jaanahuhta

Kuinkahan monta pikkupettymystä kenenkin pää kestää? Entä koska diagnosoidaan somemasis, joka johtuu pienten pettymystunteiden summasta. En tiedä. Itsestäni on tylsää, jos FB-ssä on täysi hiljaisuus, kun sen näppäsee päälle.

Miksi siitä pitäisi pettyä? En oleta muutenkaan saavani joka päivä postia, puheluita, tms.

Pikkupettymyksiä on elämä täynnä. Muutaessani kotoa minulle toivotettiin pieniä vastoinkäymisiä. Mikropettymykset ovat elämän suolaa, joka voi nostaa hieman verenpainetta. Somemasis kuulostaa medikalisaatiolta..

Toivottavsti curling-lapset kestävät pikkupettymyksiä. Jos ei ole joutunut kokemaan oikeita pettymyksiä, pienet somepettymykset voivat kolahtaa kovaa, luulen.

On myös tylsää, jos ei tule mitään postia ;-) Jos ei tule sähköpostia, alkaa epäilyttää, että jotain on rikki. Mutta fb:ssä itselläni ei esim. synttäripäivää ole julkisena ollenkaan, ja aika vähissä ovat muistajat ilman somemuistutusta. Haitanneeko tuo :)

@Kayraranta Mahtava elämänohje tuo pienet pettymykset!

Ihmisille jotka eivät oikeasti ole pettyneet, mikropettyminenkin kasvaa liian suureksi kynnykseksi jatkaa eteenpäin.

Parempi useita mikropettymyksiä kuin yksi iso, komppaan aiempia puhujia :D @jaanahuhta

Mutta tunnistan sen uudenlaisen puolihämämärän keskittymisvaikeuksia ja huomion hajautumista synnyttävän tilan, jossa on laittanut avauksen ja odottaa valmiina jatkamaan juttua, ja sen tyhmän tyhjän tunteen, jos kukaan ei olekaan reagoinut avaukseen.

Jos yrittää availla keskustelua samasta teemasta useammalla foorumilla, tulee kierreltyä niiden välillä kuulostelemassa, ja pyörittyä vähän turhaankin ympyrää.

Jos taas tekee niin , että laittaa jonkun avauksen ja keskittyy sitten muihin duuneihin usemmaksi tunniksi, ja sillä välillä onkin juttu jatkunut, on vähän kuin olisi lintsannut omista bileistään.

Mun mielestä tässä on kyse ekstroverttien vs introverttien tarpeesta olla vuorovaikutuksessa. Ekstrovertti hermostuu helpommin, jos ei ole kommunikaatiota ja vastetta.

@RNS mut eiks introvertti voi vastaaavasti pettyä sitä raskaammin, jos hän on kerrankin tullut ulos ja tehnyt aloitteen, ja sitten ei olekaan kukana mukana?

Tykkään jostain syystä tsekata paikkoja käsin eli käydä katsomassa Flickrin Activity-sivua tai FB:n etusivua ennemmin, kuin odottaa päivityksiä aggregaattivirtojen päässä. Jostain syystä tarkistamisjutusta saa enemmän tydytysfiiliksiä. En osaa selittää oikein ilmiötä.

@tuija Totta. Ja masentuneille se olisi todiste siitä, etteivät kelpaa.

Pitäisikö huomaamisesta kertyä tilastoa jotenkin, vrt. Flickr View? Helpottaisiko se?

Lol mitä pullamössömasennusta ei tiedetä oikeasta elämästä mitään vaan istutaan kaikki päivät tietokoneella neljän seinän sisällä ja roplataan konetta ennen sentään lähdettiin hiihtämään tv-pelien syytä tämä kaikki sieltä se potkiminenkin on opittua.