#seminaarikannu

Seija Aunila (FM) työskentelee Elävän arkiston tuottajana. Hän on ollut alusta lähtien rakentamassa YLE:n arkistopalvelua nettiin ja toimi avausvaiheessa myös YLE Areenan tuottajana. Seija on keskittynyt viime aikoina sosiaaliseen mediaan ja arkistojen ympärille syntyneeseen yhteisöllisyyteen mm. Facebookissa ja Twitterissä. Taustaltaan hän on toimittaja ja tehnyt asia- ja kulttuuriohjelmien lisäksi mm. dokumentteja.

Seija tarkastelee tarinaa Elävän arkiston kautta. Kysyi yleisöltä monellekko elävä arkisto on tuttu. Melkein kaikille on.

http://twitter.com/elavaarkisto
http://www.facebook.com/elavaarkisto
http://www.yle.fi/elavaarkisto/

Ylen arkistot ovat valtaisa kokonaisuus ja pohdittiin miten arkistoa avataan yleisölle. Mitä voidaan tekijänoikeussyistä avata? Mitä ylipäätään on järkevää avata?

Ja lähetys YLE Areenassa on siis tässä http://areena.yle.fi/player/index.php...

Ylen materiaalia on saatavissa valtava määrä jo esim. YouTuben kautta ja mietittiin mitä voidaan tarjota lisää? Päädyttiin tarjoamaan itse ohjelmien lisäksi myös taustamateriaalia, eli taustoitetaan julkaistu ohjelma.

Seija @aunila kysyi salissa aluksi, kuinka moni tuntee Elävän arkiston - suurin osa käsistä nousi, mutta ei kaikki.

Seija esittelee Elävää arkistoa, valitsee osioksi Suomi sodassa -> Talvisodan ankarat päivät -> Mainilan laukaukset

Löytyy historiatietoa ja siihen liittyvät radio-/video-tallenteet.

Artikkeli Mainilan laukaukset mainittu http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g...

Yle on saanut ja ostanut vanhoja filmiarkistoja. Voidaan esim. näyttää miltä Suomi on aikoinaan näyttänyt.

Video 1906 vuodelta Helsingistä.

Miltä näytti Helsinki sata vuotta sitten? http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g... kuvaa tarinan monimuotoisuutta

Elävän arkiston kautta voidaan puhua vanhoista ajoista, jotka herättävät ihmisten muistoja.

Mitä ovat vanhat ajat millekin porukalle! Elävän arkiston suosikeissa on artikkeli Koviksia, juntteja ja traktoriporukkaa http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g... 70-luvulla Pieksämäellä. Kertoo tyylillisesti siitä, minkälaista oli "henkisesti olla" 70-luvulla ja miten siitä tiedotusvälineissä puhuttiin. Sanomisen tapaa, suhtautumista ihmiseen.

Esimerkkivideo kertoo tyylillisesti siitä, mitä oli henkisesti olla 70-luvulla. Mitä oli elämä Pieksämäellä.

Kun Elävää arkistoa lähdettiin tekemään, haluttiin mukaan historiatietoa. Seuraavaksi otettiin mukaan ihmisten toiveita. Kolmantena julkaisulinjana oli reagoivuus. Esim. akateemikko Leena Palotien poismenon nostaminen esille Elävässä arkistossa. Ei kuitenkaan reagoida vain kuolemaan, vaan ajankohtaisiin asioihin.

Toinen lähestymistapa on reagoivuus. Reagoidaan siihen, mitä ympärillä tapahtuu (näyttää Leena Palotie -artikkelia).

Arkistoa tehdään tulevaisuuden ihmiselle. Mikä heitä kiinnostaa? Ei ainoastaan sisällöllisesti, vaan miten sanotaan ja kerrotaan. Ihminen voi monella tavalla hakea elämyksiä.

Elävässä arkistossa tehdään poimintoja arkistoista "tulevaisuuden ihmiselle". Miettivät, mikä kiinnostaisi tulevaisuuden ihmisiä tässä ajassa.

Miten voisi olla enemmän vuorovaikutuksessa yleisön kanssa? Facebookiin avattu fanisivu http://www.facebook.com/elavaarkisto

Vuorovaikutteisuus, tällä hetkellä Elävän arkiston Facebookin fanisivulla reilut 4000 fania. @Aunila kysynyt sivuilla, mitä he oikein fanittavat kun he fanittavat Elävää arkistoa. (Lue kirjoitus aiheesta http://socialwebtoolsyle.posterous.co... )

Mitä fanit FB:ssä fanittavat? Kysytty faneilta ja vastaukset on kerätty ja tutkittu mitä he kertovat vaikuttimiksiin - "Nostalgian turvasatama". Herättää mukavia mutta myös hirveitä muistoja. Pääsee pois tämän hetken kohinasta. Voi uudelleenelää tapahtumia.

Vaikka palvelun kävijämäärät eivät ole kasvussa, FB fanimäärät ovat.

Esim. hymypoika-ohjelmasta heräsi paljon keskustelua ja pyynnöstä ihmiset julkaisivat kuvia omista hymypoika-patsaistaan.

Elävä arkisto toimii myös Twitterissä: http://twitter.com/elavaarkisto

Kertoo, että on tulossa Elävän arkiston upotettava playeri

Video- ja audioikkunat olisivat upotettavissa erilaisiin palveluihin, voisivat liittää ja upottaa sisältöjä, tehdä omia aikajanoja ym.

Pepi Reinikaiselta nappasi kontekstin: "Minä yhteisten muistojen kartalla"

Nyt mietitään mikä on seuraava askel Elävän arkiston kehittämisessä? Arkisto on varanto joka halutaan jakaa ihmisten kesken.

Mm. upotettava playeri (video M.A. Nummisen parhaita - Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa), eli videota voidaan upottaa myös Elävän arkiston ulkopuolisiin sivuihin.

Tekijänoikeudet rajoittavat julkaisuja.

Minä yhteisten muistojen kartalla. Enhän minä olisi mitään ilman niitä ihmisiä ympärillä, paikkoja joissa asuttu jne.

Yleisökysymys: Elina Harju Tampereen kaupunginkirjasto. Rakastavat Elävää arkistoa. Ollaan tehty muisteluita ikääntyvien ihmisten kesken. Esim. Kettunen on loistava hahmo herättämään keskustelua pienryhmissä. Koitetaan laajentaa toimintaa myös laitostoimintaan.

Seija: Hienoa että palvelua jaetaan näin uusille alueille. Seija oli dementtiatapaamisessa nostanut "Kankkulan kaivon" ja kysynyt moniko muistaa sen. Kaikki muistivat ja alkoivat kertomaan tarinoita sen tiimoilta. Omaiset olivat ihmeissään.

Yleisökysymys: Miten tarinan jatkumo tässä? Mitä Koviksille ja junteille kuuluu nyt?

Seija: Hyvä kysymys. Listoilla on, että otettaisiin ihmisten tarinat ja valokuvat osaksi Elävää arkistoa. Suomi on täynnä kenkälaatikossa tulleita rintamakirjeitä, valokuvia ja tarinoita. Kyllä, tämä on yksi suunta jolla tähän mennään, vielä ei ole mietitty miten ja millä alustoilla.

Yleisökysymys: Pekka Leinonen. Miten tietoa voisi levittää? Nuoret koululaiset pitäisi saada aktivoitua, rippikouluissa on isosia, pienet koululaiset haastattelemaan veteraaneja. Vanhat ihmiset eivät välttämättä hallitse tietotekniikkaa. Hallitus pitää saada toteuttamaan hanke, jossa lapset laitetaan keräämään tarinoita ja opettamaan miten laitteita käytetään.

Seija: Ajatus on hieno ja ihana. Varteenotettava ajatus.

Yleisökysymys: Aineistojen hyödyntäminien on kiinnostavaa. Tuleeko sivuille selkeät ohjeet mahdollisuuksista?

Seija: Kyllä tulee. Tekijänoikeusasioiden selvittämisessä on työtä ja sitä tehdään.

Yleisökommentti: Käytännössä sukupolvien välillä tapahtuu valistusta ja tarinoiden kerrontaa. Viimeksi eilen koululainen neuvoi tietotekniikan käyttöä ja opasti Epooqin käyttöä.

Seija tykkäsi Pekka Leinosen ajatusta "pienoisista", jotka voisivat valmentaa isompiaan digitaalisten välineiden käytössä.

"Siitä voi tulla hieno yhteinen harrastus lapsille ja isovanhemmille"

Seuraava puhuja: Arto Koskinen
http://www.qaiku.com/channels/show/se...

Voit seurata Elävän arkiston kehitystyötä Elävän arkiston keskustelupalstalta, Facebookista ja twitteristä.