PeterF

@PeterF Tämä on joku nouseva trendi. Olen tehnyt keikkatöinä tutkimushaastatteluja muutamalle markkinatutkimustoimistolle ja niissä ihan ekaksi vaaditaan allekirjoitus paperiin, jossa kielletään sanomasta sanaakaan yrityksen toiminnasta kenellekään. Ota tai jätä. Olen miettinyt, että miten tähän pääsisi kiinni - näinhän työoloja senkun heikennetään koko ajan ja porukka pistetään allekirjoittamaan hiljaaolo...

@PeterF Erään kamuni, entisen printtialan johtajan, kanssa mietittiin lehteä, joka olisi freelancer osuuskunta.
Mietiitiin nimeksi Vapaa-aika - aika vapaa viikkolehti.

Juttujen muut julkaisuoikeudet kuuluisivat tekijöille ja heille maksettaisiin peruspalkkio + osuus mainostuloista. laskettuna jutun verkkolukijamääristä.
Juttujen tiiserit ulos edellisen viikon aikana verkossa.
Niistä käytyjen keskustelujen parhaat palat ja juttu kokonaisuudessaan ulos tiistaisin ilmestyvässä lehdessä ja koko juttu ulos keskiviikkona verkkomediassa.
Ilmaisjakelulehti, jonka saisi tilata kotiinsa maksullisena.

Palkattua henkilökuntaa 1, päätoimittaja, jolla hänelläkin provisiopalkka.

Osuuskunta omistaisi.

Kaikki tällainen tulee uuden journalismin syntyä.

Täähän on vähän kuin Hesarin "lukijan kuva"-säännöt joskus aikaisemmin.

Oudointa tuossa on se, että tarvitaan A-lehdiltä lupa muille tekemiseen. Mikäs free se sellainen on joka tekee vain yhdelle? Verottajan nykyisen tulkinnan mukaan free on silloin työsuhteessa.

@Herra Kuvajournalismin alalla on noita yhteenliittymiä syntynyt. Kuvatoimistot julkaisevat omissa verkkolehdissään kuvaajiensa reppareita ja multimedioita. Ansaintalogiikka ei vielä siinä ole löytynyt.

@saarikko Sehän tässä erikoista onkin. Lehtitalot yrittävät kynsinhampain pitää kiinni vanhasta maailmanjärjestyksestä ja sitten toimivat näin. Olen samaa mieltä, että tuollaiset sopimukset ohjaavat journalismia pois perinteisestä lehtitalosta. Se syntyy muualla ja sitä hallitsevat tekijät itse.

Ennustaako tämä pätkätöiden loppua tai orjatalouden syntyä? Uusia organisaatiomalleja tarvitaan. FREE on aidosti vapaa teknisesti, kun duuneja voi välittää moneen kohteeseen. Kertooko tämä myös pelosta, että huono kohtelu johtaa sitoutumisen trendinomaista vähentymistä kohti nollaa. Luin tänään, että Nokia lemppasi mainostoimistoja ja alihankkijoita Suomesta puhtaasti "suomalaisuuden takia". Ei ihme, että firma on kerännyt paljon "bad press" julkisuuttaa. Imperiumi iskee takaisin. Keikka-, mikro- pätkä- ja osa-aikaduunareille taitaa syntyä digitaalinen AY-liike, jolloin vapaat toimijat eivät ole yksin institutioiden ohjattavissa.

@PeterF Ideana olisi tehdä periaatteessa melko perinteistä lehteä, mainosrahoitteista, mutta niin että tekijät omistavat lehden osuuskuntana ja että lehti tukeutuisi kunnolla ja syvästi verkkoon.

Tappiokierteessä siellä on oltu jo pitkään. Ehkäpä haluavat itsekin nopeuttaa prosessia. Ketju sopisi myös #journalismi -kannuun ;)

@Herra Voisi toimiakin, jos sisältö on laadukasta.

@ubiq Sinne #journalismi kannuun tämä tosiaan kuuluisi. Mulla kannu läikky aamulla ja pistin sen siihen kohtaan mikä ekaksi tuli vastaan. :D

@PeterF Panit sen sitten siihen, kuten tavataan sanoa :)

Enpä tiedä, mutta kyllä vielä 1990-luvun alussa oli de facto, että kirjoittava free sai vapaasti valita, mihin kotimaiseen konserniin kirjoittaa, ja niissä oli sitten useita vapaita vaihtoehtoja. Kuten @PeterF mainitsi, sittemmin homma on järkiintynyt freen nimeä vastaavammaksi.

Pitäisi olla kyllä aika ahdingossa, jos sitoutuisi kirjoittamaan nimenomaan vain A-lehtiin.

( @PeterF periaatteessa sinun pitäisi pystyä pääqaikun editointitilasta siirtämään tämä ketju journalismi-kanavalle näin jälkikäteenkin)

@eholmila Minäpä testaan, kun len taas koneella.

Tulee myös mieleen, että tämmöinen "kehitys" lisää yleistä välinpitämättömyyttä. @ubiq mainitsi ahdingon... mutta ketjun alussa mainitsemani markkinatutkimustoimiala, joka vaatii työntekijöiltä kaikesta vaikenemista, työllistää tosi paljon ihan nuoria, jotka ovat ekoissa työpaikoissaan ja toisaalta opiskelijoita, joille sopii freemäiset työajat. Molemmat ryhmät sosiaalistuu tässä vahvasti ajatteluun, että työnantaja ajattelee sun puolesta. Olen em. työsuhteissa jutellut monen nuoren kanssa, jotka ovat sanoneet mm. että: "kai se sitten on mahdollista oppia jätämään aivot kokonaan kotiin" ja "tätä kestää, kun tietää, että tätä kestää enää neljä viikkoa".

@saarikko mainitsi uuden median tulon nopeuttamisen. Haluan siihen kovasti uskoa, mutta tuo kieltojen ja salaamissopimusten olemassaolo työsuhteissa kasvaa pelottavaa vauhtia. Se joukko työntekijöitä, joka vaan alistuu muutama viikko kerrallaan mihin vaan kasvaa nopeasti. Tästä kasvaa normaalin tutntuinen olotila monelle.