ubiq

itse olen päätymässä mm. siihen, että faktisella tuottavuudellani ja formaalilla työajalla ei ole mitään tekemistä keskenään. Varsinaiset ideat syntyvät - jos syntyvät - hetkessä, mutta monasti niitä edeltää pitkähkö muhiminen reptiilikerroksessa. On aivan sama vastailenko odotellessani mailiini, kitkenkö rikkaruohoja japanilaisesta puutarhasta, kalastanko, järjestelenkö wiki-artikkeleita tai osallistunko aivomyrskyyn.

Pitää paikkansa masentavassa määrin.
Nimittäin niin, että myös tuottamattomuus jakaantuu samalla tavalla.
Eli jos homma ei kulje, se ei kulje vaikka kuinka pitäisi olla luovassa tilassa.
Rutiinihommat tietysti hoituu, joskus jopa niin, ettei muista tehneensäkään, mutta sitten se puoli, missä pitää ajatella ja kehittää uutta.
Yleensä olen nyt parhaimmillani silloin kun normaalityöaikaa tekevät ovat unessa.

@ubiq varsin totta. Usein koen olevani tuottavimmillani "tien päällä", eli muistiinpanoja syntyy ahkerasti vaikkapa junassa tai lentokoneessa istuessa. Veikkaan että olosuhteiden pakottama offline-tila auttaa siihen merkittävästi.

Netin ääressä sitten myöhemmin ideaa voi jatkojalostaa tekemällä taustatutkimusta ja keskustelemalla asiasta muiden kanssa. Mutta alkusysäys on aina ilman nettiä.

Tietotyön nykyolemus on pimeää keskiaika. Olen tänään tehnyt tietotyötä 39 venäläisen, kymmenien suomalaisten kassa, tietoteknisessä ympäristössä, joka polkee paikoillaan.

Marginaalisia muutoksia on tapahtunut. Ihmiset ovat osaavia ja oivaltavia, rajat ylittävään yhteistyöhön tähdätään, mutta tietoyhteyiskunnan infrastruktuuri on paikasta toiseen liikuttaessa sattumanvaraisessa kunnossa.

Kokeilin ja testasin päivän aikana lukuisia mahdollisuuksia sadan kilometrin säteellä pitkin rannikkoa. Suomen tietoyhteiskunta on vasta Helsigin ydinkeskustassa ja sielläkin äärettömän redusoituna.

En yritä verrata tätä mihinkään muuhun maahan. Mobiilivälineet ovat kohtuullisen hyviä, mutta infrastruktuuri on sadan kilometrin säteellä Loviisasta kaukana ubiquista.

Tietoyhteiskunnan ihanneyhteiskuntaa ei ole missään, mutta qaikulaisilla on taju siitä, millaiselta sellainen näyttäisi. Tietotyötä voi tehdä monella tavalla, mutta online-pilveily edellyttää vankaa infrastruktuuria. "Tiestö" on vielä heikossa kunnossa.

Onko se täällä 2020?

Nokia on rampa laitevalmistaja, mutta nouseeko Nokia-Siemens Networks arvoon arvaamattomaan?

Kyllä. Jotain on pielessä, koska ei ole kuulemma tietotyöläisellä aikaa oppia uusia asioita. Myöskään vuorovaikutukseen ei ole aikaa. Väittävät. Ovatkohan tietotyöläiset ymmärtäneet työnsä luonteen oikein?

Kutsuisin mähkimään joitain mieleenjuolahtavia ja tietämiäni pitkän linjan tietotyöläisä ping @apoikola @jal @Kitti @pe3 @RNS @Suviko @Tuija :)

Olen vielä aika nyypiö työuramielessä, mutta musta alkaa tuntua, että tietotyöläishommissa tarvitsee ennen kaikkea oppia itsensä johtamista. Joskus pitää kuunnella itseään ja tarkkailla, että missä paikoissa parhaiten luonnistuu tietynlainen työ tai mihin kellonaikaan ja kun tämän on selvittänyt, voi luoda itselleen rutiinit, deadlinet ja pakot, joissa pysyminen ei tunnu kuristavan luovuutta hengiltä. Joskus (tai usein) ei ole aikaa kysellä "miltä musta nyt tuntuu" ja sit vaan painetaan duunia ja saadaan se homma kasaan, mutta jatkuvalla syötöllä sellainen urauttaa ja siinä ei ehdi saada uusia vaikutteita, joita syntetisoida mukaan ajatteluunsa.

Tietotyötä mittaamaan on tuotu virheellisesti tehdastyön mittarit. Tai siis sen ulkoiset puolet. Käsien pitää heilua, vaikka tieto ei varsinaisesti synnykään ranteissa. @bergie Muistan joskus suunnitelleeni lentokonemaista työtilaa, jossa pitää olla tekemättä mitään ärsykkeettömässä tilassa. Itse tykkään myös unen rajamaasta, jossa on samaa staattisuutta. Mutta nythän me aloimme puhua luovuudesta, emme tiedon käsittelystä, jota moni ns tietotyö kuitenkin on.

@RNS Eikö luovuus ole juuri tiedon käsittelyä?

Komppaan @visualradio Kun Sonera purkaa peruspuhelininfran pois täältä meiltäkin Etälä-Suomen syrjäseuduilta (Miehikkälä, 100 km Loviisasta itään), vetää100 megan valokaapelia, niin tien vieressä asujille liittymän hinta on reippaat 2000 euroa ja piuhan vetäminen siitä eteenpäin maksaa 9 euroa metri. Meikäläisen kotiin siis saisi nettipiuhan hintaan 14500 euroa. Tässä ei ollut desimaalivirhettä. Siinäpä sitä tehdään tietotyötä. Mokkula ei ainakaan tänään kantanut kirkonkylän ydintaajamassa sen vertaa, että olisi wikiin päässyt.

@Herra Toki toki, mutta tietotyön nykyahdinko johtuu juuri tästä. Samaan päivään survotaan mahdollisimman paljon pinnallisia suorituksia. Kilpaillaan nopeudella silloinkin kun aikataulu ei ole kriittinen. Tuotetaan toivotunkuuloinen pläjäys sen sijaan, että katsottaisiin perusteista lähtien.

Täällähän viisaita puhutaan. Ihan olen asian äärellä ollut tänäänkin, kun Löydykirjaan olen kelaillut noita itsensäjohtamisasioita.

Olis maailma pelastettavana, tai ainakin kestävä talouskasvu ja hyvä elämä kaikille tällä pallolla, ja järkikin sen sanoo että innovatiivisuus kohenis jos ihmiset tekisivät nykyistä rajusti enemmän yhteistyötä. Yhteistyötähän ei synny ellei ole luottamusta ja kunnioitusta, ja luottamusta ei synny, ennenkuin tunnetaan toisemme, ja miten voi alkaa tuntea ketään olematta ensin tekemisissä, miten voi alkaa tekemisiin jos ei löydä oikeita ihmisiä.

@RNS tehdastyöaikataulutus ei voi toimia +1
@Suviko lla tuossa edellä resepti käsillä.
@Kittikatti kysyy naulan kantaan. Homma haiskahtaa nyt siltä että metsurilla olisi moottorisaha kädessä mutta niin kiire sahata sillä että ei ehditä laittamaan koneeseen bensaa ja käynnistää moottoria.

Toisaalta luovuuden ylläpitäminen virka-ajan puitteissa ja projektikiireissä on osa ammattitaitoa. Tätähän esim. näyttelijät on tehneet ammattiteattereissa aina tietyssä mielessä. Pitää osata jakaa aikaa ja valita hommansa. Mun ihannetyöpaikassa tosin onnistumista mitattaisiin ensisijaisesti aikaansaannosten perusteella, eikä talouslukujen, jolloin työajalla ehtisi myös opiskella ja leikkiä ideoilla. Mutta siitä pidän kiinni, että vapaa-ajalla voi puhdistaa päänsä duunijutuista ja tehdä kaikkea muuta mistä tykkää. Se toimii mulla.

edit: Näemmä kirjoitin kommenttiani liian kauan, yllä sanottu jo samaa moneen kertaan.

Niin se piti vielä, että joskus paras idea syntyy keskittymällä omaan tekemiseen. "Kaiken" seuraaminen ja "kaikkeen" osallistuminen voi sekottaa liikaa ja pistää epäilemään turhaan. Että joskus se, ettei aikaa ole kaikenlaiseen osallistumiseen ole, onkin hyvä asia.

@ubiq Fasilitointi toimii!

@Virbana +1

@ubiq: kutsu minutkin. Tätä on aina ollut mukava mähkiä -- ja varsinkin nyt, kun saan pohtia aihetta ulkopuolisen silmin. :)

Sain juuri eilen lukaistua opuksen, jossa kirjoittaja suoritti hauskoja pistoja aiheeseen. Matthew B. Crawford: Shop Class As Soulcraft. Uskallan suositella.

Ammattiteatterissa työskennelleenä, homma perustuu raakaan työhön ja sen toistamiseen.
Kun esitys on valmis, sitä ei näe.

Se taas, koska luovuus on mukana, ei ole taas riippuvainen siitä koska on harjoitukset.

Jos ajattelen laulamista, niin vaikka valmistelin Selve Amichea esityskuntoon vajaan vuoden, niin se ei valmistunut suinkaan harjoituksissa, vaan eräänä yönä taksijonossa.

Työaikaa on tarvittu niin kauan, kun ei ole osattu asettaa kunnollisia mittareita työn tekemisen tulokselle. On vaan ollut jotenkin reilun tuntuista että kaikki lusivat toimistolla sen kahdeksan tuntia päivässä. Ovat sitten olleet toistensa tavattavissa ja keskenään tekemisissä, ja pomokin on pysynyt jotenkin kärryillä. Ei enää!

Kaikki tämä ja moni muu hyvä asia mikä syntyy ulkomaailmalle altistumisesta, toimisi niin paljon paremmin jos toimistolla saisi olla korkeintaan puolet työajasta. Loppu olisi istuttava kirjastoissa ja kahviloissa ja muissa toimistonomadeja majoittavissa julkisissa tiloissa.

@Tuija +1

@tuija +1 nimimerkillä toimistolla jumittava

Hmmm... Voisiko (työ)aikaa käyttää liian työntekemisen rajoittamiseen?
Millä mittareilla mitataan työn laatua, ei määrää?

@saarikko Joskus laatu näkyy vasta pitkän ajan kuluttua. Se tekee kvarttaalitaloudessa mittaamisesta vaikeaa. Ehkä joku arviointijärjestely. Mutta todella radikaali idea on muidenkin mielestä kiva vasta ajan kuluttua. Ehkä tämä on kuitenkin klisee?

@ubiq mähkitään mm. Somus2:ssa?

@saarikko Ajattelitko että varsinaista työtä saisi olla esim max 5h pv? Loppuaika pitäisi kävellä, puhua tai tehdä muuta aivoja vapauttavaa? Luin vastikää aika erikoisista tekniikoista rentouttaa mieltä. Ilmeisesti uusi aivotutkimus tuottaa tietoa fysiikan ja psyyken yhteyksistä. Pitäisi esim. rentouttaa alaselän lihaksia, jotka taas vaikuttavat selkärankaan ja kaiketi johonkin vatsan alueen hermojärjestelmään. Samoin traumoihin liittyviä paikallaanjunnaavia ajatuskulkuja voidaan katkaista jollain silmänliikeharjoituksella (?).

Voisiko tietotyö ollakin aika fyysistä? Onko tämä se sokea piste, jota emme ajattele tarpeeksi??? Voimmeko käsittää vasta, jos käsittelemme?

Hmm. tietotyössä vaikkapa onni ja luottamus olisivat kenties mittareita jotka ennustaisivat tulevaa menestystä/tuottavuutta...

Hassua kyllä, tulee mieleen entisen työnantajani Ison Herran Sarasvuon anekdootit siitä, että jos halutaan myyntiä, oikea mittari ei ole tehdyt tarjoukset, vaan soitot/buukatut palaverit jne. => alkupään teot. Vastaavasti työtunnit eivät tuota mitään, mutta kasvanut luottamuspääoma kylläkin.

@RNS onhan tietotyö fyysisesti rankkaa - aivoillemme :)

@troppone Miten mittaat onnea? Koettu onni? Luottamus: kuinka moneen %:iin työkavereista luottaa? MUtta jos työkaveruus ylittää organisaatiorajat, miten rajataan kysely?

@troppone Mutta aivot saavat happensa (happi -> happiness) kropasta :D

@RNS jep, oikeassa olet sekä mittauksen vaikeudesta, että hapesta. Harmi, täytyy palata tietotyöni pariin valmistelemaan huomista julkistamistilaisuutta, ja jättää tämä mähkintä tältä osin.

Ja @ubiq , tietotyössä kiinnostaa kovin monet asiat, kuten vaikka ne persoonatyypit joista taannoin puhuttiin. Vastaavasti uudet kompetenssit joita on paljon, viime aikoina mielessä ollut mm. yhteistoiminta- ja avoimuusosaaminen...

Tutun mainosmiehen toimistossa roikkuu huoneentaulu "laiskuus on luovuuden kovaa ydintä".

@mandrl hah! /me likes.

Helposti tällanen mähkintä johtaa kaiken työn mielekkyyden määrittelyyn. Mikä tekee just tietotyöstä erilaisen? Puhutaanko nyt luovuuden säilyttämisestä, työssä jaksamisesta vai työn laadun parantamisesta? Välttämättä samat toimet ei ehkä vaikuta kaikkiin, esim. monille saattaisi työssä jaksamista lisätä vaatimusten/odotusten väheneminen, mikä taas voi vähentää laatua (tehdään "vas. kädellä").

@tropponen @RNS 8 tuntia koneen ääressä istumista sairastuttaa, ihmiselukka tarvitsisi liikuntaa enemmän. Hyvinkin uskon liikkeen vaikutuksen aivoihin, johan hapen kuljetuskin aivoihin estyy niskajumista.

@mandrl Mä olen kuullut vähän samanlaisen sanonnan "luovuus vaatii luppoaikaa". Pitää paikkansa.

Syvästi arvostamani kaverini, Hannu, joka on hoitanut henkilöstö asioita pörssiyhtiössä, sanoi palkkaavansa tasavahvoista hakijoista laiskimman.

@ubiq Kyllä mä olen vähän samoilla linjoilla.

Tässä on toisaalta luovuusspesialistien ja muiden hippien leipäpuu. Oikeasti luovat ihmiset, niinkuin yrittäjät, taiteilijat ja hipit, joutuvat myös joskus hakemaan luovuuttaan ja ainakin kirjailijoiden tapauksessa siksi, etteivät ole sitä pullosta löytäneet ja sen jälkeen eivät ole löytäneet elämästään mitään muuta kuin pullon. Tällaisille ihmisille on tarjolla erilaisia kuureja, joilla luovuutta pystyy pakottamaan esiin. Minä satun olemaan jonkinasteinen kuluttaja, kun tuohon markkinaan tullaan. Minun luovuuteni ei varsinaisesti huku pulloon, mutta se tahtoo rönsyillä 7,5 tunnin syklin aikana moneen erilaiseen asiaan.

Noin teoreettisesti ottaen tällainen malli on pakottamista ja siksi ikävää. Toisaalta saattaisin joutua pakottamaan, vaikka päättäisin työaikani itse. Toimistoaikaan luovaa työtä tekevät ja minua vanhemmat tuntuvat jo pitkän aikaa sitten hyväksyneen sen, että työnantaja ei välttämättä aikaa ostaessaan saa parhaita tunteja, mutta hyvä trendi huomioidaan sitten tuntihinnoittelussa.

Menneessä elämässä työskentelin etänä ja veikkaisin, että noin keskimäärin työnantaja sai enemmän hyviä tunteja. Jos työntekoa varten ei tarvitse lähteä toimistolle, ei laiskottelu tunnu niin hyvältä kuin vastaava toimistolla tehtävä netin surffaaminen. Vaikka yhteiset kahvitauot ovatkin hyvää insinöörityötä ja tiimihengen kehittämistä, ei yksin kotona tule taukoja pidettyä ellei ole huonompi tunti. Lakisääteiset kahvitauot ja lounaat lipsuvat helposti omalle ajalle, koska ei kehtaa laskuttaa youtubesta.

Täällähän on bloggaaja meidän kanssa samoilla linjoilla

http://microsoft.blogit.kauppalehti.f...

Ahkeruus ja nöyryys ovat kieltämättä hyveitä organisaatiossa, mutta kumpikaan noista tekijöistä ei johda työn automaatioasteen kasvuun ja pienentyneeseen toistuvan työn määrään. Minun mielestäni itsensä toistamisen saturaatiokynnyksen tulee olla pieni, jotta prosesseista alkaa hioutua kulmia pois. Päättömällä puurtamisella saa työn tehtyä valmiiksi, aina samalla tavalla, yhtä hitaasti ja minulle se ei tunnu edes elämältä.

Tällä aloituksella jo 36 kommenttia 18 osallistujan ketjussa - ja vain yksi linkki ja yksi kirjaehdotus... Itselle ei näin kylmiltään ketjun pikalukeneena nouse mitään järeää mieleen. @Tuija otti itsejohtamisen esille; sitä muutaman "tietotyöntekijän" kanssa "konnektivisoimme" Qaikun #GTD:ssä.

Mielenkiintoista keskustelua.

Nykyajan tietotyöläinen = 8 h päivässä toimistolla?

Ei toimi ainakaan minulla. Pääsen parhaimpaan flow-tilaan noin klo 22-23. Siksi teen usein töihinkin liittyviä kirjoitushommia ja muita enempi luovuutta vaativia juttuja illan pimeinä tunteina. Varsinainen työpäivä kuluu rutiinitöihin (sähköposteja ja puheluita ja sensellaista) sekä myös tiedon imurointiin ja vaikuttumiseen - oli se sitten teetauko työkaverin kanssa tai inspiroiva Qaiku-keskustelu.

Minulle sopii tämänkaltainen työ- ja vapaa-ajan sekoittuminen, sillä ajatukseni askartelevat joka tapauksessa samankaltaisten asioiden kanssa riippumatta siitä, missä olen. Koen kuitenkin, että tarvittaessa osaan kyllä hellittää ja rentoutua. Jos ei muuten, niin joogatunnilla ainakin. ;)

Täältä myös kellokortille ja sen kavereille -1. Työtä ja suoritusta pitäisi mitata nimenomaan lopputulosten perusteella, ei toimistolla nökötetyn ajan, mikä ei nykyisessä tietotyön ympäristössä ole mitenkään järkevä mittari.

Oma työelämä ja vapaa-aika ovat ainakin tällä hetkellä todella tyylikkäästi sekaisin. En tiedä mitä pitäisi ajatella siitä, että maalaa seinää tulevassa kodissa ja miettii työjuttuja samalla ;-) Toistaiseksi tilanne on ihan ok, mutta eräs työkaveri arveli saman tapaisen tilanteen johtaneen unihäiriöihin omalla kohdallaan.

Vuorokausirytmistä vähän saman tapainen havainto kuin @outiV :llä, luova työ onnistuu paremmin iltapäivästä alkaen. Ainakin nyt, kun iltaisinkin on valoisaa :) Aamupäivän voisi käyttää vaikka lukemiseen tai palaverointiin tai urheiluun.

Itse viime aikoina opintovapaalla akateemista tutkimusta tehneenä olen huomannut, miten paljon varsinaisesta ansiotyöstä (joka kuitenkin tietotyö-nimikkeen alle menee) on ollut rajallisten resurssien ja moninaisten stakeholdereiden viidakossa luovimista, ei itsessään ns. neronleimauksia synnyttävää ongelmanratkaisua, kuten tutkimustyö hienoimmillaan.
Palkitsevaa on tutkijan työssä myös se, että keksimäni ratkaisut ovat itseni heti toteutettavissa eivätkä tule (mahdollisesti) jonnekin teknologia-roadmappiin viiden vuoden päähän...

Hyppäänpä vasta nyt mukaan. Muutama asia tuli mieleen tietotyöläisestä ja siitä, mihin työnteko tuolla saralla on mennyt / menossa:

• työ- ja vapaa-ajan hämärtyminen: ollaan kuin Elisa – kaikkialla kaikkien kanssa. Vaikka todellisuudessa on pakko tehdä valintoja, joka paikkaan ja asiaan ei ehdi eikä pidäkään ehtiä mukaan
• organisaatiorajojen hämärtyminen: crowd sourcing tulevaisuuden innovointimetodina, virtuaaliset työryhmät yli organisaatio- ja maarajojen yhä yleisempiä
• organisaatiohierarkioiden madaltuminen: siirrytään juhlapuheista todellisuuteen ja henkilöstöstä tulee oikeasti organisaation tärkein voimavara, koska nuoren sukupolven suhtautuminen työhön on erilaista (ks. seuraava)
• työnomadit: vaihdetaan paikkaa kavereiden suositusten ja fiilareiden perusteella, ei sitouduta enää yritykseen tai organisaatioon. Työkaverit, oma oppiminen ja työn sisällöllinen mielekkyys ovat ainoat ratkaisevat tekijät. Vanhantyylistä työnantajalojaliteettia ei enää samalla tavalla tunneta
• ikuinen oppiminen jatkuvasti uusiutuvien työmetodien, -välineiden ja toimintatapojen sekä muuttuvan toimintaympäristön vuoksi on itsestään selvyys. Ihmisillä on monta työuraa elämänsä aikana ja he siirtyvät ammatista toiseen (johtuu osittain seuraavastakin)
• työn pirstoutuminen: projektityyppinen perinteisen työsuhteen sijaan entistä enemmän. Vapaa-aika on arvossaan ja halutaan "nauttia oikeasta elämästä" työrupeamien lomassa. Nuoremmalle sukupolvelle töissä käyminen on vain väline toteuttaa tavoitteita esim. maailmanmatkailua = sitoutuminen työhön entistä vähäisempää

Tiesittekö muuten, että työajanseuranta johtuu työaikalaista? Se on vanhentunut laki, ei oikein sovellu nykypäivään, mutta työnantajat ovat seurantaan velvoitettuja. Eli sen lisäksi että saadaan johtoryhmä ymmärtämään, että työntekijöihin voi luottaa, pitäisi myös lainsäädäntöä uusia.

@SannaE Tuon kun sitten joskus saisi puskettua myös julkiselle sektorille. Me veronmaksajien armoilla olevat leimataan varmaan viimeiseen saakka kellokorttejamme. Yleensä osaan säätää aivot samalla off-asentoon.

Tosin virka-ajalla toimivien päiväkotien aikana tämä sopii kuin nakutettu. Ehkä ruuhkavuosien jälkeen minullekin jotain muuta?

@RNS se flow, jonka @outiV nosti esiin, on olennainen. Ei voi kahlita. Ja kuten heti alussa @ubiq määritteli, osa tuloksista vaatii hauduttelua Varsinainen tulos voi tulla ihan hetkessä, mutta missä kohtaa arvo syntyi? Lukiessa ja keskustellessa, haudutellessa vai tulostettaessa sormien ja näpäpimistön kautta talteen.

Olen tehnyt tieto- ja etätyötä lähes koko työikäni. Itsensä johtamisen laatu vaihtelee. On kuriinalaisia ja tiukasti putkiaivoitettuja päiviä ja välillä "johto" vuotaa kuin BP:n Meksikonlahden hukkaputki. Huomiseen mennessä pitäisi olla kaksi artikkelia valmiina, mutta lorvailen, vaikka pitäisi purkaa haastateelut diginauhurilta, käsitellä kuvia, valkata parhaat sadasta, laittaa kuvatekstit kohdalleen, muistaa kuka kukin on 50 henkilöstä, joista 39 venäläistä. Lorvituttaa. Täytyy poiketa kirjastossa. Tarvitsen taustatietoa. Kohta on saatava tekstiä vajaa 10 000 merkkiä. 3 000 on valmiina ja seittemäntonnia iskua puuttuu. Tiedän, että tietotyön johdossa on vikaa, kun duunari ei tahdo alistua tekemiseen. Lähden torille kahville ja sitten kirjastoon. Onko tuttua?

On myös tunnistettava erilaisia mekanismejä, joiden kautta tietotyötä tapahtuu ja jotka vaikuttavat tietotyöhön suoraan, joko siihen aikaan, joka on käytettävä tai käytettävissä tai vaikka luovuuden tarvitsemaan kahlitsemattomaan aikaan.

Maailma olisi hyvin toisenlainen ilman viime tippaa! Kirkkoisä Arseni kertoi, että ikonimaalaus on luovuutta vapauttavaa, koska siinä on niin tiukat rajat...

@Virbana Lainsäädäntö tehtiin aikoinaan myös työntekijöiden suojelemiseksi määrättömältä määrältä ylitöitä eli siinä valvottiin kyllä myös työnantajia. Nykyisessä ankaran kilpailun talousmaailmassa yhä relevantti sikäli, että valtavia määriä suomalaisia ajetaan yhä piippuun ja pois työelämästä joko väliaikaisesti tai pysyvästi kohtuuttomien työvaatimusten vuoksi. Kuinka moni oikeasti pystyy / saa korvausta ylitöistään ilman, ettei työnantaja "kosta" omista oikeuksistaan kiinni pitämisestä - korvaus siis rahana tai vapaana lain tarkoittamalla tavalla?

Tietotyö on siis työtä: sen on tarkoitus hyödyttää jotakuta. Siksi siitä varmaan maksetaan. Työllä on arvo ja sitä useimmiten mitataan aikana, eli konsultit ja muut laskuttavat aikaansa suhteutettuna. Toisaalta luovuusaloilla, esimerkiksi mainostoimistoissa on jo pitkään osattu laskuttaa tuloksen perusteella. Toisaalta odotus arvokkaammasta tuloksesta korreloituu arvokkaampaan tunti- tai päivälaskutukseen. Eikä sillä ole väliä, vaikka se asiakkaalle tärkein tuotos syntyisi viidessä minuutissa. Mitä silloin pitää laskuttaa, kuinka tämän saisi läpinäkyväksi?

@jaanahuhta Jotenkin tuntuu siltä, että Suomen valtion- ja kunnallishallinnon systeemit ja rakenteet pitäisi suorastaan räjäyttää, jotta saataisiin ne ajan tasalle palvelemaan kansalaisia tarkoituksenmukaisella tavalla. Lupa siirtää aivot off-asentoon ei kuitenkaan ole hullumpi etuisuus...

@Mitro Minä olen laskuttanut muutaman jutun "maksa sitten jotakin, kun siltä tuntuu".
Muutaman kerran olen sitten saanut yllättyä iloisesti.
Muutaman numeroon en enää vastaa.

@Mitro Hyviä pointteja ja pohdintoja! Sanoit viestintätyön kannalta jotain hyvin olennaista juuri: "Eikä sillä ole väliä, vaikka se asiakkaalle tärkein tuotos syntyisi viidessä minuutissa. Mitä silloin pitää laskuttaa, kuinka tämän saisi läpinäkyväksi?"

Arvon tuottaminenhan syntyy kaiken oman ja tiimin osaamisen, kokemuksen ja prosessoinnin tuloksena, vuosienkin ajanjaksolla. Oivallus syntyy, kun kaikki tämä yhdistetään asiakkaalle relevantilla tavalla.

Viestintäalalla ei vieläkään osata laskuttaa tuloksesta, koska työ on ansaittua julkisuutta/tietoisuutta/asennemuutosta, ei mainostoimiston tapaan rahalla ostettua kanavaa. Emmekä näköjään osaa kirkastaa tätä eroa asiakkaalle siten, että hän ymmärtäisi tuijottaa lisäarvoon eikä tunteihin...

@SannaE Viestintä ja moderaatio muistuttavat toisiaan.
Ne huomaa parhaiten epäonnistumisista.

Mua itseasiassa kiinnostaisi nähdä tietotyön luokitukset: milläista tieto ja työ eri luokissa on. Extremenä varmaan tieteellinen tietotyö, jossa jokainen väite pitää perustella lähdeviitteillä tai emiprialla. Toisaalta ohjelmistotyö on klassikko. Entä monet konsultointiduunit, joihin jo viittasinkin tuossa aiemmin. Mitäs näitä on luita: luvouusalat, teatteri, mainostoimisto, TV/radio, musiikki. Jne.

Ainakin tietotyön johtaminen poikkeaa näissä eri luokissa toisistaan varsin suuresti. Kuinka tuottavuus pidetään mahdollisimman vakiona, tai muokataan odotus vastaamaan tuottavuuden purskeittaista luonnetta. Kuinka työn laatu mitataan. Kuinka tietotyöläiset a) pidetään tuottavina ja b) heitä autetaan jatkuvasti kehittymään.

Näistä asioista olisi mielenkiintoista ja hyödyllistä keskustella...

ihminen on 'tool using animal' mutta meitä painaa maanviljely- ja teollisen aikakauden väline ajattelu ja toimintamallit. Uusi (tietotyöläis)ihminen ymmärtää tiedon arvon - ja osaa kehittää aivan uudenlaisen yhteiskunnan vielä joskus.

@visualradio Tuttua on :-D Lorvimisen syyt ovat varmasti moninaiset ja -syiset. Yksi kortti, jota käytän, on "herään sitten aamuyöllä tekemään tän aamuksi", nimim. "tänäänkin kello soitti neljältä".

@Herra Juu, ja pahimmillaan huomaa kissan kokoisin kirjaimin eli isosti...

@SannaE Tietotyön trendeistä mm. tämä pisti silmääni:

• työnomadit: vaihdetaan paikkaa kavereiden suositusten ja fiilareiden perusteella, ei sitouduta enää yritykseen tai organisaatioon. Työkaverit, oma oppiminen ja työn sisällöllinen mielekkyys ovat ainoat ratkaisevat tekijät. Vanhantyylistä työnantajalojaliteettia ei enää samalla tavalla tunneta

@Kitti Jotain on pielessä, koska ei ole kuulemma tietotyöläisellä aikaa oppia uusia asioita. Myöskään vuorovaikutukseen ei ole aikaa. Väittävät. Ovatkohan tietotyöläiset ymmärtäneet työnsä luonteen oikein?

Kääntäisin katseeni työnantajapuoleen, mutta valaise toki lisää aiheesta.

1 TEE ANNETTU TEHTÄVÄ
2 LUOVUTA VALMIINA
3 GOTO 1

Niin mihis se vuorovaikutus, uusien asioiden oppiminen ja luovuus sijoittuu tuossa bermudan kolmiossa?

Vapaa-ajalle?
Ihan oikein.

Touché.

Työnantajalla harvemmin on halua maksaa asioiden opettelusta, joista ei ole tälle välitöntä hyötyä. Sitten vielä lousukutetaan, että mihin se kotimainen osaaminen häviää.

@outiV Minusta pitää muistaa, että pohjaratkaisut meidän työtavoillemme ovat paljon vanhempaa perua, kuin viime vuosisadalta, eikä meidän minusta pidä päästä niistä eroon, vaan sopeuttaa meidän moderniteknologiamme ja yrityselämä niihin toiminta- ja työtapoihin.

Suuri osa meidän toiminnastamme pohjautuu wetwareen.

Luova lorvailu tuottaa tulosta. Kävelylenkki kaupungilla selvitti ajatuksia ja pääsen kohta kirjoittamaan. Mutta joudun @SamuliK tavoin nousemaan huomenna varhain viimeistelyä varten. Tapasin kahvilassa tuttuja, joilta sain kivoja vihjeitä. Tietotyön inkuboinnissa ja herättelyssä hyvin pienet vihjeet saattavat edistää työtä suuresti. Ne ovat ohi virtaavia hetkiä, pikkukommentteja tai muutoin tyhjänpäiväinen havainto ympäristömuutoksen (kävely) aikana. Hupsheijaa, työmaa muuttuu helpommaksi. HENKISIÄ LATUREITA ei saa ostaa kaupasta. Ne ovat ilmaisia ja niitä on kaikkialla.

@outiV Olen samaa mieltä siitä, etteivät organisaatiot sinänsä ole aikoihin mihinkään katoamassa. Olemme laumaeläimiä, joille ryhmään kuuluminen on lajiominaisuus. Pelkkiin virtuaaliryhmiin kuuluminen ravistelisi syvintä olemustamme niin perustavanlaatuisesti (sanoo pieni sos.psykologi sisälläni), että olen tuossa kohdassa Rehnin kanssa samaa mieltä.

Ja samaa mieltä kanssasi siitä, että Fordin luomasta tehdasajattelusta ei olla päästy kovinkaan pitkälle todellisen ja nykyajan vaatimuksia vastaavan työympäristön ja työtapojen kehittämisessä...

Ja @Herran kanssa sopeuttamisesta... Ja @mtarvainen kanssa joidenkin työantajien suhtautumisesta. Tosin kysyisin, että koskeeko tämä nimenomaan tietotyöläisten työllistäjiä vai ennemminkin jotain muuta työläisryhmää?

Nopeena heittona tähään hienoon keskusteluun: animaatio rahalla palkitsemisesta vs. työn mielekkyydestä motivaattorina. Varmaan oottekin monet nähny ton. Perustuu pidempään luentoon.

Jaksaisko kukaan jeesata noiden mainittujen tutkimuksien ettimisessä? Olis nimittäin kiva rakentaa teoreettista kehystä tietotyöstä puhumiseen.

Tietotyöläinen terminhän lanseerasi Peter Drucker viisikymmentä vuotta sitten. GTD-metodiikassa viitataan monesti Druckerin ajatuksiin. Mitähän häneltä kannattais tarkemminottaen lukea?

@Mitro tässäpä muutaista lähteistä syntetisöitynä tietotyön (?) luokkia, painottuen ns. luoville aloille, saa laajentaa ja jatkaa listaa!

• Aikakauslehdet
• Animaatio
• Arkkitehtuuri
• Digitaaliset pelit
• Elokuva
• Kirjallisuus
• Kulttuuriperintö
• Kuvataide
• Käsityö; pien- ja -perinne
• Liikuntapavelut
• Markkinointiviestintä
• Matkailu
• Muoti ja vaatesuunnittelu
• Muotoilu
• Musiikki
• Ohjelmistotuotanto
• Peliala
• Radio
• Sanomalehdet
• Soitinten valmistus ja kauppa
• Taide- ja antiikkikauppa
• Taidegalleriat
• Tanssi
• Televisio

@Tuija Tutkimus!

@Tuija Valokuvaus, videokuvaustuotanto ja kuvankäsittely. Vai sisältyvätkö jo alalajeina jo mainittuihin?

@RNS todellakin, tutkimus.

@Peterf ivalokuvaus on mukana tuolla tilastokeskuksen listalla jota en nyt jaksa purkaa tekstiksi tähän

Tässä yksi tilastokäppyrä. Että on tuskastuttavaa, että julkaisevat tekstiä kuvina.

http://www.stat.fi/til/klt/2007/01/kl...

Itse pohdin tätä oman firmamme vinkkelistä. Teemme aika perinteistä softakonsultointia kehityksestä käyttöönottoihin ja ylläpitoon. Tuossa hommat tuntuisivat jakautuvan aika paljon tietotyön (kehitys, konsultointi) ja perinteisemmän konttorityön (ylläpito, tuki) välille.

Varsinkin softakehityksen puolella tietynlainen nomadismi on toiminut mielestäni hyvin - osa verkostossamme olevista joko kotonaan tai maailmalla koodaavista tekee parempaa tulosta sekä kehitetyn ohjelmiston että taloudellisen tuoton vinkkelistä kuin perinteisempi toimistokoodari. Mutta silti esimerkiksi itse päädyin erinäisten nomadismiviritysten jälkeen kuitenkin takaisin yhdeksästä seitsemään -toimistokuvioon.

Osasyynä tässä on että yrityksen prosessit vaativat kaikenlaista juoksevaa tukea, ja se että näin tieto ja oppi siirtyy tehokkaammin porukan sisällä.

Ei silti, yhä välillä pohdin pystyisikö nämä mallit siirtämään takaisin nomadismiin, ja jeesailla porukkaa facetimen sijaan vaikkapa Jabberilla. Välillä tuntuu jopa että pyöritän byroota mahdollistaakseni muille sen työskentelymallin jota itse haluaisin noudattaa ;-)

Olisi muuten mielenkiintoista kuulla näistä jutuista vaikkapa @Jemiweb:in mainostoimistonäkökulmasta

Onpas pitkä ja mielenkiintoinen keskustelu, en ihan kaikkea vielä ehtinyt luke, mutta kommentoin pariin alkupäästä heränneeseen ajatukseen.

@ubiq ideat syntyvät kun ovat syntyäkseen - komppaan, mutta vastapainona on paljon paljon työtä, jota tietotyöläisen pitää tehdä sen jälkeen, kun idea on syntynyt ja se ei välttämättä etene kitkemällä

@bergie tykkää off-linesta - komppaan juna on pop, mutta itse tarvitsen aktiivista sosialisointia ja ideoiden pallottelua muiden kanssa. Joskus sitä keksii ihan itsekin jotain fiksua, mutta senkin pohjana on lukuisat keskustelut netissä, livenä, puhelimessa jne. Eli tietotyöhön kuuluu olennaisesti ihmisten kanssa vuorovaikutus ja varmaan myös asioiden seuraaminen myös jatkuvasti inspiraation lähteeksi, eikä vain jälkikäteen taustoitusta varten.

Se on kyllä totta, että ihmisten kanssa voi vuorovaikuttaa mukavamminkin, vaikka kalastellen tai junamatkoilla keskustellenkin, ettei narvitse vain koneella nököttää.

@Tuija Eivätkö nuo ole jotenkin merkillisiä luokituksia? Tilastokeskuksen toimialaluokitus ei minusta ole ollut koskaan erityisen käyttökelpoinen elävässä elämässä. Listauksesi siis pitänee sisällään ajatuksen siitä, että noilla aloilla tehtävät työt liittyvät tietotyöhön? Oma "toimialani" on vaikkapa sisällöntuotanto verkkopalveluun, niin en oikein osaa itseäni tuossa listassasi mihinkään yhdistää.

@saukkis @Tuija Mulle olennaista on se kuinka paljon näitä erilaisia ihmisiä on kussakin ryhmässä. Mikä heitä liikuttaa ja motivoi. Kuten @apoikola huomioi, aika montaa tehostaa se, että on joku, jonka kanssa suurin piirtein heti voi reflektoida omia ajatuksiaan. Siitä tulee tehoa, siis tuottavuutta.

@Mitro +1

@saukkis nuo luokitukset ovat minusta täysin käsittämättömiä. Yksi frendi on tekemässä alan selvitystä ja totesi, että se mitä nykyään tilastoidaan ja mitataan on varsin kirjavaa.

@saukkis @Tuija @Mitro Tämä menee vähän sivuun, mutta toisaalta jos julkishallinnon luokitukset ovat kauttaaltaan omituisia, liippaa se tietotyöläistä aika monessa kohtaa... Omaa kokemusta - kun olen pätkätyöläinen ollut monessa pätkässä - työ- ja elinkeinohallinnon luokituksista:
2002 - työskennellyt pitkään projekteissa (koordinaattori- ym. -nimikkeellä) -> TEMin järjestelmässä projekteja on vain rakennusalalla; työkokemustani ei voinut syöttää järjestelmään työnhaku/osaamisprofiiliin
2007 - valmistuin luonnonvara-alan AMK-insinööriksi; pääaine metsätalous ja suuntautuminen koulutukseen / innovaatioihin -> tutkintoa ei ole TEMin järjestelmässä, metsäteollisuutta ei ole (!!), asiallisen pitkän pähkäilyn jälkeen "parhaiten" sopiva nimike TEMin valikoimasta oli "tuotepäällikkö" (ei vastannut osaamisprofiilia yhtään ja neuvoja tarjosi sellaisia kuin "vanhempi tutkija" ym. jotka vasta ohi menivätkin)
2009 - tarkistettiin tilanne -> kaikki ennallaan TEMin järjestelmässä; osaamisprofilli päin p...
2010 - olisin päässyt aikuisopiskelijan harjoitteluun, työ verkon kautta -> pyynnöstä toimitin monen sivun selvityksen mitä moinen työ voisi sisältää, Tieken artikkelin, mistä on kyse ja qaikun kautta kerättyjä lausuntoja... -> EI. OLE. OLEMASSA. MOISTA. TEMin järjestelmän mukaan. -> en voinut ottaa harjoittelua vastaan; puhumattakaan, että mikään verkkotyö, tai kauhistus, some mitenkään mahtuisi osaamisprofiilin TEMin järjestelmässä.

Tämä vuodatus päätyy siihen esimerkkiin, että jos päätettäisiin kokeilla sosiaalista mediaa motivoimassa sekä työvoimaohjaajaa/neuvojaa että hakijaa käytännönläheisempään kommunikaatioon. Niin se tungettaisiin tuon toiselta planeetalta kuin maasta olevan järjestelmän päälle. Sitten ei mikään löydy mistään ja hanke hylätään toimintaa hankaloittavana...

Tämänsuuntaisena näen tietotyön kehittämisen kivikot. Täysin romutettavaa on joka puolella ensiksi paljon. Ja virallisesti on kuitenkin järjestelmät maailman kärkiluokkaa...

ping @Kitti Tuossa edellä käytännön elämän terveisiä TEMiin 10.6. laitan sulle vähän liittyvää faktaa ilman dramatiikkaa vielä huomisap.

@ConnectIrmeli Mahtavaa. Dänks!

@ConnectIrmeli "työkokemustani ei voinut syöttää järjestelmään työnhaku/osaamisprofiiliin". Just!

@ConnectIrmeli "työkokemustani ei voinut syöttää järjestelmään työnhaku/osaamisprofiiliin". +1 :) Tietokirjani kirjastoissa ovat ainakin kolmessa eri UDK-luokituspaikassa kirjastosta riippuen, kun informaatikot eivät osaa päättää, että mitähän nämä edustavat.

@pe3 Mua kiinnostaa ettiä noita tutkimuksia! Menee ihan yksiin sen kanssa, mitä tietämystä työstän muutenkin. Se mun GTD --> konnektivismi -koukkaus itse asiassa täydentyy esim. niin lähestyen, että KM (Ducker & al.) on mm. tietotyön motivaatiota (intrinsic / extrinsic) selittävää teoriaa, GTD on käytännön sovellus, konnektivismi on tietämyksen avoin globaali verkosto, johon edellä mainitut sijoittuu avoimessa / verkostoituneessa lähestymistavassa.

Duckeriin pitäisi päästä käsiksi. Olen suunnitellut uusimpien teosten lukemista ensiksi. Olen ymmärtänyt, että hänen ajattelunsa on muuttunut aika paljon vuosien varrella. Olisi myös mielenkiintoista lukea varhaisia teoksia siinä mielessä, mikä olisi voinut / voisi toimia ilman mm. tässä ketjussa mainittuja teknisiä ja välineellisiä mittareita. Saisko tähän syksyllä jotain sopivan väljällä aikataululla etenevää qaikulukupiiriä ympärille?

googlebooksista voi listata lukemista: http://books.google.com/books?q=peter...

@bergie kiitti pingistä, pitää lukea tämä threadi. Mielenkiintoinen aihe näin nopealla silmäyksellä

@Connectirmeli just mainitsin eilen @pe3 :lle, että omasta mielestäni kirjailijoiden - ja miksei muidenkin symbolialan ihmisten - tuotanto voisi kannattaa käydä läpi kronologisesti niin saa lisää kiksejä kun alkaa havaita, miten myöhempi tuotanto reklektoi aiempaan, miten esm ilmaisu kehittyy. Proosakesälukulistalla on Cory Doctorow ja ajattelin kyllä aloittaa aivan alusta.

@bergie Jabber toimii tai ainakin se oli neljä vuotta mun toimisto.

Mulle tulee kaikesta tämän ketjun keskustelusta mieleen, että ilmeisesti on konsensus siitä, että yhteistyön ja nomadiuden kanssa pitää löytää jokin kauhun tasapaino. Ei tarvitse olla 8-16 toimistolla, mutta pitää olla tiimin kanssa yhtenä mielenä silloin, kun tiimi tekee töitä.

Mieleen tulee Semco, GE/Durham, Virgin tai jokin muu vaihtoehtofirma, jossa työntekijät ovat omia pomojaan ja tekevät yhdessä tuumin tiiminä ja suurin pomo on niin hyvissä väleissä työntekijöidensä kanssa, ettei tarvitse yhtään pokkuroida. Näissä yhden pomon rennoissa malleissa tiimi tekee kaiken työn ja kaikilla on vastuu.

Kaikesta tästä tulee mieleen @Mitro:n #innovaatiojuna:ssa esittämä pähkinä: miten tietoyhteiskunnan ulkopuolelle jäävät kädentaitajat saadaan työllistettyä ja takaisin kansantalouteen. En epäile qaikulaisten kykyä ymmärtää muutosta, mutta mitä tapahtuu työntekijöille, jotka eivät tahdo elää ja hengittää töitä toimistoajan ulkopuolella?

@ferrix "Mitä tapahtuu työntekijöille, jotka eivät tahdo elää ja hengittää töitä toimistoajan ulkopuolella?"

Hemmetin hyvä kysymys. Mulla on kokemusta työstä, jonka kanssa en halunnut olla missään tekemisissä työajan ulkopuolella. Työssä an sich ei ollut vikaa ja työpaikan arvot ja tavoite tuntuivat omilta, mutta vikaa olikin sitten johtamiskulttuurissa ja työyhteisön hyvinvoinnissa.

Ymmärrän niitä, jotka haluavat päästä työstään täysin eroon työajan jälkeen. Mutta sitä en ymmärrä, miksi he suostuvat kärvistelemään vääränlaisessa työympäristössä (okei, taloudelliset realiteetit ja huonot työllistymismahdollisuudet omalla alalla saattavat tietysti asettaa omat rajoitteensa...)

Laiskuudesta - pakko painaa välillä pitkää päivää, niin sitten saa hetken olla jouten. ;) Plus "laiska" osannee etsiä sen helpon tavan saada asia valmiiksi, eikä mene mutkittelussa koko aika.

Tuo työtuntijuttu on kyllä mielenkiintoinen -- nythän palkka tulee tunneista, eikä niinkään suorituksesta (poislukien bonukset tms). Miten arvotat tietotyötä -- minuutithan on helppo tilittää, mutta miten tiedon jakaminen , tuottaminen , "ajattelu" , niille voi olla hankalampi laittaa "myyntihintaa" jolla työnantaja ne ostaisi. Ja kun mitään ei tehdä yksin, vaan tiimikaverien kanssa, mitenkä silloin palkka jaetaan? 5h laatuaikaa =~ 8h työaikaa ?

Juu, mutta kuten muutkin on sanoneet ns. työajan ulkopuolella ulkona, kaupassa tai iltasella pää tyhjentyy sen verran, että kerkeää ajatella omiaan ja tulee niitä satunnaisia ideoita joista voisi jotakin tullakin. Flow-tilaan pääsee milloin mistäkin, jopa mailien luvussa voi olla flow:ssa ;)

@vimma Tuo ei toimi monessakaan paikassa. Saa painaa toki pitkää päivää, mutta on turha odottaa kokonaisia päiviä saldovapaata. Saldomaksimista valittamisesta päästään, kun ei merkata kaikkia tunteja.

Meillä laatuaikaa lasketaan olevan standardityöpäivästä 4-5 tuntia riippuen keneltä kysytään. Minulla tuo laatuaika osuu niihin pariin tuntiin, kun kukaan muu ei ole vielä töissä. Aiemmalla aikataululla se oli ne tunnit, kun kukaan ei enää ollut töissä. Tietotyössä on työaikaa ja ihmisaikaa. Minä en ole kovin hyvä tekemään töitä ihmisaikaan.

@outiV Paras ratkaisu kärvistelyn lopettamiseen on työpaikan tai alan vaihtaminen. Toisaalta harvoin käy niin, että astronautiksi palavasti haluava pystyy tekemään töitä arkeologin koulutuksellaan kärvistelemättä. Tosirakkauden ja sen oikean työpaikan löytyminen kun ei ole millään selviö.

Minä en oikeastaan usko, että tietotyö muuttuu kovinkaan paljon, ennen kuin tietotyöläiset yhdessä tuumin kyllästyvät vääränlaiseen johtajakulttuuriin ja ryhmittyvät uudelleen pienempiin firmoihin, joissa työskentely on hauskaa. Ei ole myöskään sanottu, että vääränlaisen johtamisen tunnistavat ovat yhtään hyviä paremman johtamisen toteuttamisessa. Toki eläkkeiden ja sellaisten kautta kulttuuri voi muuttua, mutta yleensä vanhoissa firmoissa on liikaa keskijohtoa, jonka intresseissä ei ole itsensä eliminoiminen.

Olen matkani varrella nähnyt pienyrityksiä, jotka ovat pieniä siitä syystä, etteivät johdon sosiaaliset kyvyt auta kasvattamaan nuppilukua. Toiset pysyvät pieninä, koska isossa työskentely ei ole kivaa. Aina lainaamani Richard Branson sanoo Virginin olevan pari sataa pikkuyritystä. Toki brändin lentoyhtiöt eivät ole pieniä paitsi suhteessa muihin lentoyhtiöihin.

@ferrix Niinpä. Vaihtamalla paranee kummasti. :)

Tässä vielä pieni lisä teemaan: http://nieminensundell.typepad.com/es...

Huh, nyt vasta sain tätä threadia kelattua läpi, ja tässä vaiheessa kun kommentoi niin varmasti siellä on joku jo asiasta maininnutkin.

@SanneE llä oli yksi asia joka pisti silmään:

Viestintäalalla ei vieläkään osata laskuttaa tuloksesta, koska työ on ansaittua julkisuutta/tietoisuutta/asennemuutosta, ei mainostoimiston tapaan rahalla ostettua kanavaa. Emmekä näköjään osaa kirkastaa tätä eroa asiakkaalle siten, että hän ymmärtäisi tuijottaa lisäarvoon eikä tunteihin...

Uskaltaisin väittää että tämä liittyy alaan kun alaan. Koodarin tekemä oivallus voi olla miljoonien arvoinen, mainostoimiston oivallus ihan yhtälailla kuten viestinnänkin. Tämä näkemys että mainostoimistot vain täyttävät ostettua mediaa on aikalailla vanhentunut näkemys, vaikka ikävä kyllä se monesti vielä pitääkin paikkansa. Hyvä idea saa paljon mediatilaa parhaassa tapauksessa paljon enemmän kuin ostettu - se taas yleensä näkyy asiakkaan tuloksessa, mutta ei siitä mitään ekstraa saa: sehän on meidän työtä muutenkin...

Jos businesmielessä tätä ajattelee niin sehän on selvää - kaikki haluavat mahdollisimman ison siivun budjetista itselleen. Mitä enemmän saadaan suunnitteluun sitä parempi mainostoimistolle, mutta idean ja toteutuksen pitää silloin tuottaa tulosta. Tasapaino pitää löytää, eli se paras vaihtoehto, jota taas testataan ja hienosäädetään jne.

Omassa työssä SEK:llä huomaan olevani avoimempi koko ajan, eli Salomaa -yhtiöiden sisällä jaan ideoita ja sparrailen asioita sekä saan mielipiteitä. Meillä on vielä matkaa Qaiku -tyyppiseen yhteisöön, mutta henki täällä on erittäin otollinen sille. Koska "yhden katon alta" saa paljon erityyppisiä palveluita, niin sparraus on yleensä hedelmällistä koska löytyy eri näkökulmia asioille.

Työn tekemisessä ja tavoissa ei varmaan ole mitään ihmeellisempää, tai niitä asioita täällä on jo puitu. Oma trendi viimeaikoina on selkeästi ollut pitää verkkokeskustelut järkevällä tasolla ja kasvattaa facetimea - sekä työssä että kavereiden kesken. Työssä löydetyt ideat ja näkökulmat pitäis sit fiksusti tallentaa jonnekkin jossa niitä voisi jatkokehittää ja josta muut voisivat niitä löytää.

Nyt aion tästä jatkaa facetimella lounaan yhteydessä ja raportoida siitä jos jotain hienoa raportoitavaa löytyy.

Meneillään juuri nyt http://www.movingimagesmalmo.se/2010/...

Suw Charman puhuu tietotyön ja sähköpostin suhteesta parhaillaan http://twitter.com/#search?q=%23mim10...

Hieno ketju. Suosittelen osallistujille myös Microsoftin hiljattain julkaisemaa guruvideota tietotyön tulevaisuudesta jossa mm. Mikael Jungner ja Kirsi Piha kommentoivat nykymaailman muutosta:
http://www.microsoft.com/showcase/fi/...

Jungnerilla etenkin on hyviä kiteytyksiä. Suosittelen myös sieltä löytyvää Jungnerin pidempää haastatteluvideota jossa on pelkästään ko. herran ajatuksia.

Synkkaavat minusta aika hyvin yhteen esim. Martin Whiten tiedonhallinnan määritelmän kanssa, että tiedonhallinta toteutuu vasta kun 1) tieto on löydettävissä, 2) tiedon luotettavuus voidaan todentaa ja 3) tieto on jaettu muille. Etenkin tuo viimeinen kohta kun nykyisin on kovin haastavaa monessa organisaatiossa.

Jungner esim. korostaa siirtymistä yksilökeskeisestä maailmasta ryhmäkeskeiseen maailmaan ja kysyy lopuksi mitä tapahtuisi organisaatioille jos kaikilla työntekijöillä olisi sama tieto käytössä kuin toimitusjohtajalla on?

Vasta keskustellessani tänään @semi :n kanssa tasjusin miksi @mtarvainen aiemmin kirjoittama lista eli luuppi tuntui niin helpolta elämältä... Hyvin harvoin todellisessa elämässä tietotyölainen pääsee keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Oikeasti homma menee näin, kirjainten edustaessa eri tehtäviä ja numeroiden ollessa suoraan samat, kuin mitä @mtarvainen omassa esimerkissään esittää:

A1, B1, C1 A2, D1, E1, B2, F1, E2, A3, G1, H1, H2, I1, H3, J1, C2, K1, B3, ...

Jokaisella on siis jatkuva moniajo. Sehän meillä on ongelmana, vai mitä @apoikola ? Eipä edes ketterät menetelmät ja SCRUM aiheuta pakkotahtisuudellaan samaa stressiä kuin monet yhtäaikaiset ja kesken jäävät tehtävät. vai kuinka @ferrix ? Ja eri tehtvien välillä käyvä navigointi se vasta sitä aikaa syökin. Tulee valtava overhead, johtuen siitä, että kontekstin siirto tehtävästä toiseen syö aina pari tuntia. Pääätä kun ei voi noin vain vaihtaa...

Ja stressi syntyy vain tekemättömistä töistä :-(

@Mitro : bingo & +1 .

@Mitro Juurikin noin. Hyvin ilmaistu.

@Mitro Stressi poistuu hyvin, jos saa jotain tehtyä intensiivisesti haluamansa ajan. Mulle se on 25 minuuttia. Toisaalta noin isommalla skaalalla mä en välttämättä joka päivä halua tehdä intensiivisesti koodia. Kontekstin vaihtuminen on hankalaa ainoastaan, jos se tapahtuu jonkun muun pillin mukaan. Puolen tunnin välein voi tehdä dramaattisestikin erilaisia hommia, jos lähtökohtana on alunpitäen, että se on odotettavissa ja okei.

Samalla tavalla multa on kyselty, että eikö ole kauheaa, kun olen töissä joutunut muuttamaan 2 kuukauden välein. Se ei ole mitenkään kamalaa, jos siitä on etukäteen sovittu ja siihen on valmistauduttu henkisesti.

@ferrix Olisko tietotyön antiteesi sellainen duuni, jossa joku viheltää pilliin ennalta-arvaamattomina ajankohtina ja pakottaa vaihtamaan fokusta? Eräänlainen random intervallityö?

Aiheeseen liittyvä hyvä blogaus Kauppalehden blogeissa: Microsoft-pomo Mika Okkola pohtii tietotyötä: http://microsoft.blogit.kauppalehti.f...

@ubiq Kiitos vinkistä kiinnostavan ketjuun. Tässä vaiheessa ei enää "jaksa ehtiä" lukea kaikkea tarkasti läpi, mutta päällisin puolin näyttäisi, että jengin kokemukset vastaavat hyvinkin kaikkea sitä, mistä meikäläisissä piireissä on keskusteltu ns. uutena työnä. Ehkä tyydyn tässä vaiheessa heittämään vain yhden pointin ja muutaman kirjallisen vinkin.

Pointti on se, että kun puhutaan työstä, jossa suoritus on luonteeltaan ennemminkin henkinen kuin fyysinen (vaikka perimmiltään tällainen erottelu onkin harhainen), työ ei ole vain ajatonta ja paikatonta, vaan se on jossain määrin myös yksilöimätöntä.

Työn subjekti tai tekijä ei ole tosiasiassa yksilö (vaikka juridisesti onkin, koska järjestelmämme on yksilöivä, eikä esim. kansalaispalkkaa tai perustuloa tunneta), vaan ryhmä, ryhmäsubjekti.

Mitä kirjallisiin vinkkeihin tulee, niin uuden työn keskusteluja löytyy aika paljon esimerkiksi verkkolehti Megafonista (erityisesti vanhasta versiosta http://megafoni.kulma.net)) sekä Tutkijaliiton Polemos-kirjasarjasta (http://bit.ly/9sUHSH).

Eräs ehdottomasti lukemisen arvoinen artikkeli on saksalaisten sosiologien Hans Pongratzin ja Günter Voßin teksti From employee to ‘entreployee’: Towards a ‘self-entrepreneurial’ work force?, joka voi ladata pdf:nä täältä: http://bit.ly/c11kSR

Artikkeli on selkeä ja helppolukuinen. Sen sanoma on aika tykki. Tietotyöhön liittyvät kokemukset ovat yleistymässä kaiken työvoiman kokemuksiksi, sillä kapitalismi on siirtymässä uuteen paradigmaan ja työvoiman kuluttamisen tapaan. Artikkelin kirjoittajat puhuvat eräänlaisesta työläisyrittäjästä tai yrittäjätyöläisestä.

Eräs oma tuore blogaukseni käsittelee ko. artikkelia, joskin blogauksen lähtökohtana on ulkopuolisille ehkä hieman vaikeasti hahmottuva "välienselvittely" muutaman vasemmistokonservatiivin kanssa... ;)

Tässä kuitenkin linkki: http://bit.ly/a83Lpj

Cheers! :)