#qaikusourcing

equality?

Jos ajattelisi sitä kautta, että mitä se on suomeksi?

Middle of the road personalities / culture /

Tasa-arvoisuus (equality) on eri asia kuin tasapäisyys.

Tasapäisyydessä on mielestäni negatiivinen sävy. Se on sitä, että kaikki yritetään ahtaa saman keskinkertaisuuden muottiin.

Keskinkertaisuus on mediocrity, mutta ei sekään ehkä ole ihan juuri sitä mitä tässä haetaan.

equality on euroopan vahvuus (ja heikkous), tasapäisyys on mielestäni väärin tulkittua tasa-arvoa ja siten tekee meidät heikoksi - kiitos @TomiS @jal @visualradio @outiV
löytyiskö nyt jotain kuvaisi tälläistä tasapäisyyttä middle-of-theroad tms.?

@outiV Hyvä pointti. Vastasin taas puolella ajatuksella, kun olis pitänny ajatella kokonaan.

equality is good value, but how to increase diversity in society and still keep safety networks for those in need of them? ei ainakaan tasapäistämällä

"Equality doesn't mean mediocrity"?

Eikö taipuminen englannin ylivaltaa ole aika tasapäistä?

Identicalism? :P

@Herra jep maailma olisi paljon helpompi, jos meillä olisi ymmärtämisen kieli - eihän suomalaisetkaan usein ymmärrä toisiaan
Yritän komissiossa kuvata mikä riski eurooppalaisilla on tässä tasapäistämisessä siksi tarvitsen engelskaa
@kestinen toihan on hyvä

Toisaalta. Minä teen aina ostokseni ulkomailla suomeksi.
Ihan yhtä hyvin pärjään yleensä sillä kuin vaimoni englanniksi.

Monotonity? Tarvitsisi lauseyhteyden mutta varmaan tuollaista "liian tasaista" vivahde tarpeen.

@Herra joo, uskomatonta minkälaisista tilanteista sitä selviää ja vieläpä ihan mukavasti ilman mitään yhteistä kieltä. Mutta hauskaa miten paljon englantia puhumattomatkin ymmärtävät perus kauppa/matkailu -sanastoa, helpottaa kovasti. Vaikkei kumpaankaan niistä oikeastaan tarvita kieliä.

Mutta ystävystyminen vaatii yhteisen kielen. Siihen englanti on hyvä.

Vuos sitten mä matkasin Viron halki Ruotsalaisen naisen kanssa joka asu Puolassa. Juteltiin vaikka kuinka sekoittaen puolaa/ruotsia/englantia/saksaa. :-D Enkä mä puhu noista varsinaisesti ku enkkua.

@Tuula lauseyhteys on blogissani (Demokraattinen perinne ja pyrkimys tasa-arvoon ovat EU:n vahvuuksia. Heikkoudeksi ne kuitenkin voivat muuttua, mikäli pyrkimyksessä edetään tasapäistämiseen asti. Meidän on syytä käyttää hyväksi tätä vahvuuttamme globaalissa kilpailussa muita, vähemmän inhimillisiä arvoja korostavia yhteiskuntia vastaan. http://blogi.sitra.fi/blogs/blogi/archive/2010/06/...

@hyvaelama Onko Euroopassa demokraattinen perinne?

@Herra demos ja kratos tms. sanat syntyi euroopan kreikassa

@hyvaelama Kreikan demokratialla ei ole oikeastaan yhtään mitään tekemistä a) demokratian kanssa b) perinteen kanssa.

Käsitys kreikkalaisesta demokratiasta meidän järjestelmämme juurena on täysin tuulesta temmattu ja aika väli kreikkalaisen "demokratian" loppumisen ja meidän "demokratiamme" syntymän välillä on yli 2000 vuotta, joten ei voi puhua perinteestä.

Samoin aivan tavaton harhaluulo on, että Ranskan Suuri Vallankumous olisi ollut jokin demokratian lähtölaukaus, on, ei ainoastaan falski, vaan naurettavan valheellinen.

Kun sitten katsoo Euroopan demokratiaa, niin pisimmät perinteet demokratialla on Englannissa, vaikka sielläkin se perustuu monarkian antamaan laillisuuteen ja jatkuvuuteen.

Ruotsin osalta maa siirtyi demokratiaan asteittain, käytännössä vasta 1905 alkaneessa kehityksessä.

Tanskassa muutamaa vuotta varhemmin, Norjassa 1905.

Saksassa demokratiaan siirryttiin käytännössä vasta kun miehitys virallisesti lopetettiin vajaat kaksikymmentä vuotta sitten, siihen asti hallinto oli muodollisesti alistettu miehityshallinnolle.

Espanjassa demokratia nousi valtaan vasta kun Juan Carloksen televisiopuhe 1981 lopetti Tejeron sotilaskapinan.

Italiassa virallisesti demokratia tuli 1946, mutta käytännössä siitä 40 vuotta eteen päin oli yksipuoluejärjestelmä, jolloin kristillisdemokratit ja siihen ujuttautuneet fasistit pitivät maassa valtaa. Sisiliassa ja Calabriassa ei tänä päivänä ole kaikkia vapaan yhteiskunnan merkkejä ja Berlusconin aikana niitä on riisuttu myös muualla.

Hollannissa ja Belgiassa on melko vakaat demokratiat, monarkiaan nojautuen, mutta Belgia on maanakin perustettu 1831, ja yleinen äänioikeus säädettiin vasta 1920-luvulla.

Luxemburgissa ei tänä päivänä parlamentti voi päättää pääministeristä, Lichtenstein on käytännössä edelleen absoluuttinen yksinvalta, samoin Vatikaani.

Vakaimmat demoraattiset perinteet euroopassa taitaa olla Manilla ja San Marinolla, ja niitten jälkeen Ison-Britannian Kuningaskunnassa, jossa sielläkin Elisabeth II on kahdesti nimittänyt pääministerin ohi vaalituloksen.

@hyvaelama Demos tarkoittaa väkeä, kratia valtaa. Kyseessä on siis väkivalta.

@Herra Hieno analyysi, mites USA ja Aasian maat näissä merkeissä?

Aasiassa ei kerta kaikkiaan ole demokraattista perinnettä.
Yhdysvaltain demokratia pohjautuu brittiläiseen perinteeseen; mikä yleensä unohdetaan, itsenäistyessään Yhdysvalloissa jäi voimaan brittiläinen laki ja kongressi otti suoraan mallin brittiläisestä parlamentista.

Kuitenkin Yhdysvaltain demokratia oli oligargistista ensimmäiset sata vuotta.
Vasta kansalaisoikeusliike ajoi Yhdysvallat demokratiaan, jossa edelleen kansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa, mutta jossa eriarvoisuus perustuu omaisuuteen, ei syntyperään.

Demokratia ei ole mikään itsestään selvyys, johon yhteiskunta kehittyy automaattisesti ja vääjäämäättä, aan tietynlaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa ilmenevä olosuhde.

Englannissa demokratia oli aluksi sisällissodan jatkamista toisin keinoin. Oli kehitettävä järjestelmä, jotta verisen sisällissodan eri osapuolet voisivat jossakin määrin tasapuolisesti osallistua yhteiskuntaan.

Ranskan suurivallankumous oli lähinnä nälkäkapina, jonka johtoon sitten asettui joukko etuoikeuksia vaille jääneitä porvareita, ja tämä vallankumous epäonnistui monella tapaa, niin että periaatteessa seuraavat 60 vuotta maa oli aina johonkin kaaokseen kaatumassa.
Lopputuloksena luotiin presidentilinen monarkia, maa jossa presidentti sai miltei kaikki viimeisen kuninkaan oikeudet ja parlamenttin asema oli suhteellisen heikko.

Viime kädessä demokratia on valvonta järjestelmä.
Sen näkyvin osa on valvoa valtaa pitäviä, mutta todellisuudessa sen toisena puolena on valvoa kansalaisia.
On harhaa, että demokratia olisi päätöksenteko järjestelmä.
Oikeasti sen ydin on juuri päätösen teon estämisessä.
Tärkeät päätöset tehdään pienissä piireissä, pankkien neuvotteluhuoneissa, tiskillä, ostoksilla jne.
Demokratia asettaa tälle päätöksen teolle kehykset ja pyrkii vaikuttamaan tähän päätöksentekoon, mutta oikeisiin, välittömiin päätöksiin demokratia on liian hidas.

Uusi teknologia ja Neuvostoliiton romahdus ovat heikentäneet demokratian asemaa.

Venäjän-, Itävallan-, Saksan- ja Ranskan imperiumit kaatuivat valvonnan kustannuksiin. Koska keisareille ei ollut varaa ylläpitää enää lukutaitoisen kansan valvontaa, järjestelmää piti muuttaa.

Uusi teknonologia on tehnyt tästä valvonnasta edullisempaa, joten demokratiaa ei enää tarvita yhtä paljon. Tämä on syy miksi Ranskan poliisi ja Europol ovat saaneet oikeuden arkistoida ihmisiä heidän poliittisen ajattelunsa mukaan. Tarvittaessa "etsi ja tuhoa" voidaan toimeen panna entistä helpommin.

Toinen demokratiaa syövä tekijä on Neuvostoliiton pelon katoaminen. Euroopassa pantiin toimeen monia sosiaalisia reformeja ja lisättiin demokraattisia oikeuksia eräänlaisen kylmän sodan kirkkaampana puolena.

Neuvostoliiten kadottua välitöm yhteiskuntamallien kilpailu on kadonnit, joten länsimaissa voidaan demokraattisia oikeuksia kaventaa.

@hyvaelama ja muut: kertokaas esimerkkejä tasa-arvoisuuden muuttumisesta tasapäistämiseksi.

@pe3 Peruskoulu uudistus ?

@hyvaelama Stupifying kalskahtaa mun kielikorvassani tasapäistämiseltä.

Miltä suomalainen demokratia näyttää? Etelä-Suomessa on orastava monipuoluejärjestelmä, jossa rannikon pieniä kaupunkeja Kokkolaan asti hallitsee SFP ja Konstsamfundet. Kehä III yläpulella alkaa Kehittyvien Maakuntien Kepulandia eli yksipuoluejärjestelmä, joka ei poikkea neuvostokommunismista mitenkään. Suomi on keskimääräisesti demokraattinen maa, jossa tasapäistäminen tarkoitta sitä, että olet joko samaa mieltä tai mielipiteelläsi ei ole mitään väliä. Tunnen suomalaista todellisuutta sekä hurrilandian että kepulandian näkökulmasta. Jossain Kampista kymmenen kilsaa säteellä on pienoinen demokratian laboratorio, joka hämää mediaa ja kansalaisia. Minun elämää kansallinen yksipuoluejärjestelmä ei pysty lannistamaan, mutta tiedän vuosikymmenten kokemuksella, että "puolueet" pystyvät myös vaikuttamaan, jos katsovat tarpeelliseksi. Vastasin kysymykseen, kun vastarannalta joku toinen suomalainen huuteli ;)

@hyvaelama: mikä detaljimmin? en tunne tapausta riittävän hyvin ja ehkä tapausta perkaamalla pääsisimme paremmin kiinni tasapäistämisen olemukseen.

@visualradio: LOL - nyt vasta luin luonnehdintasi :-D

@hyvaelama - undiversify? - eipä tule mieleen yhtään englanninkielen sanaa jolla olisi aivan sama merkitys kuin suomenkielen tasapäisyys tai tasapäistäminen.

Ehkäpä jokin lausahdus kuvastaisi asiaa - populaatikulttuurista vaikkapa "Resistance is futile. You will be assimilated" :) "Another brick in the wall" "one size fits all" - tai not allowing to stand out, not allowing to use one's potential to the fullest tms.

@VesaAuvinen: hyviä lausahduksia!

Ranskassa opin 1990-luvulla käänteisen näkökulman: La Difference! Minusta se on upea, vaikka n kannata eriarvoistamista. Ilman paradokseja emme saa todellisuutta hallintaan.

Tasapäistäminen olisi hyvä tosiaan selvittää - koulujärjestelmä asioissa olen vain amatööri, mun on vain annettu ymmärtää että opetusfilosofiat kopioitiin itäsaksasta, jossa oli aika erilainen ihmiskäsitys. Voimaantumisporukat ovat erityisesti tätä mieltä.

Erilaisuuden sietäminen on vaikea tasa-arvoisessa systeemissä, huippuälykkäät, turhautuvat. Mutta toisaalta Suomessa positiivisesti saadaan hiekoltakin hyvä tulos erityisopetus yms. systeemeillä mikä osittain selittää pisatulosta.
Esim. Lord ei olisi ilman kannustavaa opettajaa tullut siksi mitä tuli, kuinkahan monta potentiaalista lordia järjestelmämme on tasapäistänyt?
Oppilaskeskeinen järjestelmä pitäisi jokaisen mahdollistaa täyden potentiaalinsa saavuttamisen.

Suomessa hukataan lahjakkuuksia monella alalla. Esimerkkinä peruskoulun tasoryhmät ovat aivan kauhistuttavia joidenkin mielestä. Sen vuoksi niitä ei ole. Niitä pidetään epätasa-arvoisina eli siis mielummin tasapäistetään ja opetetaan kaikille samalla tasolla. Yksittäisistä opettajista on kiinni tarjoaako hän kannustusta ja haasteita.

Tasa-arvoista olisi se, että myös lahjakkuudet huomioitaisiin perusopetuksessa.

Urheilussa Nuori Suomi tekee samaa ym.

Suomi scene on kapea väestöpohjamme takia. Omaa napaa tuijottamalle näemme vain nöyhtää. Aasian [Pakistan] tulvaongelmat ylittävät pienen ihmisen käsityskyvyn miljoonasti. Chilen kaivoskuilussa [700 m] kamppailevat kolmekymmnetä lisäävät maailmantuskaani. Suomen ongelmat ovat hyttysen paskan arvoisia, mutta voimamme eivä riitä rajattomaan toimintaan. Valietettavasti. Suomalaisa eriarvoisuutta pitää tutkia mikroskoopilla. Eroja syntyy, kun siirrymme rajojemme ulkopuolelle. Voisko meillä olla suurempi rooli tässä - hyvän elämän viejänä eri tavalla kuin expressa Bush?

@PeteF: Asiasta mitään tietämättä, tasoryhmät eivät varmasti ole ainoa tapa toteuttaa lahjakkuuden huomioivaa opetusta. Suomessa opettajat onneksi ovat melko itsenäisiä kansainvälisesti verraten ja voivat huomioida yksittäisiä oppilaita esimerkiksi vapaaehtoisilla lisätehtävillä - muistelen hämärästi jotakin tällaista jopa omasta maalaislukiostani.

@pe3 Joo. Poika sai ekalla luokalla opettaa toisille lapsille lukemista ja tokalla luokalla henkilökunnalle tietokoneen käyttöä, ettei pitkästyisi.
Itse sain pitää joka toisen historian tunnin ja se joka teki matematiikan tehtävät toiseksi nopeammin tunnilla, pääsi pelaamaan mua vastaan shakkia. Jos voitti minut pääsi loppupäiväksi kotiin.

@Herra: LOL

@pe3 Lukiossa harvoin asia onkaan ongelma.

Varmasti peruskoulussa löytyy muitakin keinoja huomioida ne lahjakkaimmat, kuin tasoryhmät. Tuo oli vain yksi esimerkki, jossa vedotaan tasa-arvoon ja sitten tasapäistetään.

Peruskoulussa on toki mahdollisuus antaa niitä lisätehtäviä, mutta valitettavasti kaikki opettajat eivät sitä tee. Osalla on ihan riittävästi tekemistä, jotta saa vedettyä koko luokan edes opetussuunnitelman tavoitteissa.

Omat kokemukseni ovat omien lasten koulun käynnistä ja heidän opettajiensa kanssa käydyistä keskusteluista syntyneet.

Hyvä qaikaisu - olen miettinyt, että olemme vahvasti dualististen joko-tai systeemien ja ajattelun armoilla. Tulevaisuuden menestys tuntuu vaativan paradoksaalisen kolmannen vaihtoehdon eli sekä/että systeemin/t ja ajattelun - jonka tuloksena ei kuitenkaan pidä olla kompromissi vaan jotain aivan uutta. Kaikille tuttuja esimerkkejä:

1. systeemi - yksilöllinen 2.systeemi - yhteisöllinen -> 3. systeemi - yhteisöllisesti yksilöllinen

1. järjestelmällinen 2. kaoottinen -> 3. chaordic (tai kompleksinen)

1. lokaali 2. globaali -> 3. systeemi - glokaali

1. valo on partikkeli 2. valo on aalto -> valo on partikkeli ja aalto (kvanttimekaniikka)
jne

Ajatuksena kolmas systeemi/tila on yksinkertainen, mutta käytönnössä himskatin vaikea toteuttaa.

Se vaatii jokaiselta toimijalta (ihmiseltä) omien (teollisen ajan) ajattelulaatikkojen haastamista, systeemiälyä sekä vastuullista aktiivisuutta - saama puolella on oman itsensä (ja unelmien) toteuttaminen ja tiedostamattoman potentiaalin hyödyntäminen, ja uskallanko sanoa - omaehtoinen onnellisuus :)

Suomi ja suomalainen yhteiskunta voisi olla alusta kolmannelle vaihtoehdolle monessa asiassa - ja samalla tässä voisikin perustaa paradoksi-puolueen, jonka puolueohjelma olisi ensi vilkaisulta erittäin ristiriitainen, mutta tarkemmin katsoen kolmatta vaihtoehtoa tavoitteleva :)

ja kun paradokseista oli juuri puhetta - "Tiedemiehet keksivät kuivan veden" http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkom...

tätä pohdintaa pitäisi jatkaa esim. EU piireissä, mutta miten google+, twitter ?