lindstorm

Niin mikä se konteksti muuten on...? :)

Eilen viimeksi vastasin johonkin Facebookin käyttökyselyyn. Aika pintapuolisia kysymyksiä. Sorry, jos tekijä olikin joku täältä.

Avaapa hieman lisää?

no mitä se konteksti tarkoittaa?

Oho, täällähän on oltu uteliaina - tutka ei jostain syystä tunnistanut ;) Kontekstilla tässä tarkoitan siis asia/sisältöyhteyttä - palvelua, jossa viestejä jaetaan. Ehkä tässä syvemmällä on ärtymys siitä, että nämä tutkijat eivät itse ole sosiaalisessa mediassa millään tavalla mukana, ja siksi eivät ymmärrä edes tutkimaansa aihepiiriä.
Yhdessä kyselyssä suunnilleen ehdoteltiin, että mitä mieltä olisit, jos alkaisit digg.comissa tweettaamaan ja sit jengi vois niitä siellä diggailla.
En osannut kertoa mielipidettäni tähän, kun aivoissa muljahti niin lujaa että sattui. Lopetin kyseisen kyselyn kesken.

Vähän kuten @sveikkolainen asian ilmaisi: Oikeasti; voiko luottaa tyyppiin, joka puhuu somesta, muttei löydy FB:stä tai Twitteristä?

Nyt jos haluaisi rikastua, kannattaisi perustaa some-konsultointifirma. Kiinnostuneita puhujia riittää, mutta jonkun pitäis ensin kertoa niille, mistä on kyse. :-)

@simison, tarjontaa kyllä tuntuu piisaavan. Ei tässä maassa pääse silläkään rikastumaan. ;)

Mun täytyy sanoa, että mun kavereista se, joka on eniten tehnyt rahaa yhteisöllisellä viestinnällä, ei löydy mistään yleisestä palvelusta.

@mandrl nimenomaan näille mainos- ja digitoimistojen some-lähettiläille pitäis jonkun vähän kertoa tosiasioita.

Somesta voi puhua niin monesta näkökulmasta. Yleisesti tai yksityiskohtaisesti. Mutta olen samaa mieltä @lindstorm:in kanssa, ettei oikea taho välttämättä ole sivullinen tutkija. Toisaalta ei muutaman some-työkalun hevikäyttäjäkään välttämättä näe kontekstia. Ja kaikki eivät osaa puhua tai kouluttaa tai opettaa. Tilaa on, sillä ymmärrystä on vähän.

@Kitti Muutamaa "asiantuntijaa" kuunnelleena sitä ihmettelee mistä kaikesta ne kehtaa laskuttaa.

Tällä kertaa kyse ei ole rahanteosta vaan kontekstin ymmärtämisestä. On turha lähteä tutkimaan, jos ei tiedä miten pitäisi toimia. @Kitti:n pointti on todella hyvä. Esimerkin kaltaiset: "mulla on musta vyö facebookissa"-henkilöt ovat niitä jotka ovat juurtuneet yhteen näkökulmaan, eivätkä nekään osaa tutkia sen avarammin.

Ite tykkään Michael Weschin asenteesta kovasti, mut se ei teekkään kyselyitä, vaan osallistuvaa etnografista tutkimusta.

Ulkopuolinenkin tutkija voi löytää niistä/siitä jotain uusia näkökulmia, mutta kyse voi olla onnenkantamoisista. Tai vanhoista näkökulmista uusia ilmiöitä. Esimerkiksi tutkimalla tylsiä perusjuttuja kuten ikä- ja sukupuolijakaumia eri palveluissa. Löytyykö eroja, ja jos löytyy, niin miksi. Miten eri some-palvelut eroavat, mikä on niiden oma sisäinen konteksti.

Noita @Herra n mainitsemia asiantuntijoita en varmaankaan pitäisi tutkijoina. Joinakin konsultiksi itseään kutsuviksi, ja niistä saakin joskus ihottumaa. Mutta löytyy niitä somen sisältäkin, tapauksia joissa innostutaan ja tulkitaan melko heppoisilla perusteilla ilmiöitä ja ilmiöiden syitä, saarnataan niistä sitten seminaarista toiseen.

Muistuu mieleen yli vuosikymmenen takainen keskustelu ilmiöstä uusmedia. Joillekin se oli pelkkää yritysten menemistä webbiin homesivuineen tai "peräti" sähköisine kaupankäyntisovelluksineen. Aika moni hermostui tästä kovin kapeasta näkökulmasta ja peräänkuulutti uuden median todellista merkitystä esim. taiteessa ja muussa ilmaisussa. Paljon paukkuja kuitenkin jouduttiin kuluttamaan itse teknologia-alustoihin tuohon maailmanaikaan.

Somekeskustelu on mun mielestä aikapaljon kehittyneempää. en itse kuulu varsinaisesti sometutkijoiden joukkoon, mutta olen tosi innostunut sen mahdollistamista ihmislähtöisistä (talouden ulkopuolella olevista) arvontuotantomalleista.

@lindstorm Pelottavinta on se, kun lehtorit suunnittelevat Sosiaalisen Median Opintojaksoa, mutta eivät ole itse mukana. Mitenkä sitä tutkia tai opettaa? Parille kaverille kehotin, että menkää ensin someen ja olkaa siellä aktiivisia, sitten voitte ehkä opettaa tai tutkia. Tosin, itselläni on tämä action research -asenne.

@Mitro Tätä tehdään eri tahoilla; somesta puhuu ihmiset, joiden tieto perustuu kuulopuheisiin ja lehtien juttuihin. Kun niille sitten esittää jonkun konkreettisen kysymyksen, silmät lautasen kokosena ne toteaa: "Täh?"...

@Mitro @nettimuori Olette nyt turhautumukseni ytimessä.

@nettimuori +1

@lindstorm @juffe Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea eikä olla mukana kaikessa, mutta ei myöskään pelkän kirjanoppineisuuden perusteella alkaa käsitellä syvemmin (lue: opettaa, selvittää muille) asiaa, josta ei omaa todellisuuteen pohjautuvaa kokemusta.

Edelleen pätee vanhanajan oppimisajatus ulkoaopettelun ja sisäistämisen välillä: "Hauki on kala. Hauki on kala. Hauki on kala" - "Mikäs se hauki on?" - - "Mistä mä sen voisin tietää"... Tässä keskustelussa ulkoaopettelun asemassa on kirjanoppineisuus, joka ei anna riittäviä eväitä somen opetukseen.

@lindstorm Jaan tuskasi.

Tilannetta kuvaa hyvin viime syksynä julkaistu Viestinnän tutkimuskeskus CRC:n tutkimus Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla. (Laatinut VTT Janne Matikainen ja rahoittanut Helsingin Sanomain säätiö.)

Julkistustilaisuus oli kuta kuinkin piinaava. Kävi selväksi, että tutkija itse ei ollut sosiaalisen median käyttäjä. Hän oli tehnyt tutkimuksensa ulkopuolisena tarkkailijana ja soveltanut someen perinteisen viestinnän määritelmiä ja mittareita ja jotain vanhaa sosiaalipsykan ryhmäteoreettista käsitteistöä.

Tutkimus täällä: http://www.valt.helsinki.fi/blogs/crc...

Blogaukseni aiheesta: http://outi.posterous.com/suomalainen...

Sosiaalinen media on uusi ilmiö ja muuttuu koko ajan käyttäjiensä mukana. Ei tällaista ilmiötä voi tutkia, ellei ymmärrä, miten se toimii.

@outiV oon niin sun kaa!

@lindstorm :)

(Huomasin, että oot Twitterissäkin mun kaa. Vähänkö oli hetken sellainen olo, että on sanonut jotain viisasta. Se tuntuu hyvältä. Ihminen tarvitsee sellaisia hetkiä!)

hauskaa lukea tätä, kun olen miettinyt omalle toiminimelle toimintamallia (sisältäen ansaintalogiikan) viimeiset kuukaudet ja nyt viimeiset päivät hyvin intensiivisesti. Yrittämiseni alue tulee olemaan SoMe konsultointi :)

Mitäs luulette maksaisiko kukaan siitä, että joku yrittäisi holistisesti penkoa kontekstia SoMelle, eikä jäisi sellaisiin seikkoihin kuin miten twitter tai facebook tarkoittaa bisneksillesi?

@outiV @lindstorm Te ootte nyt vähän sisäänpäin lämpenevän oloisia. Mut se on lutusta :)

@jaanahuhta Tirsk. :D

(Viitannet erääseen toiseen säikeeseen? http://www.qaiku.com/go/6226/))

@jaanahuhta Aww. Älä tunne oloasi ulkopuoliseksi. Mut mä voin vähän viittailla :)

@outiV Osuit oikeaan :)

Moikka, jatkoa Twitteristä. Siis tutkijoiden kannalta voi olla noinkin - että täytyy ymmärtää enemmän,. Itseä on ärsyttänyt myös fanittamisen tutkijat, jotka eivät itse ole olleet aktiivisia fanittajia missään.

Olen seikkaillut "somessa" yli 10v. Ekan some proggiksen tein v. 2001 kun tehtiin kansainvälinen konserttivideo. Nyt on kontakteja kerääntynyt yli 8000.

Toiminnan ja suuntiman korostamisella tarkoitan sitä, että somen käyttäjän ei välttämättä tarvitse ymmärtää kaikkea. Antaa oman kiinnostuksen tuottaa suuntia ja sitten voi ryhtyä toimimaan sen pohjalta.

@winninghelix "Kaiken ymmärtäminen" lienee mahdotonta, oli kuinka somepro tahansa. ;)

Mutta jotta voi tutkia ja tarkastella kohdetta, kai sitä pitää jotenkin ymmärtää? Ja nimenomaan kokea itse.

Vähän pelottaa myös se Ylelle kaavailtu uusi asiantuntijaneuvosto, jonka yhtenä tehtävänä on pohtia perinteisen median suhdetta ja keinoja suhteessa uusiin medioihin.
Saapa nähdä millaisista "asiantuntijoista" se tulee koostumaan.

@winninghelix - jees, eli ymmärsin hiukkasen väärin tuolla twitterissä: Olen ehdottomasti samaa mieltä. Ehkä samaa näkökulmaa edusti hiukan tuo @Kitti:n kommentti (tai näin ainakin ymmärsin), että tietynlainen yliselvyys/ymmärtäminen ja rutinoituminen (vähän kuin alkais kaivaan omaa asemapoteroa sosiaalisessa mediassa) on ehkä vieläkin pahempia.

Tarkoitus ei ollut laittaa mitään virheenkarsintakommenttia: Sosiaalisessa mediassa nimenomaan kokeileminen tuottaa nykypalveluiden uusia käyttötapoja (RT Twitterissä oli käyttäjien oma koodaus, josta syntyi "standardi" viestinlevitystapa), mutta kokeilu ilman käsitystä toimintaympäristöstä on vähän sama kun ajelisi Linnanmäellä ratittomalla törmäilyautolla.

@winninghelix Kaikkea ei voi, eikä onneksi tarvitsekaan ymmärtää. Mutta, samaan aikaan, jos pitää jotain aihetta opetusaiheena / tutkimuskohteena, sillon on kyllä ymmärrettävä asia monipuolisemmin kuin mutu-tuntumalla.
Nimenomaan @outiV n mainitsema omakohtainen kokemus on tärkeää.

Jees, samaa mieltä kaikkien kommentaatoreiden kanssa. Ymmärrystä tarvitaan, tietysti.

Ja tuo Ylen asiantuntijaneuvosto on todella pelottava (@TAir). Pelottavaa on se kun media keskustelee itsestään... niin on käymässä myös sosiaaliselle medialle.

Tietysti taidekin on kautta aikojen ihmetellyt itseään eikä vastausta ole vieläkään tullut.

Äkkiseltään olisi tietysti helppo nyökytellä, että kyllä kyllä, pakkohan tutkijan on tuntea alaa, mitä tutkii.

Toisaalta uskon, että monesti on erittäin hyvä asia tutkia nimenomaan niitä juttuja, joita ei tunne. Objektiivisin silmin voi oivaltaa jotain, mitä liian sisällä olevat eivät huomaa.

Itseäni pelottaa melkein enemmän sellaiset sosiaalisen median tutkijat, jotka jakavat asiantuntijalausuntoja (vain) omien käyttökokemustensa pohjalta ymmärtämättä, että joku muu saattaa käyttää samoja systeemejä ihan eri tavalla. Ja tähän olen sortunut itsekin. Itsestään on kai niin paljon helpompi ja hauskempi puhua...

Paras tutkija lienee tässäkin se, joka ei kuvittele tuntevansa kontekstia täysin ennestään vaan joka siksi joutuu ottamaan selvää, mistä oikeastaan on kyse. Tällä en tarkoita noita pintapuolisia kyselyitä, joita tosiaan on nähty tarpeeksi.

Check.

Mitähän lisättävää tähän vielä :) Kommentoidaanpa nyt vielä, että ei some-tutkijan tarvitse olla kaulaansa myöten sosiaalisessa mediassa (perusvertaus jälleen, ei syöpätutkijalla tarvitse olla syöpää...), mutta hämmästyttää, jos ei halua/uskalla lähteä lainkaan kokeilemaan. Etnografiaa voisi syystäkin ujuttaa yhteen jos toiseenkin tutkimukseen.

Okei toisaalta myös liian syvälle asiaansa ujuttautunut tutkija helposti näkee asiat yksipuolisesti vain omasta edelläkävijävinkkelistään, tai kuten @priio totesi, ei näe oman laatikkonsa ulkopuolelle.

Somen käyttö on loppupeleissä aika emotionaalista touhua.

Oon kyllä niin @jahapaula:nkin kaa! Vähän @Kitti:ä Qeetkulta veistellen, Tää mestahan on ihan bordelli! :DDD

Mut joo, osallistuva ote, jota uskon @Mitro:nkin tossa sivunneen on mun mielestä se paras tulokulma sosiaaliseen mediaan, oli kyse mistä tahansa. Sitä ei voi oppia osallistumatta, sitä ei voi opettaa osallistumatta.

Michael Wesch, Digitaalisen etnografian opettaja Kansas State Universitystä, jonka jo aiemmin mainitsin, on tuottanut aivan järjettömästi hyvää materiaalia mm. Youtubeen - Hänen opetusmetodinsa on nimenomaan se, että opiskelijat osallistuvat: tuottavat itse sisältöä, avaavat keskusteluja ja osallistuvat niihin aktiivisesti.

@lindstorm Uu kiitos tästä ihmisvinkistä, löytyi mainio blogi Weschin jäljiltä :)

Bordellille b d ;-)

Tiedättekös, mikä syö miestä? Yrittää puhua some-jutuista luddiiteille, jotka eivät mihinkään halua koskea, mutta joiden pitäisi työnsä puolesta keskustella vihjeellisen oloisesti some-innokkaiden asiakkaiden kanssa. Usein tuloksena facepalm.

Ehkä @simison tätä tuossa sivusikin.

blogahdin tähänkin liittyen

@teroheiskanen blogimääritelmäsi mukaan, jos poliisi (tai jonkun muun organisaation edustaja) osallistuu someen, niin se ei enää ole somea. samoin some lakkaa olemasta somea jos joku toimii yhteistä tai jonkun toisen osallistujan etua vastaan (späm, kiusaaminen, floodaus, fleimaus, trollaus jne jne)?

vaikutuksiltaan negatiivinen (ja kuka senkin määrittelee?) tai ei-toivottu yhteistoiminta on myös sosiaalista. vrt sosiologia ja yhteiskuntatieteet, joista suuri osa on erilaisten ongelmien identifiointia (köyhyys, rikollisuus, yhteiskunnalliset epäkohdat, sukupuoli-, luokka-, seksuaalinen identiteetti jne asioihin liittyvä epätasaarvo yms yms)

Komppaan vähän @priio :a ja kysyn, että eikö se tuo kontekstien ja näkökulmien rikkautta ja laajempaa käsitystä, jos sosiaalista mediaa tutkitaan eri tieteenalojen - ehkä vanhemmistakin - käytännöistä ja teoriaperinteistä käsin. Ei voi olla niin, että vain aktiiveilla käyttäjillä on hallussaan ainoa oikea tieto ja kontekstit. Tai sitten aika suuri osa ihmiskunnan tieteestä joutaa roskakoriin, koska tutkijat eivät olekaan olleet osa kohdettaan.
Tällä argumentilla ainakin yritän oikeuttaa oman tutkimiseni sosiaalisessa mediassa, vaikka en olekaan perinpohjin asiantunteva ja osaava some-käyttäjä/toimija, siinä mielessä kuin monet täällä Qaikussa esimerkiksi ovat.

Jep, komppaan edellisiä. Mitä tahansa tutkimusaihetta voi tarkastella eri näkökulmista ja eri konteksteissa. Jotkut niistä toimivat paremmin kuin toiset, mutta mitään yhtä ainoaa oikeaa lähestymistapaa ei tieteessä pitäisi olla, silloin menee koko homma aika tylsäksi.

@lindstorm mä niin ymmärrän teitä. Silloin kun kartoitin mahdollisia yhteistyökumppaneita yleläisille sosiaalisen median koulutusta suunnittelemaan, oli kyllä itsestään selvää lähteä liikkeelle Metropolian kanssa @juhana2 :n kokemuksen ja näkemyksen ja toiminnan takia

Olisiko tässä myös ero tutkimisen ja opettamisen (tai konsultoinnin) välillä? Opettajan on toki hyvä tuntea asia, jota opettaa ja sosiaalisessa mediassa teoreettinen osaaminen voi olla vähän nihkeää, jos ei ole hajuakaan siitä, miten asiat oikeasti tapahtuu.

Tutkija saa myös olla sen verran "tyhmä", että joutuu kysymään muilta, miksi asiat menee niin kuin menee.

@priio Joo, ehdottomasti on eroa. Mä puhuin pelkästään tutkimuksesta.

@priio erittäin relevantti tarkennus. Tutkijahan saa tutkia juuri niin ulkokohtaisesti ja etäältä kuin haluaa, mutta jos opettaa, pitää tehdä selväksi, mistä lähtökohdista opettaa. Eihän mitenkään voi opettaa jotain sellaista mitä itse ei osaa.

@Tuija @priio Mä olen vähän eri mieltä tuosta tutkijan roolista.

Tai no, kai tutkija saa tehdä niin ulkokohtaista ja etäistä tutkimusta kuin tahtoo, kunhan joku maksaa (tai tutkija hoitaa toimeentulonsa muuten), mutta eihän siinä tolkkua ole. Mun mielestä tuloksena on nollatutkimusta, jos tutkija ei ymmärrä tutkimuskohdettaan ja käyttää siihen esim. epärelevantteja tutkimusmenetelmiä.

En esimerkiksi lähtisi tutkimaan vaikkapa sanomalehdistön historiaa käyttämällä lähteenä pelkästään Hesarin arkistoa tai päättelisi aineiston perusteella, että "vuonna 1966 journalismi oli laadukkaampaa kuin vuonna 1957, koska vuonna -66 julkaistiin Hesarissa määrällisesti enemmän juttuja".

Ymmärtääköhän kukaan mitä ajan takaa...?

@outiV Näkisin, että tässäkin on kyse vähän eri asioista, toki "ulkopuolinen" tutkija voi olla pihalla kuin lumiukko, mikä ei tietenkään ole toivottavaa, mutta hän voi myös löytää koluttuun aiheeseen uuden tarkastelutavan. Ero voi olla hiuksenhieno ja se on aina jonkun verran katsojan silmästä kiinni...

@outiV Jesh, just näin. Hienoja tuloksia on esim. saatu, kun nuoret on otettu mukaan tutkimuksiin, jossa nuoriso itse on tutkimuksen kohteena.

Olikos se termi nyt sitten osallistava tutkimus tjsp.

Vidja kun Qaikussa on niin vähän ihmisiä. FB:n puolella olisi paljon helpompaa kutsua aiheeseen perehtyneitä ihmisiä mukaan keskusteluun.

@outiV Jos tutkija ei ymmärrä tutkimuskohdettaan tai käyttää epärelevantteja tutkimusmenetelmiä, se on huonoa tutkimusta. Mutta hyvää tutkimusta voi käsittääkseni tehdä ilman, että tehdään osallistuvaa toimintatutkimusta - sekään tutkimusote kun ei sovi kaikkeen. Havainnoiva tutkimus tai etäämmältä katsova tutkimus ei myöskään ole aina ulkokohtaista. Erilaisilla menetelmillä saadaan toki erilaisia tuloksia, ja tutkimuskohdetta voivat jotkin tulokset miellyttää enemmän kuin toiset, mutta lienemme yhtä mieltä siitä, ettei pelkkä tutkimusote tai tutkijan etäisyys kohteestaan määrää sitä, onko tutkimus huonoa vai hyvää.

@simison No kutsu ne ihmiset Qaikuun! :)

Mulla itselläni on melkeinpä toisin päin; jos oikeasti haluan keskustella jostain vähän syvällisemmin, tulen mieluiten tänne. Herää kysymys, minkälaisia kavereita mulla facebookissa oikein onkaan... :P

(Qaikulaisiakin kyllä enenevissä määrin...)

Vihjaatko @simison että me ei olla aiheeseen perehtyneitä ? ;)

@aharju Olet oikeassa. Pelkkä tutkimusmenetelmä ei tosiaan määrää, onko tutkimus hyvää vai huonoa.

Mutta jos palataan sosiaalisen median tutkimukseen, onko sitä mahdollista tutkia täysin ulkopuolisena, osallistumatta itse? (@simison etnografiaa eli osallistuvaa tutkimusta ;) Tämä kenttä kun on niin vahvassa muutoksessa, uusia palveluita syntyy kuin sieniä sateella, käyttäjämäärät kasvavat huimasti ja somen käyttötavat monimuotoistuvat jatkuvasti. Eilinen on jo auttamattomasti vanhanaikaista, ja tutkimuksen pitäisi pystyä reagoimaan siihen. Vai pitäisikö?

Analogiat ovat vaikeita, sillä yleensä asiat ovat erilaisia. Olipas järkevästi sanottu :-) Mietin vain, millainen analogia tässä olisi osuvampi kuin "syöpätutkijalla ei tarvitse olla syöpää". Tarvitsisiko vaikkapa maahanmuuttajien sosiaalisia yhteisöjä tutkivan olla maahanmuuttaja? Löytyykö mitään analogiaa? Tuskin some niin ainutlaatuinen ilmiö on, että mitään analogista tutkimuksen aihetta ei löydy?

pikaisena väittämänä tähän väliin:

Sosiaalista mediaa itsenään ei voida tutkia millään tieteenalalla eikä millään tutkimusmenetelmällä tällä hetkellä, koska yksikään tieteenala ei ole määritellyt sosiaalista mediaa omasta diskurssistaan käsin (siten että määritelmä olisi ko. tieteenalalla ns. yleisesti hyväksytty). Jos SoMea tutkitaan tieteenalalla A niin se on eri SoMe kuin tieteenalalla B ja myös molempien tieteenalojen A ja B sisällä on erilaisia käsityksiä siitä mitä SoMe on.

Katsokaa mitä tahansa sosiaalisen median määritelmää, niin se ei ole määritelty aiempaan tieteelliseen teoriaan nojautuen vaan se nojaa yleisiin havaintoihin.

@ekurvine vastaan sinulle oman blogin puolella

@SamuliK ei tieteentekeminen aseta mitään ehtoja tieteentekijälle. Kuka tahansa voi tutkia mitä tahansa. Kyse on siitä miten tutkimusta tekee ja miten tutkimuksestaan muille viestii.

@SamuliK pakko tarttua tuohon analogiaasi, kun itse juuri tutkin tavallaan maahanmuuttajien sosiaalisia yhteisöjä olematta maahanmuuttaja sanan varsinaisessa (epätarkassa) merkityksessä. Onko se siis luvallista?

Kyseisen casen maahanmuuttajat ovat itse kritisoineet, miksi meillä on projektissa vain kantasuomalaisia tutkijoita eikä maahanmuuttajia (jotka mielellään työllistyisivät). Ja omasta kokemuksesta voin todeta, että jollain tavalla on helpottanut aiheen hahmottamista se, että itse satun olemaan nyt ulkomailla edes jonkinlaisena ummikkona. Ainakin se lisää hitusen empatiaa tutkittavia kohtaan ellei muuta. Toisaalta samalla pelkään tuovani tutkimukseen liikaa omia kokemuksiani ja sillä lailla vääristäväni jotain.

Mutta kuten huomattu, tutkimuskohde saattaa myös odottaa sitä, että heitä tutkivat ovat riittävästi sisällä ilmiössä. Tutkimuksen laadun kannalta en menisi arvioimaan, mikä on aina tarpeen ja välttämätöntä, mutta asiaahan voi katsoa myös osallistuvien ihmisten (tutkimuksen kohteen) kannalta. Ehkä sosiaalisen mediankin käyttäjät kokevat vähemmän turhautumista, jos heitä tutkivat ihmiset tietävät, mitä tekevät. Jonkinlainen laadun mittari sekin.

Itse uskon tiimityöhön, ja niinpä tässäkin valitsisin molemmat: laitetaan ilmiötä tutkimaan objektiivinen ummikko ja kohteensa ymmärtävä aktiivi yhdessä, niin ymmärretään, mitä tutkitaan ja löydetään ehkä vielä jotain kiinnostavia seikkoja, joita vain ulkopuolinen voi havaita.

ja mitä tahansa sellaista voidaan tutkia, josta saadaan informaatiota. Sillä ei ole lähtökohtaisesti mitään merkitystä, että miten informaatio saapuu tutkijalle. Ihminen voi tutkia Mars-planeettan pintaa, vaikka yksikään ihminen ei olisi käynyt Marsin pinnalla. SoMe-tutkimuksessa ei ole mitään muuta vaikeata kuin selvittää ensiksi, että mikä on tutkimuskohde. Se on pakko pystyä kertomaan. Aidosti tuntematonta ei voi tutkia, ainakaan sen puitteissa mitä nykyään tieteeksi kutsutaan.

@ekurvine vastasin blogi-kommenttina pidemmin, mutta tässä myös jotain lyhyesti.

Jos sosiaalinen media määritellään mediaksi joka on sosiaalinen niin silloin se on sama asia kuin se tuntemamme maailman osa, jossa ihminen viestii toiselle ihmisille. tämä ei ole kovin rakentava määritelmä. Tämän takia määrittelin SoMen siten, että se poissulkee jotain. Määritelmän sisältämien vaatimuksien avulla voidaan eriyttää ne tekijät jotka rakentavat SoMea ja jotka ehkäisevät SoMe syntymisen.

"@teroheiskanen blogimääritelmäsi mukaan, jos poliisi (tai jonkun muun organisaation edustaja) osallistuu someen, niin se ei enää ole somea. samoin some lakkaa olemasta somea jos joku toimii yhteistä tai jonkun toisen osallistujan etua vastaan (späm, kiusaaminen, floodaus, fleimaus, trollaus jne jne)?"

Tämä pitää tavallaan paikkansa. Näkemysero on siinä, että minä näen SoMen vuorovaikutuksellisina olosuhteina jotka vallitsevat. Tällöin, jos vuorovaikutus muuttuu niin olosuhteet muuttuu ja SoMe ei ole enää sama SoMe.

@cami @outiV - ei FB:ssäkään mitään oikeaa keskustelua käydä nykyään ja se on vieläpä suljettu ympäristö, ne mähkinnät jää sit sinne laatikkoonsa. Mut siellä olis jengiä. Täällä on vähän jengiä, mutta hyvää keskustelua. :-)

Tosi monelle ihmiselle FB:henkin liittyminen on ison kynnyksen takana, saatika et kutsuis johki qaikuun tai twitteriin. no way.

Varmaan tuohon tutkijan rooliin ja tutkimusmentelmään vaikuttaa tutkimusongelma. Etnografialla saadaan vastauksia tiettyihin tutkimusongelmiin, kyselylomake voi puolestaan avata toisenlaisia näkökulmia.

Kurvisen kommentti somen määrittelmättömyydestä eri tieteenaloilla on hyvä. Etnografia on tutkimusmenetelmä, jota käyttävät niin kulttuurientutkijat kuin yhteiskuntatieteilijät, tosin erilaisia painotuksia ja kysymyksiä esittäen. Etnografiia on kansanelämän kuvausta, joten se yksinään tuskin riittää. Etnografia voi olla osaalistuvaa tutkimusmateriaalin hankintaa, haastatteluja tai kyselyjä. Väline millä materiaali hankitaaan voi olla tilanteesta riippuen erilainen.

Mitenkähän tutkimusmetodikurssien opiskelijat saisi keskustelemaan samalla tavalla kuin tällä kommentointialueella?