#seminaarikannu

Rapoamassa minä ja @suviko , tervetuloa mukaan keskusteluun! Myös twitterissä voi kommentoida hashtagilla #ljour , välitetään kysymyksiä eteenpäin.

Sempan ohjelma

Avaussanat Kari Väisänen, TAT-ryhmä. Seminaari on jatkoa viime vuonna järjestetylle seminaarille journalismin yhteiskunnallisesta tehtävästä.

Laadukas journalismi on kriittistä, jopa itsekriittistä / voi olla viihdyttävää / parhaimmillaan kuluttajaystävällistä / voi syntyä myös niukoilla resursseilla / professionalismia

Ja vielä: yhteiskunnallinen tehtävä - haastaa päättäjät (ja kaikki)

Kestääkö journalismi tulikokeen? Matti Apunen, Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA

Apunen on itse nostanut kissan pöydälle aiheesta Helsingin Sanomissa. Voisiko toimittaja näyttää väriä eli paljastaa puoluekantansa?

Vastauksina tuli emotionaalisia reaktioita, viittauksia 70-luvulle ja vedottiin vaalisalaisuuden olemassaoloon. "Mitä sillä puoluekannalla on merkitystä, lopputulos ratkaisee."

Ehdotuksen jälkeen toimittajat keräilivät rivejään ja Esa Mäkinen HS:stä soitti muutaman päivän jälkeen: "miksi ehdottelet tällaisia, mikset tehnyt tätä kun olit päätoimittaja?"

Apusen mukaan tämä oli erittäin tyypillinen suomalaisen keskuttelun kulku. Kun asiaa ei edistetty päätoimittajan roolissa, ei sitä saa kommentoida jälkikäteenkään. Apunen on sitä mieltä, että sittenhän keskustelun vasta pitäisi alkaa.

Ruotsalainen Resume-lehti oli kysynyt juuri samaa asiaa toimittajilta. Apunen soitti ruotsiin toimittajalle ja kysyi, miten juttu oli tehty ja oliko se vaikeaa. Vastaus: "ei, miksi sen olisi pitänyt olla?"

Tilasto, keitä ruotsalainen journalisti äänestää. Journalistien keskuudessa vihreiden (Miljöpartiet) kannatus on 3-4-kertainen tavalliseen väestöön verrattuna. Samoin Mensterpartiet. Aliedustettuina sen sijaan esim. demarit.

Siis punavihreitten osuus toimittajista ruotsissa 61-72%. Taloustoimittajissa vähemmän. Kulttuuritoimittajissa vasemmistopuolueet hyvin edustettuina. Viimeiseinä sosiaalidemokraattien linnakkeena ruotsalaiset urheilutoimittajat (41%).

Julkisen palvelun kanavilla ja kaupallisessa oli merkittäviä eroja.

Apusen pointti on, ettei tämän prosenttiluvun tietäminen tuhoa journalismin uskottavuutta, mutta nyt sentään tiedetään mikä se on. Sitten voidaan jatkaa keskustelua.

Apunen kuittaa, että lukujen avaaminen lisää uskottavuutta, kun toimittajat ovat valmiita palajstamaan omat mielipiteensä. Tämä kohottaa keskustelun tasoa: läpinäkyvyys merkitsee uskottavuutta, vaikkei vaikuttaisikaan lopputulokseen.

Apunen kohottaa kätensä ja kertoo olleensa jo 12 vuotta Naton kannattaja. Hän käy mielellään keskustelua aiheesta vastustajien kanssa - mieluummin kuin sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät suostu kertomaan kantaansa.

Internetissä on meneillään populistinen mediakapina, liike valtamediaa kohtaan. Asenne ja sävy, jolla puhutaan journalisteista on voimakas ja aggressivinen. Toimittajat kuvittelee olevansa kansan sankareita, mutta tosiasiassa toimittajiin suhtaudutaan vähintäänkin epäluuloisesti.

Toimittajien mielestä ainoastaan media voi raportoida, mitä valtakoneisto tekee. Suuri osa ihmisistä ajattelee eri tavalla: toimittajat ovat osa blokkia, joka estää todellisen tiedon kulkeutumisen alhaalta ylöspäin. Populistit perinteisesti näkevät vastapuolensa ylhäältä-alas-liikkeenä.

Kysymys ei ole vain maahanmuuttovastustajista, vaan journalismikapinaa on myös kansan koulutetussa, ajattelevammassa osassa. Heidän inho kohdistuu enemmän sellaiseen, jota he kutsuvat roskalehdistöksi. He katsovat, että laatujournalismi on osa valtakoneistoa. Valtalehdistö ei suostu keskustelemaan roskalehdistön tekemisistä vaan suojelee niitä ja vaihtaa puheenaihetta.

"Eikö ole mitään vaihtoehtoa tälle menolle?" "Eikö tästä (julkisuudesta) pääse millään pois?" - ovat kanssaihmiset kysyneet Apuselta. Marraskuun alussa julkaistaan verotustiedot, ja ihmisiä soittelee ja kysyy, eikö ole mitään keinoa päästä tältä sivulta pois.

Apunen kysyy, mikä merkitys näillä verotiedoilla on? Tai miksi julkistetaan ansiot eikä esimerkiksi kunkin maksamia veroja (tai molempia)?

Korvola: "Antakaa meille työrauha". Kenelle media takaa työrauhan eikä kysy epämiellytäviä kysymyksiä?

Viisi väitettä valtamediasta:

1. Valtamedian taloudelliset rakenteet eivät kestä
2. Sosiaalinen media tekee valtamedian tarpeettomaksi
3. Nuoret eivät enää seuraa uutisia
4. Valtamedia ei vastaa lukijakuntansa keskimääräistä ajattelutapaa
5. Valtamedia tukehtuu poliittiseen korrektiuteen.

Apunen kiistää kohdat 1-3. Kohdat 4 ja 5 ovat osa isompaa keskustelua.

Valtamedian kritiikki:

1. "Valtamedia on vallanpitäjien talutusnuorassa."
2. "Valtamedia on älyllisesti laiskaa"
3. "Valtamedia tietää syylliset jo etukäteen."

Nämä osittain pöytä, mutta osa pikkuisen oikean asian äärellä, sanoo Apunen. Valtamedia on hieman älyllisesti laiskaa. Valtamedia on ensisijaisesti kiinnostunut valheesta, toissijaisesti totuuksista. Totuudet ovat vähän harmaita eivätkä niin vauhdikkaita, valheet ovat aina seksikkäitä ja hauskoja. Silloin mittakaava helposti karkaa ja on erittäin suuri vaara, että journalismi menettää suhteellisuustajunsa ja sortuu moralismiin.

4. "Virheiden korjaus on käytännössä mahdotonta"

Väärän julkisuuden korjaaminen on mahdollista samana päivänä, kun jänis saa haulikon.

5. "Valtamedia esiintyy puolueettomana, mutta on arvoiltaan punavihreää ja kätkee todellisen arvopohjansa"

-> Apunen kysyy, oletteko koskaan nähneet lehdistössä sanaa "vasemmistopopulismi"?

Miksi yksinäinen kansalainen on aina oikeassa, hänen näkökulmastaan tulee totuus?

Sosiaalisen median tulon kautta ihmisten asenne on se, että he omistavat median, heillä on oikeus tehdä siihen liittyviä päätöksiä. Miten tähän voi vastata, kysymystä ei voi vain sivuuttaa. Apunen toteaa ammattikunnalle, että älkää hätäilkö. Isoilla viestimillä ei ole todellista hätää, sillä ei ole mitään realistista vaihtoehtoa valtamedian uutiskoneistolle. Blogeissa yms jauhetaan niitä aiheita, joita uutiskoneisto tuottaa.

Mainitsee Topiikin haastajana. Kysymys kuuluu: kuka tämä jätkä on, mitä me hänestä tiedetään, mikä laatutakuu tällä saitilla on? Apunen haluaisi kovasti tietää lisää ja kysyy, että tämäkö nyt on se vaihtoehto uutisjournalismille. "Nyysin nämä tuolta ja tuolta, tää on kivaa, tässä jakelen ne teille" Apunen luottaa edelleen isoihin uutishuoneisiin: säilyttäkää uskonne!

Yleisökysymys Juha Herkman: HS-kirjoitus: Herkman ymmärsi, että kirjoituksessa kaivataan värin tunnustamista, jotta voidaan arvioida toimittajien kytköstä maailmaan paremmin ja hänen työtään sitä kautta. Herkman muistelee, että ainakin Journalisti-lehti olisi tehnyt selvitystä toimittajien taustoista ja sielläkin olisi ollut punavihreä tausta, johtuen ehkä siitä, että suuri osaa kouluttautuu yhteiskuntatieteellisessä. Muuttuuko painotus esimiesportaassa?

• Apunen: ei osaa sanoa esimieskysymykseen mitään. Mutta toteaa, että alunperin kolumnissa oli ideana, että toimittajat voisivat puoluekantaa laajemmin ilmoittaa kantansa avoimiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin kun käsittelevät isoja aiheita.

Mitä on laatu journalismissa? Reetta Meriläinen, Helsingin Sanomat

Meriläinen toteaa, että tuntui, että nuorena oli paljon viisaampi. Viimeiset 20 vuotta työssä on mennyt hämmennyksen vallassa. Toteaa, että olisi 20 vuotta sitten osannut vastata otsikkokysymykseensä paremmin.

Aloittaa kysymällä: mitä on journalismi? Aloitti tyypillisesti menemällä wikipediaan. Journalismi on 1) toimintaa, 2) sisältöä 3) metodeja. Kaikkiin näihin voi liittyä laatua.

Onko olemassa sisältöä, joka on lähtökohtaisesti laadukasta tai laadutonta? Meriläinen ei keksinyt lähtökohtaisesti laadutonta sisältöä.

Laatujournalismin yksi tärkeä asia on laaduvarmistus: miksi ollaan olemassa? Miksi on Aamulehti, miksi Hesari, mitä ollaan tekemässä tässä universumissa? Onko tekemisellä enää mitään kiinnekohtaa alkuperäiseen ideaan?

Keskeiset tekijät laadussa?
- Kunnianhimo
- Intohimo
- Älyllinen vireys
- Rekrytointi
- Johtaminen

Kuka määrittelee laatua journalismissa?

Lukija: tahtoo luotettavuutta ja uskottavuutta ja vakavuutta, mutta myös kiinnostavuutta, iloisuutta ja keveyttä.

Meriläiseltä kysytään vikoittain, kuinka alas Hesari voi vajota. Esimerkiksi politiikkojen suhde- ja lapsiuutiset. Lukijan antamat rajat on itse asiassa aika tiukat, mutta siitä huolimatta lukijat vaikuttavat uskollisilta, äänestävät tilaus/ostopäätöksillään.

Journalismin laatu vs.Michelinin tähdet: tähtiä ei saa pelkästään ruoan laadusta, vaan myös esim. tarjoilijoiden määrästä, neliömäärästä jne. - Journalismin laadussa on vähän samaa ideaa, voidaan puhua pöydistä tai kastikkeen laadusta.

Journalismin tehtävä on tehdä tolkkua kaaokseen: "tästä on kyse". Havainnollisuus on uutisjournalismin a ja o. Ei voida puhua eikä kirjoittaa hyvin korkealla abstraktisuuden tasolla, jos halutaan palvella lukijaa. On oltava monta kerronnan menetelmää, myös kuvat esim. Käytettävä havainnollistamista, mielikuvitusta ja väännettävä rautalangasta.

Kerronnan keinoista yksi on konkretisointi ja pyrkimys löytää joku yhtymäkohta suomalaiseen lukijaan. Esimerkkinä näyttää kalifornian maastopalosta löydettyä suomalaisperhettä ja katuhaastatteluja.

Voiko tuo toimittajakunnan "valtaväestöä" suurempi punavihreys pitää paikkansa? Kaikissa lehdissäkö, vai koskeeko tuo väite taas tyypillisesti Yleä ja Hesaria? Ja mitä merkitystä, nykyisen hallituskoalition vallitessa, oletetulla punavihreydessä Suomen kontekstissa olisikaan? Ruotsin osalta ymmärrän.

@Meppi
Ruotsissa tehty kysely oli siis tuo joo, ei ole Suomesta Apunen väittänyt mitään. Sanoo vaan, että toimittajien kantojen esiintuominen avoimesti parantais julkista keskustelua ja siksi ehdotti meillekin kyselyä toimituksiin.

Sanomalehden vahvuus on aika ja tila. Tähän Merilainen uskoo internetin aikanakin. Lukija on aika yksin lehden kanssa kun hän lukee. Meriläinen itse riitelee aamuisin lehtensä kanssa aika paljon, ja se on hänelle yksityinen tila.

Oivallus on olennaista sanomalehdelle. Esimerkkinä HS etusivu, jossa yhdistetty hiihtäjä-Aino ja Kalevalan Aino.

Salakavala sivistäminen: Esittelee uutista, jossa on yhdistetty lamauutinen ja Bernadotten suvun historiaa ja Ruotsin monarkian historiaa samalla. Meriläinen kommentoi, että tästä ei tullut yhtäkään "kuinka alas hesari voi vajota" -viestiä :)

Aamun yllätys: lukijan yllättäminen, ehkä myönteisellä tavalla.

Kuka puhuu?: Puhutaanko ihmisen ohi tai yli vai saako ihminen äänensä kuuluviin. Ovatko ihmisten subjekteja vai koristeita? Esim. koulukiusausjutuissa usein käsitellään rehtoreita, opettajia ja opetushallitusta, mutta koululaisilta ei kysytä.

Vahva reportaasi on aina muodissa. Tekstin perusteltava pituutensa. Ei pidä vajota yhteen tapaan kertoa asioista. On hyvä, että reportaasia on myös arkipäivänä eikä vain ajattomissa julkaisuissa.

Lähellä, mutta tunkeilematta: tapaturma-asemalla leikataan raajaa, mutta ei tunkeilla.

Eläköön perusuutinen ja selkeys!"

Yksityisestä yleiseen asiaan siirtyminen: Ihmisillä on taipumus samastua paremmin ihmisiin kuin rakenteisiin ja organisaatioihin.

Perusuutinen mausteilla.

http://www.journalistiliitto.fi/?x207...

Laatujournalismi...

• on uteliasta, osaa ihmtellä
• haluaa ottaa selvää asiasta, ihmisistä, ilmiöistä
• tajuaa ympäristöään ja ihmisiä
• osaa tehdä oikeat kysymykset ja malttaa kuunnella vastaukset
• jaksaa etsiä ja punnita myös epätavallisia lähteitä
• löytää myös sen, mitä ei ole tarjolla, huomaa ilmiöitä, löytää näkymättömät
• kyseenlaiastaa sopuliuden (_ettei mennä samaan suuntaan samoilla argumenteilla ja samoilla lopputuloksilla_)
• älä kysy, miten on tapana tehdä, tee jotain tavatonta (Nortamo 1984)

• hoksaa, koska yksilöllinen onyleistä
• yhdistää inspiraation ja perspiraation
• ei ole sidoksissa genreihin
• osaa nauraa itselleen (ainakin joskus)
• ...

• Journalismilla ei ole virallisia laatustandardeja!

@Suviko joo, mä ymmärsin että kysely on tehty Ruotsissa, mutta tulkitsin tuon rapokohdan "5. "Valtamedia esiintyy puolueettomana, mutta on arvoiltaan punavihreää ja kätkee todellisen arvopohjansa"

-> Apunen kysyy, oletteko koskaan nähneet lehdistössä sanaa "vasemmistopopulismi"?" koskevan nimenomaan Suomea.

Ja vastauksena, en tosiaan taida olla nähnyt sanaa vasemmistopopulismi, mutta tuota oletettua punavihreyttä heitellään jatkuvasti.

Huom, en tietenkään itse pidä punavihreyttä vääränä, tai välttämättä paikkansapitämättömänäkään, ihmettelen vaan ko. käsitteen merkitystä ja soveltuvuutta Suomen nykyoloissa.

Kommentti: Minua surettaa erityisesti suomalaisen nettijournalismin laatu. Siellä näkee hyvin harvoin - jos ollenkaan - noita Reetta Meriläisen esiin nostamia pointteja.

@Meppi: Joo, se punavihreepopulismi koski Suomea. Apunen tuntui varovasti välttävän väittämästä Suomesta mitään, mut tuossa haisee oletus kyl rivien välissä.

Meriläinen vastaa Apusen esityksestä esitettyyn kommenttiin: kaikki ihmisessä vaikuttaa hänen tekemäänsä journalismiin. Kysymys on siitä, voiko ihminen mennä itseensä ja tehdä tekstejä, joista tausta-ajattelu ei paista silmään. Kukaan tuskin voi sanoa, ettei oma tausta ja ajatukset vaikuttaisi niihin valintoihin, joita elämässä tekee.

HY viestinnän tutkija Juha Herkman:
Kenen joukoissa seisot? Politiikasta taloudelliseen sääntelyyn

Tarkastelee journalismin tutkimuksen näkökulmasta journalismin laatua. Tutkimus keskittyy empiriaan eli siihen mitä on olemassa eikä niinkään siihen mitä mediataloissa nyt mietitään eli mitä tulevaisuudessa tehtäisiin. Tutkimus laahaa käytännön perässä.

Mitä on journalismin laatu? Onko se muuttunut 20 vuodessa?

Eri yhteyksissä jourlaat ymmärretään eri tavoin. Huoli laadun heikkenemisestä on ikuinen kyl eli käyty samaa keskustelua 1800-luvulta, lennättämien vaikutuksesta muun muassa. Huolipuhe on kokemusperusteista ja näppituntumaa. Ihmiset muistelee mitä aiemmin lukivat ja vertaa nykyiseen. Yksittäisten ihmisten kokemukset. Tutkimuksen pitäis päästä mutusta yli.

Journalismin laatu tutkimuksissa: Taustaoletus eli laatu on usein teoreettinen ideaali taustalla.

Empiirisen tutkimuksen kohde eli otos tämänhetkisestä jorunalismista. Sillon ei tutkita muutosta. Herkman kertoo et harvoin tärmännyt historialliseen vertailuun. Tutkimuskin voi voivotella, et menee huonommaksi laatu, vaikka ei ole tehty aidosti vertaillen tutkimusta.

Kolmen tason näkökulmat: Mikro / Meso / Makro

Mikronäkökulma
- yksittäiset jutut
- totuudellisuus, faktat, teninen toteutus
- suosittu journalistien ja toimitusten itsensä näkökulmasta eli mediaritiikkiä, johon usein Journalismikritiikin vuosikirjassa törmää tai mediakriittisissä tv-ohjelmissa
- kytkös työhän vahva eli jour.työn muuttumisen tutkimus, HY:n tutkimuksessa löydettiin et kilpailu mediatalojen välillä ja dgitalisoituminen ovat aiheuttaneet kiirettä ja kilpailua viihteellistymisellä, joka journalistien oman kokemuksen mukaan haasta alaatua (Jyrkiäinen oli tutkija)
- Journalismin ja Journalismin ohjeiden muutos, sitä on tutkittu. 1992 tiukemmin vaadittiin tietojen tarkistamista, susimmassa verisossa vähä löyhemmin eli aletaan ymmärtää kiirettä

Herkman ottaa esimerkiksi Big Brotherin, jota JSN arvioi itsesääntelysopimuksen osana olevan SubTV:n ohjelmana ja langettava päätös tuli piilomainonnasta.
http://www.jsn.fi/Default.aspx?d=722

Samoilta ajoilta Iltalehden lööppi ja päätös myönteinen: raaka lööppi kertoo totuuden ja Mainonnan eettinen neuvosto tulkitsee lööpin mainonnaksi ja raaistavaksi sellaiseksi:

Big Brother on journalismia, sitä syytetään piilomainonnasta - samaan aikaan lööppi onkin yhtäkkiä mainontaa.

Mesonäkökulma:
- Uutisvirta: monimuotoisuus ja -puolisuus
- Aiheet, lähteet, puhujat: viihde saanut seurantatutkimuksen mukaan lisää tilaa ja talous on tullut keskiöön ja syrjäyttänyt politiikan journalismia
- Henkilöväkivallan kuvaus raaistunut
- Erot viestinten välillä edelleen selkeitä eli määritelmät ja painotukset laadussa erilaisia. Kinnostavuuden nousu viime vuosina.
- Siirtymä julkisesta palvelusta yleisösegmenttien palveluun eli kelle tehdään
- Journalismin arkistuminen vs. banalisoituminen. Eka puolustaa muutoksia, toka tuomitsee.

Hyvin monenlaisia tendenssejä yhtäaikaa käynnissä, ei vain tabloidisaatio, vaikka sekin.

Makronäkökulma

• Journalismi kansalaisyhteiskunnan osana (Habermasin ihanteet)
• Vaikuttaa mediajärjestelmä, rakenteiden tutkiminen
• Normatiiviset ihanteet: viestintäpolitiikka. Esim. radio- ja tv-toiminnan sääntely, Yleisradio
• Viestintäjärjestelmän empiirinen tutkimus. Esim. joukkoviestintätilastot, tv- ja radiokanavien tarjonta. Suomen mediadiveristeettiä on 2000-l. alussa vertailtu ja eri maiden mediajärjestelmiä ja politiikkaa vertailtu tutkimuksessa.
• Internetin, digitalisoitumisen ja globalisaation haaste: yleisö pirstoutuu, kansallinen yleisö hajoaa
• Siirrytään kansallisesta viestintäpolitiikasta markkinalähtöiseen kilpailupolitiikkaan
• Kansalaisyhteiskunnan teorioista kuluttajateorioihin
• makronäkökulmat kohdanneet jonkinlaista kriisiytymistä

Yhteenvetoa:

• Mikro- ja makronäkökulmien kohtaamattomuus: journalistit vs. tutkijat?
  Muta viimeisen 20 vuoden aikana maailmat lähentyneet. Tutkijat tekee nyt empiiriset selvityksiä, soveltava tutkimusta
• Makronäkökulman ja erityisesti yhteiskuntateoreettisen normatiivisuuden kriisi? Yhteiskuntateor suuntautuneet tutkijat okee olevansa ahdingossa tai menossa marginaaliin.

Tutkijan näkökulmasta olennaista, että mediakentällä on erilaisia toimijoita balansoimassa kenttää. Herkman näkee uhkana, että kaikki juoksevat kilpailutalouden perässä ja se alkaa hallita journalismia. Poliittinen uhkailu ei niinkään uhka.

Voisin likettää noita Herkmanin näkemyksiä.

Eero Hyvönen (?) kysyy: Hänen muistikuvana oli et vusotuhannen lopussa oli kalliita oikeudenkäyntejä, joissa Journalistin ohjetta käytettiin aseena ja siksi ehkä muutoksia.

herkamn: Yksityisyyden suoja muuttunut kans, yksilönäkökulmaan siirtyminen ja puidaan yksilönsuojaan. Takana laajempia trendejä, kuten markkinoituminen ja kilpailu. Kaikki liittyy toisiinsa.

Hannu Niemi Innostuu, että Journalistin ohjeiden muutos ois hyvä tutkimusaihe.

@jahapaula @Suviko Miten te pystytte tekemään noin siistejä muistiinpanoja lennossa???! Ei onnistuis täällä - sata kirootusvihrettä per lause...

Kalle Heiskanen (päätoimittaja Pohjalaisessa Vaasassa):
Oliko (poliittinen) journalismi parempaa ennen?

kertoo, että ekasta kolumnista sai kiukkuista palautetta, et junantuoman ei pitäis kirjoittaa aiheesta, josta ei mitään tiedä.

Valitsi aiheen josta tietää eli pol.journalismin. Ollut HS:ssä ja muualla pitkän uran. Kertoo HS.stä 30 v. sit anekdoottia: Ahti Karjalainen oli tullu kännissä Suomen lähetystöön jossain ja nuori toimittaja soitti päätoimittajalle, et mitä tehdään ja pt päätti, et ei tehty juttua.

Toinen anekdootti: Kekkosen tokavika kalareissu Islantiin. Valokuvaajat pokkuroi eikä julkaisseet kuvia, kun niin armeijan edustaja käski.

@logleidi Konekirjoituskurssi <3 Ja myönnetään, että osasta on kyllä slaidit toimitettu avuksi :)

Tulen kannuun puskista.

Sosiaalinen media voi tehdä meistä kaikista sisällöntuottajia, mutta ei se tee meistä kaikista journalisteja. Journalistien takana on sisältöalusta, joka kestää virran juoksut ja pienet kolhut.

Vastakkainasettelussa valtamedia ja sosiaalinen media ei hirveästi ole järkeä, koska kumpikin viestii yksilölle. Tosin erilaisista lähtökohdista. Toinen luetaan enemmän tottumuksesta ja toinen sattumuksesta ;-)

Kysymysnippu: Kuinka laadukkaaksi kansalaisjournalistina voi kehittyä? Tuleeko hyviä caseja mieleen? Milloin bloggaaja on sisällöntuottaja ja milloin journalisti?

Komas anekdootti, vika Kekkosen kalareissu. Pressan tiedotus kiisti kaiken, mut Suomes syntyi keskustelua ja HS ilmoitti lyhyesti, et pressa on toipunut matkapahoinvoinnista. Myöhemmin Kekkonen jätti virkansa. "Ei ihme, et syntyi semmoinen opus kuin Tamminiemen pesänjakajat."

Heiskasen mukaan tilanne vapautui Koiviston kaudella presidentistä huolimatta, ei hänen takiaan, niin kuin jotkut on antaneet hänelle kunnian. Vaikenemisen ilmapiiri jatkui yhteiskunnassa.

Max Jakobson oli '88 ennakoinut puheessa Saksan yhdistymisen ja Holkerin hallituksen valtiosihteeri puhisi, että jakobson puhuu sekavia. 2 vuotta aj yhdistyi. sama Neuvostoliiton kans, et ei saanut 80-l. alussa nostaa. Päin vastoin: kauppasopimuksia tehtiin ja Neuvostoliitto pysyy kuisesti.

Rakeinen yleisö, sanoo valokuvaussilmä.

90-luvulla oli lama, mut resursseja oli ja tiedotusvälineet elivät kulta-aikaansa. Sillon osattiin vaikenemisen taito, muttuntuu Heiskasesta joskus, et nuoret vois harjoitella sitä. tai miettiä tarkemmin mihin tarttuvat.

"Paljon alemmas ei voisi pol-journalismi vajota, kun kokeneetkin pol.toimittajat ryntää Ruususen kirjan kansien julkaisutilaisuuteen. Aiemmin iltapäivälehdet määritteli agendaa, nyt Seiska."

2000-luku toi lisääntyvät kustannuspaineet ja vaatimukset keventää ja lyhentää. Poliitikkojen yksityiselämä kiinnostaa enemmän ja taustoittava kirjoittaminen jää vähemmälle. Toimittajien suppeasta elämänkokemuksesta sanoi jotain.

Löytyykö mediasta vakavastiotettavia toisinajattelijoita? Itsekriittisiä. On, mutta aika vähän. "Eräs Matti Apunen Tampereen suunnalal yritti, mutta turhautui."

Heiskanen on eri mieltä Apusen kans toimittajientaustojen paljastamisesta. Hän on kokenut 70-luvun ja kertoo anekdootin Edusknnasta kun oli pol.toimittaja ja kaveri sanoi, että et hae YLElle pol.toimittajaksi, kun se on sosdem-korvamerkitty paikka.

Heiskanen näkee että palajstaminen vois siis johtaa kiintiöihin.

Toimittajat keskiluokkaisia ja sisäistä kritiikkiä puuttuu.

@ajatusvesa Samaa meltä somen ja journalismin suhteista. Lainaan myös tutkijakolleegan tulevaisuusajatusta jyväskylästä: journalism survives, institutions die. Jos nyt jotain pitää maalailla tästä murroksesta.

Hannu Nieminen: käykö tässä niin, että tutkija on tyytyväisempi journalismin tilaan kuin päätoimittaja?

Ulospäin näyttää vissiin vielä hyvältä :)

Apunen vitsailee, et häntä on lyöty kekkospointilla. (Ny meni ohi mitä heiskanen sanoi vastauksena, ku koitin saada @jahapaula :n ottamaan kuvan Apusesta ja Heiskasesta samassa kuvassa)

Kommentoijana kolumnisti Kalle Isokallio: Seitsemän kuolemansyntiä

1. Wikipediajournalismi
- Wikipedia ei ole tietoa. Eikä teitä hävetä?
- Kun kaikki ”tieto” on saatavilla, asioista ei tarvitse ottaa selvää.
- ”Tiedon” tarjoaminen ilman sen asettamista maisemaan ei ole journalismia.
- Lukija voi itse hankkia saman tiedon. Sen voisi kertoa toimittajille.

2. Mykkä haastattelija
- Koomista, kun toimittaja ei kysy mitään. Kun Pekkarinen kertoo miten hän siirtää risupaketilla kannattajilleen rahaa, toimittaja vois kysyä, onko ministeri tietoinen, et Kiina käyttää 500 milj dollaria cleantechin kehitykseen?
- Ellei toimittaja osaa kysyä täydentäviä, asiaa laajemmin kartoittavia kysymyksiä ja myös vaatia niihin vastauksia, haastattelua ei kannata tehdä.
- Jos ei toimittaja muuta pohjatyötä vaivaudu tekemään, miettisi edes miksi haastateltava antaa haastattelun.

"Lehti on huomisen kalankääre, mutta internetissä virheellinen tieto säilyy ikuisesti." Mun on tavallaan vaikea mieltää tätä näin päin, koska verkkoa voi muokata, mutta toki huhut ja versiot jäävät siellä helposti vellomaan.

3. Leikkaaliimaa-sisältö eli Cut Paste
- Kärpästen määrä ja sontaläjä -vertaus toimittajien toistamista uutisista.
- Tämän päivän lehti on huomisen kalankääre, mutta internet on ikuinen. Virheellinen tieto säilyy siellä ikuisesti.
- Virheellisen tiedon toistaminen ei ole journalismia, vaikka virheellinen tieto olisi kuinka maukas.

4. Kierrätys
- "Jos teil on mahdollista käydä iltapäiälehtein toimituksissa kun Seiska ilmestyy, niin siellä se makaa pöydällä. luetaan kuin raamattua ja tehdään seuraavan päivän juttu. Jotta ei jouduta JSN:n kans lirii, liitetään alkuun et Seiskan mukaan. HS liittää jotain arvokasta juttuun. Seiskan pätoimittajan mä vaatisin, et muut lehdet julkaisee tiedon, et "Tämän päivän lehdessä oli 7 % Seiskaa"

Isokallio meinaa, että uutisiin voisi merkitä tuoteluettelon: 2% asiaa. Tai pitää kevytuutislähetyksiä, raskaat sitten erikseen.

5. Gallup
- Media elättää tutkimuslaitoksia.
- Jotta toimittajan oma mielipide saisi vahvistuksen, tehdään kysely.
- Jos vastaukset eivät tyydytä, jutun voi silti tehdä mieleisekseen.
- HS tulkitsi Vantaan kans yhdistymisen gallupia toiseen suuntaan, vaikka ois voinut tehdä vastakkaisenkin päätelmän tasaisella vastausjakaumalla.
- Töissä käyvät, harmonista perhe-elämää viettävät ihmiset eivät vastaa gallupeihin. Joten sitä saa mitä tilaa, joka varmaan onkin tarkoitus

Tossa seiskapäivää journalismissa on kyllä paljon totta. Koskee etenkin ip-lehtiä, ja lähteenä usein muukin kuin seiska. Ensin jo jossain aikakauslehdessä nostetaan otsikkoon ja lööppiiin haastattelusta joku sivuseikka, ja sitten vielä ip-lehdet lööpittävät jotain vielä ihan muuta.
Hyvä esimerkki tästä taannoin oli muistaakseni Imagossa ollut iso juttu kirjailija Itkosesta, josta jompikumpi ip-lehti omaperäisesti nosti esiin sivulauseessa mainitun nuoruuden juoksuharrastuksen lisukkeena ilmaantuneen anoreksian. Ilmeisesti ip-lehdet ihan tosissaan aliarvioivat lukijoitaan.

@meppi Ja samoin Jari Sillänpään "juon kuin sieni" -lööpit saivat alkunsa Imagen kesäjutun sivulauseesta.

@jahapaula @Suviko Huippurapoilua! Kiitos!

6. Etana ja Jänis
- Printtimedia yrittää kilpailla nopeudella nettiuutisten kanssa.
- Nettiuutiset ovat otsikkouutisia. Isokallio haluaa lukea taustoittavia juttuja. Printtimedian tulisi olla taustoittavaa uutisointia, joka antaa lukijalle mahdollisuuden muodostaa sen pohjalta oman mielipiteensä.
- Todellisessa uutistarjonnassa etana voittaa jäniksen. "Älkää hönöttäö sen internetin kans, siitä ei ole todellista vaaraa."

6. Suomi on maailman napa
- Ei olla.
- Jos asioita suhteutettais, lukija pystyisi muodostamaan paremman kuvan asioista. Verrattaisiin muualla maailmassa tapahtuviin asioihin.
- Kun maatalousministeri keksi et maanviljelijöillä ois lakko-oikeus, ni kukaan ei kritisoi sitä. Suomessa 300 milj hehtaaria käyttämätöntä peltopinta-alaa, niin koska tulee eka lehti, joka kysyy eikä ois halvempaa ostaa muualta. "Ei ole mitään syytä Suomes tukea maataloutta. Tätä ei ole kukaan esittänyt lehdes. Siis paitsi ruuan omavaraisuuden takia. Jos me jostain muusta syystä halutaan pitää korkeaa elintasoa yllä (maaseudulla), niin ei kutsuta sitä sit maatalouspolitiikaksi."
- Suomessa on lääkäripula ja Ranskasa lääkäri tulee kotiin. Vois tutkia et miksi.

Isokallio meinaa, että printtimedia voittaa aina nettimedian uutisoinnissa. Netti on jänis, seuraavan päivän lehti on taustoittava etana. "Internetistä ei ole vaaraa todelliselle journalismille."

7. Arvovallan lainaaminen

-Toimittajilla on taipumus tarjota lukijoille oma mielipiteensä, jota tukemaan he hankkivat Peräkylän Yliopistosta mielipidettään tukevan haastateltavan. "YLEllä on aina jokin päivystävä dosentti, josta kukaan ei oo kuullu."
- Matematiikkaa lukuun ottamatta, muut tieteenalat ovat subjektiivisia. Samaan asiaan saa kaksi toisistaan poikkeavaa asiantuntijan mielipidettä, jos jaksaa kaivaa.

8. Minä minä minä
- "Vanhojen päätoimittajien mukaan aiempaa enemmän toimittajien oma mielipide on jutun lähde." Oli soitellut vanhoille päätoimittajille ja kysynyt ku teki kalvoja.
- "Useat ihmiset, minä mukaanlukien, ottaa kantaa puutteellisin tiedoin. Kaikki me ollaan sitä mieltä, että joukkoliikenteellä voidaan vähentää saasteita. Näin ei ole. Keskellä päivää bussissa on 4 ihmistä Hki:n keskustassa. Se on kaikkein saastuttavin liikennemuoto silloin. Millon tästä saadaan eka juttu lehteen? Ei koskaan. Meidän viherpippuriosasto on yhtä laaja kuin Ruotsissa."
- Toimittajilla on harhainen käsitys siitä, että heidän mielipiteensä on ainut ja oikea.
- Hyvä toimittaja tarjoaa lukijalle mahdollisuuden muodostaa hyvin tehdyn, monipuolisesti asiaa käsittelevän jutun pohjalta oman mielipiteensä.

Loppukevennys eli 10. "Toimittajat eivät osaa laskea, tässäkin käytiin otsikon SEITSEMÄN KUOLMANSYNTIÄ alla läpi kymmenen kuolemansyntiä."

@logleidi @outiV Mulla on pastettavana ppt:t eli en noin nopeasti ihan ite kirjoita kaikkea. Leikkaaliimaa-rapoa siis osittain.

Isokallio osaa kiteyttää ja provota.

Laatujournalistien rinnalla pitää kiinnittää huomioita myös valveutuneisiin lukijoihin. Osa on tietoisia höpöhumpan ja laatutaustoituksen sekalukijoita. Osalle journalisti on vielä kylmänviileä kommentoija. Osa lukee vain sitä mitä huvittaa. Osa maksaa, osa varastaa, osaa ei vain kiinnosta.

@ajatusvesa +1

Kiitos @jahapaula @Suviko rapoilusta. Onko sovittu vielä blogiyhteenvedosta vai loppuuko virta tilaisuuden myötä. Nyt journalistit juonevat kahvia.

toi leikkaaliimaa on viimeisen vuoden aikana levinnyt ikävästi Aamulehteen. Facebookissa oon jo useamman kerran päivitellyt tätä uutista. Tuota juttua etsiessäni törmäsin tähän. Ironia ei ole jäänyt näemmä Aamulehden lukijoiltakaan huomaamatta:

ja aamulehdellähän ei tässä hysterian luomisessa ollut mitään osuutta vai?
*Lähettäjä: q00p | to 30.9 klo 14:35*

Kysymys yleisöstä: Eikö juttuja editoida edes, jos on olo, et tiedotteet pääsee suoraan esille? Kysyjä on tottunut 25 vuoden toimittajan urallaan, et hänen pitää antaa perustelut mielipiteinään esittämilla asioille.

Meriläinen: Puhutko uutisista vai mielipidejutuista? Kyl uutisia editoidaan, se on lähtökohta. Mielipiteellisiä ei, en tiedä pitäiskö

Kommentti seuraavalta toimittajalta yleisöstä: Voi kuinka toimittajat joskus etsiskin peräkylän yliopistosta, ku ei kaikki tieto asu näiden (Helsingin yliopiston) seinien sisällä.

Heiskanen puhuu metrosuomen yliopistoista eli pk-seudusta.

Meriläinen: Jos esim. Journalisti-lehti kysyis toimittajien pol.taustoja, niin entä jos tulos ois, et nuorilla toimittajilla ei ole puoluekantoja? Mistäs sit ennakkoluulot haettais?

Apunen vastaa: Sitä kutsuttais uutiseksi, ois mielenkiintoista jo sinänsä. Tää on vähän ongelmallista. Ei ihminen syyllisty mihinkään, jos on maailmasta jotain mieltä, mut on paha juttu, jos ei oo mitään mieltä. Sellaisen ihmisen paikka ei ole journalismissa, joka vaan suorittaa ammatissaan panoksensa päivittäin.

Vastaus joltakulta yleisöstä: Jos ei oo puoluekantaa, niin on silti mielipiteitä ihmisellä. Ei niitä voi aina naulata johonkin puolueeseen.

Petteri Laine (?): Me ei välttämättä oikeasti nuoremmat siis edes tiedetä mitä puolueet tekee. Valtakunnallisessa mediassa ei ole meidän lukuaikanamme tullut kunnolla poliittiset jaot esille.

Ny tulee kahvitauko. Laittakaa kysymyksiä ni voidaan kysyä.

Ymmärrän sen että Facebookissa leviää huhuja mutta ei nyt oikein mee mulla jakeluun minkälaista journalismia Aamulehden mielestä on kopioida tämä huhu (verkko)lehteensä?

Laadukasta rapoa, täällä ja Twitterissä. Kiitosta, on ilo seurata.

mulla itseasiassa olis oikee kyssäri: Kuinkakohan monta vuotta David Beckhamia koskevissa uutisissa muistetaan mainita että hänelle on joskus tehty akillesjänneleikkaus Suomessa? Vastaavia muita esimerkkejä muilta aloilta löytyy kun vaan kaivelee.

Jos siellä ehtii heittämään kysymystä väliin, niin mielellään tuosta muutamasta esityksestä vähän paistaneesta asenteesta, että nettijournalismi olisi jotenkin laadullisesti huonompaa. (Isokallio erityisesti, ehkä vähän muutkin...)

Koetan muotoilla niin kuin kysyisin itse paikalla...

Onko nyt niin, että nimenomaan nettiuutiset ovat journalistien mielestä vähemmän laadukasta viestintää kuin perinteisissä välineissä. Jos, niin miksi ja mitä tälle voisi tehdä?

Ja paljon kiitoksia raportoijille. Tästä on ollut paljon iloa iltapäivän töiden keskellä.

Kiitokset loistavasta rapoilusta.

Mua jäi kans vaivaamaan toi sama mitä @Numi kysyy.

@Numi @PeterF Seuraavaksi tulossa laadun pohdintaa online-ajalla. Jos ei tule näkökulmaa, kysytään tarkemmin!

Atte Jääskeläinen/YLE, pt: Miten laatua parannetaan online-ajassa?

Jääskeläinen aloittaa YLEn sisällä pohditusta kysymyksestä: mitä journalismille ja sen ala-lajeille on tapahtumassa maailmassa? keskeinen tekijä digitalisoituminen, joka on muuttanut logiikan sellaiseksi, että käyttäjä tekee valintoja loputtomista mahdollisuuksista. Verrattuna entiseen, jossa toimittaja päätti, mitä sisältöä mediassa on.

Koska muutos on valtava, sillä on suuria vaikutuksia siihen, miten toimituksien pitää strategisesti miettiä tekemisen suuntia ja omaa tehtävää.

Hieno homma, tilaisuuden järjestäjät saivat esityksiin draaman kaaren. Ainakin siis minun kannaltani :-)

Aloittaa laadun määritelmästä. Laatu on sitä, mitä halutaan itse tehdä toimituksessa. Ainakin tiettyjen journalismin genrejen kokonaiskulutus on länsimaissa jyrkässä laskussa, ja se on merkki jostakin. Vaikka Suomessa asiat on muita maita paremmin, meillä on käsissämme globaali journalismin rahoituskriisi, jossain määrin journalismin trendinomainen kulutuksen lasku, ja tämän ohella aika juuri medioiden käytön välinen muutos.

Sitä kautta päädytään kysymään, mikä oikeastaan on se meidän tekemisen arvo? Joudutaan ottamaan käyttöön yleisesti strategiassa käytettyjä käsitteitä kuten arvo, kilpailuetukysymyksiä jne. Julkisessa kontekstissa tämä on mielenkiintoista.

Ketjun päästä löytyy ylen strategiassa mainittu asiakaslähtöisyys. Aiemmin Yle tarjoaa yleisölle kun ei ole muutakaan, nyt lähdetään asiakkaasta, jonka tarpeet tyydytetään.

Mutta koska asiakas on monimutkainen ilmiö. Käyttäjä ei milloinkaan maksa journalismista sen tuottamisen arvoa. Journalismin tuottaminen sisältää siksi käytännössä aina sponsorin eli julkista rahaa tai mainosrahaa. Tyypillisemmin uutisjournalismin alueella käyttäjä ei maksa mitään. Harvoja poikkeuksia: sanomalehti, kaapelitelevisio.

Soveltaa Robert G. Picardin ajatuksia artikkelissa Value creation and news organizations.

Kalvolla tulee nelikenttä arvoista moraalifilosofisesti ajatellen:
ulottuvuuksina Itsenäinen arvo vs. välinearvo
ja sit yhteisöllinen vs. yksilöllinen arvo

Itsenäinen/yhteisöllinen:
Totuus
Rehellisyys
Identiteetti
Yhteisö
Itsenäisyys

Yhteisöllinen välinearvo:
Ymmärtäminen
Sosiaalinen vuorovaikutus
Sitoutuminen
Demokraattinen osallistuminen
Virheiden korjaaminen
Ristiriitojen ratkaisu

Yksilöllinen itsenäinen arvo:
Tieto ja ymmärrys
Kuuluminen
Turvallisuus
Merkityksellisyys

Yksilöllinen välinearvo:
Ajan tasalla pysyminen
Oppiminen
Päätöksenteko
Vaaroista varoittaminen
Elämän parantaminen
Ilmaiseminen
Mukavuus
Emotionaalinen tyydytys

Markkinoilla arvoja ajatellen sit: uutisorganisaatiot tuottavat hyötyjä:
Funktionaalisia / Emotionaalisia / Itseilmaisullisia

Pääviesti on se, että jotakin arvokasta jokaiselle pitää tuottaa. Jollekulle sidosryhmälle, ollakseen arvokasta. Jääskeläinen toteaa, että alkaa hiljalleen käyttää arvokkuutta lahjakkuuden sijasta.

"Powerpointtien vaihdon jäljiltä" (hih, toim.huom.) VR:n henkinen kehitys esillä ja siitä lainaus julkisen palvelun mediaan: sidosryhmäkolmion kärjestä toiseen: valtio -> kansalainen -> asiakas -> yhteisö.

Eli journalismin arvoa tuotetaan myös yhteisölle.

Arvonluonnin trendejä YLEn näkökulmasta. paljon kamaa kalvoilla, mut YLEn kannalta otetaan olennaisimpia Qaikuun mitä keritään:

Uutisvälitys kokonaispalveluna: jatkuva ajan tasalla pysyminen. Uutisten yhteydessä syvyyttä ja kontekstia

Erikoistuminen: Valituista aiheista ainutlaatuisen hyvin/paljon

Yksinoikeudella tarjottava strateginen haluttu sisältö

Merkityksellinen ja sitouttava vuorovaikutus, joka luo osallistujalle identiteetin rakennusaineita ja sosiaalista pääomaa

Moniarvoisuus: Verkottunut journalismi avaa mahdollisuuksia yllättää aiheilla ja näkökulmilla

Alueen toinen ääni: Moniarvoisuus, medialukutaito, mediakritiikki

Poliittisen keskustelun, vaikuttamisen ja osallistumisen foorumi

Kansalaisen, yhteiskunnan ja henkilöstön pitäisi kaikkien saada jotakin julkisen palvelun mediasta. Esittelee taulukossa arvotrendejä. Niistä laskussa ovat sisällön määrä, tiedonvälityksen nopeus ja kaukaisten tapahtumien tuominen lähelle. Nousussa ovat uutisvälitys kokonaispalveluna (syvyys ja konteksti) ja erikoistuminen. Tarkemmin @suviko n viestis.

Tämä myös Picardia mukaellen.

Puhtaasta uutistiedosta on runsas ylitarjonta online-ajassa. Nopeus on perusominaisuus, hitaus erottuu joukosta. Eli nopeudesta on pidettävä huolta, mutta sillä ei sinänsä luoda erityisarvoa.

Skuupin kuoleentummisaika on nykyisin noin kolme tuntia.

Uutisista on tullut yhteistä omaisuutta. Skuuppi on nykyisin enemmän toimituksen johtamisen työkalu kuin uutisarvoa. Yleisön mielestä tietyn median kyky tuottaa skuuppeja ei enää erota sitä muista.

Mielipiteet kirjoitetaan verkkoon => niistä vasta ylitarjontaa onkin. Erilaiset luvut mm. somen seurannasta kertovat, ettei niitä juurikaan lueta. Tuottavat suurempaa arvoa kirjoittajalleen kuin lukijalle.

Kuhunkin tarpeeseen käytetään sitä mediaa, mikä on siihen paras: youtube on youtube, sähköposti on sähköposti, verkkopankki on hyvä verkkopankki.

SIIS jokaisen journalistisen median tulee keskittyä siihen, mikä on niiden ainutlaatuinen erityiskyky. Valtavan tiedon määrä turruttaa. Hakupohjainen verkko ei enää ole in: ei haluta hakea, vaan halutaan, että minulle haetaan tai tarjotaan.

Olennainen valinta, järjestykseen asettaminen on aina ollut journalismin tehtävä. Journalismi ei tuota tietoa, vaan valitsee ja välittää sen.

Kiinnostavimpiin mahdollisuuksiin kuuluu mahdollisuus tuottaa kävijöiden ja toimittajien ja yleisön välistä vuorovaikutusta, jonka pitää tuottaa arvoa. Eli se ei saa tuottaa arvoa ainoastaan osallistujille. Vaatii henkilöstöltä aktiivisuutta, myös palkitsemista (sosiaalinen pääoma ainakin). Kokemuksen siitä, että tekemisellä on joku vaikutus siihen, minkälaiseksi julkisuus muodostuu.

Muutama vuosi sitten keskusteltiin, pitäisikö verkkotoimitus yhdistää muuhun toimitukseen. Keskustelu päättyi, kun todettiin, että ei ole resursseja pitää verkkopuolta pystyssä yksinään.

Suuri joukko erittäin menestyksekkäistä verkkomedioita perustettiin juuri itsenäisiksi verkkotomituksiksi. Esim. Aftonbladet Ruotsissa, BG2 Norjassa.

Kun ajatellaan, että laatua pitää tavoitella ja sen pitää olla ainutlaatuista: pääsääntöisesti ajateltu, että yleisosaaminen, moniosaaminen tuottaa tehokkuutta, mutta pääasiassa menestyminen arvonluonnissa vaatii menestymistä. Jääskeläinen ajattelee, että laatutavoitteet pitää pilkkoa osiin. Tulevaisuuden laatuorganisaatio sisältää erikoistuneita laatutavoitteita (esim. sisältö, välineet ja sen yleisö erikseen).

Kun katsotaan online-median kehitystä, meillä on ollut näköharha muutoksen yksisuuntaisuudesta. Itse asiassa numeroiden perustella aika pieni osa perinteisen median käytöstä tapahtuu näiden uusien jakeluiden kautta. Ajalla mitattuna 3% uutisten lukuun käytetystä ajasta menee verkkopalvelussa. Radio- ja tv-luvut paljon isompia.

(oiskohan niin, että ihmiset ei siellä verkkomedian sivulla siellä verkossa hillu, katsokaa vaikka Alexan tilastoja)

Näyttäisi olevan niin, että mitä menestyksekkäämpi verkko todellisuudessa on, sitä todennäköisemmin päämedia putoaa ja taloudellinen malli romuttuu.

Print is still king: Only 3 percent of newspaper reading happens online

http://www.niemanlab.org/2009/04/prin...

Even the most eager newspaper readers in the world are dropping out eli levikin nopea lasku Norjassa:
http://www.betatales.com/2010/09/16/e...

Suuri haaste: miten verkkomediasta voidaan tehdä niin laadukas, että talous toimii.

Kommenttipuheenvuoor Minna Holopainen, STT Lehtikuva

123 vuotta online aikaa. Uutistoimistoissa on aika pitkään eletty online-aikaa. Näyttää vuodelta 1931 toimittajalta tulleen kirjeen , jossa kommentoidaan uutisen olleen 15 min myöhässä. MUTTA totta kai kaikki on silti muuttunut. Yksinkertaisesti siksi, ettei stt tee sitä enää yksin. Eikä uutisia tehdä enää vain journalistikollegoille, vaan online-uutisilla on oikea yleisö.

Parhaassa tai pahimmassa tapauksessa joudutaan kilpailemaan yleisön kanssa. Jos STT on hidas, niin sosiaalinen media ainakin ehtii.

Matti Apunen: Mainitsee Topiikin haastajana. Kysymys kuuluu: kuka tämä jätkä on, mitä me hänestä tiedetään, mikä laatutakuu tällä saitilla on? Apunen haluaisi kovasti tietää lisää ja kysyy, että tämäkö nyt on se vaihtoehto uutisjournalismille. "Nyysin nämä tuolta ja tuolta, tää on kivaa, tässä jakelen ne teille"

Mukavaa, että Matti on noteerannut Topiikin. Yritän taklata Matin pointit kysymys kerrallaan:

Kuka tämä jätkä on, mitä me hänestä tiedetään?

Olen Otto Utti, 30-vuotias yrittäjä, ja asun Helsingin Punavuoressa. Koulutukseltani olen valtiotieteiden maisteri London School of Economicsista. Ennen Topiikkia olen työskennellyt mm. Sanomalla, Ulkoministeriössä ja freelance-toimittajana. Englannissa asuessani kannatin Labouria, Suomessa olen äänestänyt mm. Halosta pressaksi ja vihreitä eduskuntavaaleissa. En ole minkään puolueen jäsen enkä omista minkään suomalaisen pörssiyhtiön osakkeita. Tykkään brittiläisistä ale-oluista ja olen laiska siivoamaan. Lempibändejäni ovat mm. The Clash, Misfits ja Oasis.

Mikä laatutakuu tällä saitilla on?

En oikein ymmärrä kysymystä. Mikä laatutakuu millään muullakaan saitilla on? Topiikkiin valittavat uutiset perustuvat omaan subjektiiviseen näkemykseeni siitä, mikä on tärkeää. Mihin muiden sivustojen valinnat sitten perustuvat?

Tämäkö nyt on se vaihtoehto uutisjournalismille?

Ei missään nimessä. Topiikin nykyistä mallia voisi kutsua vaikka "verkon uutisvirran editoinniksi", eli olemme täysin riippuvaisia muiden uutisjournalismista. Omaa "journalismiamme" on se editointi, eli tuotamme lukijalle lisäarvoa a) laajentamalla lukijan uutisrutiinia kaivamalla esille laajasti eri näkökulmia ja lähteitä ja b) suodattamalla "kohinasta" editoitu ja helppokäyttöinen päivittäinen uutispaketti. Mutta tämä ei siis missään nimessä ole vaihtoehto itse journalismille - sitä tarvitaan ja tullaan tarvitsemaan aina. Topiikin kasvaessa tulorahoitteisesti kaikki liikenevä raha tullaan käyttämään oman uutistuotannon/journalismin kehittämiseen. Eli tulemme palkkaamaan toimittajia ja pidemmällä aikavälillä perustamaan ihan oikean toimituksen. Sen jälkeen voimme alkaa puhua Topiikista ja uutisjournalismista samassa lauseessa.

"Nyysin nämä tuolta ja tuolta, tää on kivaa, tässä jakelen ne teille"

Näytä mulle yksikin suomalainen uutissaitti, joka ei tee vastaavaa.

Kiitos @jahapaula ja @suviko loistavasta raposta.

EDIT: Matti tuskin on Qaikussa, joten laitanpa saman hänelle meilitse.

Peukkua Otolle. Tosin ymmärrän senkin, että Mattia vähän närästää.

Kukaan ei odota hidasta. Jos kirjoittaa huonosti, kukaan ei lue. Laatu syntyy omista valinnoistamme. Kilpailu pakottaa kehittymään, paremmaksi kai eikä huonommaksi. Miksi kysynnän ja tarjonnan laki tuhoaisi juuri uutisbisneksen? Yleisökö on riski?

On täysin oma valinta, luotetaanko yleisöön yhtään. Viihteellistyä voi monella tavalla, se ei välttämättä ole vaaraksi. Hallitsemmeko kiirettä vai annammeko sen hallita? Uutistoimistossa kiire on osa työtä, ja se täytyy pystyä hallitsemaan.

Journalistissa tarvitaan aina aikaa ajatteluun. Toisia asioita pitää pohtia pidempään, toiset pystyä tekemään nopeammin. Vertaa päivystyskirurgiaan. Aikaa järjestyy kyllä lisää työjärjestelyillä ja työn sunnittelulla sekä uusilla työvälineillä.

Liian helposti niputetaan kaikki saman laadun käsitteen alle. 147 merkin uutinen voi olla omassa sarjassaan täydellinen. Journalistit ovat juuri niin hyviä, kuinka syvällisiä ja laadukkaita juttuja he tekevät. Lehti joutuu todennäköisesti miettimään olemassaoloaan ja keksitään uudelleen, mutta onko se enää edes uutinen?

Laatu riippuu siitä, mistä haetaan hyvän laadun mittari? Katsommeko eteenpäin vai taaksepäin? Esim. 50-luvun vaatteet ovat laadukkaita, mutta eivät ehkä käytössä muista laatusyistä.

Nopea syö hitaan vain verkossa. Nopealle ja hitaalle journalismille on vain eri paikat, ja ne luovat tilaa toisilleen.

Resurssit ja osaaminen ratkaisevat. Osaammeko tehdä oikeita ratkaisuja?

"Kaupallisesti menestyvät innovaatiot syntyvät usein pakosta ja tarpeesta ratkaista joku selkeä ponhelma, jonka hoitamiseen resurssit eivät muuten riitä." - Bengt Holmström 15.8. HS

@ottoutti +1 Alkusempan puhujat karkasivat jo paikalta, mutta onneksi sähköposti ainakin tavoittaa :)

Täältäkin peukku @ottoutti :lle! Ja menestystä Topiikille.

Seuraavaksi paneeli: Rossi/HS, Reinboth/Nelosen uutiset, Nikunen/UTA ja Rajalahti/Talouselämä. Paneelia vetää Etelä-Saimaan Pekka Lakka, joka aluksi kertoo vaikeuksista uuden älypuhelimen kans. Nokia-nostalgisointia.

Onko puhuttu iPad:stä ja muista vastaavista laitteista ja niiden tuomista mahdollisuuksista ja uhkista?

Paneeli. Kaarina Nikunen, Hanna Rajalahti, Susanna Reinboth, Juhana Rossi, Pekka Lakka.

Eka minsan avauspuheenvuorot. Sit sali saa vapaalla sanalla haastatella paneelia. Paneelin vetäjällä on valmisteltuja kysymyksiä takataskussa varalta.

Nikunen/UTA aloittaa. Mitä laatumittareita on? Tutkimusprojektinsa puitteissa 3 havaittu: näkemykellisyys, asiantuntevuus ja moniarvoisuus.

Näkemyksellisyys: mikä on oleellista. Kävi toimituksissa 2010 keväällä ja se ei aina ollu siel ihan selvää. Tais olla sekva aja raka kevät ja se välitty monel taval työssä.

Asiantuntevuus = pitkään trendi yleistoimittajuuteen. vaarana Nikunen näkee, et hukataan resursseja. Joku haastateltava sano eplkäävänsä et asiantuntijuus ulkoistetaan toimituksista. Sit ei osta kysyä ja olla kriittisiä asiantuntijoita haastatellessa. n tärkeää et toimittajila on käsitys yhtk. rakenteista.

Kolmantena moniarvoisuus, liittyy asiantuntevuuteen. Sekä toimituksen sisällä et makrotasolla. Sillon asiantuntijuuden hyöty tulis parhaiten esiin, jos vastakkaisten ja erilaisten näkemysten kautta.

@PeterF Ei ole puhuttu tableteista. Oisko sulla heittää kysymyksen muodos tuo eli mitä uhia ja mahdollisuuksia pitäis laadun kannalta pohtia?

Rajalahti: Arveli päivälehtikeskeistä näkökulmaa vieraaksi paneeliin pyydettässä ja kysyi, haittaako jos on sitä mieltä, että 7päivää on laatulehti omalla tavallaan. Hän nimittäin ajattelee, että lukijasuhde on se, joka määrittelee laatua. Vrt. tuotantotalous, jossa laatua määrittelee kolme asiaa: käyttötarkoitus, virheettömyys, subjektiivinen kokemus.

Siksi lukija-, kuulija- tai katsojasuhdetta tulee katsoa useista näkökulmista. Siksi kiinnostus ei asetu vastakohdaksi yhteiskunnalle merkittävyydelle. Kysymys on, miten yht..k merkittävä asia tehdään niin, että se meidän lukijakunnalle muodostuu merkittäväksi.

Lukija taitaa tabletti-aikakaudella olla yhä enemmän näkijä ja kokija kuten jo verkossa nyt.

Susanna Reinboth, Nelosen uutiset:

Medioiden pitäis uskaltaa kertoa itse hankittua tietoa ennen kuin se on viranomaisten vahvistamaa. Esimerkiksi vaalirahakohu on journalistien aikaansaamaa. Copypaste-journalismia eli jos ei voi virnaomaistiedotteesta leikata ni juttua ei tehdä.

Miten paljon näyttöä toimituksen tarvii esittää? Toimitukset itsekin asettaneet riman liian korkeelle. Ei auta asaa, et tuomioistuimissa vaaditaan paljon näyttöä.

Kuinka paljon olennaista tietoa jää siksi pimentoon?

Reinboth pitää kiusallisena, että mitä isommasta tahosta kiusallista tietoa, sitä enemmän tarvii näyttöä. Päin vastoin: mitä suurempi yhteiskunnallinen merkitys, sitä vähemmän tarvittais näyttöä. Tottakai pitää tarkistaa niin hyvin tiedot ku voi ja ei julkaista huhuja. Toimituksen niskoille ei voi sälyttää kohtuutonta tarkistustaakkaa.
Pitää kertoa, jos julkaisee tärkeästä asiasta huhuja, että näitä tietoja ei ole voitu tarkistaa.

Rossi: Toteaa, että Minna Holopainen heitti olennaisen kysymyksen esityksensä lopussa. Miksi journalismi on erilaista kuin joku muu toiminta (liiketoimintamurros). Miksi emme voi sopeutua, kuten muut taloudelliset toiminnat? Luova tuho? Antaa esimerkkinä IBM:n joka muuttu palveluyritykseksi ja muuttui täysin.

Uutisjournalismi on tietyllä tapaa erilaista kuin muu toiminta. Vallan kolmijako-oppi (Montesqieu), kolmen mahdin rinnalla neljäs valtiomahti on riippumatonta journalismia. Siihen ei sovi ajatus asiakaslähtöisyydestä. Asiakaslähtöisyys käy suklaaseen ja lenkkitossuihin, mutta ei journalismin klassiseen merkitykseen, johon laatu sen sijaan olennaisesti liittyy.

@Suviko Nähdäänkö tabletti-versiot lehdistä enemmän "printtinä" vai online-mediana vai mahdollisesti jonain muuna. Jos jonain muuna niin tuoko se laatuun liittyen jotain uusia haasteita?

Yleisökysymys Ulla X: Yleisesti toimittaja on saaneet erikoistua asioihin (aloihin). Voi kunpa toimittajat nyt saisivat erikoistua aiheisiin, niin syntyisi varmaan erilaista journalismia. Mennäänkö järjestelmän ehdolla, jos nyt mennäänkin välineiden ehdolla?

Jääskeläinen vastaa: Ylellä ajatus sisältää sen, että kaikilta ei odoteta monimediallisuutta, mutta jotkut roolit voivat. Tietyissä rooleissa keskitytään esim. ainulaatuiseen televisio-osaamiseen, siis välineen osaamiseen, vaikka taustalla yleistoimittajuus.

Jos journalismi ei ole asiakaslähtöistä, ei ihme että viihde ja tosi-tv voittaa katsoja/lukijakisan ja nuoret haluavat julkkiksiksi. Asiakaslähtöisyyden ja laadun voisi kyllä yhdistää. Tietosanakirjat olivat laadukkaita, mutta kuka niitä enää ostaisi.

Elokuvatutkimuksen proffa Bacon kysyy: Kun Fox News käyttää retorisena keinona, että "sanotaan/väitetään, että" ja kertoo siten huhuja, niin siihen huhujen jukaisuun liittyy mahdollisuus manipulaatioon.

Reinboth: Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksesta siteerattua tämä, että vois tärkeitä asioita tuoda esiin vähemmin todistein. Ymmärrän sitä, että jos on niin yhteiskunnallisesti merkittävä asia, et pitää nostaa keskusteluun hyvinkin puutteellisin tiedoin, niin sit täytyy tehdä niin.

Rajalahti. Huhut ovat ongelma, joita esim. talousjournalismissa joudutaan päivittäin miettimään. Esim. huhut Kallasvuon potkuista, missä vaiheessa ne muuttuvat todeksi? Ilmeisesti sitten, kun tulee pörssitiedote, mutta jotain välissäkin pitää uutisoida.

Margit Härö, (jos kuulin oikein nimen) Kokoomuken Nykypäivä-lehti: Lähdekritiikin peräänkuulutus, vedätyksen mahdollisuus. Mikä on tiedon lähde ja mikä motiivi levittää sitä?

Paneelin pj: Tunnistetaan vaaleihin liittyen tällaisia ilmiöitä. Toimituksissakin tietty herkkyys silloin lisääntyy.

Hannu Nieminen: Kysymys Susanille, kun on seurattu pankkiryöstöä Helsingissä. media sillon jo julkisti syylliset ja sittemmin selvis et oli turkkilaistaustaisia. Pankkineiti tiskin takana, niin pengottiin taustat ja käytiin sisarukset haastattelemassa. Nyt tuli eilen tieto, että on vapautett syystteistä. On aika rankka tapaus.
Mitä mieltä olette, oisko pitänyt menetellä uutisoinnissa toisin?

Reinboth: Juttu nousi niin suureksi, kun epäiltiin et virkailija on osallisena. Median pitää noudattaa syyttömyysolettamaa. Täs tullaan siien kuinka tunnistettava henkilö jutuis on. En ole lukenut itse niitä juttuja. Erikoinen tapaus kaikkinensa. Mulle on jäänyt epäselväksi miten kassassa oli vastoin sääntöjä niin paljon rahaa. Se on vielä selvitettävänä.

Timo Erkinheimo TV1: Kuulemma Matti Apunen oli täällä sanonut, että journalismissa tärkemmäksi on tullut valheen paljastaminen kuin totuuden kertominen. Kysyjän mielestä suomal. journalismissa on yleistynyt ruotsalaisperäinen tyyli, jossa puhutaan väärinkäytöksistä. Kun 100 eur nousee 110 euroon, tehdään 10 eurosta numero ja sitä jahdataan. Kyseessä on ns. character issue, jossa olennaisinta ei ole 10eur vaan se, että muistaa väärin. Samaan aikaan voi kuitenkin olla 5000 euron väärinkäytös, joka jää huomiotta kun tätä kymppiä jahdataan. Itse ottanut periaatteen, että alle miljoonan (markan/euron) jutuissa ei käsiään tahraa.

Reinboth: Valelääkärin tuomioon viitaten (ja siihen, että nimi jätettiin julkistamatta): ensin nimi julkistetaan kaikissa käsittelyn vaiheissa, mut sitten kun tuomio tulee, nimi häviää. Tekopyhyyttä? Entä potilaiden oikeudet?

Hieno rapo @jahapaula @Suviko!

Vaaliraha-paljastusta pidetään journalismin kyvykkyyden osoittamisena. Samaa voisi ehkä sanoa dopingista.

Miksi nämä toimintakulttuurit sitten hyväksyttiin mediassa niinin kauan?
Jostainhan vaalirahat sekä lihakset ja nopeus on saatava ;-)

Jos puoluekanta on ilmaistava, miksei mihin muutenkin uskoo (Jumala, avioliitto, laki). Kaikkihan on jonnekin suuntaan kallellaan tai sitten journalististakin tulee teflon-poliitikko. Sanoo paljon mutta ei ole mistään mitään mieltä.

Erinomaista toimintaa raportoijilta.

Jarno Fors: Toimituksissa on vähentynyt asiantuntijatoimittajien määrää. Näin sanoo yritysten edustajat, et ei tule enää vastaan todella tiukkoja kysymyksiä, joiden takia kunnioitetaan toimittajia kummiskin yrityksissä. Kysymys saliin: Onko teidän medioissanne tilaa asiantuntemukselle ja kauanko sitä hyödynnetään ennen kuin sama ihminen kierrätetään urheiluun tai kotimaantoimitukseen tai muualle?

Rossi: Työntekijöiden määrä väheni, mut sama määrä sanoja laitetaan jakeluun. Asiantuntemus on yhä olemassa, mut se vähän kerrassan vähenee, kun sopeudutaan uuteen taloustilanteeseen. Tämän ajatuksen hän pystyy täysin jakamaan, et pörssiyhtiöt jne. pääsee verraten helpolla, koska harvalla toimittajalla on aikaa panuetua ja varaa allakoida toimittaja täyspäiväisesti seuraamaan ja kuuntelemaan kaikki huhut. Nokia on vielä sellainen, et HS.ssä yks seuraa sitä.

Rajalahti: Talouselämässä ei oo viel urheilutoimitusta, mut kun ottaa pörssitiedotteiden määrän täl viikolla huomioon, niin mistä sitä kohta tietää. Rajalahti ei ihan suoralta kädeltä allekirjoita, että toimittajien kysymykset ois vähemmän laadukkaita kuin enne. Ihan oikeasti on nykyisin ongelma, et pörssiyhtiöissä piiloudutaan spokespersonin taakse. Eka on jonotettaan vuoroa, että pääsee kysymään yrityksen pomolta ja sit ei vastauksia anneta kysymyksiin. Sikäli toinen meininki, ku vanhoina hyvinä aikoina, ku saatettiin jutella niitä näitä (liian mumiseva loppu). -- Joku voi opetella tuntemaan lentokoneen moottorin niin, et vi puhua asentajan kans tuntitolkulla. Mut kuinka monta lukijaa pystyy ymmärtämään viimeisimpiä lentokonetekniikan ihmeitä? Lähtökohta on, et juttu avautuu muillekin kuin insinööreille. Tästähän taloustoimittajia on enemmän syytetty, et kirjoitetaan juttuja, joita ei ymmärrä ilman eritysialueen osaamista. Sen kans on Talouselämässä tehty monta vuotta töitä.

Rossi: Kieltämättä näin on, että samaan aikaan kun taloustoimittajien nuppiluku vähenee (toimittajat siirtyy yritysviestintään, yksi taloustoimittaja neljää tiedottajaa vastaan). Missään tapauksessa ei pidä hyväksyä sitä viestintäjohtajaa kontaktiksi. Jos täytyy, niin jutussa sanotaan "yrityksen mukaan", mutta pitää käyttää aikaa toimitusjohtajan jahtaamiseen.

Mutta mikä on se aikarajoitus, online-maailmassa tätä ei voi jäädä odottamaan.

Pitää lukea julkiset asiakirjat juttuun liittyen => saa kasi puolen tiedot helposti kerättyä. Sit voi soittaa asiantuntijalle ja kysyä hädissään lapsosena, mitä nämä asiat merkitsee. Pitää lyödä päätä seinään niin paljon kuin mahdollista.

Nikunen: Tiedottamisen määrän kasvu ja taloustoimittajien huoli omasta tulevaisuudestaan. Ajatellaan, että jos joku on asiantuntija, se on vaikeaselkoinen ja hidas. Kieltä voi vääntää helppotajuisemmaksi, se on ihan mahdollista.

Absolutely fabulous @jahapaula @Suviko. You made my day shining. Nyt sitten lasten pariin kuulemaan laatujournalismia ja muita karvaita totuuksia.

Lakka tilaa "online-vastauksia" eli lyhyitä ;-)

Viimeinen kysymysvuoro Herkmanille:

Tässä onlineosuudessa nous esille nopuden vaatimus. Se alkaa online-kulttuurissa mennä äärimmäiseen pisteeseen ja samalla nousee keskusteluun et laatua voidaan arvostella erilailla. Eri lajityypeillä vois olla erilaista laatua.

Herkman kysyy panelisteilta onko journalismin laatu suhteellinen asia vai onko jotain yleispätevää mitä siitä vois sanoa? Missä menee nopeuden raja? Onko se oikeasti uhka vai ei? Juhana Rossi antoi ymmärtää, et on yleisiä laatukriteerejä ja aikaa tarvitaan. vastaisko muut viel ja Juhanakin saa uusiksi sanoa.

Nikunen sanoo et kontekstisidonnaisia. Mutta faktat oikein, se on tärkeää. Jotkut toimittajat näkee, että täs menee ero toimittajan ja bloggaajan välillä.

Rajalahti: monet laatuasiat on kontekstisidonnaisia, mutta virheettömyydestä ja luotettavudesta ei voi tinkiä. Sellainen toimintatapa, että iteroidaan aineistoa pitkin päivää, on hyvin huolestuttava piirre.

Reinboth: ei uutta lisättävää.

@PeterF Oisin kysynyt sun kysymyksen, mut en ehtiny pitää tarpeeks tassua ilmassa tullakseni huomatuksi, ku kirjoitin tänne samalla.

@Suviko No hätä.

Hannu Nieminen (prof, HY) tiivistää. Kolme asiaa jatkopohdinnan alle:

1. Laatu amatöörisestä/professionaalisesta näkökulmasta. Mitä se tarkoittaa tällä hetkellä, tässä tilanteessa?
2. Yhteiskunnan näkökulma. Laatuun liitetään yk:llinen vastuu, myös yhteiskunnalle, vallanpitäjille, mutta myös yhteisölle tai yleisölle. Kiinnostavaa kehitystä.
3. Liiketoiminnan taso. Esiintyy enemmänkin rajoittavana ehtona journalismille, kilpailun kannalta voi tuottaa myös positiivisia tuloksia. Toinen rajoitus tuottovaatimuksien mukanaan tuoma.

Nieminen ollut mukana vertailevissa tutkimushankkeissa tutkimassa median laatua demokratian näkökulmasta. Democracy monitor (<mainos>HS säätiö </mainos>) ja toinen kansainvälinen hanke (nimeä ei mainittu). Maita arvioitu yhtäläisillä kriteereillä, mikä on median suhde demokratian toteutumiseen. Suomi on tähän mennessä mittareilla selviytynyt hyvin tai jopa erinomaisesti.

Lehtien levikki on laskussa. Miinus 11% viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Lukijamäärät, yli 40-v suomalaisista 80% lukee lehtiä päivittäin (~35min), alle 24-v lukee 56% (~15min). Apunen totesi, että ainahan nuoret ovat lukeneet huonosti lehtiä, Nieminen haluaisi tietää lisää tästä väitteestä.

Suomalaisten äänestysaktiivisuus on sekin laskenut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Kunnallisvaaleissa lasku ek-vaaleja loivempaa. Kuitenkin alle esim. Ruotsin prosenttien. MUTTA nuorilla miehillä aktiivisuus laskenut 76 -> 31 prosenttia (1975-1983 verrattuna 2007). Tietyillä alueilla prosentti on vielä rankempi. Koko väestön puitteissa lasku on vähäisempää.

Mitä pitäisi tehdä? Niemisellä ei ole vastausta.

Puheenvuorot julkaistaan (Qaikun lisäksi ;-) myös kirjana loppusyksystä.

Kiitos! Tosi mahtava rapo! Hyviä ajatuksia nousi esille, eli kiitos myös järjestäjille ja puhujille.

@ottoutti Tämä samainen Apunen esiintyi pari viikkoa sitten Tallinnassa Euregio Helsinki Tallinn Forumissa ja luento oli ihan yhtä provokatiivinen kuin tässäkin ansiokkaasti referoitu. Yksi hänen heitolaukauksistaan kuului, että blogipostitus ei ole mitään muuta kuin huono kolumni. 10 vuotta bloganneena en malttanut olla hauskuttamatta salia välihuudolla "Thank you".

@unclelarko Mukavaahan se on, että miehellä on mielipiteitä :) Harmittaa, kun en ollut itse tänään paikalla. Olisi ollut niin herkullista päästä vastaamaan kysymyksiin.

@ottoutti Tein sieltä Talsinki-foorumiltakin liveä: http://www.qaiku.com/home/unclelarko/...

Mä en ymmärrä miksi Mattia närästää, kun @ottoutti hankkii lisää lukijoita verkkomedioille ja nostaa niistä esiin hyviä kolumneja ja kiinnostavia uutisia.

...ja viitsii vielä linkittää suoraan lähteisiin, mitä ei voi monesta isosta verkkomediasta sanoa.

Oooh. Ping @saarikko :)

Minäkin kiittelen vielä tänne laaturaposta, hienoa @jahapaula & @Suviko! Kiinnostava aihe ja näköjään runsaasti herättää ajatuksia ja mielipiteitä.

@jahapaula Sain töissä kollegalta liverapoilusta kiitosta, ni välitän sullekin.

@jahapaula @Suviko Upea liverapo! Näin jälkikäteen olisi herännyt joitain kysymyksiä, kuten miten suomalaiset suuret verkkojulkaisut ja laatu liittyvät toisiinsa, mutta joku toinen kerta sitten. @ottoutti Tsemppiä! :)

Kiitokset @numi @jahapaula @meppi @Suviko ja @ubiq tsemppaamisesta :) Hatunnosto myös Matti Apuselle, joka reiluna miehenä kutsui minut toimistolleen kahville, ja lupasi avata tuota "uutisten laatutakuu" -käsitettä.

@ottoutti Haa, katos. :) Kerro sit miten tapaaminen meni ja syntyikö ns. rikastavaa vuorovaikutusta.

@ottoutti Itseäni jäi kyllä aika pahasti vaivaamaan tuo Matin: "Nyysin nämä tuolta ja tuolta, tää on kivaa, tässä jakelen ne teille" Voi noukkia melkein päivän kuin päivän, tai kellonajan, ja laittaa läjän kotimaisten printtien www-versioiden fiidit rinnakkain.

Kotimaiset uutistoimitukset löytävät pelottavalla nopeudella ja hämmentävällä uutisvainulla - toisistaan riippumatta - lähes identtisesti kännisten ankkojen ulosajot, Katso kuvat -bikinikuvat, valelääkärit ja lottomiljonäärit. Kaipa tämä on tulkittavissa siten, että suomalaisess journalismissa on aika vankkumaton ja toimituksesta riippumaton perusosaamisen uutisvainussa.

Korkeasta yleistasosta kertoo myös se, että IS.fi:n eilinen pääuutinen oli, että IL.fi ei ollutkaan löytänyt lottomiljonääriä. Joka tosin oli luettavissa IL.fi:n anteeksipyynnöstä. Mutta kyllä siinä meni itselläni työpäivä sekaisin ja aloin jo googlata lähintä väestösuojaa. [Lisäys: 2.10.2010 IS:n printin s2-3 pääjuttu oli valelottomiljonääri]

@ottoutti Mahtava meno! :)

@ubiq Näinpä. Journalismilla on toki eettiset ohjeet ja itsesääntely, mutta toisaalta ammattiin ei ole mitään tiettyä koulutusta, joten journalistin taitoja on loppupeleissä todella hankala määritellä tahi perustella sitä, miksei blogaaja voisi niitä yhtä hyvin omistaa. Jonkun muun puheenvuorosta (oisko ollut Isokallio ehkä?) jäi mieleen konkreettinen kommentti siitä, että blogaajat eivät ymmärrä uutiskriteereitä.

@jahapaula +1 Tämä kiinnostaa temaattisesti ihan väitöskirja mielessäkin crowsourcing-professional-proAm -akselilla. Monissa ammattikunnissa on ollut aikoinaan eettiset ohjeet, koulutusväylät, initaatioriitit etc. Ammattikuntia on voinut pitää jopa suljettuinakin vaikean päästävyyden vuoksi.

(Ammatti)Journalismissa, ainakin Suomessa, tuo aiempi ammattilaiskriteeristö rapautuu kovaa vauhtia - tarvittiin esm JSN:n erillinen ohjeistus lähteiden kertomisesta so. uutisen nyysimisestä netissä. Kun kriteeristöä ei oikein enää noudateta, eikä osa (palkatusta) ammattikunnasta ole sen osista edes kuullutkaan, niin olisi kiintoisaa tietää, millä sitä laatua voi mitata?

Jos nyt tarkastelee tuon Laatujournalismi... (kts. yllä saved by @jahapaula) listaa ja tämän viikon lopttomiljonäärijournalismia, niin se on ollut hyvin laatua:

• On uteliasta, osaa ihmtellä sekä haluaa ottaa selvää asiasta, ihmisistä, ilmiöistä - IL (ja IS) alkoi ihmetellä, kuka on jättilottovoittaja ja alkoi selvittää sitä
• Tajuaa ympäristöään ja ihmisiä - IL (ja IS) oivalsivat tämän kiinnostavan ihmisiä niin paljon että siitä maksettaisiin
• Osaa tehdä oikeat kysymykset ja malttaa kuunnella vastaukset - ilmeisestikin oli kysytty, aivan oikein, kalajokelaisilta että kuka on lottovoittaja?
• Jaksaa etsiä ja punnita myös epätavallisia lähteitä - haastateltiin monia ihmisiä, joita ei tavallisesti haastatella
• Löytää myös sen, mitä ei ole tarjolla, huomaa ilmiöitä, löytää näkymättömät - Tässä tunnistettiin ilmiö: tavallisen ihmisten tavaton halu esiintyä julkisuudessa
• Kyseenlaiastaa sopuliuden (ettei mennä samaan suuntaan samoilla argumenteilla ja samoilla lopputuloksilla) - IS ja IL päätyivät aivan eri lopputuloksiin
• Älä kysy, miten on tapana tehdä, tee jotain tavatonta - IL pyysi anteeksi

@ubiq Ja uutiskriteereistä vielä: empiirisen tutkimuksen kautta uutistyön käytännöistä ne on kehitetty, eli ei oikeastaan ole olemassa journalistin huoneentaulua, joka automaattisesti määrittelisi mikä on uutinen ja mikä ei. (Mediatalojen sisällä toki voi olla omia) Pikemminkin pitäisi varmaan puhua siitä "uutisvainusta", joka syntyy ammattitaidon karttumisen myötä. Mutta miksikäs se ei voisi karttua myös "vapaaehtoisjournalistilla" eli blogaajalla?

Tähän vielä päälle se, että mahdollisesti innokkaalla blogaajalla voi olla paremmin aikaa perehtyä yhteen aiheeseen kuin juttucounterpaineiden alla puurtavalla leipäjournalistilla. Freelancerit jo uskotaan journalisteiksi.

Tästäpä tuli mieleen, että paneelin pj Pekka Lakka otti lapulle matkaan @ajatusvesa n esittämä kysykset mm. "missä vaiheessa blogaajasta tulee kansalaisjournalisti" ja lupasi lähettää vastaukset omasta näkökulmastaan sähköpostilla.

@jahapaula Hieno juttu, raportoihan vastauksista kun niitä tulle. Kiitos keskustelun terävästä jatkamisesta @ubiq ja @unclelarko Uskon muuten että Matti Apunen on hyvä keskustelusparraaja kun EVAssa saa etäisyyttä päätoimittajuuteen.

Iso uutinen, olen poistanut lottovoittajien listalta kaksi potentiaalista henkilöä. Tämä tiedoksi siltä varalta, että feikkivoittajia lööpitetään lisää. Fantastinen uutinen: elämä jatkuu entisellään. Viikonloppua!

@ajatusvesa Kyllä hänestä sopivaa provoa löytyy jo nytkin, mutta on todella vielä vanhan virkansa ajattelunalleissa kiinni.

@unclelarko Heitä sieltä lahden toiselta puolelta aiheita, joista Suomessa ei keskustella. Nokian ympärillä oli menestyksen jälkeen vaikenemisen muuri, joka nyt hieman rakoilee. Maan tapa, KSM, jääviyys, vaalrahoitus nousivat otsikoihin muutama vuosi takaperin, mutta mistä vaikenemme kahdella kielellä tällä hetkellä? Pakkoruotsistakin puhutaan, mutta vapaaehtoinen venäjä sytyttää vain Kaakkois-Suomessa. Kuka keksii näkökulman valtionvelan maksamiseen? Päädymme nykymenolla sataan miljardiin muutamassa vuodessa, mutta miten kehitys käännetään toiseen suuntaan? Ilman kaikkien työpanosta urakka on aikaisempaa vaikeampi, mutta mistä mikroduunia, silpputyötä, projekteja ja pitkää uraa koulutetuille ja koulunsa jättäneille? Nämä kysymykset ovat ratkaisevampia kuin miten monta pikseliä on kännykän näytössä. Vai ovatko?