#seminaarikannu

Ohjelmassa:

• Suvi Lindénin piti avata, mutta ei ehdi alkuun, tulee myöhemmin, jos ehtii.

Erkki Ormala, Nokia:

Digitaalisten palveluiden käyttö: miten luodaan toimintaympäristö, jolla luodaan kestävällä pohjalla olevaa kasvua ja hyvinvointiyhteiskuntaa

1990-l. suuri läpimurto netin myötä: sen päälle rakennettu ratkaisut. Nyt: tuskin kukaan olisi osannut uskoa, että pieni ruotsalainen yhtiö laittaa teleoperaattoreita polvilleen nettipuheluiden kautta. Tai että YouTube on mukana kuluttajien arjessa. Googlea käytämme joka päivä: ajattelu, filosofia ja bisnesmalli syntynyt vasta 2000-l.

"Yritysten on ollut pakko sopeutua muutokseen. Olisi jo aika katsoa tätä kuluttajan näkökulmasta: miten turvataan sellainen toimintaympäristö, että kuluttaja voi parhaiten käyttää ratkaisuja tavalla, joka parhaiten vastaa hänen tarpeitaan?"

Kiitti kun rapoilet.

Ylipäätään on kiinnostavaa (ja osin huvittavaa) seurata, miten Teosto ja esim. Kopiosto yrittävät ohjailla, miten ihmiset käyttävät sosiaalista mediaa ja muita netin avoimia sisältöjä. Nehän ovat suoraan kilpailijoita heidän jäsenistölleen, joiden "etuja" he pyrkivät "valvomaan".

@marikoo: luenko rivien välistä oikein, että Erkki Ormala tietää kuluttajaa paremmin kuluttajan "tarpeet"?

On syntymässä yksi iso internet. Digitaalisessa maailmassa voidaan käyttää useita jakelukanavia. Tulevaisuudessa näiden jakelukanavien kapasiteetti kasvaa --> kaistanleveys ei enää rajoita.

Perin. telekommunikaatiomaailma syvän murroksen kourissa: ei voida olla vain laitevalmistaja.

Internet muuttuu myös, siitä tulee persoonallinen. Netti tietää, missä kuluttaja on, ja kykenee kommunikoimaan semanttisesti kuluttajan kanssa, ja lisäksi on interaktiivinen.

"Tulevaisuudessa emme enää mene internetiin, me elämme siellä. Mutta siellä on aina se pois päältä -nappi."

kommunikoimaan semanttisesti kuluttajan kanssa? Semanttinen webbi siis tulee jälleen kerran? Miten kuluttajasta tulee semanttinen? Muutenhan semanttinen kommunikointi ei toimi.

Markkinoiden ennustaminen tulee vaikeaksi. Tarvitaan yhteistyötä eri tahojen välille.

Muutamia havaintoja siitä, miten murros tulee kohtelemaan:

Fyysisen ja digitaalisen rajapinta on hämärtymässä. Esim. kirjat. Joudutaan hyväksymään se, että on muita jakelukanavia perinteisen rinnalla.
Nyt voidaan ruveta laajemmin digitalisoimaan palvelutarjontaa. "Seur. 10 vuoden aikana suomalainen yhteiskunta tulee kokemaan suurempia muutoksia kuin viimeisen 30 vuoden aikana digitaalisuuden vuoksi."

Kaupungilla voi suorittaa jatkuvasti transaktioita, kommunikaatiota toimintaympäristön ja ihmisten kanssa. Mobiililaitteeta tulee keskuspiste kuluttajan hankintoihin myös fyysisessä maailmassa.

@hphonka Hyviä kommentteja sulla, en valitettavasti osaa antaa fiksuja vastauksia :)

Ormala on suht sujuva puhuja. Kaikki asia on tuttua, mutta herran juttuja jaksaa silti kuunnella.

"Cloud computing" - ei selvyyttä, millä aikataululla tapahtuu Suomessa. Tulee väistämättä kuitenkin mm. nopeiden yhteyksien ansiosta.

Tekijänoikeudet: miten oikeudenhaltijoiden kohtuullisia korvauksia manageroidaan digitaalisessa ympäristössä?
Nokiassa asiaa pohdittu: tarvitaan mm. läpinäkyvyyttä. Mahdollisuus myös parempiin tuottoihin oikeudenhaltijoille. Piratismin vähentäminen/välttäminen.
Miten esim. lisenssejä käytetään?

Tekniset edellytykset uudelle järjestelmälle on olemassa. Pitää saada yhteisö pohtimaan tätä. Viimeisen vuoden aikana tapahtunut paljon. Lähiaikoina Euroopassa saadaan ratkaisuja aikaan?

"Myös kuluttaja täsmällisesti tietää, mitä hän maksaa ja myös sen, mikä osa menee oikeudenhaltijoille. Tämä on paras tapa turvata, ettei synny piratismia."

Yhteenvetona:

Olemme keskellä suurta murrosta ja se tulee voimistumaan. Kysymys ei ole nollasummapelistä. Digitaalisten palveluiden markkina kasvaa noin 30 % vuodessa: kysymys valtaista tal. asioista.
Tavoite win-win-peli, jossa eri osapuolet hyötyvät.
Kuluttajien roolin muutos: ovat aktiivisia toimijoita, luovat omia ratkaisuja. Kuluttajien ja tuottajien väl. rajapinta hämärtyy.

Luottamus äärimmäisen tärkeää: jos luodaan toimintaympäristö, jossa voidaan aidosti ja laillisesti kuluttamaan erilaisia palveluita, niin ihmiset ovat valmiita siirtymään palvelun käyttämiseen.

@tommi Jep, hyvä tapa esittää.

@marikoo hienoa että olet siellä, terveisiä täältä Open 2009 -symposiumista, jossa lienee hieman erilainen henki kuin teillä siellä. Siellä on tosin tämän päivän päättäjät. Ehkä täällä olevat on tulevaisuuden päättäjiä, tai täällä puhutut jutut tekevät päättäjien päätöksistä vähemmän merkityksellisiä kehittämällä menetelmiä, joilla voidaan ainakin osittain eristämää typerien/sairaiden/hullujen/ymmärtämättömien päättäjien sekoilut yhteiskunnasta :)

Yleisökysymys:

Oli kiva kuulla, että Nokia esitti win-winiä, mutta jos Nokian ajamat asiat toteutuvat (mm. tekijänoikeuksien murentaminen, hyvitysmaksujen kadottaminen), niin mitä tapahtuu? Mitä tapahtuu kuluttajalle?

Ornamo: Yritin korostaa sisällön kuluttamisen merkitystä. Ilman niitä ei ole mitään, josta kukaan olisi valmis maksamaan.
Hyvitysmaksut perustuvat analogiseen maailmaan. Uudessa digitaal. maailmassa niitä ei voida käyttää: ei ole oikeudenmukaista tapaa laskea niitä, eivätkä anna kuluttajalle käsitystä siitä, miten paljon hinnasta menee oikeudenhaltijalle --> ruokkii piratismia.
On parempia tapoja tuottaa sisällöntuottajalle rahaa kuin tämä salaperäinen veroluontoinen maksu.

Cloud computing on jo tullut. Missä ne elää siellä?

"Yllättäen" esille tulivat siis tekijänoikeudet. Nyt menee arvatenkin siihen osuuteen, jossa kannattaa laittaa nauhuri pöyrimään ja kerätä ns. raskauttavaa todistusaineistoa salaliitosta, jolla pyritään viemään kansalaisten ilmaiset sisällöt. ;-)

Ihan varmasti jollakin aikataululla "joku taho" (heh, mikähän se voisi olla...) esittää jonkinlaista virtuaalista kasettimaksua nettiin, jolla pyritään rahastamaan myös täysin laillisesti jaettua sisältöä - jopa kuluttajien itsensä tuottamaa. Tämä tehdään varmasti sillä varjolla, että muusikot ja kirjailijat (lue: tekijänoikeuksia hallinnoivat yritykset) saavat leipänsä, raukkaparat.

@mace Näiden porukoiden vuorovaikutus olisi kyl tärkeää, mutta taitaa olla aika erilaiset maailmat! Ja harmi, ettei sinne avoimuuteen päässyt, mutta koetan nyt osaltani lisätä avoimuutta tällä raportilla :)

Säveltäjä Antti Auvinen: Säveltäjän arki tietoyhteiskunnassa

"Pyrin luomaan positiivista energiaa, johtuisiko lapsista? Koetan pitää sen yllä niin kauan kuin lapset täyttävät 18-vuotta ja sen jälkeen pidän skeptiset puheenvuorot."

Tekniset innovaatiot läsnä myös omassa työssä päivittäin.
Yhä useammin omat teokset yhteistyön kautta kehittyviä prosesseja: nopea kommunikointi on mahdollistanut tämän. Ei tarvitse matkustaa esim. Amsterdamiin keskustelemaan sellistin kanssa.

"Oleellista on, että filtteri olen minä. Off-nappi on todellakin olemassa. Tästä päästään pointtiin, joka on yksilö."

En muuten henkilökohtaisesti ole kiinnostunut yhdenkään sellaisen taiteilijan tuotannosta, joka ei tule toimeen ilman pakolla kerättyä veroluontoista maksua (hyvä ilmaus @marikoo). Markkinatalous huolehtii kyllä siitäkin, että taiteilijat saavat palkkansa, jos ovat sen ansainneet. Moista maksua ei voida perustella myöskään näiden taiteilijoiden tuotannon arvokkuudella kulttuuritarjonnan kannalta, sillä netti on jo pullollaan ilmaiseksi teoksensa yleisölle antavia tekijöitä, jotka riittävät ainakin omaan "kulttuuritarpeeseeni".

Juu, varmaan kohta kuulen olevani tosi itsekeskeinen tämän ajatuksen kanssa, etenkin jos asiaa kysyy tekijänoikeusbisneksen edustajilta. :)

Antti Auvinen on (todella) hauska jutunkertoja. :)

Auvinen kertoo tavanneensa kreikkalaisen kuvanveistäjän Prahassa. Sai tältä kutsun tapamaan tuttavapariskuntaa. Pariskunnan nainen oli uutta taidetta työkseen arkistoiva henkilö, mies kertoi olevansa aivokirurgi.

"Hän kertoi aivoista ja se oli kiehtovaa. Miten esimerkiksi tunteet syntyvät musiikkia kuunnellessa?"
Mutta sitten kirurgi kysyi:
"Miten koet musiikin?"

Hankala kysymys. Koska Auvinen ei osannut heti sanoa mitään, niin kirurgi kertoi omista merkittävistä musiikillisista teoksistaan.

Auvinen yritti selittää, että "mä kuulen niitä ääniä joskus, niitä tulee, voi kuvitella, miten joku laulu menee. Tai voi kuvitella musiikkia silloin, kun on ahdistunut: se lohduttaa."

Kirurgi kysyi: "Voitko sä kuvitella musiikin? Kuuletko sinä musiikkia, jos olet yksin hiljaisuudessa?"

Auvinen: "Juu-u, ja kuulemisen lisäksi voin kuvitella, miten se musiikki voi mennä."

Sillä hetkellä tilanne muuttui: aivokirurgi ryhtyi arvostamaan säveltäjää.

Säveltäjä peilaa todellisuutta taiteen kautta, kirurgi tieteen kautta. Molemmat luovia yksilöitä, innovoivat eri peilien kautta.

@marikoo Tuhannesti kiitos raposta! Seuraan mielenkiinnolla.

Auvinen kyseenalaistaa: oliko tästä Praha muistelusta mitään hyötä tässä tilanteessa? "Tuottavuutta voi ajatella myös vähän toisin."

Säveltäjän arki on sekä pitkiä yksinäisiä jaksoja että yhteistyöjaksoja.
"Aina yhteistyön tuloksena syntyy uusia ideoita, toisenlaisia tulkintoja. Kaikkea sitä, mikä on sitä sisältöä."

Nykyteknologia mahdollistaa integroitumisen todella nopeasti. Voidaan käydä läpi yksityiskohtiakin. EI toki vastaa tapaamista samassa huoneessa, mutta teknologia mahdollisti esim. sen, että kolme minuuttia yhteydenpidon jälkeen pystyi hakemaan pojan koulusta.

"Minulle verkottuminen verkossa toimii. Minä koen sen oleelliseksi, etenkin kun sen voi yhdistää elämänlaadun parantamiseen. Tuottavuus ei voi olla vain tiliotteiden tarkastelua. Se on mahdollisuus kaikessa: arvot, asenteet, normit, tekijänoikeudet - kaikki on uudelleen puntaroitava. Myös ideat. Kulttuuri on nähtävä jonkinlaisena luovuuden maaperänä."

"Vaikka tietoyhteiskunta tarjoaa mahdollisuuksia, niin todellinen voima piilee luovien ihmisten yhteistyössä. Tekijänoikeuksia tarvitaan suojelemaan tätä."

Kehitysjohtaja Ossi Kuittinen, SITRA: Muutoksen johtaminen tietoyhteiskunnassa

"Olen tosi epämusikaalinen ja mietin, mitä voin tälle porukalle kertoa. Mutta puhun siis omasta näkökulmasta siitä, mitä tietoyhteiskunta on."

"Yritän kääntää posiitivisiksi sanoiksi kaikki nuo kolme sanaa: muutos, johtaminen, tietoyhteiskunta."

"Vuonna 1973 öljykriisi: mietin silloin, mitä pitäisi tehdä. Luin kirjan Ihmiskunta käännekohdassa, jossa todettiin, että ainoa konsti selvitä on tehdä yhteistyötä luovasti. Molemmat edelliset esitykset kuvasivat tätä: teknologia mahdollista tämän ja ihmisen voisi kuvitella olentona pystyvän yhteistyöhön. Sitten yhteiskunta: salliiko vai rajoittaako se? Teoll. yhteiskunta on kytketty lineaariseen suorittamiseen, kun luovaa sektoria ei oikein kai voi johtaakaan."

"Minulle verkottuminen verkossa toimii. -- Vaikka tietoyhteiskunta tarjoaa mahdollisuuksia, niin todellinen voima piilee luovien ihmisten yhteistyössä. Tekijänoikeuksia tarvitaan suojelemaan tätä."

Tätä kytkentää en ymmärtänyt alkuunkaan. Mitä tässä yritettiin sanoa? Verkotun avoimissa verkostoissa ja varastan avoimen yhteistyön ja muidenkin luovuuden hedelmät omakseni tekijänoikeudella?

Millä tavalla saadaan luovuutta aikaan?
Luovuus lähtee ihmisistä, ei instituutioista. Miten kannustetaan ihmisiä esim. toimimaan ei-rationaalisella tasolla? Miten syntyy intohimo ja uudet asiat?

Raportti: miten kouluissa pitäisi lisätä yhdessätekemisen käytäntöjä? Luovutettiin muutama vuosi sitten opetusministeriölle.
Meni ministeriössä mappiin Ö:n.

"Yhteiskunnan perusongelma: tehdään selvitys ja sen päälle toinen selvitys. Suunnittelu- ja määrittelykulttuurista pitäisi mennä tekemisen kulttuuriin."

Mitä voitaisiin tehdä, jotta syntyisi uudenlainen yhteiskunta, jossa määritellään uudelleen eri puolia, mm. kansalaisyhteiskunnan toiminnan tehostaminen.

No niin, nyt kuulostaa erittäin järkevältä. :-)

Kuittinen viittaa Vivek Kundran toimintaan, http://en.wikipedia.org/wiki/Vivek_Ku...
"Pitää sallia virheet."

"Tieto ainoa luonnonvara, jonka arvo lisääntyy, kun sitä jaetaan."

Pitää pyrkiä avoimiin järjestelmiin.

Kuittinen kertoo tulleensa tänne seminaarista kuulemasta kaveriporukan sähköauton rakentamisesta. Kysyi, kuinka moni on kuulllut tästä. Minä ja muut muutama viitattiin.

"Tekijät ilman mitään Sitroja tai Tekesejä. Tosi mielenkiintoinen projekti."

Miksei koko yhteiskuntaa voisi tehdä näin? Annetaan käyttäjien tehdä se sen sijaan, että kuvitellaan asiantuntijoiden tietävän. Käyttäjät olisivat ne viisaimmat ihmiset?

Suomessa ei vielä kysellä hirveästi: miksi hallinto on olemassa? Se on olemassa ihmisiä varten.
Jokainen hallintoala tuottaa omiaan sen sijaan, että ihmiset olisivat mukana tekemässä.

Uusia tuulia puhaltaa, esim kehitetään verkossa mahdollisuuksia kansalaisten osallistumiseen. Mutta näitä pitää kehittää koko ajan lisää.
Tarvitaan hankkeita, joissa tarjotaan tiloja ja mahdollisuuksia ihmisille tehdä sitä, mihin heillä on aidosti intohimoa sen sijaan, että sanotaan, että on tällainen projekti ja pistäkää hakemus tähän.

"Ei ole enää tärkeää tehdä rahaa, vaan pitää ratkaista isoja ongelmia." Ensin tehdään hyvää, sitten voi tehdä rahaa. Ei haeta yhteiskunnan rahoja, vaan ensin toimitaan ja sitten kehitetään yritystoimintaa.

Tarkoittaa isoja muutoksia rakenteisiin ja instrumentteihin.

Mikä on Suomen rooli? "Paperiteollisuus ei tule enää koskaan takaisin. Ne työpaikat, jotka on menetetty, on menetetty."
Pitäisi olla ketterämpi yhteiskunta. Miten positioidaan tässä kilpailussa Kiinan ja Intian kanssa, joilla tuntuu ainakin olevan nälkä kasvaa?

Seuraava draiveri on se, että tehdään jotain hyvää. Mitä se seuraava hyvä juttu on?

@marikoo kysy, onko Kuittisella jo oma FB-fanisivu? ;-)
(ja vain puoliksi herjalla)

Yleisökysymys Petri Kaivannolta:

Onko Sitra koskaan tukenut taiteen sisällöntuotantoa? Musiikkiteoll. kaipaa pientä riskirahaa, on ollut vaikea saada. Kaikista keskeisintä on toki saada toimivat markkinat: musiikkiteoll. ei ole sopeutunut uuteen ympäristöön.

Kuittinen: Sitra ei käsittääkseni ole rahoittanut. On mielenkiintoinen kysymys, mihin rahaa satsataan. Omasta mielestä luoviin toimialoihin olisi tärkeää panostaa. Tietyllä tavalla sitä on tehty. Tietoyhteiskunnassa oleellista on osata ottaa välineet haltuun. "On satsattu ruohonjuuritasolle: ihmisten arjen ongelmia ratkaistaan huomaamatta tietotekniikalla. Ikään kuin piilotetusti satsataan kansakunnan osaamiseen."
Millä tavalla musiikkiteoll. voidaan synnyttää platform, jossa muusikot voi tavata ja synnyttää jotain? Ei ole mitään prosesseja siihen, miten voidaan jalostaa tuotteeksi ja viedä eteenpäin.

Nevanlinna: "arkea muutetaan niin, että uusi teknologia sopii siihen."

Nevanlinnan puhe: en taida tätä edes yrittää rapoilla kovin tarkkaan, nappailen jotain pointteja, jos tulee.

"Teknologia avaa meille mahdollisuuksia, ei kätevöitä arkeamme."

"Meistä tulee tuottajina ja kuluttajina yhä ahdistuneempia ja kiireisempiä. Työn ja vapaa-ajan sekoittuminen, tiimityötä, pätkätyöt, paineet jatkuvaan kouluttamiseen jne. Nämä ovat henkisten ammattien perint. piirteitä, jotka ovat nyt tulleet muuallekin."

@hponka Ehkä täällä Qaikussa pyörivät sitralaiset tietäisivät fanituksesta? Tai voivat laittaa pystyyn? :) ping @rns @totoroki

Muokkaus: tai Kuittinen itse? ping @hyvaelama (miten en tajunnut pingata jo aiemmin?!)

"Tietoyhteiskunta on projektiyhteiskunta. Ennen toimeentulon hankkiminen oli leipäpakko tai kunnia-asia. Nyt työssä on mukana koko identiteetti. Taustalla vaanii jatkuva riittämättömyyden tunne."

"Vanha työ lupasi vain toimeentuloa. Uuden ajan portfoliotyöläinen joutuu tekemään työtään kuin taiteilija: panostamaan siihen persoonansa ja aikansa. Siksi joutilaat (kellokortista vapautetut) ovat kiireisimpiä, tutkijat, freejournalistit, jopa elämäntapa-aktivistit."

Havainto: luonto onkin niukka. Miten ottaa tuotannossa ja kulutuksessa huomioon?

Toinen tälle käänteinen havainto: informaatio ei olekaan niukkaa, kuten tavara. Kun tiedosto jaetaan, molemmille jää omansa, toisin kuin leipää jaettassa.

"Niinpä informaatiosta on keinotekoisesti tehtävä niukkaa, jotta sitä voidaan myydä. Internet alkoi vapaana, mutta nyt se on täynnä luottokorttitietojen utelua jne."

"Digitaalinen tuotanto antaisi meille mahdollisuudet ennennäkemättömään jakamiseen ja tuottamiseen. Toisaalta tarvitaan kannustin- ja palkkiojärjestelmät. Näiden välille on hankala kehittää molempia tyydyttävää kompromissia."

Millä ehdoilla voidaan joku katsoa immateriaalisen omistajaksi niin, että hänellä on oikeus periä siitä vuokraa tai muuta maksua?

Pääoma tai kapitalismi on sosialisoinut itsensä. Se tarvitsee yhteistyön muotoja, vapaasti leviävää informaatiota, kykyjen vapaata kehittymistä tieteen ja taiteen piirissä jne. Toisaalta yritykset pyrkivät kontrolloimaan näitä tavalla, joka estää kehitystä esim. tiedon salaamisella.

Poliittisia ongelmia yhdistää näkymättömyys. Ne tuntuvat vasta sitten, kun on jo liian myöhästä (esim. ympäristötuho).

Kiitti raposta @marikoo. Nevanlinnan työnäkemys = kiehtova.

@Markus Nevanlinna piti hyvän puheenvuoron, josta oli valitettavan vaikea naputella hyvää rapoa. Mutta eiköhän noita Nevanlinnan ajatuksia löydy muualtakin.

@marikoo Tuo ajatus siitä, että yhteiskunta/yrtykset tarvitsevat vapaata ajattelua ja kahlitsematonta toimintaa (oma lisähuomio) saadakseen virtaa ja ideoita, on niin simppeli ja silti niin usein unohdettu. Sitähän yhteiskunta on: alituista rajanvetoa ja neuvottelua ja ideavoimien kamppailua. Vihdoin kuitenkin pitäisi olla avoimuuden aika ja silloin me somessa oltaisiin keskiössä, koska kaikki neuvottelu on näkyvää.

Aina lopuksi jää miettimään, sainko tästä jotain oikeasti, vai luonko itselleni illuusion, että näennäisen fiksut ajatukset olivat oikeaa viisautta. Jälkikäteen on vaikea sanoa, minkä tiesin ennestään ja mikä on uutta. Kas mikä pulma! ;-)

Pidettiin tauko ja jatketaan Suvi Lindénin puheenvuorolla.

Musiikki herättää tunteita ja mielikuvia, on tärkeä ilmaisukeino. Vaikuttaa kulttuuriin ja yhteiskunnan kehitykseen ja rakenteeseen.

Musiikki ja teknologia eläneet vuorovaikutuksessa, esim. eri tallennusmuodot.

Viime vuodet eläetty keskellä teknologista murrosta, jonka vauhti kiihtyy, mm. langattomat yhteydet ja kuluttajien päätteiden suorituskyky paranee, kehittyneitä nettipalveluita jne.

Miten toimijat asemoituvat tähän muuttuvaan, globaaliin maisemaan? Miten turvataan oikeuksien hallitsijoiden intressit ja kehitetään samalla uusia innovaatioita?

Eri palveluiden luokittelu menettää merkityksensä (esim. radio- ja tv-palvelut, on demand)

Mainittu EU-julkaisu, jonka nimi ja tekijät meni ohi...
Yhteinäiset sisämarkkinat --> palveluiden kehittäjät voisivat nykyistä helpommin hankkia kattavat oikeudet eri maissa.

Musiikkia käytetään enenmmän kuin koskaan. Korostuu musiikin ympärille luotujen palveluiden merkitys. Applen jalanjäljissä muut ovat kehittäneet palveluita, joiden avulla voi nautti musiikista.

Keskustelua hallinnut piratismi ja siihen puuttuminen. Vakava ongelma, joka on ratkaistava, mutta silti jokaisella on aihetta itsetutkiskeluun: onko oltu tarpeeksi proaktiivisia? Onko mahdollisia kehittää uusia liiketoimintamalleja ilman, että mennään harmaalle alueelle ja otetaan riskejä? Mitä Google on opettanut?

Esim. ruotsalainen Spotify avaus helppokäyttöisyyteen ja laajaan musiikin saamiseen. Musiikkia ei tarvitse tallentaa siitä nauttimiseksi.

Tieto- ja viestintätekniikan tehostuminen auttaisi nostamaan taantumasta? Ei voida nojata samoihin keinoihin kuin 90-luvun lamassa.

Monikanavainen malli vaatii uudet mallit. Laitesidoinnaisuus vanhanaikaista, ja Suomi on sen purkamassa.

Myös tekijänoikeuskysymyksissä tarvitaan rohkeutta ja innovatiivisuutta.

On käyty aika hedelmätöntä eipäs-juupas -keskustelua tekijänoikeuksista. Tarvitaan uutta ajattelua vanhojen kehien kiertämisen sijaan. Nyk. pattitilanne voi olla hidaste, jopa este, nykyaikaisille innovaattoreille.

Niiden tapojen ja keinojen löytäminen, joka tekee keinot mahdolliseksi.

Sähköisessä maailmassa kuluttaja on kuningas, jotain muuta kuin fyys. maailmassa.

"Näkisin mielellän huippuluokan sisältöjen liittymisen suomalaisiin palveluihin. Mallit, joilla musiikki saadaan tehokkaasti lisenssoitua sähk. palveluihin, mahdollistaa musiikin tekemisen jatkossakin."

Toimivat ratkaisut ovat skaalattavissa myös maailmanlaajuisesti.

Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnasta: luodaan strategiaa, joka näyttää tietä kohti uudenlaista yhteiskuntaa. Strategiatyö avointa, käytetään uusia viestintäteknologiaa hyödyntäviä menetelmiä (kysely netissä strategiapaketin valmisteluun).

Paneelikeskustelu: vetää Antti Isokangas, mukana säveltäjät Antti Auvinen, Sanna Salmenkallio, Eicca Toppinen (Apocalyptica, säveltäjä, esiintyvä taiteilija; yrittäjä laajalti musiikkibisneksessä)

• kaikki ovat opiskelleet Sibelius-Akatemiassa

Vaikuttaako tekniikka musiikkiin ja sen sisältöön?

Salmenkallio: Kyllä se vaikuttaa.
Tutkii esim. miten voitaisiin tehdä teatteriesitys täysin ilman sähköä? Yleisö polkisi sähkön fillareilla?

Auvinen: Vaikuttaa. Moni asia helpottuu ja lukematon määrä monimutkaistuu. Valintoja on niin paljon. Ongelma: markkinoille tuodaan tuotteita, jotka eivät ole valmiita. Eivät toimi niin kuin luvataan, pitää päivittää pari kuukautta markkinoilletulon jälkeen.

Toppinen: Tekniikka mahdollistaa sen, että aina voi palata ja muuttaa. Liittyy erilaisia kysymyksiä. Teknologia mahdollistaa sen, että yhä useampi voi laittaa lusikkansa soppaan (levy-yhtiö, tuottaja jne). Aiemmin sävellystyö ollut enemmän yksinäistä tekemistä. "Hämmentämisen määrä kasvanut, itsemääräämisoikeus pitää taistella."

Isokangas: Heikentääkö teknoginen kehitys musiikkia?

Toppinen: Tapauskohtaista, milloin positiivista ja milloin negatiivista. Levymarkkinoiden syöksyn lopputuloksena ollaan tilanteessa, jossa artisti tekee levyn markkinoidakseen itseään. Levyllä myydään paitoja ja konserttilippuja.

Isokangas kysyy Auviselta: koska voit tehdä erilaista yhteistyötä, niin vaikuttaako se musiikkiin?

Auvinen: Tavoite on aina tehdä musiikkia, joka toimii. Tekniikan ansiosta prosessi nopeutuu, ei vaikuta niinkään sisältöön, mutta ehkä on nopeampaa sen lopullisen sisällön muotoutuminen. Kun tehdään töitä, on tärkeää, että se työaika toimitaan sähäkästi.

Salmenkallio: Tulee helposti harha, että luovuus olisi tullut helpommaksi, mutta eihän se niin ole.

Isokangas: Onko nyt helpompaa olla aidosti globaali taiteilija?

Salmenkallio: On, teen aika marginaalista, joten on tärkeää löytää sielunkumppaneita, joiden kanssa tehdä töitä.

Auvinen: Työmahdollisuudet ovat lisääntyneet. Erilaiset käynnistävät tapaamiset ja verkottumiset ovat lähes aina tapahtuneet livenä, joten matkustelu on tarpeen. Mutta ylläpitäminen ei vaadi tapaamisia, vaan se voi olla sähköistä.

Isokangas: Kuinka paljon Apocalyptican viime aikainen menestys on netin ansiota?

Toppinen: Ei oikeastaan lainkaan. Oleellista oli saada ihmiset katsomaan keikkaa. "Eivät tajunneet levyistä mitään, mutta kun näkivät bändin livenä, niin ymmärsivät." Viimeisen levyn menesty Jenkeissä on ollut radiosoiton ansiota. On edetty aika perinteisin keinoin. Kontaktien luominen tapahtuu kasvotusten.
Levybisnes on ehkä ollut myös vanhoillinen tässä kehityksessä.

Isokangas kysyy Toppiselta, miten digitaalisuus on lisännyt musiikin saamista esim. peleihin.

Toppinen: Kasvava ala on pelimusiikki, on tekijälle yksi markkina-alue. Siinäkin on omat tekijänoikeuskysymyksensä, kansalliset erot ja sovittamishaasteet.

Salmenkallio: Pelit asettavat haasteita säveltäjille, muoto ei voi olla lineaarinen.

Auvinen: Ei ole kysytty sävellyksiä digitaalisiin vimpaimiin. Mutta kuulostaa hyvältä. Commodore 64:n musathan oli hirveitä.

(Täällä naureskellaan erilaisille kommenteille).

Ja mulla meni nyt osa keskustelusta ohi. Sinä aikana ollaan näköjään päästy piratismiin.

Auvinen: Omakohtaisesti koettu: teosta uudelleenmuovataan toiseksi teokseksi. Ei niinkään, että jostain serveriltä ladattaisiin muutamia levytyksiäni. Mutta vaikuttaahan se ilmapiiriin: "kaiken oltava kaikille saatavilla".

Toppinen: Ei voi olettaa, että levyn tekemisestä saisi mitään. Keikkatuloilla elätään, tulee riskialttiimmaksi. Toki on erilaisia levytyssopimuksia, joissa riskit rajoittuu.
Kultalevy (Suomessa 15 000, Saksassa tippunut 300 000 --> 100 000) kertoo muutoksesta.
Piratistmin vuoksi levy-yhtiön tuotto-odotukset pienemmät. Vähemmän varaa ottaa riskejä marginaalisemman musiikin suhteen: tarjonta kaventuu.
Nyt on murrosvaihe: teknologia mahdollistaa myös sen, että kaikki voivat nyt saavuttaa senkin musiikin, joka ennen olisi jäänyt vain omaan olohuoneeseen.
Kun levykauppa digitalisoituu, niin myyntihinnat ovat laskeneet. Jaettu kakku on entistä pienempi.
Sopimukset menneet sellaisiksi, että artisti saa vielä vähemmän.

"Commodore 64:n musathan oli hirveitä"

Kuitenkin niilläkin on yhä faneja. Joten olivatko (ovatko) ne oikeasti hirveitä?

@pni, eivät olleet/ole.

@TAir ei niin.

Yleisökommenteissa kritisoidaan mm. sitä, että YouTube saa tehdä mitä lystää ilman, että musiikkiteollisuus puuttuu siihen.

Toppinen kommenoti, että mystistähän se on. Pitäisi myös herätä siihen, mitä tehdään kolmen vuoden päästä, kun laatu nousee, esim ihmisten keikkataltioinnit.

Isokangas kertoo tv-alan ammattilaisen kommentista, että YouTube suhtautuu todella vakavissaan yhtiöiden pyyntöihin poistaa videoita. Ja rajoituksia on jatkuvasti koko ajan enemmän.

Yleisökommentti: Tutkimusten mukaan ne, jotka lataavat netissä musiikkia, niin myös käyttävät enemmän rahaa musiikkiin.
Aika vähän puhutaan siitä, miten paljon musiikkia on tarjolla: kuka kuluttaa sellaista määrää musiikkia, kun on muitakin kilpailevia ajanviettotapaa? Perinteistä musiikinkuuntelua eli levy soimaan ja kuunnellaan alusta loppuun, ei enää tapahdu. Esim. YouTuben käyttöliittymän myötä voi biisiä vaihtaa 20 sek välein

Toppinen: Kevyen musiikin puolella kokonaisuudet tulevat katoamaan.

Keikkataltiointien laadun kasvaminen on hyvä pointti. Kysyntää keikkanauhotteille on, mutta enemmänkin fanitusluonteista, en osaa arvioida syövätkö ne keikkatallennemarkkinoita.

Heitin vasta Musen keikalla ollessani särisevä-äänisen suttupätkän YouTubeen melkein suorana ja se keräsi heti tuhansia katsojia kun fanit ympäri maailmaa istuivat koneidensä äärellä odottamassa videoita kiertueen lähtöpaikkana olleesta Helsingistä. Kommentit olivat luokkaa "mahtavaa, en malta odottaa, että pääsen keikalle".

"Perinteistä musiikinkuuntelua eli levy soimaan ja kuunnellaan alusta loppuun, ei enää tapahdu." -yleistys on minusta hankala vaikka absoluuttinen sävy jätettäisiin huomiotta. Selaileva kuuntelu, musiikkisurffaus (vrt. tv:n kanavasurffauksen yleistyminen kanavien lisääntyessä) voi kai olla myös jotain, mitä olisi aina haluttu tehdä tietyissä tilanteissa, mutta ennen se oli vain liian vaikeaa (teknologia aiheuttaa vai mahdollistaa?). Suurin osa musiikista on monille kuluttajille vain sen yhden kertosäkeen arvoista – jos he viimeinkin saavat hyppiä hyvästä kertsistä loistavaan riffiin ja eteenpäin, niin onko se ongelma?

@erkka Niinpä, saa nähdä, mihin suuntaan nuo keikkataltioinnit menevät. Ja mitä tulee musiikinkuuntelutapaan, niin tuntuuhan se hassulta, jos pitäisi palata edes siihen cd-aikaan, jossa uuden teknologian avulla oli mahdollista pistää soittimeen vaikka huikeat kolme levyä yhtä aikaa.

Ehkä tässä on jotain tekijöiden fiilistä siitä, että he ovat luoneet teokset eli biisin, joka "pitää" kuunnella kokonaan. Tai ainakin puheista välillä tulee se olo, kun valitellaan, miten ihmiset eivät ymmärrä, kuinka joku levy pitäisi nähdä kokonaisuuten.

Kirjoittelin eilisen ja vähän muunkin pohjalta myös blogiini tekijänoikeuspohdintaa.

Kiitos rapojille @marikoo & al olipa mielenkiintoista nähdä oman esityksen rapo. Sain siitä esityksestäni pääasiassa negatiivista palautetta jälkeenpäin ja tosin hiukan positiivistakin

@marikoo: Minä sinällään pidän tavasta, että levyt tai edes biisit kuunnellaan kokonaisina ja keskeyttämättöminä teoksina - kuten eräässä suomalaiskaupungissa on tapana - toisaalta kimpoilullekin löytyy sijaa. Yksi asia mikä artisteja varmasti huolestuttaa (tai tulee huolestuttamaan) on, että kun korvauksia maksetaan striimausmallissa kuunnellun mukaan, niin katkonainen kuuntelu leikkaa tuloja entisestään.

@hponka ja @marikoo sorry hidas reagointi. @hyvaelama lla ei ole vielä omaa Facebook-fanisivua mutta sietäisi kyllä olla jos multa kysytään :) Tähän asti Sitran ihmiset on olleet Facebookissa lähinnä tekemisten tasolla.

@marikoo Tässä oli paljon hyvää ajatusta ja raportoit siitä, mitä porukat puhuivat, vaikka kyselijät yrittävät siirtää keskustelua muutosagendaan. Mielestäni yhteiskunnassa tapahtuvasta muutoksesta kerrotaan avoimesta. Perinteistä raportoidaan kiitettävästi ja uusien ajatusten esittelijät yrittävät selvittää, missä "vanha materiaan nojautuva maailma" seikkailee. Fyysisen ja virtuaalisen välinen dialogi ontuu, mutta musiikin, sosiaalisen median tms. välityksellä yhteyttä rakennetaan. Lopputlosta ei vielä teidetä.