lindstorm

Limi (Plonen pääkehittäjä) kuun alussa lähtiessään ennusti että viimeistään parin vuoden päästä loputkin todelliset osaajat ovat jättäneet lafkan.
Bowman vahvisti tätä näkemystä ja lisäsi omat perustelunsa soppaan siitä, kuinka insinöörinäkökulmainen numeerinen ajattelutapa hiipi lopulta myös sinisen värin ja reunan pikselipaksuuden päätöksiin, ja kärpäsistä tehtiin härkäsiä.

jassoo. kohtahan siellä on vakansseja, joita hakea :P

@Liina ai että numerodatanysväys ei haittaa? N:llä siihen lienee jo tottunut :)

@lindstorm, katson, että sitten voisin kaikissa seuraavissa työpaikoissani aloittaa jokaisen lauseen sanomalla "MINÄ olen ollut Googlella töissä" tai "kun MINÄ olin Googlella" tai jopa "kyllä meillä Googlella asiat hoidettiin toisin" :D

ihan lyhytkin aika riittäisi.

Bowmanin valitukset kuulostivat kyllä tutuilta. Typerä "insinööri vs taiteilija" vastakkainasettelu. Juuri noin saadaan aikaan kännyköitä joiden UX on kiva mutta pidemmän päälle ärsyttävä animaatio kun painaa jotain nappulaa.

@spongefile jees, kuten jo Sektorin uutiseen kirjoitin , mielestäni Googlella alkaa painaa tuo mastodonttimaisuus ja sitä myöden byrokratisoituminen.

Kun kukaan ei enää uskalla tehdä yksin päätöksiä - edes valita väriä, siitä tulee tollainen helvetillinen palaverirumba ja datan zoomailu. Sitten jos joku päätös osoittautuu vääräksi, niin kenellekään ei tarvitse tulla paha mieli siksi että joutuu sanomaan taikasanat "minä tein virheen".

Olen pitkään miettinyt, että onko joku maaginen raja, joku yrityksien ja yhteiskuntien Dunbar's number, että jos ylittää sen, kaikki muuttuu huonoksi. Jotenkin ihmisten aivot kollektiivisena eivät ehkä kykene hallitsemaan niin suuria organisaatiota mitenkään järkevästi.

Tykkään siitä, että etusivu on tiukan insinöörimäinen, eikä kukaan luultavasti ole tekemässä feisbuukkeja sen kanssa. ;)

Ääriesimerkkinä mainittu sinisen valinta on sikäli jännä, että blogiteksteissä linkatun artikkelin mukaan linkin klikkaileminen liittyi Googlen ansaintakoneistoon. Googlen volyymeilla sellaiseen kannattaa mahdollisesti pistääkin paukkuja.

On se julmaa jos ei halutakaan mennä perstuntumalla, vaan oikeasti halutaan mitata, että mitä eri vaihtoehdoilla tapahtuu ja mennä sen mukaan...

En itsekään ole liiemmin turhan byrokraattisuuden fani, mutta olen jokseenkin @mandrl:n kanssa samoilla linjoilla. Kyllä varsinkin Googlen kokoisen putkan pitää muutoksia tehdessä ottaa huomioon sen ominaisuuden bisnesarvo, johon muutos kohdistuu. Tältä kannalta ymmärrän hyvin, että muutokset mihin tahansa Googlen mainoksiin liittyvään asiaan tutkitaan varmasti aika perusteellisesti ennen päätöstä.

Entisen Googlelaisen sovittelevia näkemyksiä aiheesta.

Olisiko Google mahdollisesti myös (liian?) insinöörivetoinen? Nokia ainakin tuntuu olevan. Hyvä kommentti sivun kommenteista: "I work at Google and there's a lot about it I like, but almost none of its products look very good. Minimalism has the benefit that it can't look very bad, but nothing Google's done is beautiful in the way many Apple designs are beautiful, and I really miss that."

@Hirvinen, mutta kuinka hyvin ja luotettavasti kyseisia asioita voidaan mitata? Teksti aiheesta, jossa tosin kritiikkiä mittauksia kohtaan ei kauhean hyvin perusteltu.

@hirvinen kyse ei ole perstuntumasta, vaan designerly way of knowing things, ei engineeringly way of measuring the hell out of everything.

Käyttäjätutkimus on sellainen hassu pseudotiede jota nykyinen tieteentekeminen ei tunne sellaisenaan. Ihmiskeskeinen tutkimus on oma tieteen tutkimusalueensa ja sellaisenaan ihan oma lukunsa.

Miten nämä eroavat? Talotohtoria lainatakseni, jokainen valehtelee.

Siinä missä joku lomakekyselyjä tekevä taho lähettää X määrälle torninosturinkuljettajia kyselyn että "karkaileeko sinulla virtsa", ja saavat vastauksia Y x X kappaletta (jossa Y < 1), he menevät sillä perstuntumalla, että kunhan X (ja toivottavasti myös Y x X) on riittävän suuri, niin saadaan selville jotain mitä pitäisi kutsua faktaksi.

Vaan kun se perkeleen vastaaja niiden kolmen Alibin ilmaisnumeron takia vastaakin että "ei karkaile" vain siksi, että A) sitä kiinnostaa kyllä saada ne alibin ilmaisnumerot mutta B) houkuttaa enemmän vastata ei ja hypätä suoraan kysymykseen 14 vastaamaan toinen ei sen sijaan että täyttelisi 12 kohtaa "asteikolla 1-10" että missä, paljonko ja useinkin karkailee.

Onhan se nyt kaiken lisäksi helvetin noloa vanhalle torninosturin kuljettajalle sellaista myöntää (edes anonyymille kyselylle), vaikka käyttäjätutkimusta tekevä tyyppi sinne torninosturin 'toimistoon' kiivetessään voi sen oitis haistaa, ja tunnistaa viiteen nosturiin kiivettyään että tässä on oikeasti ongelma joka kaipaa ratkaisua.

--

Designer tietää sen oikean sinisen sävyn, ja tietää sen oikeanpaksuisen reunan. Ei siksi koska siitä tuntuu siltä, vaan siksi koska se tuntee yrityksen jonka töitä se tekee ja osaa havainnoida käyttäjiä. Se ei tarvitse siihen kolmea tusinaa palaveria ja kasaa poikkitieteellisiä paskantärkeitä näsäviisaita. Ja tässä komppaan @phale:a täysillä.

--ja mikäli tämä Designer on epävarma päätöksestään, hän voi itse tehdä lisätutkimuksia tai kysyä toista mielipidettä - omasta tahdostaan, ei siksi että työryhmä niin on päättänyt.

Edesmennyt Douglas Adams kirjoitti eeppisessä kirjasarjassaan hyvin (sekä) parodisesti asioiden ylianalysoinnista. Siitä, kuinka puhelinhygieenikot ja joukko muita ylihyödyttömiä väliinputoajia uutta planeettaa asuttaessaan eivät voineet keksiä pyörää (edes uudelleen), koska ei oltu tehty vielä markkinatutkimusta edes siitä, että minkä värinen sen pitäisi olla.

...ja siitä että miten virtsankarkailu ja torninosturinkuljettaja liittyvät Googlen käyttäjäkokemukseen voitte kehittää aivan omat teorianne.

@lindstorm: Lainataanpa linkkaamaasi Limin tekstiä: I really enjoyed meeting and working with you all, you taught me humility, data-driven decision making - -

@hirvinen : Data-driven decision making on varmaan matemaattisissa pulmissa ihan jees, ja ihan mieluusti jätän sen niille datasmarteille, vaikka uteliaana ihmisenä - aivan kuten Limikin - sitä mielelläni yritän oppia ymmärtämään.

@lindstorm: "Designer tietää sen oikean sinisen sävyn, ja tietää sen oikeanpaksuisen reunan. Ei siksi koska siitä tuntuu siltä, vaan siksi koska se tuntee yrityksen jonka töitä se tekee ja osaa havainnoida käyttäjiä."

Itsehän en uskaltaisi lähteä siitä, että designer tietää oikeat vastaukset. Hyvä designer varmaan tietääkin, ja tietää milloin ei tiedä (ja asia vaatii lisäselvityksiä), mutta mistä minä tietäisin onko minulla hyvä designeri vaiko huono, kun en itse ehkä ole kompetentti arvioimaan designereita?

@mandrl'n linkkaamassa NYT:in artikkelista siitä sinisen valinnasta: Yksi tiimi tykkäsi omastaan, mutta toisen tiimin data näytti, että niiden väri houkuttelee enemmän käyttäjiä. Mayer ratkaisi kiistan valitsemalla puolesta välistä. Since then, she said, she has asked her team to test the 41 gradations between the competing blues to see which ones consumers might prefer. Eli sen jälkeen tapahtui laajempi selvittely värin merkityksestä.

@lindstorm: Matemaattisissa pulmissa such as and as in opposed to what?

Suhtaudun erittäin varauksellisesti siihen, että graafinen suunnittelija tietäisi riittävästi käyttöliittymäsuunnittelusta tai netistä. Erityisesti "klassisesti koulutettujen" tai vanhan polven graafikoiden kohdalla.

Lisäksi juuri mainitussa tapauksessa on olemassa firman kannalta oikea vastaus, koska kyse ei ole korkealaatuisesta designistä, vaan maksetun mainonnan myymisestä. Toisinsanoen paskalinkkien koristelusta myyvään asuun.

Keskityn nyt liiaksi tähän yhteen detaljiin. Olen samaa mieltä siitä, että hyvää designiä ei voi tehdä komiteatyönä, ja että se vaatii vahvaa ammattialaan kuuluvaa näkemystä.

@Samposm: "Itsehän en uskaltaisi...varmaan tietääkin...mistä minä tietäisin...kun en itse ehkä ole..."

"Do, or do not. there is no try." - Yoda

Ongelma yleisesti on puolin ja toisin jääräpäiset insinöörit, jotka eivät suostu uskomaan että designissakin on ihan oikeita insinöörimäisiä sääntöjä (jos laitat elementit tämmöiseen asetelmaan, katsojan silmä ohjautuu näin, tai hän kokee asetelman avoimeksi/suljetuksi) SEKÄ egon-sokaisemia designereita jotka uskovat että osaavat itse aina huomioida kaikkea eikä ota lainkaan palautetta vastaan. Sitten osoitetaan aina niitä ääriesimerkkejä ja yleistetään hurjasti.

Katsoin joku viikko sitten Joost:ista RIOT ON! dokumentin. Siinä ainakin oli firma jota eivät teknisen puolen henkilöt johtaneet ;-). Ei kuitenkaan ehkä esimerkillinen sellainen.

@hirvinen: such as "kerro eniten käytetty hakusana" vs. "päätä laatikon reunan paksuus"

Kuvaavaa @phalen linkkaaman kaverin näkemyksistä:

Designers, though, are just as frustrated by the apparent blind allegiance to data at the cost of human experiences.

Ei ole sellaista asiaa kuin "pelkkä" "data". "Data" on kvantifioitua käyttäjäkokemusta. Ongelma, jos sitä on, on siinä, onko datassa oikeat asiat käyttäjäkokemuksesta ja että ymmärretäänkö sitä dataa oikein. Monissa noista teksteistä haiskahtaa vähän semmoinen näkemys, että designin hyvyys (haluttujen asioiden kannalta) ei olisi mitattavissa oleva asia, sen sijaan, että se olisi vaikeaa, ja että haluttaisiin tehdä yhteistyötä teknisempien ihmisten kanssa hyvien mittausmenetelmien kehittämiseksi.

Missä on käyttäjäkokemus designerin visiossa? Se on huonosti kvantifioidussa muodossa omia ja muiden reaktioita erilaisiin juttuihin. Paljolti myös dataan perustuvaa, mutta huonosti eksplisiittisesti tunnettuun ja huonosti tunnetuin menetelmin arvioitavaa. Ei se designkaan missään tyhjiössä ole.

@lindstorm: Miksei voida näyttää 10000 tyypille kullekin kolmea eri viivanpaksuutta ja pyydetä niiltä vastausta kysymykseen "pitäiskö reunan olla paksumpi, ohuempi, just hyvä vai ihan sama?"

Mitä noin tekemällä hävitään?

@lindstorm: "Do, or do not. there is no try"

Heittona toki hyvä, mutta noinhan se nimemomaan kovissa insinööritieteissä ja luonnontieteissä ei ole. Kaikenlaista sopii kokeilla/yrittää, mutta tiedoksi hypoteesi muuttuu vasta kun sitä on mittasten avulla verrattu todellisuuteen. Asettamalla oman päänsä havaintojen edelle saadaan vain näitä suhteellisuusteorian, kvanttimekaniikan ja evoluution kieltäjiä.

Hahmotan kyllä että hyvää taidetta syntyy yksilön inspiraation, eikä käyttäjätutkimusten kautta, mutta en ainakaan suoralta kädeltä osta väitettä että taide olisi se oikea vertauskohta Googlesta puhuttaessa. Toisaalta ei kälihommat tietenkään kovia insinööritieteitäkään ole.

@hirvinen Ei toki hävitä mitään (paitsi ehkä hieman aikaa ja vaivaa), mutta sen kyselyn pohjalta ei myöskään päätöstä voida tehdä, koska ne 10000 vastaajaa eivät vastatessaan pysty miettimään kaikkia tilanteita ja vaihtoehtoja. Ne asiat huomioi se Designer.

Onko viivoja olemassa vain kolmea eri paksuutta?

@samposm: Heitto liittyykin designerly way of knowingiin ja virheiden teon pelkoon.

@hirvinen: No ensinnäkin hävitään aikaa, mutta se ei välttämättä ole vakavaa, tai ehkä on jopa sen arvoista jos tuotteen paraneminen voittaa menetetyn ajan. Mutta lisäksi saatetaan menettää kärsimätön primadonna-asenteinen taiteilija. Tämä voi olla huonokin asia, jos se primadonna oli kuitenkin pääosin niin lahjakas ja tuottoisa tyyppi että siitä olisi kannattanut pitää kiinni, vaikka joitain oikkuja olisi joutunutkin sietämään.

Pitäisköhän meidän määritellä, millaisesta designeristä tässä tarkkaan ottaen puhutaan? Musta tuntuu, että se ei ole oikein selvää.

(Nimim. "Täällä on töissä pelkkiä suunnittelijoita")

Tästä keskustelusta saa osittain sellaisen kuvan niin kuin insinöörit ja muut teknillisesti suuntautuneet ihmiset olisivat joidenkin mielestä jonkinlaisia maailmaa pelkällä mittatikulla arvioivia ja arvottavia ihmisen kuoria.

Samaa leipää ne syövät ja samoja leffoja katsovat kuin designeritkin ;)

Voi toki olla, että Googlella on menty älyttömyyksiin. Voi myös olla, että siellä on vertailtu sinisen sävyjä ihan vakavalla mielellä, mutta jossain muualla ja jossain muussa tilanteessa tuo olisi voinut olla vitsi.

Hauska keskustelu. Onhan toki ihan ymmärrettävää, että kukin puolustaa omaa (?) leiriään.

@jtirila olen tätä mieltä, koska en pelkää olla väärässä. ;)

@jtirilä Joo, nuo alussa linkatut bloggauksethan pikemminkin haukkuivat huonoa päätöksentekoa ja hidasta, pöhöttynyttä organisaatiota ja sitten @lindstorm:in esitystapa vietti asiaa siihen suuntaan kuin kömpelö päätöksenteko ja pöhöttynyt organisaatio jotenkin inherentisti liittyisi "insinööreihin ja numeroihin". Varmasti on olemassa nopeaan ja ketterään (ja myös intuitioon, eikä datalähtöisyyteen) päätöksentekoon kykeneviä insinöörifirmoja, ja varmasti on olemassa kankeasti toimivia ja huonosti organisoituja ei-insinöörifirmoja.

Tottakai pitää vähän pistää vastaan jos joku yrittää ujuttaa perstuntumaa empiriaa paremmaksi menetelmäksi. Länsimaisen kehityksen historia on kuitenkin pitkälti sitä että on saatu nostettua empiria luotetuimmaksi tiedonhankkimismenetelmäksi.

@jtirila Itse olen molemmissa leireissä. Perheessä vahva insinööri ja "taide"kulttuuri, yliopistossa olen opiskellut sekä mechanical engineering että designia.

@hirvinen niiden 1000 tyyppien pollaaminen on ihan turhaa, koska ne ei näe kokonaisuutta, eikä niitä voi pistää päättämään kokonaisuudesta. Jokainen elementti vaikuttaa toisiin elementteihin. Jos yksi reuna on tosi paksu, niin sitten joku toinen reuna pitää vastaavasti olla ohuempi. On olemmassa sääntöjä niinkuin visuaalinen hierarkia, jonka rikkominen johtaa just niihin yrityssivuihin jossa jokainen elementti huutaa kuin sireeni koska se oli jonkun mielestä tärkeä ja pitää olla boldattuna all-caps.

Design at its most honest is problem-solving, puzzle-solving, like engineering.

Ero on siinä että kun mennään detaljeihin kuten jonkun viivan paksuus, se on tosiaan perstuntuma joka ohjaa, mutta se perstuntuma on vuosikausien design-ongelmien ratkaisemisen tulos.

Lisäisin vielä tähän että taidekoulussa jokainen design-päätös vaati perustelun, ja "kun musta tuntui siltä" ei kyllä siihen riittänyt.

@lindstorm, sattuvasti sanottu.

Kävin muuten äsken kaupassa, ja pihalla joku kantoi jotain tuotepahvilaatikkoa, jossa oli mainoslause: "Design that performs" =:]

@samposm, samaa arvelen noista yrityskulttuureista. Olen aina moittimassa insinöörifirmoja siitä, että ne eivät palkkaa humanisteja töihin, ja humanisteja siitä, että ne redusoivat insinöörit käveleviksi laskimiksi. (Okei, ei ollut kyse humanistit vs. teekkarit -asetelmasta, mutta pitipähän sanoa.)

Heh. Siitä, että muotoilulle ja suunnittelulle on englannin kielessä sama sana vaatisi ihan oman lankansa :)

Meikän insinööriprovo oli toki osittain tahallista, Tina sanoi asiat fiksummin.

@spongefile, mietin tuossa äsken pyöräillessäni, että en osaa valita omaa leiriäni.

Okei, en kylläkään käytännön syistä ole yhtään designer, kun en osaa, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö se työ olisi minusta arvokasta.

Teknonörtti olen kyllä monessa suhteessa, mutta että designia insinöörityön (tai vieläpä sen karikatyyrin) ehdoilla... jaa-a.

@lindstrom itse en oikein hahmoita tuon muotoilun ja suunnitelun eroa. 2D vs. 3D? Graphic design vs. fashion design?

@jtirila Arvostan insinöörejä ja niiden ajattelutapaa älyttömän paljon, ja luulen että oma luonne kallistuu enemmän siihen suuntaan. Kaikki mun tekemät esineet/luonnokset ovat aina käytännön puolelta pohjautuvia. Enemmän teollista muotoilua, vähemmän koristeellista.

Re: Designerly way of knowing things vs. Engineerly way of measuring the hell out of things : Eikö tieteellisen metodin voittokulku ole näyttänyt, että asioiden mittaaminen on ihan hyvä ja iloinen asia? ;)

@spongefile: Aloitetaan siitä oma viestiketju tai jutellaan joskus kahvilla. :)

Mittauksista se designerinkin tieto pitkälti tulee, se vain ei ole yhtä täsmällistä mittausta. Designerin intuitio on erityisesti hyödyllistä siihen, että valitaan vaihtoehtoavaruudesta kaukanakin toisistaan olevia hyviä alueita, joilla voi sit ehkä yksinkertaisemmilla mittauksilla sit valita sen parhaan spotin.

Hehe, kirkon tapa tietää että aurinko kiertää maata, ja Galilein harhaoppinen tapa katsella kaukoputkella että miten ne planeetat nyt oikein liikkuukaan.

Mainitsisin mittausten ja designerin intuition lisäksi myös kokemuksen. Yleensä huonosta designista tulee palaute nopeasti käyttäjiltä. Tiedosta ja taidosta muodostuu kokemuksen myötä sitä hiljaista tietoa, joka ratkaisee viivan paksuuden ja sinisen sävyn triviaalisti. Kun asiantuntemusta (lue: kokemusta ja hiljaista tietoa) on tarpeeksi, osaa sen oman näkökulmansa myös perustella järkeen käyvästi.

Vaikka yleisesti pidänkin empirismiä kannatettavana metodina, ja yhden henkilön (designerin) kaikkivoipaisuutta epäilyttävänä, niin esimerkiksi tuollaisessa viivan paksuuden pikselintarkassa määrittämisessä kyseenalaistan kyllä empirismin toimivuuden ja/tai tarpeellisuuden. Applehan nyt on väitetysti selkein esimerkki design (ja kaikkivoipaisuus :) -vetoisesta firmasta, mikä näkyykin sen tuotteissa sekä hyvässä että pahassa, mutta kyllä se myös onnistuu tekemään selkeästi kilpailijoista erottuvia tuotteita, ja ainakin tällä hetkellä oikein menestyneesti.

@hponka en olisi itse voinut paremmin sanoa! Oli eilen pakko lopetella kun piti oikein töitä tehdä.

Mutta nimenomaan kokemus on se avainsana, jolla se designeri pätee.
Ja aivan kuten @hirvinen sanoi, perustuu se designerinkin kokemus tietoon.