#seminaarikannu

Karhula toimii Eduskunnan kirjastossa ja on esim. toimittanut Paratiisi vai panoptikon? -kirjan (myös verkossa).

Katsotaan varsinaisesti ubiikkijuttuja, joita ei aiemmissa esityksissä käsitelty (vaikka hyviä ovatkin). Esitys on kriittinen näkökulma esim. valvontaan, ja perustuu Karhulan artikkeliin yllä mainitussa artikkelikokoelmassa.

Käsite: tietoteknologia, joka leviää kaikkialla arkiseen ympäristöön ja tekee esineet, tilat, eläimet ja ihmiset tunnistettaviksi ja paikannettaviksi. Sana ubiikki on keskiajalta ja on tarkoittanut Jumalan läsnäoloa.

Tiedon (datan) määrä lisääntyy huimasti, tämä on selvää. RFID-sirut tm. ovat sulautettuja ja näkymättömissä, ei esim. tiedetä missä meidän ympäristössä on tiedonkeruuta, kuka kerää ja mitä varten.

Zekatkaa muuten toi kirja. Ei tarvitse pelätä, se ei ole kirjastoaiheinen vaan yleisesti mielenkiintoinen ;)

rinnakkaiskäsitteitä:

• jokapaikan tietoteknologia
• sulautetut järjestelmät
• jokapaikan media
• läsnä-äly, täsmä-äly
• hajautetut ja älykkään järjestelmät
• käyttäjän ja järjestelmän sulautuminen

Ubiikkiyhteiskunta ei ole välttämättä vain emergentti rakenne, vaan se on ilmaistu kaukoaasialaisessa, USAlaisessa ja suomalaisessakin yhteiskuntasuunnittelussa. Suomessa on mainittu esim. Liikenneministeriön taustaselvityksessä 2005-2006.

Verkko laajenee, ja sille avautuu kanavia arkiseen ympäristöön. Ubiikkiteknologia on verkon aistimia tosimaailmassa. Eri tietokantohin tallennettujen tietojen yhdisteleminen on mielenkiintoista ja problemaattista.

Täydellinen turvallisuus edellyttää täydellistä valvontaa

Ubiikkijärjestelmät on kuin kolikon kaksi puolta; toinen on asiakkaalle näkyvä ja toinen on piilossa. Tämä on hyvä tiedostaa ja tunnistaa sekä myös se, että molempia puolia varten on olemassa pitkän tähtäimen suunnitelmia esim. EU:ssa. Infrastruktuurin rakentaminen ja siitä sopiminen tehdään todella korkealla tasolla, ei missään kunnanvaltuustoissa.

Ubiikkihommat liittyvät kirjastoon muutamalla perustavanlaatuisella tavalla: me takaamme vapaan tiedonvälityksen, emme sensuroi ja tietoon pääsy on anonyymiä. Tätä käsittelee esim. IFLAn (kansainvälinen kirjastojärjestöjen kattojärjestö International Federation of Library Associations) FAIFE-ryhmä. Karhula on siinä mukana, mutta keskustelu siellä perustuu vanhaan ajatusmalleihin. Kirjastoon voi tulla anonyymisti; turvaportti ei tunnista häntä, eikä tallennu tietoa mitä lehtiä tai kirjojan hän on lukenut, mitä ryhmätyötiloja hän käyttää (kenen kanssa), koska hän käy vessassa jne. Tässä on dystopian mahdollisuus. Meillä kirjastoissa pitää itse päättää halutaanko anonyymiuden mahdollisuudesta pitää kirjastoissa kiinni. Tai siis: ainakin tässä vaiheessa on kirjastoista itsestään kiinni (vilun värinää).

RFID→Internet of things. Katsotaan video How RFID works, jossa esim. sanotaan että tunnistussirujen sijoittaminen ja niiden käyttäminen ei ole kontrolloitua vaan niitä voi mikä tahansa kengänvalmistaja laittaa mihin haluaa.

Tiedonkeruu laajenee, kun tietoverkkoon voidaan kerätä tietoa tosielämästä, tässä vaiheessa juuri RFID-siruilla. Kertyy tietoa tapahtumista, liikkeistä, esineistä ja näiden tietojen yhdistely tuo kaikenlaisia pelottavia mahdollisuuksia.

On olemassa erityisiä tiedonkeruuyrityksiä. "Kuka minusta olisi kiinnostunut" -defenssi ei kelpaa, sillä näitä kyllä riittää. No vaikkapa toi... Google, joka on hyvin monipuolinen tiedonkeruufirma. Ei vain jotkut amerikkalaiset taustatsekkausfirmat kerää tarkempaa tietoa, vaan myös julkishallinto. Suomessakin julkishallinto ja yritykset tekevät yhteistyötä tiedonkeruukonsortioina ja on olemassa aivan selvä trendi, että tiedonkaruu on tarkentunut.

Kansainvälisyyskin on ongelma, kun tietoja siirrellään rajojen yli. Ei voida luottaa kaikkiin niihin ulkomaisiin toimijoihin, jotka ovat mukana tiedonvaihtoverkossa. Suomessa asiasta ei ole tullut kovin kovaa melua; mistä lie johtuu, ehkä siitä että suomessa on totuttu luottamaan virkamiehiin. Suomalainen, keskitetty terveystiedon tietokanta on paha tietosuojaongelma josta ei ole ollut kovin paljon keskustelua. Esim. neljännes suomalaisista on kärsinyt mielenterveydellisistä ongelmista, mitä jos vaikkapa työnantaja pääsee käsiksi koko henkilöhistoriaasi.

Aika perus salaliittoteoriaa, mutta kyllä Karhula tietää mitä puhuu. Vakuutusyhtiöt esim. kerää tietoa liikennekäyttäytymisestä (esim. englannissa GPS:llä).

Käydään läpi ubiikin mahdollistamia palveluja, esim. paikka- tai tapahtumasidonnaisia palveluja, varastoautomatiikkaa (myös kirjastoissa). Mitä syvenevä automaatio voisi tarkoittaa? Tietenkin automaattinen inventointi, lainaus/palautus, etätilaus ja kotiinkuljetus, varkaudenestojärjestelmät. Kirjastolaisten pitää itse määrittää oma kantansa ubiikkijuttuihin.

Julkishallintoa vastaan kohtuu purkamispaineita (kiitos että sanot ääneen Päivikki), ja kirjastojen pitää perustella olemassaolonsa. Riittäisikö esim. että kirjastoihin hommattaisi vain yksi kirja varastoon ja käyttökappaleet olisivat digitaalisia. Kirjastojen pitää itse määritellä suhteensa ja tulevaisuuteen palvelunsa, koska muuten ne määrittelee joku muu.