MjP2

Jokunen vuosi sitten keskusteltiin siitä, miksi Helsingin kirjasto voinut lähettää muistutusviestiä etukäteen sähköpostilla, vaan vasta jälkeenpäin maksullisella kirjeellä. Ei kai olisi niin vaikeaa tehdä systeemiä niinkään, että merkintä tallentuisi suoraan käyttäjän kalenteriin, pohdittiin.

Jotkut kommentoivat, ettei sen pidä niin helppoa olla. Että kyllä ihmisen nyt pitää itse jaksaa tehdä kalenterimerkintänsä. Minusta oli hupsu ajatus, että kirjaston tehtävä ei olekaan pitää kirjoja kierrossa vaan kasvattaa ihmisistä kunnon kansalaisia.

Mutta olisiko tuossa kuitenkin itua? Vuorovaikutussuunnittelija pyrkii ajattelemaan asiat käyttäjän puolesta etukäteen niin, ettei tämä joudu käyttäessä miettimään kuin käyttämisen kannalta välttämättömiä asioita. Mutta taantuvatko ihmiset, jos eivät yhtäkkiä kohtaa arjessaan kuin ajatuksen lailla toimivia systeemejä.

Nyt jo kuulee työpaikalla ankaraa sadattelua, kun työjärjestelmä toimivat huonosti ja kankeammin kuin ne mitä on vapaa-aikana totuttu käyttämään. Näinkö ihmiset on hemmoteltu pilalle? Pitääkö järjestelmiäkin suunnitella jatkossa armeijan opeilla, joissa kurjuutta harjoitellaan varta vasten?

Minun mielestäni tämä on aika mielenkiintoinen ajatus noin oikeastikin. Ovatko designerit muuttuneet curling-designereiksi, jotka vain lakaisevat kaikki huolet pois käyttäjien tieltä ilman että nämä joutuvat kohtaamaan mitään pettymyksiä tai vaikeuksia - ja kun lopulta kohtaavat, ovat täysin voimattomia niiden edessä.

Vakavissaankin, vaikka huonosti toimivan järjestelmän tai asian tekeminen ei pitäisi ikinä olla mikään tavoite, on huolestuttavaa, jos ihmisten ongelmanratkaisukyky vähenee isoissa määrin. Tätä näkee jo nyt, isot ihmiset nostavat kärjistäen kätensä samantien pystyyn "enmäosaa"-mentaliteetilla kun vastaan tulee jotain vähänkin haastavaa. Käytännössä tavallisesti ongelmanratkaisu ei ole näissä tapauksissa edes monesti hirveän hankalaa.

Ja taas toisaalta, voidaan varmasti myös ajatella, että kun laitteet toimivat ajatuksen lailla, niin ihmiset voit keskittää ongelmanratkaisukykynsä muihin tosimaailman ongelmiin.

Minä olen tässä asiassa funktionalisti: käyttöliittymällä on funktio, jonka vuoksi se on olemassa. Se homma sen tulee noudattaa mahdollisimman helposti ja yksinkertaisesti. Käyttöliittymän tehtävä ei ole aiheutaa haastetta tai miettimistä: ne tulevat aivan jostain muualta kuin tuotteen käyttämisestä.

Mitä tulee kirjastoesimerkkiin, niin hyvää palvelua on ehdottomasti antaa mahdollisuus käyttäjälle saada muistutus kirjojen palauttamisesta etukäteen. Jos kirjasto puolestaan on asettanut tavoitteekseen, että myöhästymismaksuista tulee esim. 10% asiaan x suunnatuista varoista, tällöin ominaisuus ei tue tätä myöhästymismaksun tavoitetta/funktiota.

@eholmila Parhaassa tapauksessa ihmiset tietty etsisivät haasteensa muualta, jos perusasiat toimisivat moitteettomasti. Kaikki eivät taida sittenkään olla niin hyveellisiä. Tietty joku voisi sanoakin, ettei elämän tarkoitus ole itsensä kanssa kilvoittelu vaan rento chillaus, jolloin aihe kääntyy aika filosofiseksi...

@lindstorm Perinteisestihän on ajateltu, että käyttöliittymän tulee olla mahdollisimman huomaamaton (vrt. alkuperäisen viestin "helppo"). Mitä vähemmän siihen kiinnittää huomiota, sen onnistuneempi se on. Huomio kiinnittyy vasta, jos homma ei toimi. Nykyinen user experience -meininki taas sanoo, että käytön pitäisi jo sinällään aiheuttaa myönteisiä elämyksiä (vrt. alkuperäisen viestin "kiva").

Jos siis on menty sen rajan yli, että käytön pitäisi jo itsessään aiheuttaa jotain tuntemuksia, niin sitten pitäisi ehkä miettiä, onko ainoa tarkoitus aiheuttaa mielihyvää, vai voisiko teoreettisesti olla perusteltua jopa tähdätä sinänsä ristiriitaisesti mainittuun karaisevuuteen.

Hyvä pointti sekin, että jos kirjaston bisnesmalliin kuuluu, että myöhästyminen tehdään helpoksi, jotta saadaan perittyä siitä rahaa (minkä ei toivoisi oikeasti kuuluvan julkisen laitoksen ajatusmalliin), silloin se tulee ottaa huomioon suunnittelussa. Tämä tosin hoituu jo perinteisellä käytettävyysajattelulla.