#seminaarikannu

Aiheena armo.

Kukaan ei ole täydellinen ja kaikki me teemme virheitä jatkuvasti ja koko ajan.

Antti Kylliäinen on teologi, kirjailija ja kouluttaja, joka on tullut tunnetuksi erityisesti armoa koskevista puheenvuoroistaan. Antti hoitaa seurakuntapastorin virkaa helsinkiläisessä Pakilan seurakunnassa ja toimii esimies- ja työyhteisökouluttajana perustamassaan SyFron Oy:ssä. Hänen tuorein kirjansa Armoa työhön (Otava) ilmestyi syksyllä 2009.

Mitään ei jaksa loputtomiin, uupumus iskee.

Oikean ja väärän erottaminen ei ole helppoa. Oman itsen tunteminen vaikeaa, saati sitten toisten ihmisten.

Pienet virheet unohtuvat heti, isoja kannetaan mukana vuosikymmeniä. Kaikkia virheitä ei aina edes huomaa.

Armo on asia jolla näiden virheiden kanssa pärjää.

Armo on koston välttämistä

Armo tarkoittaa kahta asiaa, saamme olla omia itsiämme ja että virheitä tehdessämme meitä ei rankaista vaan saamme virheet anteeksi.

http://areena.yle.fi/player/index.php...

Tärkein armonlähteemme ovat omat vanhempamme ja omat isovanhempamme. Syliin pääseminen, omana itsenä kelpaaminen, kaikki se mikä on lasten ikiomaa omaisuutta on se, että hyväksytään omana itsenämme.

Myös muut ihmiset ympärillä tuottavat meille armoa. Ja toivon mukaan lopulta myös me itse. Oman itsen armahtaminen on vaikein, mutta myös ehkä tärkein armahtamisen laji.

Vanha kirkkorukous rukoilee vastasyntyneiden kastettujen puolesta, pyytää että saisivat kasvaa viisaudessa ja armossa.

Viisaus ja aika kulkevat toivonmukaan käsi kädessä. Iän myötä sitä tulee jokaiselle jos on tullakseen.

Viisaus on myös sitä, että on sinut itsensä kanssa. Silloin saa armoa ja silloin pystyy myös hyväksymään ihmiset ympärillään ja antamaan armoa heille.

Jos aika ei tuokaan viisautta, voi käydä niin että elämä onkin yhtä syyttelemistä ja tuomitsemista. Elämä on syyttelyä, häpeämistä ja nämä asiat kasvavat sitä suuremmiksi mitä vanhemmaksi elää.

Tarinoista opitaan minkälaisia muut ihmiset ovat. Kirjoista, näytelmistä ja ennen kaikkea niistä joita itse kirjoitamme, ajattelemme tai muuten pyöritämme päässämme. Omaa elämäntarinaa tehdään koko ajan, vaikka sitä ei kirjoittaisikaan.

"Me teemme oman elämämme tarinaa koko ajan, vaikka emme sitä kirjoittaisikaan"

Omaa tarinaa seuraamalla ja liittämällä se läheisten ihmisten tarinoihin, opimme ymmärtämään omaa itseämme ja ihmisiä ympärillä, miksi vanhemmat olivat mitä olivat, mistä aineksista meidät on kasvatettu. Mitä paremmin ymmärrämme, sitä helpompi meidän on hyväksyä se lopputulos mitä meistä on tullut.

Armo on oikeuden vihollinen.

Ei ole huono tavoite ottaa elämänsä päämääräksi, että tulisi viisaaksi ja vanhaksi ihmiseksi.

Siihen tarvitaan aikaa.

Yleisökysymys: Tuija Aalto. Omaa tarinaa kirjoitetaan pienenpienin tilapäivityksin verkoissa, voiko näissä pienenpienissä repliikeissä vanheta viisaasti, vai onko se jotakin huonoa ja kevytmielistä lähtökohtaisesti?

Antti: Ei huonoa eikä kevytmielistä, niillä on oma merkityksensä joka tapauksessa. Ne palvelevat myös tätä asiaa, koska tarinat ovat niin vahvoja asioita. Omaa tarinaa rakennetaan tietoisesti ja tiedostamatta. Itseä kuitenkin viehättää suuret tarinat, joita tehdään tietentahtoen ja joissa on pitkä kaari. Katsotaan mitä kaikkea siihen mahtuu. Jos elämä koostuu pelkistä sirpaleista eikä käytetä aikaa kokonaisuuden hahmottamiseen, jää ehkä tavoittamatta jotakin olennaista. Oman minäkuvan rakentaminen pienistä yksityiskohdista voisi johtaa oman ison kokonaisuuden rakentamiseen, vaikka sitten vain omaan päähän. Tätä kautta etsitään vastauksia niihin isoihin kysymyksiin, miksi tietyt asiat vaikuttavat minuun ja tietyt eivät.

Yleisökysymys: Ilman virheitä me emme kykene kasvamaan emmekä kehittymään. Jos elämme koko elämän hyväksyttyinä ja turvattuina, minusta ei voi kasvaa viisasta vanhusta. Ideana olisi kouliintua ja kohdata suuret ja pienet asiat. Ihmisten pitäisi pyytää, että anna minulle riittävästi virheitä, jotta voin kehittyä.

Antti: Samaa mieltä, virheitä pitää olla. Ei ole huolissaan siitä, että maailmasta tulisi liian armollinen paikka elää. Pikemminkin riski lienee toisin päin, maailma tuntuu tehokkaasti huomaavan kaikki virheet mitä tehdään. Päivän HS:ssä on muistokirjoitus Urpo Leppäsestä, jossa löydetään poliittiset virheet työttömyyden poistamisessa ja SMP:n johdosta jäämisestä. Nämä kaksi asiaa muistetaan urpo :eppäsestä. Virheiden hyväksyminen antaa voimaa oppia niistä. Ihminen ei ole sama kuin tekemänsä virheet. Jotta jaksetaan ottaa opiksi, on jonkun annettava armoa.

Minusta tässä nyt sotketaan armo ja oikeus.
Ja niitten sotkeminen on vaarallista.

Yleisökysymys: Heidi. Syyttely, tuomitseminen, vapautuminen. Tarkoititko että kun kielletylle antaa muodon, voi sen jälkeen vapautua syyttelystä.

Antti: Kyllä tarkoitin. On suuri vaara, jos emme paljon ajattele keitä me olemme, tuudittaudutaan armottomaan käsitykseen itsestä ennemmin kuin armolliseen. Riippuu tietysti siitä, minkälaisella itsetunnolla on varustettu. Yleistä on synkeä kuva itsestä. Jos omaa elämää ei käydä läpi ja pohdita onko lopputulos mahdottoman huono, huonon itsetunnon omaavalle jää huono kuva itsestä. Silloin voi auttaa, jos miettii mistä tällainen lopputulos kuin minä on kotoisin.

Ja armo syö oikeutta.
Hyvä elämä on elämää oikeudessa.
Huono elämä tarvitsee armoa.

Yleisökysymys: Anu. Paikallishistoriaa kirjoitettu paljon. Historian tutkimus on muuttunut suurmiestutkimuksesta ihmisten kautta tapahtumien jäsentämiseen. Ihmiset tykkäävät lukea paikallishistoriaa ja tätä kautta liittää oman tarinansa historiankirjoitukseen. Aina on tehty virheitä, olisiko mahdollista että ihmiset lukisivat toisten virheistä ja sitä kautta saisivat armoa ja ymmärrystä että ihminen on luontaisesti erehtyväinen.

Antti: Kyllä tämä on ehdottomasti mahdollista. Kaikenlainen realismi on hyvästä. Nähdään että on ennenkin oltu aikalailla vajavaisia ja silti saatu elämä mallilleen. Kaikki tarina ihmisestä opettaa suhtautumaan ihmisyyteen oikealla tavalla. Se on juuri tarinoiden pointti. Riippumatta siitä, onko tarina tosiaan tosi, vai keksitysti tosi, niin joka tapauksessa tarina opettaa meille ihmisestä. Tarinat eivät automaattisesti opeta suhtautumaan ihmisiin oikein, mutta jos tarinoita ei olisi, ei olisi mitään välineitä tulla sinuiksi itsensä kanssa.

Yleisökysymys: Pepi Reinikainen. Virheeseen puuttuisin, että ei kai kukaan kai ihan vakavissaan tee virheitä. Tee valintoja, jotka tietää virheiksi. Toisinaan tehdään hyvää hyvyyttään valintoja jotka osoittautuvat vääriksi. Toinen puoli on, että törmätään valtavaan mustaan aukkoon, törmätään tylsään ihmiseen tai seminaariin ja siitä koituukin valtava elämän auvoisuus jatkossa. Toinen asia on, että omassa elämässä on epäonnistunut valtavan monta kertaa. Ne analysoidessaan ja itselleen tilaa antamalla voi kasvaa.

Antti: Aivan, omat onnistumiset ja epäonnistumiset kasvattavat ihmisenä. Pitäisi löytää viisautta molempiin suuntiin.

Olisinpa tässä kohden ollut mieluusti paikalla.

Seuraava puhuja Ilkka Tiainen:
http://www.qaiku.com/channels/show/se...

@Stenu Mahtavaa ja kiitokset! Ehdin vasta nyt striimin ääreen, joten rapot tulevat tarpeeseen <3