Harrastusvälineet ovat kalliita. Harrastaminen on tosi "materialistista". Kuin oman taustalla on se havainto, että omia kalliita välineitä toisille vuokraamalla voisi säästää luonnonvaroja.
Ei ainoastaan ilmoittelupaikka verkossa, vaa myös sitä osaamista, miten tehdään vuokrasopimus, jossa sovitaan, miten toimitaan vahingonkorvausten kanssa, jos tavara hajoaa tms.
Nettipalvelun tekeminen: toiminnassa tarvittavan verkkopalvelun kehittäminen todettiin olevan 20 000 euron arvoinen paukku. Olisi ollut vaikea löytää yhdistyksen taakse sellaisia aktiivisia ihmisiä, jotka olisivat voineet tasapuolisesti panna sellaisen määrän rahaa likoon. Yritysmuotoisesti Jussila saattoi panna itse enemmän omaa rahaa siihen, kun hänellä oli siihen mahdollisuus.
Kertoo omakohtaisen kokemuksen: kun kävi lumilautailemassa aktiivisesti, loi ja piti yllä mainetta yhteisössä. Kaikki tunsivat hänet. Kun mies perheellistyi eikä ollutkaan enää mäessä, nimi unohtui. "Oli pakko tehdä jotain tän yhteisön kanssa".
Nyt kaikki tietää, että Markku Jussila on se "Kuinoman Markku".
Ihmisiä kiinnostaa tehdä työtä oman harrastuksen alalla, ei välttämättä muuttaa harrastusta suoraan työksi. Esim. lumilautailija, joka perustaa lumilautakaupan tai pyöräilijä, joka perustaa pyöräkorjaamon.
Kommentti yleisöstä: kirjastot, seurat, yhdistykset jne. lainaavat välineitä Kuinoman idea ei siis mikään uusi.
Markku Jussila: samasta asiasta on kyse, mutta hommaa voidaan tehostaa huomattavasti esim. palvelulla, joita kuinoma tarjoaa (vuokrasopimusmallit jne.)
