#seminaarikannu

Panelistit:
Marjatta Myllylä, yliopettaja, Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu (TAOKK) (osallistuu Skypen välityksellä)
Markku Närhi, suunnittelija, Jyväskylän yliopisto
Marja-Liisa Tenhunen, rehtori, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu
Seija Tuupanen, lehtori, Lapin yliopisto
Puheenjohtaja: Eva Dahlgren, Yrkeshögskolan Novia

Paneelin teema: Korkeakouluopetus vuonna 2020.

Helppo resepti, tavoitellaan hyvää ja vältetään pahaa. Ja näiden erottamiseen kolme näkökulmaa:

Muisti: mennyt
Ymmärrys: nykyhetki
Huolenpito: tuleva

Visio: Opiskelijat ja opettajat liikkuvat vapaasti valtiorajojenkin yli. Tutkintoja suoritetaan globaalisti, työpaikatkin erilaisia kuin nyt. Suomen tulisi olla 5 parhaan maan joukossa virtuaaliopinnoissa.

Tenhunen esittää, että kuulumme viiden maailman parhaan maan joukkoon jos katsotaan sitä, miten virtuaalisuutta viedään eteenpäin korkeakoulutoiminnassa.

Oliko pj:n nimi Eeva Dahlberg?

"Akateemisuus sai aamulla vähän kielteisiä sävyjä." Tällä viitataan selkeesti meidän aamun ryhmä B:n keskusteluihin. Ei se suinkaan saanut kielteisiä sävyjä, kyse on vain muutoksesta.

@hponka Pj jeps.

@jahapaula kiva nähdä sutkin f2f. tai selkäsi :)

Konferenssien ja seminaarien ikiaikainen tapaamismuoto: F2B (face to back). :)

@hponka Uu pitäsköhän kurkata taakse ;-)

Tutkiva oppiminen ja pedagoginen asiantuntijuus -kirja mainittu.

Myllylä: Dopamiinipitoisuuden laskeminen tietyssä iässä vaikuttaa haluun kokeilla uutta. Tutkimuksen mukaan opettajat kokevat itsensä uhatuksi ja heissä herää vastarintaa, kun pitää käyttää uusia, erilaisia välineitä ja olla kv-kentillä. Pitäisi miettiä tasapuolisesti ihmisen kompetenssia, miten pystymme ottamaan vastaan näitä haasteita?

Marjatta Myllylä ennustaa, että koulurakennuksia tarvitaan vähemmän, kun opetus yhä enemmän virtualisoituu.

Oma kommentti: MKFC Ruotsissahan hankkiutumalla kiinteistöistä eroon sai rahaa, jolla kehittää pohjoismaiden varmaankin paras virtuaalioppilaitos.

Tuupanen: Opiskelija-aineksen muuttuminen on havaittavissa, heillä jo viime vuosina selvästi muuttunut heterogeenisemmaksi. Opiskelijoista tullaan kilpailemaan jatkossa enemmän. Diginatiivit tuovat oman lisänsä ja rikkautensa. Ehkä opiskelijoille yhä enemmän on nousemassa esille asiakkuus-ajattelu, opettajien on ajateltava ja monipuolistettava pedagogisia käytäntöjään.

Tenhunen ja Närhi komppaavat, korkeakoulujen perusopiskelijan profiili tulee muuttumaan kovalla vauhdilla.

Tuupanen kommentoi, että kyllä nykyään vielä opiskelijoita joutuu houkuttelemaan verkkoon, vaikka jotkut ovatkin itse hyvin aktiivisia, "opettajan täydennyskouluttajia".

Myllyllä arvioi, että korkeakoulut tulevat vähenemään. Ehkä 2020 voi olla EU:ssa muutama korkeakoulu, joissa suomalaiset osana, tai Pohjoismaissa yhteinen vahvasti virtuaalimaailmassa toimiva korkeakoulu.

Kansainvälistyvät virtuaaliopetuksen markkinat? Tenhunen pohti, että kun paperi ja puu ei vedä, niin pitäisikö tästä osaamisen myynnistä löytää markkinat.

Peräänkuulutetaan yhteistyötä koulutuksen viennissä. Kotimaisella kilpailulla ei päästä puusta pitkälle tässä asiassa.

Panelisteilta pyydetään näkemystä 5-10 viime vuoden kehityksestä (kotimaassa ja kv).

Närhi: valitettavasti lopputulos verkostotoiminnasta on sen suuntainen, että rahavirtojen ja mittareiden valossa on toiminta ollut aika marginaalissa. Perustoimintaan ei ole päästy kiinni. Oikeastaan työ on edessä tässä seuraavien vuosien aikana. Verkostoitumisesta ja hankkeista on saatu paljon kokemusta. Sosiaalisen median ja sähköistyvän kv-maailman edessä ollaan nyt ehkä valmistautuneempia virtuaaliyliopistotoiminnan kautta. Korkeakoulujen perusprosesseissa tvt, virtuaaliset toimintakäytänteet, verkko-opetus on edelleen aika marginaalissa. Ei näy mittareissa.

Vähän vierastan ajatusta, että kv-koulutuksessa ei saisi kilpailla maan sisällä. Eikös kilpailu paranna laatua ja tuskin ne mahdolliset ulkomaiset "asiakkaat" (opiskelijat) loppuvat ihan heti, jos vaan laadukasta koulutusta riitää.

amk-puolella mitataan verkko-opintopisteitä, yo-puolella ei ole vastaavaa mittaria? Tuupanen toteaa, että upj-neuvotteluissa kuitenkin näkyy, jos on tehnyt verkko-opetusta :)

@hponka Toisaalta nyt tässä on verkko-opetuksen kanssa kukin tehnyt omalla sektorillaan ja samoja asioita eri puolella Suomea, sekään ei aina tunnu kovin järkevältä.

Tuupanen toteaa, että opiskelijat äänestää jaloillaan jos suorittavat kirjatenttejä ja huonosti organisoituja verkkokursseja.

Projektirahoituksen loputtua monessa yliopistossa opetuksen tuelle ja kehittämiselle ei ole tukea, resursseja, ei arvostusta. Reaalitodellisuus on ristiriidassa vkk-päivien sanoman kanssa.

Tenhunen: Paljon hyvää on tehty, mutta uudet asiat eivät jalkaudu eivätkä tule toimintoihin nopeasti. Amk-puolella kehitetty opintojaksoja, jotka ovat kaikkien käytössä. Paljon tästä on kuitenkin vielä työn alla. Monet tekevät samoja töitä, se on tehotonta ja tuottamatonta. Verkko-opetuksena tuotettavien opintojaksojen tarjontaa pitäisi miettiä tarkemmin, aina ei tarvitse olla vaihtoehtoa. Olisivatko verkko-opinnot laajoja vai suppeita opintojaksoja, perusopintoja vai syventäviä jne.

Autonomiassa on plussaa ja miinusta: kun ei tule erillistä määrärahaa, joudutaan pohtimaan mihin se raha käytetään. Verkko-opetuksen asema riippuu siitä, mikä sen painotus on amk:n strategiassa.

@jahapaula Niin, mutta mikä olisi vaihtoehto? Että vain pari tekee ja muut eivät tee mitään? Eli pitäisi olla parempia vaihtoehtoja, jos esitetään ajatuksia, että ei pitäisi kilpailla maan sisällä.

TaiKin hankerahoituksen päättyessä romahtanut virtuaaliopetuksen tuki mainittu.

@hponka Tai ehkäpä joitain asioita voisi tehdä yhdessä? Esimerkiksi näitä infra-tyyppisiä ratkaisuja ja kokeiluja, ei niinkään sisältöjä?

Myllylä: Motivaatio on keskeinen kynnys ja möykky, kun motivaation jollain tavalla ylittää, niin mahdollisuudet ovat laajat.

@jahapaula Kyllä

Myllylä: Koettu, että oppimisen arviointi aiheuttaa ihan uusia haasteita, ei ole riittävästi tutkittu sosiaalisen median maailmassa.

Tenhunen: Hankkeita tuotetaan osaamista ja tietoa, mutta kenelle tulokset jäävät? Tehdäänkö samantapaisia hankkeita? Nyt RAKETTI-hankkeen nimeen vannotaan monessa yhteydessä, mitä siitä jää?

Närhi: Tutkimuksen kansainvälisyyttä mitataan monenlaisilla mittareilla ja näkyy, että kv-yhteistyötä on ja verkostoja muodostunut. Tulevaisuudessa opetuksen puolella voisi olla saman tyyppistä?

Tuupanen: Yksinäinen opettaja sosiaalisessa mediassa, kuinka toimia? Tämä on alue, jossa joutuu koko ajan olemaan varuillaan esim. tekijänoikeus-, tietoturva- ja eettisten kysymysten vuoksi.

Närhi: On puhuttu sosiaalisen median huoneentaulusta, mitä eettisiä ja lainopillisia kysymyksiä opettajan tulisi ottaa huomioon.
Toisaalta, minkälaisia oikeuksia opiskelijalla on valita, missä ympäristöissä opintojaan tekee?

Yleisöstä napattiin @tarmo ääneen: jos ja kun opettaja toimii parhaan näkemyksensä mukaan ja toimii hyvällä tahdolla (esim. uutta sisältöä opetusmateriaalissa käyttäen ja pyrkii tuomaan läheen esille), mahdolliset virheet voi korjata. Lähinnä näkisi, että ongelmia tulee silloin, jos yritetään piilottaa tieto lähteestä. Tekniset yksityiskohdat ja muotoilut lutviutuvat kyllä tarvittaessa jälkikäteenkin, ei opettajan tarvitse pelätä, että tulee hirmu suuria korvausvaatimuksia tms.

Uudenlaista seminaarikulttuuria: skypen kautta tuli saliin Marjatan kysymys @tarmo:lle, joka on yleisössä, joka vastaa tuotuun mikkiin ja samaan aikaan screenille ilmestyy Tarmon tekijänoikeus-bloggauksen linkki Twitterissä. :)

Twitter: "Hiljainen tieto ei siirry verkossa"

Tenhunen: Kyllähän seminaareja ja hanketuotoksia voidaan kernaasti muullakin tavalla kuin verkossa, kunhan sitä laajasti hyödynneittäisiin, ettei tarvitse samoja asioita kommentoida moneen kertaan.

Tenhunen tuo vielä työelämänäkökulman: amk:ssa joka lauseessa sanottava elinkeino- ja työelämäyhteydet, jotka myös amk-laissa sanotaan. Tänä päivän elinkeinoelämän ja yritysten toimintaa ja vauhtia seuraten: henkilöstön on hyvin vaikea lähteä täydennyskoulutukseen, mutta vaatimukset kasvavat koko ajan. Kun koulutamme työelämään uusia ohjaajia tulisi ottaa huomioon, että elinikäinen oppiminen työpaikan ympäristössä jatkossa mahdollistuu hyvin.

Tavoitteena huippuosaaminen? Mitä toimenpiteitä tarvitaan?

Tuupanen: Toivoisin, että yliopistoissa pedagoginen asiantuntemus jalkautuisi tiedekuntatasolle, ymmärrys sekä tvt:stä että verkkopedagogiikkaan liittyvien kysymyksien tärkeydestä. Opettajat tarvitsevat jatkuvaa täydennyskoulutusta ja syventymistä asioihin. Tuki liitetään helposti atk-maailmaan. Siirryttäisiin salaamisen kulttuurista jakamisen ja avoimuuden kulttuuriin.

Toivottiin tietopankkia, jossa tietoa hankkeista yms voisi avoimesti jakaa.

Akateemista vapautta (opetuksen, tutkimuksen, kehityksen) ei pitäisi kahlita tälläisillä järjettömillä hallinnollisilla rutiineilla. (Närhi)

Yleisökommentti: Pitäisi pystyä perustelemaan, miten virtuaalikorkeakoululla tuodaan tehokkuutta opiskeluun ja voidaan nopeuttaa opiskeluaikoja. (Viitaten ikärakenteen muutokseen, jossa veronmaksajien määrä jatkossa pienenee, huoltosuhde muuttuu)

Yleisöstä kysytään, miten Virtuaalikorkeakoulu vastaa kansan eläköitymisen tuomiin haasteisiin. Vähemmän tuloveronmaksajia pakottaa tehokkuuteen.

Tenhunen: edellisenä kesänä taloudellinen tilanne näyttäytyi niin, että kurssitarjontaa oli selvästi liian vähän kysyntään nähden, kun kesätöitä ei ollut.

Yleisökysymys Matti Jakobsson: Maksupalveluasetus tulossa, avoimen yo:n opinnoista ehdolla 8 eur / opintopiste. Tarkoitus säätää myös, että oppimateriaaleista ja tarvikkeista voidaan pyytää maksuja (mutta materiaalin pitää olla kädessä oleva tavara, eikä se saa olla yliopiston omaisuutta). Tälläkö pärjätään?

Tuupanen: Ilmassa, että rahakysymyskin tulee opettajien harteille, jos tulevaisuudessa yhtenä palkkausperusteena voidaan pitää rahoituksen hankkimiskykyä.

Kiitoksia raposta! Itse näkisin optimistisesti, että yksi tapa olisi avoin tiede (open science) eli tieteen palauttaminen takaisin alkuperäiseen avoimuutensa nykyisistä kaupallisista ja salassapidettävistä aktiviteeteista Suomessa. Perustutkimus kunniaan :P Aiheesta tuli juuri tuore tutkimuksin Suomen osalta.

Yleisökysymys: Miten kilpailla ilmaisuutta vastaan? Viimeisinä vuosina kysymys kohdistunut lähinnä internet-ilmiöön, mutta lisäksi yhteiskuntamme rakenteet: koulutus ja terveydenhuolto esim. on ilmaista. On perin kummallista, että tietoyhteiskunnassa tieto on ilmaista, kyllä tämän asian täytyy muuttua. Miten verkko-opetusteknologialla kasvatetaan tehokkuutta tai luodaan arvoa? Kysyjälle suomalaisuus ei kuitenkaan ole itseisarvo.

Paneelin aika päättyy, kysymys jää ilmaan.

Tieto on ilmaista, koska se ei ole niukka resurssi. Bitit ovat ilmaisia ja liikkuvat ilmaiseksi (käytännössä). Niukilla resursseilla on hintaa.

@jahapaula:lle tunnustuspalkinto enduro-rapoamisesta! Jos sulle tulee jännetupen tulehdus niin osallistutaan porukalla sun hoitokustannuksiin ja järjestetään kotiin suklaata ja jalkahierontaa ja runonlukua!

Tässä mitali: ¤=

Muutkin on hyviä, mutta mulla taitaa olla kokonainen sivu mobiiliqaikussa pelkkää @jahapaula:n rapoa 8)

@mace LOL onneksi saa blokattua seminaarikannun, olen päivän häirikkö ;) Ja onneksi huomenna on vapaapäivä...