Aboagoran tutkijat näköjään ihan samalla asialla, uskallan palata itsekin kehittämään asioita nimenomaan HCCA -mallin ja identiteettien oppimisen tukemisen kannalta.

@ConnectIrmeli @hyvaelama @oaw @jwa @troppone Innovaatiojuna nytkähtelee. Vertaan junailuamme eiliseen matkaan, jossa kävimme 40 hengen voivalla IPO Wood Iisalmen sahalla ja PONSSE tehtaalla. Matka oli mielenkiintoinen, mutta bussista ei lähtenyt tekstejä, videoita, blogikirjoituksia, ei tehty ryhmätöitä, ei dokumentoitu havaittua ja omia fiiliksiä. Saimme nähdä kaksi hienoa metsäteollisuuten nojaavaa yritystä, IPO työllistää 60 sahalla ja 60 korjuu- ja kuljetusketjussa. PONSSE on noussut 2009 lamakuopasta ja työllistää jälleen yli 900 henkilöä kannattavasti.

Innovaatiojunaan emme lähteneet tuntemattomina, vaika suurin osa ei ollut koskaan tavannut F2F. Matkan valmistelu kesti yli puoli vuotta. Junailijoita oli useita, vetäjät ja toimijat vaihtuivat. Aina tuli joku puun takaa vetämään virtuaalista vaunua eteenpäin.

Olimme rakentaneet luottamusta ja innostusta jo ennen matkan alkua. Tapaaminen junassa muistutti tunnelmaaltaan rakkaiden sukulaisten kohtaamista kesätapahtumassa tai lastenjuhlia. Innostuneesti ja intohimoisesti ryhmät pureutuivat pähkinöiden särkemiseen. Toimintatonneille tuotettiin ahkerasti vastinetta.

Matka oli KOKEMUS. Qaikussa innovaatiojuna-innostus tympi joitakin. Miten tärkeää onkaan, että innostus menee "överiksi".

Junassa toimimme suljetussa tilassa, jossa saatoimme liikkua ja ryhmittyä, keskustella ja vaihtaa ajatuksia. Osallistujat tulivat tutuiksi ja yhteistä taivalta on ollut muissakin tapahtumissa sen jälkeen.

Yhteistyön jatkuvuuden takeena on ollut QAIKU ja muut Some-vermeet. Postikortteja tai kirjeitä toisillemme lähettäen yhteyden tunne olisi kadonnut. Eli sähköiset mediat ylläpitävät virtuaaliyhteisön jatkuvuuden tunnetta.

Innovaatiojunan valmistelun käynnistymisestä on kulunut yli kaksi vuotta. @hyvaelama ehdotti idean, konseptin, toimintamallin viemistä Intiaan ja Kiinaan. Kirjoitan täältä Jumalan selän takaa, helkkarin kuusesta, rakastamastani Nälkämaasta ja näen kyllä innojunailun tarpeita täälläkin. Someiljoita ei eilisessä bussissa ollut kuin yksi ja ainut. Pillosomeilijana lähettelin kuvia ja kommentteja Twttieriin ja Facebookin, Qaikuun ja Posterous. En kehdannut tulla "kaapista ulos". Outona olisivat pitäneet, että lörpöttelen etelän metioihin ;)

Itselleni avoin innovointi ja yhteistyö on avannut uusia polkuja. Sovellaan oppeja pienemmissä yhteisöissä, joissa yleensä toimin muurin murtajana. Avoimen yhteistyön esteitä on runsaasti pörssiyhtiössä, teknologiayrityksissä ja innovaatiopajoissa, mutta valtavia hyötyjä olisi tarjolla.

Meitä avoimuuden evankelistoja on yhä kansallisiinkin talkoisiin kohtuuttoman vähän. Kokemuksen kautta "avoimuuden uskoon" tulleita on vain muutamaan junaan. Tämän pelastuksen opin vieminen suomalaisiin yrityksiin, virastoihin, kuntiiin ja organisaatioihin on valtaisa haaste.

Yleensä suomalaiset innovaatiot, early ja angry birdti saavat huomiota onnistuttuaan ulkomailla. Kehitellään vain innolla innovaatiojunaa "with passion" Kiinaan tai Intiaan. Kumpi valitaan ekakohteeksi. Populaatiota riittää. Intia olisi kielellisesti ja kulttuurisesti helpompi, mutta antaa joukkoälyn puhua.

@ConnectIrmeli @hyvaelama @visualradio @jwa lienette huomanneet Aalto on Sails? http://www.aaltoonwaves.com/ Same same but different.

@hyvaelama :n kanssa samaa mieltä, että jotenkin pitäs kehitellä keinoja evaluoida, jopa mittaroida aikaansaannosta - joka tosiaan suurelta osalta on luottamusta luonteeltaan... mutta joku social ROI. Kiinnostas tietää miten saitte ton 650 Eur...

@jaw samaa mieltä argumentoinnista...eilen silmäililn ohimennen Innovation Management -lehteä, jossa puhuttiin open innovationin "epäonnistumisesta" ja eräänlaisesta backlashista asian tiimoilta muutenki...

..ja, mites meidä IJ2 jakseleekaan!

@visualradio Tuo "postikortit ja kirjeet" - vertaus on siis niin ihana. Sähköiset mediat hiipivät esiin ehkä voimakkaammin kuin miltä vielä ihan hiljattain näytti. Yllä viittaamassani Aboagorassa some ei ollut mitenkään huomioon otettuna. Kuitenkin - se oli ekoja osallistumiani ei-epäkonferenssina järjestettyjä, josta edes joku lähetti jonkun twiitin ja retweetasi muakin. Yllättävän monelta löytyy fb -profiili tai ainakin kotisivu kommentointimahdollisuudella. Yhteyttä voi pitää radikaalin paljon helpommin kirjeisiin - ja sähköpostiinkin - verrattuna. Aboagora #1 mahdollistui kokonaan ilman somea erilaisilla hankerahoilla. Seuraavassa on jo somea väkisin mukana, kun me kerta olemme siellä. -Näen jotenkin tämän hetken kiintoisimman ja suurimman toimintaenergian siinä, että asiat etenevät niin monella saralla ja maailmankolkalla samanaikaisesti ja opimme koko ajan lisää reaaliaikaisesta toistemme perehdyttämisestä.

@troppone hyvin tieteellisesti: (sitran) panokset/luotu työpaikka .Nää on vähän vaaralllisia ja vain mittareita; mutta uskon että on tehty kalliimpia työllistämisoperaatioita mitättömin tuloksin.

@ConnectIrmeli, kirjoitat "kunhan saan vähän pelkkää kehikkoa enemmän näkyville"... Tartun siihen. IPO Wood Iisalmen sahan innovaatioprosessissa tuotannon yksinkertaistaminen johti koko arvoketjun uudistamiseen. Saha on kolmen yrittäjän omistuksessa. Yksi heistä on japanilainen ja omistaa kolmanneksen. Tällä on merkitystä. Suurin osa tuotannosta menee IPO-ryhmään kuuluvalle liimapuutehtaalle. Tuotannon virtaviiaistaminen alkaa kannolta. Japanin pituusmitat ovat erilaisia ja neljätoista korjuuketjua tuottavat optimoitua raaka-ainetta, joka sahataan Iisalmella ja kuljetetaan edelleen liimapuutehtalle, josta liimapuutuotteet lähtevät jakelupoutkessa Japaniin.

Iisalmen Sahat Oy:llä on jo yli 80 –vuotiset sahausperinteet. Saha perustettiin 1920-luvulla. Isäni syntyi vuonna 1921, se antaa perspektiiviä. Sahan tuotantovalikoimaan oli erittäin monipuolinen aikaisemmin. Uudet omistajat rakensivat uuden TUOTANTOKEHIKON (selkeän tavaravirran) vähensivät henkilökunnan puoleen, nostivat tuotannon kaksinkertaiseksi ja sahausta jatketaan edelleen. Kymmenen vuoden takainen uusi sahauslinja on yhä moderni ja iskukunnossa.

http://www.ipowood.fi/

Irmeli kirjoitti persoonallisuuden muutoksesta, uuden persoonallisuuden etsimisesta ja löytämisestä. Teollinen yrityskin joutuu etsimään itseään lukuisia kertoja elämänkaarensa aikana. Uudistuminen vaatii usien karsimista ja selkiinnyttämistä (esim. UPM uutisoi tänään: UPM sulkee tehtaita ja vähentää 1170 henkeä).

Vanhoja rakenteita joudutaan leikkaamaan, karsimaan ja harsimaan ja vasta sen jälkeen on voimia uuden aloittamiseen. Raskaiden taakkojen alle voi suurikin dinosaurus nääntyä.

Tällaisissa muutostilanteissa INNOVAATIOJUNALLINEN porttien avaajia, uusien kehikoiden suunnittelijoita, liikeideoiden muovailijoita voisi tuottaa iloisia ja toimivia yllätyksiä. Teolliset yritykset eivät siedä jatkuvaa muutosta. Joka hetki ei voi innovoida, on myös oltava malttia uuden tehokkaan tuotantorakenteen tehokkaaseen hyödyntämiseen.

Kaaoksesta edetään selkeyteen ja tehdään rahaa, kunnes uusi kriisi kolkuttaa ovella ja on pakko 1- 5 - 10 - 20 - 50 vuoden välein keksiä oma toimiala uudelta pohjalta.

Iisalmen sahan tapauksessa japanilainen omistaja toi kuvaan uuden näkökulman. Japanissa rakennetaan noin miljoona asuntoa vuodessa ja suomalaiset liimapalkit ovat menestyneet sielä 20 vuotta. IPO organisoi toimintansa asiakastarpeiden mukaan. Se heijastuu kainuulaisiin metsänomistajiin asti.

He saavat muutaman euron lisähintaa siitä, että IPO käyttää lyhempiä tukkeja ja latvamitaltaan ohkaisemmatkin puut nostattavat tukkikaupan hintaa.

Pääsen kohta asiaan: kuvitelkaa, jos nämä prosessit olisivat avoimempia, jos metsänomistajat ja liimpuun käyttäjät (rakentajat esimerkiksi Japanissa) älyäisivät keskustella toistensa kanssa, syntyisi uusia jalostusketjuja, joissa kaikki olisivat voittajia.

Saatan kertoa toisen tarinan EGYPTIN PARRUSTA, joka sekin kuuluu tähän tuotantomixiin. Olennaista kuitenkin on se, että avoin uudelleen ajattelu melko pienessäkin porukassa saattaisi pelastaa sahoja ja tuotantolaitoksia.

#iTraining olisi työväline, jota voisimme tarjota ja 5T tieto tunne tahto tavoite toiminta toimii tämänkin jutun kehittämisvälineenä. Meillä on vehkeet ja arvokasta kokemusta. Viedään vain ratkaisuja maailman ääriin ;)

Tässä KL:ssä edellisistä kommenteista koottu editoidumpi versio.
http://visualradio.blogit.kauppalehti...

Nyt tästä kulttuuri / identiteettikysymyksestä puhuu pääministerikin: Onko Suomesta tulossa pelkurimaa? / YLE -Sen ekan identiteetin kohdalla pelottaa kaikki muu.

Nordea / UPM -uutiset tuovat monen muun päälle ison joukon työnhakijoita, joiden vanha - se eka - (työ)identiteetti lakkasi olemasta.

@ConnectIrmeli hienoa että tieteet ja taiteet käy keskustelua, olisi kiva että ne kutsuisivat myös tavallisia ihmisiä ja tekijöitä mukaan; pragmaatikot ja teoreetikot pitäisi saada saman pöydän ääreen norsunluutorneistaan.
“Rethinking Enlightenment” teema on erittäin tarkeä - vaan 60 vuotta ajasta jäljessä akateemisessa mielessä, no parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Eilen myin ideaa innovaatiojunasta. Sain vastakaikua. En pystynyt tosin ihan määrittelemään saavutettuja "kovia" hyötyjä. Pehmeiden osuus taasen on ilmeinen, kiitos näistä näkemyksistä @oaw @jwa @visualradio @hyvaelama @ConnectIrmeli hyödynnän niitä ja pistän ajatusprosessin taas käyntiin.

@troppone Jalat irti maasta asenteellaa juna lähtee lentoon. Äskeisen puhelun takia innostuin ajattelemaan hajaoperoituja projekgeja ja videoneukkarointia älypuhelimilla. Työkaluina webex, videra tms palvelu tai skype. Videoneukkulointi tekee tuloaan, mutta yritykset ei vät osaa käytäntöjä. Voisimme testata kuin telniikan maailma. Minulla ois sovelluskohteita.

@troppone @visualradio Kyllä tuollaiset kollektiiviset nousut luovat uusia verkostoja ja yhdistävät erilaisia ideoita. Siis hämmentäen sitä kunkin arkista työkenttää, jossa aina toimivat vain samanmieliset keskenään. Mutta ennen kaikkea innovaatiojuna porukka on hyvä kokeilemaan uusia palveluja ja tekniikkaa. Olisi ehkä ollut syytä laittaa muutama junallinen ihmisiä testaamaan tullen mennen verkkopalvelujakin :) Musiikkitalossa tehtiin "ihmiskokeita" ja ne oli kiva tapa rakentaa käytettävyystestausta sosiaalisen median kautta viestien.@jwa osallistui yhteen.

@jwa @oaw @visualradio jep, verkottaminen on selvä ja jopa mitattavissa (jos näkee vähän vaivaa). Ois ihan kiva kuulla tosta musatalo -esimerkistä, miten käyttivät somea.

Ihmiskokeet kuulostaa hyvältä ja lavealta. Verkossa rimpuilevan sosiaalisen eläimen arkista rimpuilua videotallenteina ;)

Pohdin äsken kylillä käydessäni teoreettista probleemaa: Onko virtuaalista todellisuutta olemassa, vai onko se vain haalea heijastus todellisuudesta? Syntyykö verkkoon todellista lisäarvoa, vai ihastelemmeko vain digitodellisuuden kykyä napsia rusinoita pullasta ja redusoivaa vaikutusta? Todellisuuden tiivistäminen ja dramatisointiko on toisen todellisuuden perimmäinen tarkoitus? Onko virtuaalitodellisuus enemmän akuankkaa kuin dostojewskia?

@troppone FB:ssa linkki suunnittelualustaan innovaatiojuna 2.0 http://muistio.tieke.fi/Innovaatiojuna2

@troppone Musiikkitalon ihmiskokeen (tai -kokeiden, olin itse vain yhdessä) ilmoittautumiset yms. olivat Facebookissa, suhteellisen kevyttä, mutta kuitenkin.
Talo itsessään on vaikuttava, silläkin lailla kytkeytyy tähän junateemaan, että junarata on vain kivenheiton päässä...

@jwa ehkä etkot tai jatkot siellä?

Tarvitsemmeko sponsoreita? Olisiko nyt syytä rakentaa T-paita, huppari tai haalari, johon sponsoreiden lätkät ja logot asennetaan? Samalla tulee testattua, onkop meistä digitaaliavaruuden mannekiineiksi? Design-porukat ehkä keksivät jonkun talviseen VR-todellisuuteen sopivan lumiasun.

suunnittelua: http://innovaatiojuna.purot.net/etusi...

@visualradio kirjoitti, että tarvitaanko innovaatiojunaan sponsoreita? Ja tarvintaanko t-paitoja? Emilian suunnittelema, kaunis t-paita on mielestäni ihan ok vieläkin, mutta miten on joku ruudunsäästäjä tai muu teemakuva... (Yritin eilen Qaikuun minäkin monta kertaa :) )

@oaw T-paita on hyvä. Palasin äsken Kuhmosta ja välähti mieleen, että pitäisikö innovaatiojunasta kirjoittaa kirja, joka julkaistaisiin muutaman vuoden kuluttua? Sähköisessä kirjassa voisimme kuvailla junailun laajempia vaikutuksia sopivalla viiveellä.

1. organisoituminen
2. tavoitteet
3. ijuna 1.0
4. ijuna 2.0
5. henkilökohtainen oppiminen
6. heijastukset työelämään
7. yhteiskunnalliset vaikutukset
8. julkaistaan 2015, jotta perspektiiviä ja kokemuskertymää on riittävästi
9. kansainvälistyminen
10. onko avoimella mobiili-innovoinnilla tulevaisuutta globaalisti?

Innovaatiojuna 1.0 ennakoi älypuhelinten kasvua ja sosiaalisen median hyödyllisyyttä. Näemmekö tällä kertaa jotain sellaista, josta suurella yleisöllä ei ole hajuakaan? Mikä on i 2.0 ydinlupaus? Olemmeko etujoukko vai ryhmä varhaisia seuraajia? @oaw heittämä NFC on monelle meistä tuttua kamaa vuosien takaa, mutta arjen sovelluksia ja ThinkLinkejä on luvattoman vähän. Oisko toi? http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusi...

@visualradio Kirja kuulostaa aika mahtipontiselta, kun innovaatiojuna 2.0 vielä haparoi. Toivotaan, että se toteutuu. Ja että se toteutuu oikeana aivoriihenä ei vain junamatkana. @Qaiku sinänsä olisi minusta kirjan arvoinen: kaikki mysteerikirjat, joulukalenterit, huomenta-ketjut ja innovaatiojunat :)
NFC alkaa olla oikeasti kunnolla vasta kännyköissä nyt. Se on mahdollisuus. Ovet ovat auki. Muistan kuulleeni jo 1990-luvulla kaikenlaisia suunnitelmia sen kaltaisen tekniikan matkailusovelluksista, mutta ei niitä ole näkynyt.

@oaw Hyvä aihepiirin laajennus. Metodina mulla: make dreams come true.

Qaikun henki on mun mielestä uniikki.

Keskustelu puro.netissä vaan ei oikein vielä ole ottanut tulta!

@oaw keskustelu taitaa olla vielä liian yleisellä tasolla puroihin...

@oaw @jal asensin itseni osaksi puroa. Osa keskustelusta käydään FB. Pitäisikö meidän pohtia suomalaisen "sossun" integroitumisen tarvetta. Jokainen meistä integroi omalla tavalla, mutta suurin osa potentiaalisesta innovaatiojuna -populaatiosta ei jaksa seurata pirstaloitunutta sossua. Minulla on erityinen suhde siihen, mutta tässä olisi innovaation paikka. Maailman suurimmat alustojen rakentajat: Nokia, Apple, Google, Facebook, Twitter jne. lyövät hynttyitä yhteen kuluttajien everyday life experience helpottamiseksi. Hyperpaikallisella kalevalaisella tasolla olemme edelleen erityisen hajallaan. Toisaalta, ihan uudet jutut kehittyvät pienissä populaatioissa. Ehkä näin on hyvä?

@visualradio Siinähän se. Osuit ytimeen, nykyihmisen pirstoutunut virtuaaliminä. Alkuun niin raikasta, mutta nykyään jo aika rasittavaa. #Innovaatiojuna -keskustelu oli niin tehokasta ykkösen aikaan juuri siksi, että oli melkein kokonaan keskittynyt #Qaiku -kanavalle. Se oli se Qaikun henki.
(Itse en lue kuin äärinmäisessä hädässä FB:tä enkä koskaan ota uusia kontakteja tai mitään siellä. Olen kuitenkin innovaatiojunan vuoksi käynyt sen sivulla lisäämässä pari jäsentä :) ) FB on henkisesti minulle liian pirstaleinen paikka. En oikein ymmärrä miten ihmiset selviävät siitä viidakosta. (Olen kuitenkin ymmärtänyt että nyt on uusia työkaluja google +:n tyyliin, mutta en ole jaksanut perehtyä. ) Twitter on asialinjalla, mutta keskustelu ei siellä oikein avaudu ilman tosi aktiivista seuraamista.