Työpaikan sosiaalisen yhteisön voi viedä myös nettiin, etenkin jos työntekijät ovat hajallaan eri puolilla maata ja maailmaa.
Netti ei varmasti korvaa livelörpöttelyä, itselläni on livelörpöttelyyn kahvitauot yrittäjäyhteisössä (eri firmojen tyyppien kanssa) ja varsinaisiin kollegoihin ympäri maata pidän yhteyttä lähes yksinomaan netitse. Työn paikkasidonnaisuutta tulle vähentää, mutta samalla työn tekemisen paikoista pitää ottaa ilo irti.
Tupakkatauot ovat kasvokkain kohtaamisia, joissa myös ne asiat joita ei sanota voivat hyvin välittää viestiä, varsinkin vaikeista ongelmista puhuttaessa. Facebook on parempi kuin ei mitään, mutta työntekijöiden kokoontuminen kasvokkain kahvi- tai teehuoneeseen on mielestäni paras korvike tupakkatauoille. Näissä tauoissa ratkaisevaa ovat kahvihuoneen sijoitus, mitoitus, varustus, sisustus ja työntekokulttuuri.
Työn tekemisen paikka ja työpaikka ovat itsellenikin kaksi hyvin eri asiaa. Suurin osa yhteistyökumppaneistani toimii Jyväskylän alueella, mutta eivät kaikki samassa rakennuksessa. Esimerkiksi myyjien kohdallahan tilanne on meikäläisen kannalta hyvä, kun heitä ei näe toimistolla – olettaen, että tekevät silti töitään. Ovatpa asiakasrajapinnassa.
Itselläni on pelkästään positiivisia kokemuksia siitä, että vietän kahvitaukoni muiden yritysten tyyppien kanssa. Ajatusten irrottaminen työn alla olevasta jutusta tuulettaa aivoja mukavasti.
