#seminaarikannu

Täällä ollaan @outiV :n kanssa oikeassa laidassa :)

Paneelin pj:nä @Kitti, paneelissa @tuija ja @saarikko, nyt @Kitti avaa träckin.

@Kitti avaa seminaarin pienellä jumpalla, jolla otetaan molemmat aivopuolet käyttöön :)

Elämmekö jonkinlaista renesanssiaikaan? Kuinka nopeasti ihminen mobilisoi ihmiset Flasmobiin, kaljakelluntaan, Lapin Kullan taakse? Kuka kantaa vastuun? Nämä ovat viime aikaisia puheita sosiaalisesta mediasta ja sen työkaluista. Tuovat valtaa ja julkisuutta, mutta tulisi muistaa, että vallan kääntöpuoli on vastuu.

mä oon tässä eturivissä.

Yleisöä on nyt sitten valistettu, että Twitterin hastag #mvv2009 ja raporttia sitten täällä Qaikussa.

Kansalaisjournalismi nousi otsikoihin ~2005 suurien odotuksien kera. Mutta voiko kansalaisjournalismi koskaan olla journalismia - siitä lähtökohdasta, että journalisti on puolueetonta, huolellista, monipuolista, lähde- ja valtakriittistä jne. Täyttävätkö blogit näitä kriteereitä? Entä media?

Kitti: Voiko kansalaisjournalismi olla journalismia? Journalismiin liitetään mm. lähdekriittisyys. Täyttääkö yksikään blogi kriteerejä? Toisaalta: täyttääkö mediakaan?

Sos. median työkalut ja palvelut mahdollistavat, että voidaan milloin ja missä tahansa voidaan aloittaa tiedotustsunami. Jos tässä tilaisuudessa päätettäisiin, että ryhdymme viemään jotain eteenpäin, niin voisimme saada voimakkaan äänen aikaan ainakin hetkeksi.

@Kitti kysyy, täyttävätkö blogit journalismin kriteerejä.

Viestintäihminen ei ole gatekeeper.

Puhutaan isosta muutoksesta: erityisesti viestintäihmisten portinvartijaroolia ei enää ole, on harhaa kuvitella sellaista.

Lämmittelyt hoidettu ja panelistit nyt paikalle. Eli siis:

Moderaattorina Christina Forsgård, Netprofile ja MTL-Viestintätoimistot. Panelisteina mm. Business Creative, Founder Janne Saarikko - Ekana Innovation, asiamies Juha Rekola - Journalistiliitto, kehityspäällikkö (uudet palvelut) Tuija Aalto – YLE sekä toimitusjohtaja Elina Melgin, ProCom ry ja Oy

Ensimmäinen kysymys: tausta ja täkyjä. Yleisö saa milloin tahansa osallistua.

@Tuija aloittaa kertomalla: sekä journalistitaustaa ja omaa sos. median aktiivisuutta. Mm. Tuhat sanaa -blogi.

Juha Rekola, Journalistiliitto: mm. ammatillista etiikkaa työkseen. "Olen puolet elämästäni ollut ammatissa toimiva toimittaja, aloittanut siksi, että mielestäni minulla oli sanottavaa." Ei omaa blogia, käyttää ennemmin muita kanavia sanomien viestimiseen (esim. liiton sivut).

Elina Melgin, Procom: Bloggaa ammatin kautta, mutta ei pitkää historiaa sillä saralla.

@saarikko: "Oon tehnyt blogaamista monesta eri näkökulmasta, mm. Kauppalehden saitin alla Emmekö me ymmärrä." Nykyisin yrittäjänä & konsulttina. "Kiinnostaa se, mikä on blogaajan ja journalistin roolin. Pitäisikö olla jotain sääntöjä? "Koko sos. median kenttä on oikeastaan aika villi."

Suomi on pieni maa: samalla ihmisellä voi olla useita hattuja päässä, toisessa hetkessä hän on friikkujournalisti, toisessa tiedottaja, toisessa blogaaja. Mitä tästä roolien hämärtymisestä pitäisi ajatella?

Roolileikkiä: monta hattua päässä. Mitä siitä pitäisi ajatella?

Elina Melgin: listatuissa yrityksissä viestintätehtävissä toimivat joutuvat tätä pohtimaan jatkuvasti, sillä kaikella mitä sanoo on merkitystä työnantajalle. Toisaalta yleisesti on erilaisia lakeja ja suosituksia, jota kaikki ammatissa olevat joutuvat miettimään. Blogaaminen on hyvä ja hauska asia, mutta siihen liittyy paljon riskejä, joita joutuu miettimään.

Viittaa Kiesiin (vaikka toteaa, ettei aikonut), joka oli viestintätyyppisissä tehtävissä toimiva henkilö.

Yritysjohtaja voi pelätä paljastavansa liikaa blogissa.

Kitti: Aloitetaan siis rooleista. Ihmisellä voi olla monta eri hattua päässä: voi olla viestintäkonsultti, sitten freejournalisti, kolmantena blogaaja. Mitä tästä roolien hämärtymisestä pitäisi ajatella?

Elina: Tätä joutuu viestintätehtävissä pohtimaan, erit. listatuissa yrityksissä: kaikki, mitä sanoo, menee myös yrityksen puoleen. Blogaaminen hauska ja hyvä harrastus, mutta siinä on paljon riskejä.

Kitti: "Pohdin yritysblogeja erään johtajan kanssa, joka sanoi, ettei uskalla kauheasti lähteä kirjoittamaan, jottei tule analyysejä siitä, miten yrityksellä menee. Pelkäsi siis, että epämuodollisen viestinnän kautta ryhdytään pohtimaan, mikä on tal. tilanne."

Elina: Kiesi-tapaus: myyntijohtaja, joka ajatteli huumorilla sanovansa jotain. Mutta sanotut asiat eivät sopineet mm. yrityksen viestintään.

@saarikko : miettinyt, onko esim. toimitusjohtaja jotenkin erilainen ihminen työajalla ja sen ulkopuolella, tai vaikka silloin kun kaveri soittaa kesken työpäivän? Onko se mahdollista? Miten voi olla töissä, jos on perustavanlaatuisesti eri mieltä yrityksen kanssa?

@tuija "Suunta ei voi olla se, että vedetään vetoketjulla huulet kiinni. Online-verkostoituminen tulee olemaan yritysjohtajien olennainen taito, ja on jo."

@Kitti kysyy Jungnerista :), @tuija antaa propsit Mikaelille.

Verkostoitumisen täytyy olla yritysjohtajan hyppysissä.

hjmm tämähä olisi ollu mielenkiintoinen juttu.. lueskelen raportteja kun ilmeisemmin mitään muuta striimin tyyppistä ei tapahtumasta ole.. joten kiitos jo tässä välissä rapoajille..

Janne: Maailma muuttuu hirveää vauhtia. Onko toimitusjohtaja jotenkin erilainen työajalla ja sen ulkopuolella? Voiko olla töissä yrityksessä, jonka arvot ovat ristiriidassa omien hlökoht arvojen kanssa.

Tuija: Sos. median käyttäjille on normaalia, että on huonompia ja parempia päiviä. Viestinnän volyymi suurta eli yksittäisen repliikin ei pitäisi nousta suureksi. Mutta näyttää tietysti kaoottiselta sellaisen viestinnän ammattilaisen näkökulmasta, joka on tottunut siihen, että jokainen kommentti on harkittu.

Kitti: Haluatko kommentoida Jugnerin toimintaa?

Tuija: Hän on näyttänyt monelle yritysjohtajalle tietä, mahtavaa!

Kitti: Olemme tulleet sos. mediaan leikkimisen kautta ja omana persoonana. Mutta jos sinne pitääkin tulla yhtäkkiä Ylen pääjohtajana, niin tilanne on toinen, koska roolitus on toinen.

Tuija: ei tarvitse olla johtaja, vaan suosikkitoimittajallekin voi olla melkoinen kynnys. Se ei ole reilua, keskustelupalstoilla tulee helposti turpiin, on tietty epätasapainoinen valtasuhde. Jos toimittaja on laskeutunut "kansan keskusteen", niin sitä voi potkia nilkkaa. Toivottavasti on pian historiaa, toimittajat sais olla myös olla yksityishenkilöitä eikä tarvitsisi esim aina puolustella Ylen rahoitusta.

Rekola: verkko ei julkaisu, siinä ei julkaista mitään vaan on kysymys avoimesta foorumista. Ja silloin mietitään, mitä sanotaan avoimella foorumilla.

Välillä suljetut foorumit on kuitenkin niin isoja, että kyllähän se julkisuuteen menee. Vertaa Jungnerin facebook-puheita.

Mutta on jokaisen oma asia, mitä avoimella foorumilla kukin työnantajastaan sanoo ja miten työnantaja sihen reagoi, esimerkiksi. Tänään Ilta-Sanomissa juttu "työnantajaa fb:ssä kritisoinut sai potkut": linkki

Rekolan mielestä journalistiikan ammattietiikan noudattaminen ei ole sääntöjen noudattamista vaan ammattitaitoa. Sellainen journalismi, jota tehdään ilman ammattietiikka, ei ole hyvää journalismia.

Juha Rekola: Mitä johtaja sanoo milläkin foorumilla?
Toisaalta suljetut foorumit: Jungnerillakin on ns. iso suljettu foorumi eli Facebook.
"On sun ja työnantajan välinen asia, mitä sä sanot suljetulla foorumilla ja miten se siihen reagoi? Unohdetaan FB:ssa, että pomo on kaveri."

Kitti: Erilaiset roolit ovat kiinnostavia. Työroolitkin voivat olla erilaisia. Voiko olla journalisti ja blogaaja yhtä aikaa? Kun blogaaja kutsutaan yrityksen tiedotustilaisuuteen, niin mikä on rooli, joka hänellä on? Rajaako konteksti roolin vai kuka sen päättää?

Rekola: Jokainen päättää itse sen roolinsa. Journalistista ammattietiikka on suoraan ammattitaitoa. Sellainen journalismi, jota tehdään tästä piittaamatta, on huonoa journalismia. On siis vaikea sanoa, että jos HS:n blogissa kirjoittaa jotain, niin noudattaa tätä ammattietiikkaa, mutta ei sitten omassa hlökohtaisess noudattaisikaan. Jokainen sen tietysti itse päättää, mutta on vaikea kuvitella sellaista kaksoispersoonallisuutta.
Tosin esim. vastaava tasapuolisuus kuin STT:n uutisessa ei ole välttämättä blogissa.

Tuija: Kyllä kai hyvät toimittajat pitävät tästä kiinni. Tero Lehdon blogi: sanoi lopettavansa blogin, koska ei kyennyt mielekkäästi yhdistämään toimittajan ja blogaajan rooleja.

@Tuija puhuu uutispelistä, jonka sääntöjä blogaaja ei välttämättä noudata.

Tuija jatkaa: "Uutisteatteri" - valtava määrä siitä, mikä on tiedotusvälineissä, on sellaista, että sovitaan, että tämä me nyt haluttaisiin tuoda julki. Mutta jos kutsutaan joku, joka ei noudatakaan näitä pelisääntöjä, niin mitäs sitten voidaan tehdä.

Kitti: Mistä voidaan pelisääntöjen noudattaminen tietää?

Elina: Ollaan riskialttiilla maastolla, kun blogaaja kutsutaan tilaisuuteen ja annetaan tuotteita arvioitavaksi.

Janne: Voidaanko määritellä, että se, jolla on pressikortti, on luotettava? (naureskelua).

Rekola: Kiittää luottamuksesta. Pressikortti vaatii, että pitää noudattaa journalistin ohjeita. Journalistiliitto ennen kaikkea etujärjestö.

Janne: En siis voisi saada pressikorttia, koska en saa merkittävää osuutta tuloistani journalistisesta työstä.

@tuija Kaikki ei ole journalismia, vaikka se vähän siltä näyttää, eikä tarvitsekaan olla. Eli ehkä yrityksen kannattaisi miettiä, ketkä on niitä hyviä tyyppejä, jotka eivät ole journalisteja, mutta joiden kanssa meidän muuten kannattaisi leikkiä tätä uutta peliä?

Tuija: Kunhan nyt ei ryhdytä kategorisoimaan, että kaikki julkaisevat ovat joko hyviä tai huonoja journalisteja. Sitä se ei ole, eikä tarvitse olla.
Ketkä ovat niitä ihmisiä, jotka haluaisivat alkaa pelata tätä uutta peliä meidän viestintäihmisten kanssa?

Kitti: Viritelmää blogaajaohjeisiin tehty, nojaavat journalistin ohjeisiin.

Rekola: Journalistiliitolle on esitetty toiveita kansalaisjournalismin ohjeiden luomisesta. Mietitty vakavasti, mutta todettu, ettei voida ryhtyä lainsäätäjiksi. Pitää olla aitoa itsesäätelyä, niistä ihmisistä, jotka sitä tekevät. He muokkaavat sen eettisen koodiston. Laki tietysti aina pätee.

Kitti: Aikoinaan käyty tästä säätelystä keskustelua mm. Sediksen innoittamana. EIkö tätä keskustelua haluta käydä?

Tuija: Ei, on jäänyt keskustelun tasolle. Ollaan niin kirjavilla taustoilla, ei haluta yhdistyä saman katon alle.
On ollut tiettyä aktiivisuutta, mm. Digityttöjen Helene, muotiblogaajien kanssa jutellut paljon.
Toinen taho: WOM Finland.
On selvästi ilmassa.

ELina Melgin: Kyseessä on kansalaisvaikuttaminen, kansalaisilla on nyt valtaa enemmän kuin koskaan näiden työkalujen ansiosta.

Juha Rekola: Yksi ilmiö on vaikuttajien ja vallanpitäjien omat blogit, joissa halutaan viedä oma viesti omilla sanoilla läpi. On aika surkeaa, että istuva ministeri pistää omaan blogiinsa sellaista, joka saisi julkisen sanan neuvostossa langettavan päätöksen, mikäli olisi jossain mediassa.
Journalistihan on muuten avoin ammatti, joten siinä saa kuka tahansa toimia. Esim. lähdesuojakeskustelu: lähdesuoja kuuluu jokaiselle, joka voi laittaa julki tiedon, sitä voi käyttää siis blogissaan. Mutta ei vapauta vastuusta, vaan antaa suojan vain lähteelle.

Rekola: lähdesuoja kuuluu jokaiselle, joka antaa julkisuuteen tietoa (vastauksena pohdintoihin, koskeeko lähdesuoja myös blogin lähteitä).

Blogaaja voi siis antaa lähdesuojan, se ei ole journalistin erikoisoikeus. @Kitti kysyy säilyykö lähdesuoja myös oikeudessa?

Rekola: Sitä ei voi sanoa. Nykyisen lain mukaan esitutkinnassa lähdesuojan voi murtaa vain, jos kyse on törkeästä rikoksesta. Sama perusoikeus koskee myös blogaajaa. Mutta kysymys siitä miten sitä käyttää ja kenelle sen myöntää - pitää olla aika varma ja kriittinen omaa lähdettään kohtaan. Lähdesuoja on oikeus, ei velvollisuus.

@saarikko pääsi linkityskeskusteluun :) Nyt herätellään keskustelua siitä, miksi lehdet eivät osaa viitata toisiinsa l. siihen lehteen, jossa juttu alunperin oli. Samaan aikaan blogaajat ovat jo kauan valitelleet siitä, että lehdet eivät osata linkata blogiin, josta juttu on peräisin.

Blogit osaavat kyllä linkittää.

Tarvitaan selvästi sosiaalisen median linkitysopas.

Kitti: Jos mentäisiin oikeuteen blogin kautta lähdesuojasta, säilyisikö se?

Rekola: Esitutkinnassa lähdesuojan voi muuttaa vain, jos kyse on törkeästä rikoksesta. Sama perusoikeus koskee niin journalistia kuin blogaajaa. Mutta kenelle sen myöntää: pitää olla varma ja kriittinen omaa lähdettään kohtaan.

Janne: "Mulla ei ole mitään sellaista, jossa tarvitsisi vedota lähdesuojaan, mutta eka ajatus on toki wau. Sitten kuitenkin: onhan se oikeasti pelottavaa, jos sitä otettaisiin käyttöön nettikeskusteluissa."

Kitti: On keskusteltu, että pitäisikö lähdesuoja kieltää kaikilta.

Rekola: Ajankohtainen keskustelu, lähdesuojaa ehkä ollaan jotenkin muuttamassa, mutta mennäänkö esim. Ruotsin suuntaan.

Elina Melgin: Liittyy paljon myös kopiointiin, näitä caseja tulee paljon. Kopioinnissa voitaisiin toki tehdä sääntöjäkin.

Janne: Linkityskeskusteluun pääseminen kiinnostavaa! Blogeissa keskusteltu jo pitkään: miksi media ei kerro blogilähteitään? Havaittu usein, että omat jutut päätyvät nettilehtiin.

Tuija: Kertoo Pekka Pekkalan (HS) sanoneen, että kyse on vain ajankäytöstä. Linkkien kaivelu vie aikaa.

Kitti: Selitys on ontuva: jos on niin huono julkaisujärjestelmä, että menee aikaa, niin hankkikaa uusi. Blogaajat kyllä osaavat ja ehtivät linkittää!

Pitäisikö blogaajille jakaa laatusertifikaatteja? @tuija: ei kiitos :)

@saarikko Mutta olisi hyvä, jos voisi jotenkin varmistaa sen, että "tämä blogaaja toimii reilusti, kuten journalistit toimii". Tämä tarkoittaisi, että blogaajat voisivat akkreditoitua tai ottaa vastaan embargollisia tiedotteita.

Kitti viittaa Jannen blogitekstiin blogaaja-journalisti: http://janne.blogit.kauppalehti.fi/20...

Voisiko joku taho laatia sellaisen "Hyvä blogaaja" -laatumerkin?

Rekola: No ajatus sinällään hyvä,

Tuija kritisoi: Minkä laatumerkin? Minkä valan? Ei toimi.

Janne: Olis todella mielenkiintoista, jos jotenkin voisi akkreditoida sen, että minä toimin reilusti, seuraan näitä sääntöjä. Sen kautta voisi sitten akkreditoitua vaikka Ruisrockiin tai yritykset voisivat lähestyä samalla tavalla kuin journalisteihin tietäen, että tähän voi luottaa.

Tuija: Luottamus, maine ja identiteetti ovat näitä olennaisia sanoja. Väitän, että jokaisen julkisuudessa toimivan henkilön on itse luotava se maine ja kyettävä se kommunikoimaan omassa julkaisussaan.

Yleisökysymys @saarikko :lle, miten viestintäyrittäjä suhtautuu omaan blogin kirjoittamiseen? Miten kohtelee asiakkaita siellä?

@saarikko toteaa kirjoittavansa enimmäkseen positiiviseen sävyyn ja mielellään kehuvansa kehuja ansaitsevia yrityksiä ja myös mainitsee niitä nimeltä. Ja toimii reilusti.

Yleisökysymys: Mistä näkökulmasta teet blogia viestintäalan yrittäjänä?

Janne: Toimin reilusti. Joskus kirjoitan jostain yrityksestä, koska pidän siitä (hlökohtainen fanitus). Voi olla yritys, jonka kanssa olen tekemisissä, mutta usein se ei ole.

Yleisökys: Mainitsetko nimeltä yrityksiä?

Janne: Miksipä en mainitsisi? Tuon positiivisia kokemuksia. Ja negat. palaute rakentavassa hengessä.

Hyvin tulee tuplaa välillä, pitäs tehdä joku työnjako ;-)

Yleisökysymys: Selvitetään rooleja. Journalistina eettiset pelinsäännöt: sananvapaus-, julkisuus-, rikoslaki, journalistiliiton säännöt jne. Journalistin pitää olla tietoinen siitä, että on näitä olemassa.
Mutta blogaajat: en luota siihen, että on hyvä omatunto ja rehti kaveri.
Eettiset kysymykset kansalaiskysymyksiä, raastuvasta tulossa lisää tapauksia. Esim. kansalaisryhmää vastaan kiihottaminen tai kunnianloukkaus.
Toivottavasti näitä oikeuskäytäntöjä tulee vielä lisää.

Tuija: Samat lait koskevat blogaajia ja toimittajia. Mitäs eroa näissä on?

Kitti: Lait tietysti säätelevät. Journalisteilla tietysti omaa etikkaa. Ongelmana: missä roolissa toimii ja mitä etiikkaa käyttää? Eettinen koodisto enemmänkin veteen piirrettyjä viivoja.

Tuija: En yrittänyt sanoa, että hyvämaineinen blogaaja olisi kiva kaveri, sehän voi olla v-mäinen tyyppi jolla on vain hyvä maine.

Rekola: Tarvittaessa eettinen journalisti voi poikkeustapauksessa jopa rikkoa lakia, siihenkin on mahdollisuus.

Tuija: Siinä mielessähän on hyvä journalisteille, että on iso organisaatio takana.

Rekola: Esim salakuvaaminen voi olla näitä tapauksia, BBC:n koiratappelut yms. Pitää olla tärkeä yhteiskunnallinen paljastus, jonka ansiosta voidaan lakia kiertää.

@jahapaula Haitanneeko tuo päällekkkäisyys :) Lupasin ennen alkua, että rapoan, joten siksi sit naputin ahkerasti.

@marikoo et varmaankaan ole kännykän varassa

Kiitos rapoajille!

@jal Tietokoneellahan minä tämänkin rapoilin, ei mun mobiiliusvalmiuteni moiseen antaisi mahdollisuuksia :)

@Tuija Eipä kestä, kiitos keskustelijoille!

@marikoo @jahapaula ja muut. Kiitos rapoilusta! Tämä olisi ollut fiidin arvoinen paneeli IMHO.

Hienoa rapioilua, kiitos :-) Mäkin olin mukana mutta ei ollut mitään näpyteltävää sylissä.

Sanon nyt vaan pari asiaa lisäksi. Rooleista: netti on avoin foorumi, jonne varsinkin 2000-luvun puolella on ilmaantunut fanaatikkoja, yläpipejä ja muita avohoidokkeja, joten jos haluaa vain pitää lystiä netissä ilman ammatin varjoa, missään tapauksessa ei kannata olla liikkeellä omalla nimellään. 1990-luvulla oman nimen käytto oli luontevaa niin kauan kuin "kaikki" pyörivät nyysseissä yliopiston servereiltä eikä siellä sallittu nimimerkkejä. Mutta nyt, seurakunnan sekalaistuttua ns. tosi paljon, on turvallisempaa ja mukavampaa toimia nimimerkin takaa aina kun siihen on mahdollisuus. Näin ammattirooli ja oma itse erottuvat ainakin täysin selvästi.

Jos joku nimenomaan haluaa blogata kaiken omalla nimellään, well good luck, toivottavasti selviät hengissä.

Samat pipit tulivat esiin yleisöstä nousseen journalistihempan kommenteissa, hänen itsensä sitä ehkä ymmärtämättä - hän viittasi blogeista nousseisiin oikeusjuttuhin ja yritti jotenkin heittää varjoa blogien päälle sen takia. No, ne oikeusjutut on tiedossa ja kukaan syytetty ei ole ollut täysipäisten kirjoissa vuosiin, joten blogisteja tuskin voi mitenkään syyllistää parin hurun perusteella. Journalisteilla itsellään asiat on silleen paremmin, että kun tulee tarpeeksi hulluksi, ei saa enää kirjoittaa mediaansa vaan pistetään eläkkeelle.

@marikoo @jahapaula <3-kiitos rapoilusta. Mageita poimintoja keskustelusta! @Tuija:lle ja @saarikko:lle erityiskiitokset aktiivisuudesta paneelissa. IHQ