#qaikusourcing

Sosiaalisen median saitteja on liikaa lyhytviestinnän kannalta. Miten asia kannattaisi ratkaista?
a) Kulkea ympäriinsä ja jutella kaikissa?
b) Valita yksi tai kaksi ja pysyä niissä?

c) Ottaa välineet haltuun ja yhdistellä niistä keskitetysti hallittu verkosto?
d) Odottaa Lopullista Ratkaisua, joka yhdistää kaiken?
e) Muuta, mitä?

e) käymisvaiheessa Jaikun hiljenemisen jälkeen. Seuraan Qaikua, Jaikua ja Twitteriä, sekä satunnaisesti FB:n virtaa. Odotan d)-kohtaa, mutten pidätä hengitystäni.

C-kohdalla tarkoitan tällaisia viritelmiä: http://tinyurl.com/c4rjuz

Luen Qaikua. Muista otan RSS-feedit joita seuraan ehkä kerran viikossa, ihan kaiken varalta.

Hyvin. Kohta b) En paljoa piittaa twitterin ja bk:n vuolaista virroista enkä edes qaikun uudesta uomasta. Lähettelen omat lastuni ajan alajuoksulle fb:ssä ja silloin tällöin jaikussa.

b) Jaiku/Qaiku/Twitter/Bkite... ovat itsellä pitkälti samaa verkostoa. Periaatteessa jaksaisi palloilla useammassakin, niin samat viestit jokapaikkaan aggregoivat käyttäjät pilaavat kokemuksen luomalla helvetisti tuplaviestejä, joten en jaksa.

Esim. Jaikussa nyt huomattava osa overview liikenteestä on jonkun ping.fm-tyyppisen kautta. Feed-importit pysty sentään poistamaan, mutta noita ei.

b) Qaiku. Osin myös a) Bkite, Twitter ja wanha-Jaiku satunnaisesti.

Kirjoitan ensi perjantaina ilmestyvään Tietoviikkoon pienen jutun mikrobloggaamisesta. Saa kommentoida tänne tai suoraan mulle muustakin aiheeseen liittyvästä. Esimerkiksi mitä me toimittajat emme ole tähän mennessä ymmärtäneet sosiaalisesta mediasta. Tai mikä J/Qaikusta kirjoitettaessa menee aina väärin... :)

En tietenkään käytä tänne tai minnekään muualle kirjoitettuja kommentteja ilman lupaa.

Meikällä on aika strict: Qaiku (enimmäkseen) Suomeksi, Twitter (se vähä mitä käytän) englanniksi. BK:ssa, Ffeedissä yms. en muista koska viimeksi olisin käynyt. Jaikussa taisin poiketa toissapäivänä.

Vaihtoehto b. Pystyn osallistumaan yhdellä sivustolla aktiivisesti (Qaiku) ja parilla muulla epäaktiivisesti (Jaiku, FB). Jos enemmän yritän, seuraa ahdistuminen tai kyllästyminen.

Vissi ero pitää tehdä (J/Q)aikun, Brightkiten, ym. ja Twitterin välille. Edelliset muodostavat keskusteluketjuja, joihin voi palata, vaikka keskustelujen aihe varsinkin pitkissä säikeissä saattaa vaihdellakin eikä lopuksi enää vastaa otsikkoa ja ensimmäisiä kommentteja. Twitterissä tällaista ei synny, koska voi vain laittaa yksittäisiä vastauksia, joista ulkopuoliselle ei näy, mihin on vastattu.

Itse pidän siitä, että palvelu tarjoaa eri menetelmiä päästä käsiksi tiettyyn aiheeseen tai keskustelijaan. Jaikussa tosiaan nuo keskustelukejut ja kanavat auttavat asiaa, Brightkitessä on jotain lisäyksiä (tärkeimpänä paikkatieto). Tässä Qaikussa on tuo tutka, mikä on ihan vänkä sekin. Eli voit katsoa, missä sinun nickisi on mainittu. Tiedämmehän sen, että ihmiset tykkäävät esim. googlettaa omalla nimellään, joten uskon tuon funktionaalisuuden olevan monelle tärkeä.

Summeerattuna, että Twitter-streamia on vaikein hallita ja hahmottaa, mutta monipuolisen sisältönsä ja kansainvälisyytensä takia se on silti ehkä mielenkiintoisin mikrobloggauspalvelu mielestäni.

Ja sitten vielä se, että mikä on (mikro)bloggaamisen (pää)tarkoitus? Haluaako jutullaan aloittaa keskustelun, vai kertoa maailmalle oman mielipiteensä? Jos edellinen, niin (J/Q)aiku tai BK, jos jälkimmäinen, niin Twitter.

@touqo, juuri tässä on syy jaikuttamiseeni twittaamisen sijasta.

En pidä kilpajuoksusta parhaimman teknisen härpäkkeen perässä tyyliin Jaiku > Brightkite > Qaiku. Se hajoittaa toimivat yhteisöt, jotka kuitenkin ovat mun näkökulmastani olennaisinta mikrobloggauksessa. Minulle tutkat ja gps-paikannukset ovat kuin tuhkakuppeja autossa: ihan kiva olla olemassa, mutta käyttö on vähäistä eikä sen täyttyminen ole peruste vaihtaa kulkuvälinettä.

@eskolius, Jaiku-hajaannusta ja uusien kokeilua ei aiheuttanut kilpajuoksu parhaan tekniikan perässä, vaan sivuston toimimattomuus ja taantuminen. Minulle ehdottoman viimeinen naula arkkuun oli piilotettujen tilien käyttökelvottomuus tekniikkavaihdoksen aiheuttamien bugien myötä. Ehkä vielä puoli vuotta sitten Jaikun silkka goodwill olisi riittänyt siihen, että olisin purrut hammasta ja katsonut siirtymävaiheen läpi.

Yhteisöjen puolesta olet täysin oikeassa.

Minulla taasen qaikun bugit Macin kanssa helmikuussa tekivät sen, etten nähnyt syytä siirtyä käyttämään tätä. En kuulu varhaisiin omaksujiin, vaan useinkin seurailen mieluummin millaisia käyttöjä ja yhteisöjä eri välineiden ympärille syntyy ja menen sitten sen mukaan.

Esimerkiksi FB:iin en varmaankaan olisi pesiytynyt, jollen tavoittaisi sieltä juuri ne, jotka eivät muita mikrobloggausalustoja osaa/halua ottaa käyttöön tai jotka haluavat käyttää toisenlaisia viestintätapoja (vaihtaa ja kommentoida kuvia, videoita, biisejä, jakaa tapahtumia jne).

Kiitos kaikille kommenteista. Itse seuraan tällä hetkellä Qaikua, Twitteriä ja FriendFeediä, mutta aktiivisin olen kuitenkin Facebookissa. Harvalukuiset twittini, jaikut sekä FB-statukseni valuvat myös FriendFeediin, mutta muuten en ole palveluja yhdistellyt.

FriendFeedin uusi beeta on muuten selvästi parempi kuin vanha liittymä. Toivottavasti ihmiset tajuisivat sen ylivertaisuuden ja Twitter kuolee pois. (Saahan sitä unelmoida.)

Mitään Tarmon megasysteeminen (http://tinyurl.com/c4rjuz) kaltaista en tarvitse, koska en irkkaile ja mesetän vain työpaikan sisällä. Flock-selaimesta en kokenut saavani erityisempää hyötyä ja blogini haluan pitää vain rajatun piirin tiedossa. Jonkin verran Q-T-FF-FB-hässäkän ristiintoimintaa aion kuitenkin vielä säätää, joten toivottavasti Qaikun api pian aukeaa.

Niin ja ne mainitsemani jutut ovat olleet verkossa jo jonkin aikaa:

Viestinnän viimeisin vallankumous: http://tr.im/mikroblogit
Jaiku hiljenee, Qaiku vastaa: http://tr.im/Qaiku

Tarkoitus oli täydentää juttuja ennen webitystä, mutta verkkotoimittajamme julkaisi jutut vahingossa ennen aikojaan. Ehkä niin oli kuitenkin parempi, sillä täydentämiselle ei tuntunut millään löytyvän aikaa.

Mistä tuli mieleeni, että mitä eroa on entisellä tytöllä ja nykyajan toimittajalla? Ennen piti laittaa silmät kiinni ajatella isänmaata, nyt täytyy unohtaa laatu ja ajatella kustannuksia.