Maiskuttamisen lisäksi takanani istuvat teinitytöt myös hihittävät, supisevat, heiluvat Ja ramppaavat. Ja minä yritän huonolla menestyksellä keskittyä tenttikirjaan. :(
En minä muuten kiinnitä huomiota, mutta junassa raivostuttaa, kun joku, jota ei näe istuu takana ja maiskuttelee. Söisivät eväänsä ja olisivat sitten hiljaa, mutta kun pitää koko matkan maiskutella.
Minulle on ainakin lapsena opetettu, että kun syödään, niin vaikka suu liikkuisikin ja hampaat jauhaisivat, niin huulet on hyvä pitää yhdessä, niin ei kuulu niin ikävä ääni. Mutta ehkä ne maiskuttavat junailijat eivät välitä siitä, jos junassa ei ole ketään tuttuja ja @juffe n entisessä työpaikassa maiskuttaminen oli sosiaalisesti hyväksytty tapa. :D
Mun mielestä syöminen on parasta privaatisti ja siten, että samalla lukee jotakin. Olen yrittänyt opetella esimerkillisiä perhetapoja, mutta selaan vaikka maitopurkkia puolivahingossa. En harrasta usein edes "liikelounaita", ehkä siksi, että sellaisen jälkeen mun työvirepiuha katkeaa. Illallisellakin seura on ruokaa tärkeämpää.
