#qaikusourcing

Jotenkin luulin, että nykyään painaminen onnistuisi noin vain geneerisestä PDF-tiedostosta, mutta tarvittaisiinkin CMYK-värejä ja kaikenlaista säätöä. Asiaa hankaloittaa, etten haluaisi lähteä ostamaan Adoben Distiller -ohjelmaa tämän yhden ainokaisen painatuksen vuoksi.

Pagesia en tunne, mutta Wordistä ainakaan ei saa tehtyä suoraan painokelpoista värillistä PDFää. Kyllähän se painaminen periaatteessa vois noistakin tehdyistä fileistä onnistua, mutta aika hallitsematonta jälkeä tulee. En muutenkaan suosittele CMYKiksi muuttamista vasta PDF:stä vaan viimeistään PDFn tekovaiheessa. Toki on mahdollista löytää paino, joka ottaa RGBtä vastaan, mutta silloin on vielä tärkeämpää, että kaikki asetukset on vimpan päälle kunnossa - eli tehty ohjelmalla, jossa voi tehdä väriasetuksia yms.

Suosittelen aina painettavaksi tarkoitettujen dokumenttien tekemistä "oikeilla" ohjelmilla - kaikille kivempaa niin. Digipainoon/tulostukseen voi ehkä mennä vähän kevyemminkin eväin.

Niin siis se lisäys vielä, että epäilen riittääkö pelkkä Distiller tai edes Acrobat Pro hallittuun painoaineiston tekemiseen Pages-materiaalista... riippuu toki siitä mitä kamaa sivuilla on. Esim. leikkausmerkit ja -varat saattavat aiheuttaa ongelmia.

@minnaryyni Kiitos vastauksesta. Olisi varmasti kannattanut käyttää ammattilaisohjelmaa. Ei ollut sellaista tällä kertaa hallussa ja kuvittelin jotenkin, etteivät nämä murheet ole enää relevantteja, mutta olin näemmä vain digipainojen hämärryttämä sitten.

Teoksessa on 160 vaivalla taitettua sivua, joten ihan ensimmäiseksi en tahtoisi lähteä tekemään sitä uusiksi. Mitä käytännössä häviän, jos käytänkin digipainoa?

Distilleristä tosiaan puhuttiin jossain löytämässäni artikkelissa, jossa neuvottiin, että exportataan tiedosto Pagesista postscriptiksi ja säädetään sitä Distillerissä. Mitä nyt kokeilin ps-exporttausta, niin sekin näyttää jo suoraan sotkevan sivujen marginaalit.

Joo, siis onhan noita ties-mistä-ohjelmasta postarin kautta tehty PDFksi, mutta se tosiaan vaatii aikamoista virittelyä.

Jos painosmäärä on pieni (tuotteesta ja kirjapainosta riippuen alle 500-1000 kpl), suosittelen joka tapauksessa digipainoa - ellei ole kuville ihan kamalan kovat vaatimukset. Tietty sidonta vaikuttaa jonkin verran - liimattu (yleensä pehmeäkantinen) menee diginä hienosti, kovakantinen vaatii vähän virittelyä. Kannattaa ehdottomasti kysyä painotarjous molemmille ja sitten sopia painon kanssa miten aineisto on fiksuinta toimittaa. Ja jo tarjouspyyntövaiheessa mainita millä aineisto on tehty, ettei tuu ylläriä.

@minnaryyni Ok. Painos on pieni, mutta kannet tahdottaisiin koviksi. Kuinka painomenetelmä käytännössä vaikuttaa sivujen sitomiseen ja kansittamiseen?

Kun painetaan offsetilla, tehdään arkkeja, joissa on esim. 8 tai 16 tai 32 sivua > arkki taitetaan ja sidotaan langalla ("neulotaan" arkin läpi selän kohdalta). Digillä arkkikoko on niin pieni, että arkille mahtuu harvoin enempää kuin 4 sivua. Jos sidottavassa arkissa on vain yksi paperi jonka läpi neuloa (siis 4-sivuinen arkki), se repeää liian helposti irti ompeleesta - ja jos arkkeja kootaan useampi päällekkäin neulontaa varten, se on lisätyövaihe ja nostaa hintaa.

Välimalli olis liimattu kovakantinen eli rouhitaan ja liimataan sisäsivut kuten pehmeäkantisessa, mutta laitetaan päälle kovat kannet. Se ei ole ihan yhtä hyvin kulutusta kestävä kuin neulottu, mutta toimii kyllä ihan hyvin.

@minnaryyni Kiinnostavaa. Suurkiitos täsmennyksistä!

Ilo olla avuksi, @MjP2 ! Toivottavasti tosta sai jotain selkoa. (Täällä pääsee niin kovin harvoin puhumaan omasta alastaan, kun on tällaisen vanhan tekniikan edustaja :-P.)