nikc

Syksyisin minä kuolen.
Synnyin sydän talvella, helvetillisen lumimyrskyn aikaan Heidekenin synnytyssairaalassa, kevät on ok, kesän soisin jatkuvan ikuisesti, mutta siltikin, minä olen syysmies.
Ja syksyisin minä vanhenen ja kuolen.
Niin on aina ollut ja niiin tulee aina olemaan.
Kun viidan vihreyteen tulee pisara keltaista, märästä maasta nousee sienirihmaston tuoksu ja lyijyn harmaa taivas sataa kylmenevää vettä, minä tunnen vuosien tulevan, nousuveden kaltaisena ja fiilistelen sillä, miten ne tarttuvat nahkaani.
Ja tunnen sen, miten vuodet vievät jotakin minusta, kunnes minua ei ole.
Siinä tuntuu turva.
Miksi huolisin?

@Herra Väkevää.

@Herra Tuo tuli oikeana päivänä, sillä yöllä on kuollut joku.

@Herra I like your style.

Mä tykkään @Herran tavasta käsitteellistää tuntemuksia!