Kitti

Onko ensimmäisen avautumisen jälkeen some-neitsyys menetetty vai vieläkö tuntuu ekalta kerralta uudessa palvelussa?

Ihan samalta kuin kaiken muunkin tuuban julkaiseminen ;)

Ei tosiaan mennyt tunne-elämään asti :-D

@natasha_l @logleidi Paatuneita somettajia ;D

Uaah... Nettipäiväkirjaa 90-luvulta ja vaihdoin sen nimen blogiksi joskus 2003 tienoilla pienen kirjoitustauon jälkeen. Sitten tuli irc-galleria assy-porukan keskuuteen joskus vuosituhannen vaihteessa... Ei voi muistaa. :-)

Se purkki-muisteluketju oli joskus kyllä huippua luettavaa Qaikussa.

Yleensä siinä lukee "hoi maailma" tai jotain muuta sen henkistä. Qaikun kanssa kieltämättä oli enemmän jännää ilmassa, kun pääsin rikkomaan sitä ensimmäisten joukossa. ;)

Qaiku-neitsyyden menetys kirpaisi hieman (verta ei onneksi tullut), sillä täällä peloteltiin olevan pelkkiä fiksuja ihmisiä. Toki se on osoittautunut oikeaksi. Olinhan viihtynyt aikaisemmin mm. mammalomalla anonyymeillä herjauspalstoilla, kun en paremmasta tuolloin tiennyt.

@samikki:han aloitti bloggaamisen kans joskus 2002-3? Miltä nyt tuntuu? :-)

@ubiq:ilta vois kans löytyä mielenkiintoisia muisteluja.

Mun ensimmäinen julkinen verkkokirjoitukseni johti seuraavana päivänä kirjoitussarjan tilaukseen, joka puolestaan johti seitsemän vuoden työsuhteeseen, josta mut pyydettiin luennoimaan TKK:lle...

@Herra: notta mihin mediaan kirjoitit?

Mullakin suurin osa työpaikoista on tullut blogin kautta. Aina niitä joku potentiaalinen työnantaja lukee. Yksi työpaikka irtos kun esitelmöin nettisivujen tekemisestä opiskeluprojektina AMKssa.

BBS-maailman ensimmäiset kirjoitukset joskus 80-luvun alkupuolella aiheuttivat aika hurjia "hello world, hear me out!" -tuntemuksia.

Ei sen jälkeen mitään ihmeellisiä tuntemuksia ole ollut.

Eka itse upattu video tosin ehkä aiheutti kevyesti samanlaisia tuntemuksia kun aikoinaan ensimmäinen televisioesiintyminen.

Eka blogaus tuntui siltä, kuin olis tullut kaapista ulos. Mulla on ajatuksia ja oikeus puhua niistä! :D

Ekaa qaikuilua en muista, mutta kotoisa olo tuli heti täällä. Vähän saman fiilarit kuin @jaanahuhta :lla.

Muistan millaista oli lähettää eka sähköposti ja saada siihen vastaus. Lähetin sen Freenetissä 1993 äidille, joka vastasi myöhemmin, samalta koneelta kylläkin. Se oli kyllä jännää. Silloin se tuntui vielä samanlailla henkiläkohtaiselta kuin olisi kirjeen saanut postissa.

Ekan kerran kun menin irkkiin niin oli sekava olo, että rivit vilisee silmissä. Vuosi oli 1994 vissiin. Komennot oli hukassa eikä syntynyt niinkään keskustelua ja yhetyttä muihin kuin räpellystä ja epämääräisiä väärin kirjoitettuja komentoja muiden hihitettäväksi. :)

Muistan, kun lähetin kuvani IRC-Gallerian esimuotoon eli McSpicyn irkkaajakuvalistaan, joka oli yksi staattinen html-sivu, jossa listattiin irkkaajia kuvineen. En muista vuotta. Luokkaa '96? Oli jännää nähdä oma kuva siellä muiden joukossa ja katsoa, kun lista kasvoi, että millainen naama kuului millekin tutulle nimelle. Se oli sellainen mullistuskohta, jossa tekstuaalinen intternjetti alkoi muuttua visuaalisesti kiinnostavammaksi ja rikkaammaksi.

Flickrin löysin @funktion blogissa olleen maininnan kautta. En ekana upannut yhtä kuvaa kokeeksi vaan suoraan setillisen kuvia Krakowan reissusta. http://www.flickr.com/photos/suviko/s...

@simison Kirjoitin Duuni.net tiin vastauksen, kun joku tietämätön kertoi kuinka hieno materiaali on denim. Pyysivät sitten minulta sarjaa miesten vaatteista ja se sarja on sitten pohjana tuolle. http://www.uusi.ihmiskunta.org/index....

Oikeastaan se, että olen ammattimoderaattori johtuu siitä, että tiedän niin pirun paljon miesten vaatteista.

@simison ekaa bloggausta en edes muista. mutta mun eka irkkaus oli unohtumatonta, oli syksy 1988 ja irkki oli muutenkin vasta keksitty ja satuin paikalle juuri kun WiZ avasi hetkeksi yhteyden relayhin jolloin linjoilla oli amerikkalaisia chattaajia. Wow-kokemus oli aikamoinen.

Eka chattailu oli ihmeellinen kokemus joskus 13 vuotta sitten. Vuonna 2003 asuessani Englannissa käytin Freebokin vieraskirjaa omana bloginani, se oli eka blogi, mutta en tiedä lukilo sitä kukaan. Ranskassa asuessa 2006 pääsin
kunnolla blogailun makuun kun alkoi tulla kommentteja muilta Ranskassa asuvilta suomalaisilta. :)

Niinjoo... 90-luvun portaalit. Sunpoint, artic.net ja KissFM. Huuh...

Freebok! Oh, ihanaa. Senkin ympärillä pyöri aika aktiivinen yhteisönsä. Näköjään vieläkin joitakin mun skidinä tekemiä teemoja niillä käytössä. :-)

Ensimmäinen sähköposti lähti joskus 90-luvulla, kun kouluun tuli koneita, joista moinen oli mahdollista. Oli ihan älyttömän hauskaa "puhua" viereisellä koneella olevalle kaverille ilman, että muut tiesi.

Mahtavaa. Yllättävän pitkiä sometaustoja qaikulaisilla. Ei siis mitään eilisen someteerenpoikia/tyttöjä. Ehkä se osaltaan selittää qaiku-yhteisön "fiksuutta" kuten @jaanahuhta totesi. Oppimiskäyrä tässäkin asiassa.

Eikä täällä kovasti kai kukaan naura sisääntulijoiden törmäyksille, kuten @Suviko "irc-harjoitteluistaan" arveli. Tuskin kukaan nauroi silloinkaan, tuntui vain itseltä siltä.

Meinasin unohtaa. Joskus on tänne kyllä muutamat tulleet raamit kaulassa some-evankelistana sisään, mutta hävinneet sitten bittiavaruuteen. Ei heillekään naurettu, ainakaan julkisesti. RIP.

Minusta olisi hyvä taas muistuttaa njyybejä, ettei ensimmäiseen sisääntuloon tarvita suurta viisautta ja se voi vähän jännittääkin. Riittää, että sanoo: Hei, olen täällä. Ja aloittaa kuuntelun. Vuoroin vaikuttaminen ja vaikuttuminen syntyy sitten vähitellen.

hieman määritelmästä riippuen, neitsyys meni 1980-luvulla 300 baudin puhelinmodeemilla. koulussa yritettiin häiriköidä jossain usenetissa tms. hitto kun ei muista, ei ymmärtänyt hetken historiallisuutta eikä kirjannut ylös.

@Herra heitätkö stailauskeikkaa? minulla olisi tarvetta..

Ensimmäisen sähköpostin kirjoitin joskus kultaisella 90-luvulla, olisikohan ollut -95. Tutustuin netitse tuolloin myös nykyisin yhteen vanhimmista kavereistani, jonka kanssa olen ehtinyt asua kämppiksenäkin aikanaan.

Ensimmäinen blogipostaus on varmaan vuodelta 2000 tai syystalvelta 99, en muista enää eikä arkistojakaan siltä ajalta taida olla tallessa. Bloggasin tuolloin vielä enemmän haircuttia kuin nykyään. Helsingin blogiskene oli aika olematon tuolloin, joten olen ollut mm. paikalla Helsingin tiettävästi ensimmäisessä blogimiitissä ja myöhemmin tavattiin suunnilleen samalla porukalla myös legendabloggaaja Justin Hall (ja käytiin sen kanssa saunomassa, kiitos vaan kaikille jotka olivat mukana, hieno reissu!).

Nykyään en ole oikeastaan blogiskenessä mukana ruudun ulkopuolella, Qaiku-skenessä sitäkin enemmän. Mutta voi, hienoja aikoja!

@Susa Tuo kaapista tuleminen synnytti ajatuksen virkamiesten someilusta. Niilläkin on taatusti ihan omiakin ajatuksia, mutta kuinka moni uskaltaa niitä esiin tuoda? Tai voiko edes? Lienee aika ahdistavaa.

Onnellisia ovat somessa ne, jotka saavat edustaa itseään ja tuoda omia ajatuksiaan julki.

@simison Olin jo unohtanut Artic.netin. Se ja Kiss FM:n chatit ovat olleet aika suuressa roolissa mun tietoyhteiskuntalapsuudessa! :)

@Kitti +1 Someonnea!

@semi tietoyhteiskuntalapsuus, loistava sana :)

@Kitti Olen esimerkki siitä. Kirjoitan aika rohkeasti työelämästäkin. Viimeksi tänään sain yhteydenoton valtion yhteishankinnasta kirjoitukseni takia. Se oli oikein rakentavaa ja poiki mm. esittelytilaisuuden.

@Herra Duuni.net oli kyllä uskomattoman hienoa edelläkävijyyttä Talentumilta. Olisivat vain uskoneet asiaansa ja jatkaneet kehitystä. Korporaatiot taitavat olla huonoja kehittäjiä after all. Tai ehkä se oli vain aikaansa edellä Suomessa ja olisi tarvinnut heti kärkeen kv.strategian. Maailman nopein kansa ei kyllä tiedon valtaväylillä osaa käyttää hanaa. Turvallisempaa edetä käsijarru päällä ja peräpeiliin katsoen omalla hiekkalaatikolla.

@ekurvine, oiskohan itellä baudeja noinkaan paljoa ollu. BBS:ssä joka tapauksessa samantapainen "Hello world" -fiilis, josta @saarikko mainitsi. Sitten välillä oli vähän taukoa someilussa, ja tauon jälkeen Jaiku tuntui omalta ja oikealta paikalta, kotoisalta, helpolta, sopivankokoiselta, järkevältä, keskustelevalta ja älykkäältä - tai tietysti siis IHMISET Jaikussa.

Vuonna -94 ensi kerran koneella yhteys ulkomaailmaan. Muistan että aika ihmeissään sitä oli, kun katseli kuvia eripuolelta maailma. Selain ei niitä näyttänyt vaan piti erikseen olla kuvia varten katseluohjelma. Hitaasti rivi kerrallaan kuva ilmestyi ruudulle.

Ekat nettisivut näytti olleen tammikuussa 2001. Silloin ainakin omalla domainilla. Muistaakseni sitä ennen ainakin pari vuotta sivusto, jossa osoite oli muotoa operaattori.fi/nimi.

@semi @Kitti yhteiskuntalapsuuttaan ei muistele kukaan, mutta tietoyhteiskuntalapsuudesta kyllä löytyy juttuja :)

@semi Jo 95? Olitkos edes koulussa vielä silloin?;)

@Kitti hih, olin mä hätinä peruskoulussa. Mieti niitä, jotka aloittavat jo päiväkodissa!

@Kitti Duuninetin päämoderaattorina tein heille ehdotuksen, joka olisi tarkoittanut sitä, että duuni.net olisi muuttunut facebook-linkediniksi jo vuosituhannen alussa.
Ehdotuksessani sinne olisi tullut mm. yksityiset ja yrityskanavat, mahdollisuus yrityksille ostaa brändi, yritys tai tuotekanavia, kaveri-kanavia, samaan aikaan kun yleinen hulabaloo olisi ollut kaiken pinnalla.
Englannin-, ruotsin ja saksankieliset käyttöliittymä mahdollisuudet.
Videostreamit....

Ei kelvannut.

@PeterF minun eka kuvallinen tietokonekokemus oli, kun joku tulosti nakukuvia kiekkokirjoittimella. siis kirjaimilla sellaiselle jatkolomakkeelle. niitä katsoessa jäi vielä tilaa mielikuvitukselle..

Täällähän on niin paljon vanhoja pieruja, että ilma on ihan sakeaa:-). Mutta kukas on käyttänyt sillä 300 baudillaan tällaisia? Minä olen, eivät tosin olleet ihan tuollaisia, mutta kuitenkin. Ja myös työkäytössä, matkakone oli TRS-80 Model 100.

@ekurvine Ei mitenkään yllättävä kuvan sisältö, kun tietokoneista ja netistä puhutaan.

@semi Ei ainakaan päiväkodista! Tädithän saisivat slaagin, jos tiitiäiset ja mymmelit somettaisivat arvelluttavan nettikansan kanssa.

@jal Mulla oli tälläinen.

@PeterF Onko sillä kirjoitettu ja lähetetty ulkomailta jossain lehdessä julkaistuja juttuja myös?;-)

Entäs oletko käyttänyt laskutikkua?

@jal No ei oo :( .... :D

Laskutikkua olen juu käyttänyt. Tarkistin juuri, että tässä ketjussa on noin 42 kommenttia.

@PeterF Tuo linkittämäsi vehje olikin pohjimmiltaan Sharpin basic-ohjelmoitava. Ollessani 80-luvun alkuvuosina vähän aikaa vähän oikeammissa töissä teetätin johonkin vastaavaan Sharpin "taskutietokoneeseen" puupylväiden mitoitusohjelman.

@jal Juu niin oli. Hauskinta siinä oli, että ohjelma katosi kun sammutti virran. Piti ohjelmoida aina uudestaan kun avasi. Myöhemmin hommasin kasettinauhurin, jonne sai tallennettua. Lelu se enemmän mun käytössä oli, ohjelmoida en sen kummemmin osannut. Jostain kirjasta kopion pelien koodit näpyttelemällä koneelle.

No nyt kun tämä alkoi pyörimään päässä... Kävin joskus 78-79(?) Turun NMKY:n ATK-kerhossa, jossa oli jotain IBM/Olivetti/Kaypro/Commodore tms koneita vihertekstimonitorilla, CP/M-käyttiksellä, lerppubootilla ja akustisella modeemilla. Siellä otettiin yhteys jonnekin...joku yliopiston pre-USENET-viritelmä?

Tuosta @ekurvine n muistosta...tuolla oli sähkökirjoituskone, jossa oli liitäntä tietokonetta varten. Merkkigrafiikkaa taidettiin tulostaa jo silloinkin.

@jal @peterf Ai sen nimi on acoustic coupler? Tuollainen oli mun ekassa 300 baudin modeemissa, taisi olla Commodore VIC-20:lle. Oli sairaan vaikeaa saada pysymään luuri kunnolla oikeassa asennossa.

@saarikko Siinä mainitsemassani oikeassa työpaikassa minulla oli oikeakin kannettava tietokone, Osborne I. Siinä pyörikin jo ihan pro-luokan puupylväsjohtojen mitoitusohjelma.

Ainiin, mielenkiintoinen museolinkki löytyi tässä samassa.

@jal Osborne I oli kaverin faijalla (prof. Aimo Salmi), jolla oli myös Apple II ja Macintosh E(?). Jossain muuallakin pääsin Osborne I:stä käyttämään.

Muistan miten jännältä tuntui vuonna 1986 omistaa sähköpostiosoite takapiru@clinet.fi . Kuulin ekan kerran vasta joskus 90-luvulla, että se oli internettiä.

@saarikko museoista tuli mieleen Facebookin Mikromuseo-ryhmä, jossa olemme molemmat mukana. Huomasin, että et ole käynyt siellä muistelemassa vanhoja:-) (Discussion topic "Esittäytyminen")

Omassa verkkohistoriassa hauskin ajanjakso oli aloitettuani opiskelut -98, kun koulun tietokoneluokissa pystyi viettämään yöt. Silloin tuli pyörityä erityisen paljon erilaisissa okkultismihenkisissä yhteisöissä, ja niiden johdannaisissa (mm. eräs "lehmä"yhteisö, joka keskittyi lähinnä miehiä mollaavien huonojen vitsien levittämiseen...). Erään wicca-covenin aloittamasta postituslistasta/yhteisöstä tulikin älykkään keskustelunsa vuoksi pitkäaikainen virtuaalikotini.

Onhan siitä aikaa ja kuvittelin ehkä, että niitä ois luettu. Helpotti, kun kirjoitin vain itteleni. Niitä jotkut lukivat. Eräs kommentoi Bangladeshista ja tuntui, että huh globaalia. Autenttisuus ja ainutlaatuisuus on pirun vaikeaa. Tuli varmaan kopioitua monia tyylejä. Nyt ostoskierros jatkuu.

@saarikko Hahaa, arvaapas kuka sai ensimmäisen Suomeen tuodun Apple Macintoshin käsiinsä yhdeksi yönseuduksi:-). (Olin silloin hiljattain perustetun Mikro-lehden ainoa täyspäiväinen työntekijä tittelillä toimituspäällikkö).

@jal Sä olet sankari. Oliko wau-elämys? ;-)

Tuosta Mikro-lehdestä...mulla on jossain Printti-lehden ensimmäinen vuosikerta (-81/82?)

Mutta takaisin @kitti:n avaukseen: pitkästä aikaa Jaikussa ja sen jälkeen Qaikussa on tuntunut jotenkin samalta kuin 80-luvulla BBS:issä 300- ja 1200-"baudisilla" modeemeilla roikkuessa. -- "Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla."

@saarikko Täytyy myöntää, että kyllä se uskomattomalta tuntui: kiinnittää johdot täysin uudentyyppiseen tietokoneeseen ja kohta päällekytkemisen jälkeen jo kirjoittaa sillä juttua.

@jal Niin sitä hämärtyy se, että tuolla on vielä monia, jotka eivät tiedä tästä mitään...

Some, raha ja lanta ovat parhaimmillaan levitettyinä. Linkoamista nyt vain lisää.

@Kitti Mutta kuitenkin jonkin verran isommat ovat bbs-aikaan verrattuna ne joukot, jotka vuorovaikuttavat näppiksen ja näytön kautta. Ai niin: missä on somessa liiketoiminta viestintätoimistoille?;-)

Tweettasin ekakerran 6.6.2007. Kaikki (?) tweetit näytettiin paikannettuna maapallolla. Oli hauska katsella, kun maapallo pyörähti aina kun joku sanoi jotain. Olihan sitä sitten itsekin laitettava maailma pyörimään. Oma someilu alkoi joskus 90-luvulla purkeissa. Muistan, kun olin tuolloin Asiakaslähtöinen tuotepäällikkö -kurssilla ja kukin osallistuja kertoi siellä harrastuksistaan. Sanoin kirjoittelevani Internetissä. Voitte kuvitella, millaisia sääliviä silmäyksiä sain niiltä slalom-harrastajilta...

@ekurvine Heitän jonkin verran stailauskeikkaa ja olen käynyt yrityksissä antamassa oortinkia pukeutumiseen.

Tummapuku ei ole mikään business-suit

@jal Presis on juuri uppaantunut Slideshareen, mutta sitä ei ihan sellaisenaan ole tarkoitettu ymmärrettäväksi. Puhe ja käyty dialogi avaisivat enemmän. Ehkä myös Social Media Today:n artikkeli, jossa hyviä - tosin aika normipointteja.

@PeterF Nyt mulla on kylmä ja nälkä. Tahtoo kotiin!

@PeterF Lähtee kotiin, nyt.

@Kitti btw, tunne-elämääkin tuli toki mukaan siinä vaiheessa ku piti tavata livenä ekaa kertaa sfnet-tutut. Wooohoo! Ja toinen jännä paikka oli tietysti blogituttujen ekatapaamus. Woohoo! Qaikutapaaminen menikin sitten jo vanhoilla pohjilla, ei paljoo jaksanut jänskättää :-)

@TAir Aika hyvin, jos olet käyttänyt alle 300bps modeemia! Kun sanoit tuon, jostain pamahti päähän, että sitä ennen olisi ollut vielä 110bps?

Mun someura alkoi kun ostin veljen kanssa 300bps:n ITT:n modeemin. Siihen juoteltiin itse kaapeli Commoder64:sta varten (ko. modeemi oli hieno, koska siinä oli myös TTL-tasoinen liitäntä, niin ei tarvinnut RS232-muunninta). Ensimmäinen terminaalisofta naputeltiin BASICilla sisään ja sitten surffaamaan.

Jatkossa tietoliikenneohjelma saatiin hakemalla SYP-pankista pankkiyhteysohjelma. Sieltä sai ilmaiseksi lerpun (siksi niitä haettiin usein), josta löytyi mm. Kermit-ohjelma, jossa oli muistaakseni Xmodem-siirtoprotokolla sisäänrakennettuna.

Koulussa yläasteella (1980-luvun alussa) oli koneina muistaakseni ABC123-merkkisiä tietokoneita. Modeemien vauhdit olivat kasvaneet 9600, 38400, ja turbo 57600 kbit/s.

Nettiyhteyksiin piti alkuun käyttää slip ja ppp-virityksiä. Selaimena gopher...

Kirjoittelimme myös veljen kanssa artikkeleita MikroBittiin, mm. Old ja 3 voice music ;-)

@Ile, kun luin tuota @ekurvine:n qaikua, musta siinä luki 3000, joka tuntui tosi paljolta! Joko luin väärin tai viestiä on editoitu. Hidasta oli joka tapauksessa :)

Jep, 300 bps on tasan 30 merkkiä sekunnissa ja siihen aikaan näytön 1 rivi tuppasi olemaan 40 merkkiä, hienommissa laitteissa (tai graafisella terminaaliohjelmalla C64:ssa) 80 merkkiä.

Ei tosiaan sopisi nykyiseen kommunikaatiovauhtiin...

@Ile Muistan Kermitia lämmöllä minäkin ja pankkipääteohjelmaa. Se vapautti ruokatuntipiinasta pankissa.

Joskus musta tuntuu, että olen nuori, kun eka kone oli '83 (?) C-64 ja ekat baudit 2400..(myöhemmin). BBS:t oli kyllä hauska keksintö, ja silloinkin tuli sitten käytyä sysopin luona tapaamassa IRL - ja hakemassa ylennys co-sysopiksi...

Vastaus AP:lle. Kyllähän se vähän nolotti.

aijai boksi ajat....

@troppone Missäs co-sysoppasit? Minä co-sysoppasin ja kirjoitin myös oman purkin, Sandbox-nimisen softan. Hienouksina threadpohjainen keskustelupalsta, vahvahko tuki visulle (VT100, VT220 ja VT320), peleinä ainakin ykskätinen ja Greed (en muista oliko tuo ihan oma keksimä: Peli jossa näyttö on täynnä numeroita. Kun liikkuu johonkin suuntaan, syödään ko. suunnan numeron määrittämä määrä ruutuja. Tarkoituksena syödä näytöltä mahdollisimman iso alue pois)

@ile en kyllä mitenkään muista sen boksin nimeä, varkautelainen kuitenkin, en piruvie muista mitään noita nimiä, passiivimuistista saattas löytyäkin. Melko ohimenevä oli tuo BBS-harrastus, tais olla lukion ekalla lähinnä, eli 90/91. Alkoi kuitenkin nopsaa kiinnostaa IRL bändijutut ja sen oheistoiminta merkittävästi ykkösiä ja nollia enemmän :)

@jal: Olen käyttänyt laskutikkua. Isä keräili niitä. Äidiltä löytyi kans tällainen aikanaa laskutikkuteknologian kuumimpana hottina myyty tuote, jonak toimivuus pari vuotta sit testattiin ja otin kuva: http://www.flickr.com/photos/suviko/4...

Ja sit löytyy kuva, kun @Asran eli matemaatikko näyttää miten laskutikkua käytetään: http://www.flickr.com/photos/suviko/2...

Onko boksien historia kirjoitettu talteen jonnekin? Itse en ollut siinä mukana millään tavoin.

@Kitti: Kyllä Intternetissä on nyypiöille ennen muinoin ihan kunnolla naurettu ja sain siitä silloin osani. :) Joiltakin irkkikanavilta olen saanut muutaman kerran monoa ilman suurempaa syytä yritettyäni vain mennä tekemään tuttavuutta, ennen kuin on sit hyväksytty porukkaan.

Tämä ilmaus kertoo kouriintuntuvasti 90-luvun alun somekulttuurista ja suhtautumisesta uusiin käyttäjiin: http://en.wikipedia.org/wiki/Eternal_...

@pe3: En oo varma oisko tää tuore kirja vastaus, ku en oo itse kerennyt lukemaan:

Funetista Facebookiin. Internetin kulttuurihistoria
Petri Saarikoski, Jaakko Suominen, Riikka Turtiainen & Sari Östman
Nidottu, 333 sivua. Gaudeamus 2009.
Suositushinta 33 €

http://smostm.wordpress.com/2009/10/2...

Oisko tuolla esihistoriaosiossa käsitelty purkkeja? @pe3: Oiskohan jännää tehdä Media Labin johonkin juttuun demo millaista World Wide Web näytti ja miltä sen käyttö tuntui vuonna 1993? :) Sivut latautuis niin hitaasti että siin pelaa sivussa Windows 3.11:sta koko ajan pasianssia tai miinaharavaa samalla.

Oisko @ubiq kiinnostunut tuollaisesta?

@pe3 Jossain väitöskirjassa melko pintapuolisesti, en nyt muista sen koommin väittelijän kuin julkaisunkaan nimeä, mutta olen joko Jaikussa tai Qaikussa kysellyt josko joku entinen bbs-aktivisti tunnistaisi kansikuvassa (uppasin kuvan) näkyneitä henkilöitä. Facebookissa pyörii mm. Suomen ensimmäisen purkin SuoKugin (Suomen Kaypro User Group) sysop ja muutama muukin todellinen bbs-veteraani, täytyypä kysellä heilltäkin.

@Suviko Jeps, muistelemani kirja oli Saarikosken "Koneen lumo". Tuosta uudemmasta en vielä ollutkaan tietoinen. Ja tietty @ubiq muistaa vaikka mitä:-) (Tai siis ainakin voisi muistaa:-)

Poika sai yhdeltä harrastuksensa ajenkkiyhteisöstä kenkää ääkkösten käytön vuoksi.
Oli kuulemma epäilyttävää ja loukkaavaa laittaa kirjainten päälle ylimääräisiä merkkejä.
Järvinen, Köykkä ja Jäppinen eivät voi olla oikeita nimiä

@Herra: Mun ei uskottu olevan teini-ikäinen tyttö. Siksi tuli monoa. Jutut oli kuulemma liian poikamaisia, että takuulla olin "60-vuotias setä Muoniosta käsi housuissa" etsimässä pojista juttuseuraa. Yllytin yhden epäilijän soittamaan itselleni ja sitä varten vieläpä piti modeemiyhteyskin katkaista. Hämmästynyt soittaja ei uskaltanut sanoa mitään ku sanoin "haloo, Suvi" tjsp. ja löi luurin korvaan. :D

@suviko LOL

C64:llä tuli hyviä kiksejä ohjelmoidessa spritegraffoja sun muita. Ei somen 'ekoista aktiviteeteistä' imho tuu NIIN fiilareita kuin joskus myöhemmin ku jotain kivaa ja hassua tapahtuu.

@troppone Kun C64-basicistä laittoi noita spritejä liikkeelle pokettamalla, tuli ikävä hypähdys kun x-koordinaatti pyörähti bytestä yli ja piti pokettaa HI-byteen ykkönen. Opettelin C64:n konekielen Mikrobitistä, sen jälkeen ei enää ollut tällaisia ongelmia ;-)

Tulimme äsken Sotkamoon. Kirjoitan sormikkaat käsissä lämpenevässä talossa, jonka vesiputket ovat jäässä. Lämpö on päällä, mutta kestää aikansa ennen kuin taloa lämpiää peruslämmöstä yli kahteenkymmeneen asteeseen. Ajokeli oli suorastaan karmea pölisevän lumen ja liukkauden takia. Hengissä kuitenkin ollaan ja huomenna selviää, miten vesiputkiston remppaan löytyy apua näin ennen joulua. Muuten totean, että blogaamisen yhtenä syynä on aina ollut sijainti. Olen aina ollut jossain helkkarin kuusessa, kaukana asiakkaista ja maalikylistä. Oikeastaan Telex ja Telefaksi olivat ensimmäisiä kaukoverkottumisen välineitä ja Internet modeemiliittymä kannettavaan koneeseen oli rockettitiedettä 90-luvulla. Nämä nykyiset hilut ovat uskomattoman hienoja yksilöviestinnän kannalta. Oikeastaan rajoituksista suurin on, onko mitään sanottavaa. Vehkeistä se ei ole kiinni. Olemme olleet Sotkamossa reilun tunnin ja otin äsken sormikkaat käsistäni kirjoitusnopeuden lisäämiseksi.

@Ile Heh heh! Ehkä sinä ja @Kriisi olette olleet kovempia kodareita (vai olitko @kriisi "vain" kommunikatiivinen persoona?). Mä kyl tykkäsin vääntää sellasia juttuja missä joystickillä liikuteltiin spritejä ja kun mulla oli plotteri-tulostin (mikä se on suomeks, mustekynätulostin?), niin yritin jotain alkeellista "piirrä suoraan tulostimelle" -softaa vääntää. Se oli kyllä varsin alkeellista.

Sillai "harmittaa", että into lopahti enkä päässyt messiin noihin demoskeneihin sun muihin.

@suviko @pe3 Kantolan Vesa (Taikista tullut TKK:lle hulluksi lehtoriksi sisältötuotantoon) sanoi joskus aikanaan, että ottaa aina runokirjan viereen kun surffailee, että siinä on sitä vuorovaikutteisuutta ja mitä lie mumisikin. Tajusin vasta myöhemmin, että tarkoitti tosiaan sitä että olihan se aika odottelua se "selaus"...

@troppone Mä luulen että olin yksi niistä @kriisi:n mainitsemista nörteistä (siihen aikaan sana vain ei ollut tuo, joku taisi puhua bittinikkareista ;-)

Tämä on nyt menossa siiihen suuntaan, että on pakko kysyä josko joku muistaa The Cream Crackers -ryhmän?

@saarikko :) Suunta on tosiaan sellainen, etta pakko kysyä onko täällä humanisteja, jotka tuottavat vain sisältöä luonnollisilla kielillä? Tai muita tällaisia taviksia, joiden kodaustaidot rajoittuvat perushtml:ään, eh?

@Kitti o/ Tai ehkä en ihan perustavis ole, olenhan hiukan ohjelmoinut. Pascalilla. Ei ollut mun juttuni... Eka sposti yliopistossa -95, mutta oman koneen hankin vasta 2000-luvun puolella kun aloin kirjoittaa gradua. Sitä ennen kirjoitin esseet ja muut käsin. Ekassa oman alan työpaikassa 10 vuotta sitten en saanut nettitunnuksia, koska olin vain harjoittelija. Ekat FB-statukset ja qaikut eivät ole jättäneet muistijälkiä, tällainen tapa kommunikoida tuntuu luonnolliselta. Sen sijaan eka tweettaus ihmetytti: sinne mä vaan huutelin eikä kukaan kuullut... Blogaajan elämää takana vasta parin kuukauden verran, mutta @Susa:a kompaten: se on vapauttavaa! ;D Ylipäätään minulle sisältö on ykkönen.

@Kitti, on täällä! Mä en ymmärrä mitään vaativampaa kuin oliopohjaisen Hypercardin ja hötömölön.

Oli se meikäläisen pelastus, että 80-luvulla tuli Macci Plussa ja 90-luvun alussa Applegarden bbs.

Tuhatsanaa-blogin perustamisesta tuli isompi jes-fiilis kuin mistään aikaisemmasta keskustelupalsta-aktiivisuudesta siihen asti. Sen jälkeen jokaiseen uuteen palveluun mennessä eka postaus on ollut vähemmän vaikuttava, mutta aina jollain lailla vinkeä olo, että nyt raapaisen jotain tänne ja tänne.

Nää some jutut on ihan opettelua mutta @RNS ja @Totoroki opasti suomalaisille jaikupoluille 2007, ja sieltähän löytyi ihan uusi maailma.

Historian muistelua: Milloinkahan se eka sähköposti tuli kirjoitettua? 70-luvulla oli Suomessa dataverkkojuttuja, joissa sanomia kulki esim. x.21 kokeiluja, USAssa oli ainakin yritysten televerkot paitsi arpa jäljessä ja esim. 1980 'normaalilla' työnantajallani Philadelphiassa ei vielä ollut internetin esivaiheita käytössä, niin että Suomeen palattuan alkoi kova spostijärjestelmien kehittäminen ja siksi uskoisin että Suomesta ehkä se eka sposti tuli lähetettyä jonnekin piilaakson porukoille.
Meillä oli Suomessa joskus 1984 eniten kv. dataverkkoihin kytkettyjä spostilaatikoita koko Euroopassa

@eskolius Oi, HyperCard! Oi Oi Oi :D se oli hieno ja ja ja järjettömän villi kapine aikoinaan. Viimeisillä versioilla sai jollain resurssieditori palikoilla näytettyä QT-videoita ja värigraffaa :D

AppleGarden on varmaan minulla ensimmäisiä oikeasti vuorovaikutuspurkkeja. Pc-puolella meni lähinnä pelien imuuttamiseksi :D

AppleGarden oli kyllä muutenkin teknisesti aivan jotain muuta kuin pc-purkit. tosin nördenä nautin niidenkin ascii/ansigraffasta ja niissä oli oma viehätyksensä.

Mikähän lienee AppleGardenin ja Fimugin nykyinen tila? Vieläkö molemmat ovat hengissä?

Mäkillä tosin ansi-purkeissa roikkuminen vaan ei ollut yhtä siistiä kuin DOSsissa.

@jal kiitos hienoista muisteloista.

Meidän ensimmäinen kone oli Hercules (oranssit värit:) -graffainen Osbornen pömpeli, jossa piti käyttää simcga-huijausohjelmaa, jotta CGA-pelit, kuten Digger(!) olisi toiminut. Onneksi Xenon2 toimi Hercules-graffalla suoraan. Myöhemmin faija päivitti konetta DD-korppuasemalla ja 1200 bps:n modeemilla ja hoiti SYPin kautta pankkiasioita. Taisin hyödyntää modeemia vielä 90-luvun puolellakin...

Tästä tulee muisteluketju...

Oli pakko palata kertomaan, että koodasin armeijassa tulospalveluohjelmia KMies-tietokannan päälle. Käytössä oli MikroMikko 2TT (Sa-Int turvamalli - abloylukko takakannessa). Teko-tekstinkäsittelyllä tuli toimitettua yksi merivoimien oppikirja.

Kukaan mun esimiehistä ei ymmärtänyt yhtään mitään mun tekemisistä, ei edes varuskunnan ATK-upseeri, joka vaan leikki uudella Toshiba-läppärillään ja Corel Drawlla (maksoi siihen aikaan maltaita tuo kombinaatio).

@Suviko Mua on luultu monta kertaa puhelimessa taas teinitytöksi :)
Kun on korkea tenori ja huono linja, niin varsinkin aikaisemmin esim. puhelinmyyjät kysyivät "onko vanhempia kotona".

Vois sanoa, että IRC tai BBS on ehkä ollut monelle jonkinlainen säväyttävä juttu, kun on ihmisiä netissä ja niille voi puhua. Sitä kautta tänne olen tullut, joten tää nyt on vaan yks tylsä ei-reaaliaikainen juttu.

@Herra :D

Milloin tenoriasi saisi kuulla livenä lavalla?

Katsotaan nyt.
Ilman sika flunssaa olisin tehnyt Ihmiskuntaan laulavan joulukalenterin.

Tein 1981 Apple Computer Finlandille markkinatukimuksen, miten Apple II piti myydä jälleenmyyjille. Silloin niilä pystyi tekemään tekstinkäsittelyä ja visicalcia. Mikroja tarjottiin myös ahkerasti kouluille ja atk-luokkia perustettiin. Tuli Apple Lisa, joka lupaili uutta aikaa. 1984 alkoi aktiivinen Mac-kottaraisenpönttöjen hyödyntäminen desktop publishingissä ja raporteissa. 1990-luvun alussa ostimme hienon ja kalliin Next computerin toimistoomme ja se ennusti networkingistä isoa juttua. 1995 oli pakko siirtä pc:n käyttäjäski, internet puski mukaan lujasti ja tuli web 1 ja web 2 ja some.

Tämä atk on aina ollut apuvälineenä ja työkaluna. Kynällä ja paperilla pystyy tekemään yhä samoja juttuja, jotakin jopa joustavammin ja paremmin, mutta verkossa viestit leviävät nopeammin. Julkaisukynnys on madaltunut huimasti, mutta onko sisällön laatu pysynyt kyydissä?

Mä tuotan sisältöä ihmisten ja insinöörien kielillä. en jaksa enää laskea mitä kaikkia ohjelmointikieliä osaan, mutta on niitä liikaa.

@Herra Joko flunssa on parantunut? Saisimmeko joululahjaksi sinulta laulavan uudenvuodenkalenterin, jossa on luukut 25. - 31.12.?

Äänen kohdalleen saaminen kestää vielä ainakin kuukauden.
Oksentaminen rasittaa äänihuulia erityisesti.