Kusti

Näkeeköhän monikin vielä oikeasti yhteisöpalvelut toimittajan tavoin "ihmissuhteita ohentavina ja tylsistyttävinä".

ei tuo mun mielestä ollut mitenkään huono juttu, ja jopa omalla tavallaan piristävä. Eivät yhteisöpalvelut ole tällä hetkellä kaikille lisäarvoa tuovia, ehkä jopa päinvastoin, vaikka monille sitä ovatkin. En usko oikein yhteen totuuteen tässä.

Käytännössä jutun voi lukea myös tarpeen täyttävien palveluiden peräänkuuluttamisena ja toteamuksena ettei fb tue (hänen kohdallaan) merkityksellisiä ihmissuhteita.

Oikeesti, Farmville? Helkkarin hyvä kysymys.

Siinä mielessä tuo nyt oli ohutta, että siinä oli vain yksittäisen kyllästyneen yksilön näkökulma ja vieläpä viihteellisen ajankäytön puolesta. Kai se FB:n käyttö nyt onkin ohuttakin ohuempaa, jos siitä ei hae tehokkaammin hyötyjä irti. Ja kyllä, tiedostan täysillä sen, että valtaosa omista kavereistani tekevät siellä vain testejä ja pyörittävät Farmville-tilaansa, ehkä aika todellisen hyödyn etsinnän aikakin koittaa.

hyvä juttu oli. jäin miettimään zukkenbergerin sanomisia tuossa lopussa: FB on vasta pääsemässä vauhtiin 300 miljoonalla käyttäjällä... onko käyttäjämäärän kasvu edelleenkin itsearvoista?

eikö nyt olisi jo paikka miettiä mitä tuo palvelu on tai ei ole sisällöllisesti - tai miten pitää kassavirta positiivisena pitkässä juoksussa, nyt kun sieraimet on vedenpinnan yläpuolella ensimmäistä kertaa kuuden vuoden jälkeen.

..lisään vielä että minulle FB:n ohuus tai keveys ei ole ongelma, vaan käytettävyys. en enää löydä sieltä yhtään mitään. liikaa sovelluksia, kavereita, ryhmiä ja roskaa.. periaatteessa sekä irl ja digitaalinen sosiaalinen verkostoni on siellä todella kattavasti, mutta palvelun käyttöliittymä kusee.

Okei, Farmville on aika simppeli peli, mutta musta siinäkin on jo kiinnostavuutta. Aiemmin ei ole ollut pelejä, joihin vois yhdistää tuon sosiaalisen verkoston samalla tavalla. Parempia pelejä seuraa varmasti, kunhan tuo formaatti hahmotetaan kunnolla. Mindtrekissa oli ihan workshoppikin, jossa mietittiin tommosten pelien tekoa. :)

@eholmila juu en tarkoittanut että yhteisöpalvelut ovat kaikille lisäarvoa tuovia, ei yhtä totuutta ole olemassa. Siksi tuo juttu juuri mua ärsyttikin, koska musta se yritti tuputtaa sitä näkökulmaa, että ne ovat oikeasti kaikille turhia, eikä kukaan pysty keksimään hyvää syytä käyttää niitä. Ja ne statistiikat siitä, että Facebookin ja Twitterin kasvu ois kääntynyt selkeästi laskuun, kuulosti musta aika epämääräisiltä.

Tuo juttu ei peräänkuuluta parempia palveluita, vaan vaatii, että palveluita ei kehitetä ollenkaan, koska se ei kannata, koska niistä ei kuitenkaan saada hyviä. Eri asia olisi eritellä, mitkä asiat tekevät noista palveluista kirjoittajan kannalta turhan tai jopa haitallisen, ja miten niistä saataisiin parempia. Toinen hyvä jutunaihe olisi ollut se, miksi esimerkiksi Facebook ja Twitter ovat hyödyllisiä joillekuille ja toisille eivät. Tällaisia juttuja haluaisin lukea, mutta moista ei tuossa jutussa tehdä, ainakaan millään järkevillä perusteilla. Kaikki argumentaatio on vanhaa tuttua luddiittilässytystä siitä, että netissä hengailu tappaa ihmissuhteet, tai sitten narsismijauhantaa, jonka mukaan kaikkien ihmisten ainoa syy Facebookin käytölle on joko oman naaman tuominen esiin tai muiden vakoilu, eli pelkästään aika negatiiviselta kalskahtavia syitä.

Eikö näistä aiheista voisi tehdä joskus analyyttista juttua, jossa pohdittaisiin kaikkia näkökulmia, eikä vain suoraan kallistuttaisi puoleen tai toiseen.

jos pistetään viimeisen vuoden osalta jutut jonoon niin kuvittelisin pro yhteisöpalvelujuttujen vievän. Ja ne ovat pääasiassa yhtä ohuita, mutta mahd. omia ajatuksia/kokemuksia komppaavina voivat tuntua ns. todemmilta. Hyvä että niitä on, ja hyvä että on näitä toista mieltä olevia. Sieltä ristitulesta se eri puolia hahmottava kokonaisuus alkaa syntyä :)

Ei juttua kannata lukea ärsyyntyäkseen vaan hakea sieltä rivien välistä syitä & ajatuksia. Vähän niin kuin toisessa yhteydessä käytettävyydenkin kursseilla, jotka vähintäänkin samat olet aika varmasti käynyt, sanotaan: käyttäjätarpeet eivät lähimainkaan aina tule suoraan 1:1 käyttäjien suusta, ne pitää kaivaa.

Eikä tuossa kaikkia nettipalveluita lytätty, fb:tä lähinnä, linkedin, flickr ym saavat synninpäästön. Josta tuleekin hauska ajatus siitä onko fb:sta ärsyyntyminen luddiittinen teko? Aika pelottava tulevaisuus ;) - toki sellainen mihin zuckerberg tähtää.

mitä tulee toiveeseen analyyttisista jutuista niin komppaan pääasiassa, mutta mukaan mahtuvat kyllä nämäkin + evangelistakirjoitukset. Uskoisin näiden toimivana raaka-aineena ensimmäisille.

Oisko siistiä kirjoittaa juttu "dissataan sosiaalista mediaa", noin niin kuin sisältä päin? Kannatusta? Varmasti matskua löytyisi.

@eholmila ei fb:stä ärsyyntyminen oo luddiittinen teko, siitä saarnaaminen että kaikkien pitäisi lopettaa fb:n käyttö vailla kunnollisia perusteita on. Ja on hyvä että on erilaisia mielipiteitä, ja niitä on tosi kiinnostava kuulla ja nimenomaan etsiä sieltä rivien välistä niitä syitä. Mutta siinä vaiheessa kun ruvetaan esittämään lauseita kuten "Jopa miljoona suomalaista on antanut nimensä ja kuvansa jenkkisovellukselle, mutta harva osaa perustella miksi" niin tuntuu hassulta. Eiköhän ne osaa sen perustella, ihan samalla tavalla kuin Facebookissa olemattomat osaavat perustella oman kantansa.

Provoilla on toki aina oma paikkansa, mutta musta toi juttu ei tuntunut provolta, vaan ihan tosissaan esitetyltä, puutteellisesti perustellulta näkemykseltä. Ei siitä ärsyyntyä kannata, mutta sen sijaan voi toki todeta, miksi toisen argumentointi on omasta mielestä hataralla pohjalla. Jos Twitterin perustajat ois uskonut kaikkia niitä lyhytnäköisiä, jotka ton tyypin tavoin sanoi aluksi että hommassa ei oo mitään järkeä, sitä palvelua ei ois koskaan perustettu, ja se ois musta ollut sääli.

@touqo hyvä idea :) ois oikeasti hauska lukea kunnon analyyttinen ja pohtiva juttu siitä, mikä sosiaalisessa mediassa mättää

@Kusti analyyttisyys on yks lähestymistapa. Toinen vois olla pamflettimainen; Topiccina vaikka itseään ruokkivan perseilyn vaikutus kansantalouteen. Ei (vain) ajankäytöllisenä, vaan (pikemminkin) ihmisten mentaliteettia muokkaavana, ilmiönä. :-)

@touqo loistavaa :D

@Kusti , ihan uteliaisuudesta, ärsyynnytkö samalla tavalla verkkoyhteisöjä/fb:tä/twitteriä evangelisoiville jutuille? (Olettaen että ko. jutut eivät ole, kuten ei tämäkään juttu ollut, ihan täysin tuolla jossain).

@eholmila ärsyynnyn mielestäni huonoista jutuista :) Ja silmitön, vain yhdestä näkökulmasta tuleva ja muut huomiotta jättävä hehkutus ei esim. nappaa, varmasti ärsyynnyn siitäkin. Mut tietty sitä ihminen varmasti odottaa jutulta parempia perusteluja silloin, jossa siinä esitetään mielipiteitä jotka ovat ristiriidassa omien kanssa, kuin jos siinä todetaan jotain jonka kanssa on itse samaa mieltä.

Tässä se mashablen juttu mihin tuossa t-lehden jutussa taidetaan viitata kävijämäärien kasvujen tasaantumisessa. Luvut pohjautuvat näköjään competeen, johon viitataan lähes aina kun puhutaan jenkki-saittien kasvuista. On toki jenkkikeskeinen metriikka eikä siis välttämättä kerro lähimainkaan koko totuutta. Ja onko sillä suuressa skaalassa mitään tekemistä kyllästymisen kanssa vai muiden tekijöiden, niin sitähän luvut eivät kerro - jutun tulkinta on aika suoraviivainen.

Luin jutun uudestaan, ja pysyn ekassa kannassani, että omasta mielestäni juttu ei ole ollenkaan läpihuono. Se olisi ollut parempi jos olisi pudotettu pois "minusta"-kohdat, mutta näillähän nyt tuodaan sitä henkilökohtaisuutta juttuihin :) Olen lukenut huomattavasti huonompia ja huomattavasti heikommin perusteltuja juttuja aiheesta paha sosiaalinen media (vaikka tässä edelleen lähinnä dissattiin minusta fb:tä, ei kenttää kokonaan ja koska en itse tykkää fb:stä, niin toki komppaan sen dissausta ;), joten voi olla että olen aika helppo.

@touqo Tuosta tulis hyvä, jos sen kirjoittaisi yhteisössä ja sallisi vähän myös perseilyä mukaan. Asioiden katsominen myös päälaeltaan on tehokas analyysin muoto. Eli mitä Qaikusta on haittaa, miksi Facebook ei toimi? Reaktorilla käydessä toispäivänä pohdittiin, että mikä on se asiakkaan ongelma, minkä Facebookin tökkääminen ratkaisee ja mikä on se käyttöliittymäsuunnittelun mekanismi, jonka perusteella on fiksua tökätä ihmistä, joka ei kahteen vuoteen ole tuntunut riittävän merkittävältä sen enempää seurattavaksi?

@touqo @eholmila @Kusti +1 analyyttisyydelle. +1 myös empirialle, sosmediajutuissa on usein ongelmana juuri tuo "minusta tuntuu" ja "minä tykkään/en". ylipäätään näin karkeista statistiikoista kun käyttäjämääristä ei voi tehdä oikeastaan mitään johtopäätöksiä. pitäs katsoa mitä siellä palveluiden sisällä konkreettisesti tapahtuu.

@Kusti tarjosi kyllä nyt niin fiksua tekstiä, että lähti heti seurantaan! :) Harvoin olen oikeasti nähnyt asiasta yhtään pintaa syvemmin pohtivia artikkeleita - netissä ehkä muutaman lyhyen.

Se pointti tuossa artikkelissa kyllä oli, että FB on vain yksi sosiaalisen median kulma, ja että käyttäjät vaeltelevat trendien mukaan. Statuspäivitykset (niin FB:n, Twitterin kuin Qaikunkin) saattavat näyttää 30 vuoden päästä naurettavilta, mutta todennäköisemmin siksi että ne olivat sosiaaliset teknologian haparoivia lapsenaskeleita, ei siksi että ne olisivat olleet jokin hassu trendi. Jos asiaan ottaa vähän Facebookia laajemman perspektiivin - katsoo vaikkapa koko tietotekniikan kehitystä - niin suunta on aika selvä: tiiviimpi ja luontevampi sosiaalinen verkostoituminen. BBS -> internet -> sähköposti -> usenet -> blogit -> facebook... ja tästä varmasti mennään eteenpäin.

Ärsyttävästi tuossakin artikkelissa otettiin taas joku ällöhyvistelyvaihde päälle, ja alettiin viittailla kuinka kyse on inhottavasta narsismista, ihastuksen salavakoilusta ja työkaverin puolisoiden haukkumisesta. Tirkistelyä, sitä on Facebook. Voi pyhä yksinkertaistus! Tähän vielä päälle sarkastista itsesurkuttelua, että "olenhan minä luddiitti, vaan ehkä siinä on jotain pointtiakin, hehee" - apua! Tuo narsisimin mukaan vetäminen on aina ollut minusta hämmentävää.

Toki itsekeskeisyydessä voi mennä liian pitkälle, ja mielenkiintoinen kysymys kyllä onkin ohjaako Facebook/IRC-galleria siihen ylilyöntiin. Ja onhan se peruskonsepti aika narsistinen - kerron asioista yleisölleni, en kellekään tietylle. Mutta narsismi - siinä mielessä kuin se esintyy yleisemmin jossain Facebookissa - ei silti ole mitään yletöntä itsen palvontaa, vaan ihan tavallista sosiaalisuutta. Satunnaisen tapaamisen lomassa heitetty "Olipas muuten hyvä Ooppera / Suositun poppibändin keikka / Teatteriesitys / Kylttyyrielokuva / 'Aidon' indie-bändin keikka" on analogista facebookkia. Se on aina tietyllä tasolla viesti "Hei, mä olen mukana kaikissa mielenkiintoisissa jutuissa", ja se vastaanottaja sitten ajattelee "Hei, mä olen ton ineskene -tyypin kaveri", molempien etu. Turha sitä on kieltää, eikä siinä ole mitään pahaa, se kun ei ole sitten tippaakaan koko kuva. Ei naamakkain keskustellessa, eikä siellä Facebookissa. Sillä se on samalla kutsu muille kommentoida asiaa - sosiaalinen esine johon voidaan tarttua, jonka avulla voidaan olla yhteydessä toisiimme. Mutta kun sanotaan että se on "narsismia", niin sitten se yhtäkkiä onkin jotain inhottavaa. Herranen aika, eihän sitä nyt saa itsestään suoraan puhua, se pitää tehdä hienovaraisesti kiertelemällä ja kaartelemalla, kuten repressoidut hienostopiirit aikoinaan.

Itse olen nähnyt Facebookissa nimeomaan sosiaalisuutta ja kohtaamisia. Satunnainen valikoima tuttujani ovat alkaneet keskustella jostain satunnaisesta sosiaalisesta esineestä joka siellä on sattunut olemaan tarjolla jonkun toimesta. Jo pelkkä toisen statuksesta tai mistälie tykkääminen on ihan keskeinen sosiaalinen viesti, eikä mitään puhdasta pintaliitoa. Joskin on kyllä totta että itse asiat helposti jäävät pintatasolle - Facebookissa (ja sama pätee muihin nykyisiin sosisaalisiin medioihin) ei ole tarjolla luontevaa tilannetta kysyä toiselta "Onko jokin oikeasti hätänä?" Konteksti on lähes aina varsin julkinen, eikä sisällön julkisuuden kontrollointi ole lähelläkään luontevaa, saati edes mahdollista. Ja vaikka olisi, se luonteva ympäristö puuttuu silti - kuten myös syvempään suhteeseen liittyvä fyysisyys. Ei Facebookista (tai sosiaalisesta mediasta muutenkaan) olekaan korvaamaan kaikkia muita ihmissuhteiden ilmentymismuotoja, ei tietenkään.

Ja pelit on sitten oma juttunsa... tai oikeastaan ei, sillä niissäkin kyse on sosiaalisuudesta. Onhan sitä helppo haukkua Farmvilleä, koska sehän on ihan naurettava peli. Mutta artikkelin pohdiskelu että ne "karsiutuisivat pois" kun tilalle tulee "asiaa" - huh, että osaakin olla utilitaristinen näkemys ihmisyydestä! Toki on mahdollista että meidä arkaainen leikkivastainen kulttuurimme pitää edelleen pintansa perusleikkiviettiämme vastaan sosiaalisen median tulevaisuudessa - mutta enpä usko.

Juttu on siinä, että ihmiset tykkää pelata - tai oikeastaan leikkiä - toistensa kanssa, ihan luontaisesti, ja jos niille annetaan (sosiaalisesti hyväksyttä) mahdollisuus. Vaikka se olisi jotain ihan naurettavaa kuten Farmville tai Vamppiirisodat tai tietovisat, niin ne on jo siitä ihan innoissaan! (Ja tämä ei ole mikään gamer-puollustus, kyllä joku WoW:kin on ihan yhtä naurettava, joskin vähän eri syistä.) Sosiaalisten pelien rintamalla on parempaa ihan varmasti tulossa, mutta tekniikka ei vaan vielä ole riittävän selkeää sitä varten.

@ferrix @kusti @ekurvine voisko toi olla sellainen dialogimuotoon kirjoitettu stoori, vähän Platonin tyyliin. Olis Farmvillen ehdoton puolustaja, pelkkiä työjuttuja jakava käyttäjä, häirikkö, kerran kuukaudessa statustaan päivittävä tyyppi ja todellinen lifecastaaja. Sitten nää kaikki kylmän analyyttisesti puolustaisi omaa käytöstään ja koittaisi osoittaa puutteita toisten edesottamuksissa.

Mikähän siinä on, että sosiaalisesta mediasta ei osata kirjoittaa neutraalisti ja tasapuolisesti? Eikä myöskään osata analysoida, mitkä trendit taustalla vaikuttavat.

Esimerkiksi Hesarissa some on ennen kaikkea uhka, ja fb tuntuu olevan aina se esimerkki, eli some=fb. Fb=narsistista itsensä korostamista ja aivottomia pelejä. /huokaus/

Toimittajat eivät ymmärrä laajempaa ilmiötä taustalla. Vaikka fb tai qaiku jne. olisivat menneen talven lumia 10 vuoden päästä, se verkossa olemisen, tekemisen ja asioiden jakamisen tapa on luultavasti jäänyt.

Ehkä some vaan on niin uusi ja suurimmalle osalle outo olio, että @touqo:n ehdottama analyyttinen juttu ei ehkä uppoaisi. Vielä. Nyt ollaan 'mikä tämä on'-tasolla. 'Miksi ja miten' tulevat ehkä sitten aikanaan homman arkipäiväistyessä.

Tässäpä taas hyvä Qaiku, kiitos @kaikki. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten tavanomainen broadcast-median juttu voi synnyttää uutta ja luovaa vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa.

Tuon lehtijutun minäkeskeisyys lienee tarkoituksellista, jotta voidaan kärjistää ja sanoa harkitun tasapainottomia näkemyksiä. Keinovalikoima siis blogeista tuttu :)

@eskolius Minäminä-journalismi alkaa tulla jo korvista ulos. Pari vuotta sitten tyylilaji ilmestyi ainakin naistenlehtiin, nyt siihen törmää kaikkialla.

Journalistit muka riippumattomia ja neutraaleja? Pah!

@touqo toi saattais toimia. tarvittavan materiaalin vois tuottaa roolileikkinä. jaetaan roolit ja valmistaudutaan niihin..

Luin linkatun jutun loikkimalla läpi. Ei mennyt herne nenään. Sekalaisia kommentoitavia juttuja ois kasa.

Jutusta sitaatti: "Aikaisempien sovellusten käyttö vaati aikaa ja ainakin jonkin verran tietotekniikan ymmärrystä." Niinku Kissin chatti vaati huimia aateekoo-skillzei. Jep jep. Jostakin syystä toi käsitys historiasta on sementoitunut, että ennen vuotta 2003 tai 2005 kaikki oli tosi vaikeaa ja hankalaa ja verkossa oli vain teknisten alojen ihmisiä.

"Suomalainen media kuitenkin siteeraa lähes yksinomaan yhdysvaltalaistutkimuksia. Kun tarvitaan suomalaista lähdettä, otetaan yhteyttä tietoturva-asiantuntijoihin." Tai twitterkonsultointisheibee myyviin tyyppeihin, jotka kertoo kuinka Twitter on tulossa Suomeen ihan just nyt heti. Kenes kanssa löin taannoin vetoa tweettaamalla, ettei Twitter buuttaa isosti Suomessa seuraavan vuoden aikana? Voisin kohta lunastaa rahani. :)

@touqo tulee kova kilpailu kuka saa olla trolli ;)

@outiV: Saatat olla varsin oikeassa tuossa outoudessa. Pelkäänpä että ainakin itse helposti aliarvioin sitä kuinka hankalaa tuollaisia kehityskulkuja tai somen käyttötarkoituksia on nähdä, jos ei ole verkkomedian aktiivikäyttäjä.

On todella haastavaa samaistua niihin, joille sähköposti on vain sähköinen versio kirjepostin lähettämisestä, ja verkkosivut ovat tietyn aiheen staattinen tietolähde. Johonkin Facebookkiin pullahtaminen on varmasti monelle todella hämmentävää, jos ei ole taustakulttuuria blogeista, ircistä, nettifoorumeista, jne - eli siis ylipäänsä konseptia siitä minkälaista verkkoyhteydenpito luonteeltaan on. Siinä ei ihmetellä Facebookkia, vaan koko verkkomaailmaa, ja on varmasti helppokin tarttua johonkin FB:n yksittäiseen ominaisuuteen ja ihmetellä että "miksi hitossa minä haluaisin tökkiä kaveriani, eihän tässä ole mitään järkeä!"

@eskolius ja @outiV: Sosmediasta tunnutaan kirjoittavan seuraavilla tavoilla:
- Toimittaja menee trollaamaan Suomi24:ään/jauhaa kavereineen Feibussa ja laittaa sitaatteja juttuun runsaasti
- Kirjoitetaan kolumnistin otteella siitä kuinka toimittaja itse on päässyt hommasta kiinni tai pudonnut kelkasta
- Kysytään käyttäjiltä, jotka sit sattuvat olemaan useimmiten jollain tavalla hommasta elantonsa saavia ihmisiä, mitä jutussa ei aina muisteta avata
- Laitetaan jonkun lafkan tiedote sellaisenaan eetteriin (teknomediassa)

@touqo tuo vois olla kiinnostava lähestymistapa. Mitä tuo "häirikkö" tarkoittaa Facebookin tapauksessa? Sellaista joka floodaa loputtomilla quizzeilla ja kutsuu niihin kaikki kaverinsa? :)

Mukaan pitäis ehdottomasti saada ainakin yks ton t-lehden jutun kirjoittajan tyyppinen "luddiitti", joka on lopettanut Facebookin käytön ja jolla on asiasta ehdottomia mielipiteitä.

Lifecastauksen sävyeroja ois myös kiinnostava miettiä. Esim. jos ois joku joka postaa selkeästi vaan tapahtumia mutta ei niihin liittyviä tunnereaktioita, sit taas toinen joka väliin angstaa ja väliin leijuu taivaissa, ja sit vielä kolmas joka tyypillisesti postaa statuksia, joilla pyrkii antamaan kuvan siitä, että kyseisen henkilön elämä on aika siistiä. Tällaisia käyttäytymismalleja on ainakin mun mielestä havaittavissa, ois kiinnostavaa kuulla niistä tyypeiltä, jotka tunnistaa itse toimivansa noin ja pohtii sit, miksi tekee niin.

@Suviko: Veikkaan että "teknisellä ymmärryksellä" tarkoitetaan näissä yhteyksissä ennemmin sosiaalisen median "luku"taitoa. Kyllä näitä on helppo käyttää, mutta jos ei ole ymmärrystä mikä on statuspäivtys, on aika paljon opettelmista.

nyt kaikki roolileikkiin persoonia ehdottamaan. tässä alkuun:

• farmville ym some pelaaja
• strictly business
• trolli eli ohipuhuja
• fleimaaja tms häirikkö
• kerran kuukaudessa piipahtaja
• livecastääjä
• narsisti / verkkoidentiteetin rakentaja
• julkkis

@touqo erityisen tärkeää siinä jutussa ois, että noi tyypit oikeasti keskustelis keskenään niistä mielipiteistä, eikä vaan siten että niitä haastateltais erikseen ja sit kaikki kertois oman versionsa.

@Suviko, pidin juttua kyllä varsin tavanomaisena tähän naamakirjan tasaantumisvaiheeseen istuvana näkökulmana - ei ole mullakaan nenässä mitään ylimääräistä.

Muuten: Oletteko huomanneet printti-Hesarissa uutisten yhteydessä pieniä taustoituksia "Näin juttu syntyi"? Näin niinkuin pedagogisesta ja isukin näkökulmasta ihan hyviä, mutta himppasen väsyttää se, että taas kerran on keksitty uutta myyntitiskille nimeltään "Näin media kirjoittaa itsestään".

@Kusti Tunnistan tuota FB-käyttäytymisessäni. Siis ei ihan sitä, että pyrkisi antamaan kuvan "siististä" elämästä, mutta etäisiä. Se johtuu siitä, että olin ihan alusta suomalaisia käyttäjiä ja silloin oli niin vähän ketään että se pieni ryhmä (sitä en ole varsinaisesti kasvattanut) FB-perheeni on tuttavia, joiden kanssa yhdistää muodollinen suhde. En ole koskaan pitänyt FB-stä enkä lausu ajatuksiani siellä kuten täällä Qaikussa.

@touqo & co, joko jotain muhii jossain etherpadissa, google docissa tms - ellei ihan wavena?

Tuo roolileikkijuttu kuullostaa kyllä minusta paremmalta pohjalta sketsille kuin analyyttiselle tekstille. Mutta voihan se toimiakin, toki. :)

Yksi karikatyyreistä voisi olla "rekrytoija", joka lähinnä heittelee poliittisiin-/harraste-/yms. "ulkopuolisiin" piireihinsä liittyviä tapahtumakutsuja ja uutisia.

@jal No eihän tonne waveen ees pääse. Hittovie ku kaks viikkoa sitten mulle lähti kutsu.

@ikajaste mä ajattelin yhdistelmää. Jokainen hahmo on analyyttinen, mutta kokonaisuus sketsi. Olisko se kuivaa huumoria? @jal ei ole vielä (tietääkseni) missään. Ken ehtii niin avatkoon. Wavekin käy mulle (tulis hyvä syy tutustua siihen), mutta muut myös.

@ekurvine Miksi rinnastat narsistin ja verkkoidentiteetin rakentajan? Mun mielestä erilaisia profiileja!

@oaw juu mä tunnistan kanssa tuon omalta kohdaltani, oikeastaan ei pelkästään Facebookissa vaan ylipäänsä kaikessa sosiaalisen median käyttäytymisessäni: jossain taustalla muhii jonkin verran pätemisen tarvetta, joka purkautuu aina välillä statuksina ym. postauksina, jotka viestivät sitä että mä nyt osaan ja tiedän ja seuraan aikaani ja mulla menee hyvin. Ärsyttävää, mutta en toisaalta jaksa sitä vastaan taistella, inhimillistä sekin kuitenkin (kai) on, ja kuten @ikajaste hyvin totesikin, samalla tavalla ne ilmiöt ovat läsnä face-to-face -kohtaamisissakin. Naamakirjaviestintä ym. ovat tietysti sen verran etäisempiä kommunikointitapoja, että niissä on helpompi "feikata" ja toisaalta vaikuttaa teennäiseltä.

Siksi juuri musta ois erityisen kiva lukea perusteellista analyysia erilaisista käyttötavoista, kun tuntuu että jo omissa toiminnassakin taustalla vaikuttaa todella moninaiset syyt. Face to face -kohtaamisista ei jää digitaalisessa muodossa olevaa jälkeä, mutta noista jää, ja siksi se tuntuukin aivan mielettömältä mahdollisuudelta kaiken maailman tutkijoille oppia ymmärtämään uutta ihmisestä, kun dataa on yhtäkkiä saatavilla paljon aiempaa helpommin.

Tässä käy kuitenkin niin, että me muka fiksuina ja filmaattisina jaetaan nää roolit ja aletaan tuottaa sisältöä, mutta lopuksi tapellaan oikeesti keskenämme. Ei osata erottaa rooleja ja ihmisiä niiden takana. Sanokaa mun sanoneen.

@outiV heitin noi vaan nopeesti sen isommin ajattelmatta. saa splitata tai yhdistää tai ehdottaa uusia.

@touqo tulee mieleen Paul Ekmanin klassiset kasvonilmetutkimukset. Näyttelivät vihaista tutkiakseen miten kasvojen lihakset toimii suhteessa tunteisiin. Matkan varrella huomasivat että vihaisen näytteleminen tekee vihaiseksi. eli emotionaalinen tila > responssi onkin itseasiassa muna-kana.

@ekurvine Milgram myös.

@ferrix Juuri kävin Wavessa. Omat kutsuni menivät noin kolmessa päivässä niille, joiden mailin olin antanut Googlelle. Ehkä sinun kutsujasi oli typottanut mailiosoitteen kanssa?

@touqo @Kusti Menneiden vuosikymmenien postmodernin ihmisen roollianalyysit sopii näihin juttuihin ihan mainiosti. Eri ihmisillä on eri näyttämöillä eri roolit. Minulla esimerkiksi on FB-ssä sivistynyt, hieman satiirinen rooli, täällä jossain määrin tungenteleva (terapeuttista) ja innostunut rooli. Ystäväpiirissä olen uskalias ja koheltava. Työroolissa analyyttinen ja innostunut. Toisella taas esimerkiksi todellinen minä (mikä se kullekin on) ilmenee FB-ssä ja sosiaalisissa tilanteissa reaalimaailmassa pitää jännittää jne.

@Kusti: Jeps, pätemisen tarve pukkaa aina välillä, mutta sit tulee laitettua inhimillisiä vastoinkäymisiäkin mukaan, että kuvasta tulisi monipuolisempi tai balansoituneempi. Luulisi sosiaalipsykologeilta pukkaavan tuollaisia tutkimuksia identiteetinrakentamisesta web2.0:ssa. Onkohan joku qaikuilija sen alan tutkija, että seuraisi julkaisuja?

Huvittavan rasittava muoto verkkopätemisestä: mun yksi entinen säätö on alkanut Messengerissä aiempien "nähtäiskö vielä" -yhteydenottojen sijaan nyt kertoa mulle ostettuaan uuden kännykän, mennessään Ranskaan lomalle ja viimeksi eilen, että osti 160 euron lautailutakin (ja linkki siihen takkiin). Nimenomaan siis kertoi sen takin hinnan. Tuo ei ole mitään sosiaalisen median yleistä suuntaamatonta kehuskelua, vaan mulle suunnattua henkseleiden paukutusta. Ilmeisesti sen ajatus juoksee rataa, että nörttitytöiltä saa piparia, kun kertoo uudesta puhelimesta. Jos tyyppi ois vähän älykkäämpi, niin koittaisin keskustella tuosta käytösmallista, että mitä se oikeen touhuaa.

@Suviko jepjep, taitava identiteettinsä rakentaja balansoi mukaan juuri sopivassa määrin siistejä juttuja ja sopivan kurjia mutta samalla hauskoja vastoinkäymisiä, jotta kuvasta tulee riittävän uskottava :p

Aika hämmentävä toi mesestoori kyllä, aika harvassa lienee ihan noin räikeät tapaukset... tai mistä sitä toisaalta tietää, voi toki olla yleistäkin, en vaan ehkä oo itse ihan moiseen toimintaan törmännyt.

@oaw: Jos mennään tuolle tasolle, niin eihän se rooli ole edes yhteisöstä kiinni, vaan kustakin interaktiosta. Joten itseasiassa koko roolin käsite on hieman ongelmallinen, koska se implikoi että on jokin koherentti kokonaisuus jonka puitteissa toimitaan, vaikka tosiassahan asia ei suinkaan ole niin. Toki se voi olla hyödyllinen tiettyjä yksilön (meta)kommunikaation piirteiden trendejä tarkastellessa.

Sen sijaan todellisesta minästä olen roolitustakin jyrkemmin eri mieltä - itse en ainakaan tunnusta moista metakognitiivista hämmennystä omistavani (tai ainakaan en pidä sitä epämääräistä illusiota suuremmassa arvossa). "Todellisen minän" käsittely ajaa monesti varsin pahasti harhateille. Joskin tästä on toki muitakin näkemyksiä, joten anteeksi hieman agressiivinen roolivalintani tämän asian suhteen. :) Tai sitten mä olen vain tosi pahasti hukassa oman identiteettini kanssa. :)

@outiV: Tavallaan kyllä minkä tahansa (siis myös verkko-) identiteetin rakentaminen on narsistista puuhaa - mutta olen kyllä samaa mieltä että tuo (yli)narsisti on eri karikatyyri kuin identiteetin aktiivirakentaja.

Identiteetin rakentaja lähinnä tiedottaa olemassaolostaan ja yrittää pitää presenssiään mahdollisimman laaja-alaisena, ja pyrkii osallistumaan mahdollimman moniin eri piireihin. (Yli)narsistilla taas kommunikaatio voi olla pienemmällekin porukalle suunnattua, mutta sen sisältö keskittyy ainoastaan oman tärkeyden ylistämiseen. Se ylistys voi esiintyä eri muodoissa, ainakin suorana kehumisena, säälipisteiden keräämisenä tai turhan trivian levittämisenä omista asioista.

Tuntuu että tässä keskustelussa menevät sekaisin käsitteet identiteetti ja brandi.

Ensimmäinen on ensisijaisesti yksilön käsitys omasta itsestään. Jälkimmäinen on koettu, yhteisöllinen mielikuva kohteesta (yritys, tuote, yksilö, verkkopersoona). Rooli puolestaan on tilanne- tai ryhmäsidonnainen positio.

@ikajaste Toi heitto tosta todellisesta minästä olisi pitänyt olla "todellinen minä", silloin sen olisi tajunnut. Siis siinä tarkoitin, että on enemmän kotonaan verkossa ja kirjoitetun tekstin kanssa. Kun taas minä ja moni muu kokee itsensä enemmän mieleisekseen muussa sosiaalisessa interaktiossa. On myös totta, että kaikki tilanteet ovat vielä ihan omansa, tässähän voimme kuitenkin vain yleistää. @eskolius Tossa näyttämöiden rooleissa rakennetaan kyllä välillä todella myös nykyisiä "brändejä", vaikka olet oikeassa näiden käsitteiden erilaisuuden suhteen.
Sukupolvilla on myös erilaisia kuvia siitä, miten "arkkuun naulatun" kuvan erilaiset tilanteet saavat aikaan. Äitini juuri tänään sanoi, että olenhan varmistanut että luokkakokouksessa, jonne en ole menossa tietävät mitä olen tehnyt. Yritin selittää hänelle, ettei nykyään tule tarkkaa leimaa siitä onko vai ei tehnyt jotain, vaan luokkakokouksenkin jälkeen on elämää eikä ihmiset ylpeile titteleillä ja sellaisilla. Hän oli aivan ihmeissään. Ennen luokkakokouksessa sai sen hetkisen leiman pitkäksi, pitkäksi aikaa.

@eskolius juu oot oikeassa, tyhmästi otin tuon identiteetti-sanan käyttöön, brändi (brandi) oli se mitä hain. Tosin identiteettiäänkin voi tietysti rakentaa, jos jatkuvasti uskottelee itselleen itsestään hyvää positiivisten statuspäivitysten muodossa, niin voihan se vaikuttaa identiteettiinkin. :)

Onko rooli-sanalle olemassa mitään tapaa erotella itsen kokemaa ja muiden kokemaa, vrt. identiteetti ja brändi?