annerongas

Pitäisi olla visuaalinen pelimäinen ja houkutteleva.

1. Kouluun opetukseen opettajille aineistoa yms. 2. Nuorten parlamenttikerhot kautta maan + näiden kerhojen vetäjät > verkottaa näitä toimijoita. 3. Opaspalvelut esim. ennakkotutustuminen portaalin kautta jolloin kierroksesta vielä enemmän irti.

Kaikenlaisia kyselyitä tulee eduskuntaan jatkuvasti. Kuka vastaa kenen hommaa.

Miten sivut suunnitellaan käyttäjille? Kohderyhmät on funtsittu tarkkaan.

Millainen ulkonäöltään?

Lapset nuoret ja eläkeläiset pitävät kuulemma samanlaisista, värikästä ja kivaa. Pitää toimia kaikenlaisilla selaimilla ja käyttöjärjestelmissä. Käyttäjätestaus on jo mietitty valmiiksi, hyvä hyvä.

Näin webbigraafikon näkökulmasta tuo "houkutteleva" on aina yhtä huvittava ominaisuus visulle, ihmisethän eivät houkutu erilaisista asioista ;)

Demokratiakasvatukseen...

Tuli mieleen että tälle olisi tarvetta: haastattelujen tekeminen (että oppilas voisi haastatella jotain kansanedustajaa tai eduskunnan hö-kuntaa) ja virtuaalivierailut (tätä olikin jo ajateltu). Periferia huomioon.

Verkkolähetykset ja niiden hyödyntäminen. Pedagogisia ideoita ja niiden jakaminen (yhteistuottamista, se voisi toimia esim. opettajien verkostossa, myös oppilaiden ideat mukaan)). Muut palvelut ja niiden liittäminen. Miten hyödyntää olemassa olevia ja linkittää niihin.

Ideoinnin jatko verkossa. Portaalin pitäisi olla ensi vuonna auki.

@jams niinpä, mutta täällä jo todettiin, että ainakin keski-ikäiset harmaata ja sinistä kaipaavat jätetään huomiotta, kohderyhmä 14-17 v.

Asiat ovat tärkeitä, ne kiinnostavat nuoria, havainnut nuorten parlamentin edustaja.

Pedagoginen kehittely, osallistujat sisällöntuottajina, olemassa olevien tietojen kokoaminen esim. esitelmän tekijöitä varten (wikikirjasto voisi olla hyvä pedagogisen sisällön tuottamispaikka, opetussuunnitelman mukaan luotu aineisto).

Jotenkin tuntuisi tärkeältä, että aito kontakti joihinkin eduskunnan sisällä oleviin ihmisiin olisi kyllä tärkeä osa... jotta osallistumisella / käyttämisellä olisi vaikutus.

Puolueiden tiedotuksesta mielenkiintoinen havainto viime keväältä: puolueitten kotisivuilta ei saa mitään selkoa, joten nuoriso käy wikipediassa.

@annerongas: voisko tuo johtua myös osin siitä, että Wikipedia ei ole markkinointiväline vaan tietosanakirja. Uskoisin, että jengi huomaa suhteellisen helposti "pönötyksen", "itsensä pönkityksen" ja "poliittisen jäpätyksen".

Jos tehdään uusinta uutta, niin opettajia pelottaa. Ei voida siis tehdä palvelua, joka on eturintamassa.

Miten demokratiakasvatus voisi toimia niin, että se ei olisi liian varovaista (mautonta) ja toisaalta ei olisi mainostusta (sokeroitua höttöä)?

@annerongas eikä koululaisetkaan ihan niin käteviä verkossa ole kuin aikuiset olettavat. Mutta ei silti suoranaisesti vanhanaikaista kannata lähteä pelon vuoksi tekemään.

Ihmisten tietotaso polittiikasta ja eduskuntalaitoksesta on aika heikko. Ei voida mennä valtavan syvälle.

Mitäpä jos koululaiset saisivat suunnitella saittinsa itse ensi alkuun esm wikillä tai mesellä? Sitä voitaisiin sitten täydentää pedagogisilla tavoitteilla.

Habbo?

Lukematta koko threadia. Jos halutaan hyvä sivusto kohdeyleisölle x, niin kannattaa käydä kysymässä yleisöltä x mikä on tärkeää. Paperiprototyypit nyt alkuun voisivat olla se ilmeisin, eli menkää käymään jollain yläasteella... Saiskohan tästä kivasti vielä tidettä, #somus ihmiset (ja minä) ainakin voisivat olla kiinnostuneita. mites parvi?

Tämä case on hoideltu alkuun tosi lupaavasti,

eli kohdeyleisön ääntä oli jo mukana esikuvauksissa. @matnel laita mulle yhteystietosi niin välitän etiäppäin, kiinnostuneita todellakin haravoidaan nyt mukaan! Mun yhteystieto on anne . rongas [ÄT] gmail . com

@annerongas: Kaveri, joka ei ole sosiaalisen median asiantuntija, kyseli äsken sosiaalisesta mediasta oppimisessa. Vinkkasin sille heti Sometun Ningin ja sinun blogisi. Osaisitko suositella jotain muuta? Johdantoa, 101:tä, kompaktia kalvosettiä, tms.? Jos sinulla on linkkejä, niin heitä tähän, jos tiedostoja, niin laita santtu piste toivonen ät gmail piste com.

@tougo Tarmo Toikkasen ja Eija Kallialan kirja on tosi hyvä johdanto. Mun tekemä verkko-opaskin voi auttaa jonkin kynnyksen kanssa.

Kiitos ja kumarrus.