Kaksi aloitusten klassikkoa, jotka muistan ulkoa vaikka unilta herätettynä:
”Vuosia myöhemmin, seistessään teloitusryhmän edessä, eversti Aureliano Buendía muisti kaukaisen illan jolloin hänen isänsä vei hänet tutustumaan jäähän.” (Marquez, Sadan vuoden yksinäisyys)
Two perfect starters: ” Many years later, as he faced the firing squad, Colonel Aureliano Buendia was to remember that distant afternoon when his father took him to discover ice.” ” Lolita, light of my life, fire of my loins.”
”Katajanokalle asti lensi palavaa naftaa, kadut savusivat ja Kauppiaankadun ikkunat helähtivät rikki. Sabotaasin kirkkaus häikäisi koko niemen.” (Leena Krohn, Rapina)
”Epätoivoissani sieppasin yhden ympärilläni kieppuvista muistoista ja ihme kyllä tiesin sen alkuperän: se oli erään viikkolehden yleisöhaastattelu, jossa lukijoita pyydettiin muistelemaan elämänsä tähtihetkiä.” (Leena Krohn, Tainaron)
Mikko Rimmisen Pölkkyä fanitan. Se on niin tinkimättömän omalinjainen, että sen pölvästilauseet saivat suojaukseni putoamaan:
”Tarkkaavainen lukija, jollaista me tietysti pelkäämme enemmän kuin, no, on oikeastaan mahdotonta keksiä mitään mitä pelkäisimme enemmän – joka tapauksessa, tarkkaavainen lukija onkin siis saattanut jo kertomuksen kuluessa ehtiä pelkäämään, ettei henkilömme elon tiimoilla tule kuunaan tapahtumaan mitään.” (sivulla 161)
