viima

Kansalaisjournalistinen (public journalism) ohjelma televisiossa hyvä esimerkki siitä, miten ohjelmien pitää muuttua. YLE:n ensimmäinen tämäntyyppinen ohjelma, joskin 2003 aloitettu Suomi puhuu oli myös hyvin lähellä vastaavaa. Suomi puhuu oli suora studiolähetys Jyväskylästä, verkkosivujen kautta haettiin aiheita joista sitten puhuttiin (mm. keskustelupalsta).

Nyt joutuu taas ärsyyntymään tästä kansalaisjournalismin määrittelystä: myös nyt YLE-tapauksessa kansalaisjournalismista puhutaan public journalism -merkityksessä (toimittaja tekee) eikä citizen journalism -merkityksessä (bloggaajat, kansalaiset tekevät), jona kansalaisjournalismi Tampereen yliopiston ulkopuolella ymmärretään. Tämän public journalism -näkemyksen mukaan esim. blogeista ei saisi puhua kansalaisjournalismina, vaan KJ on toimittajien tekemää, kansalaislähtöistä journalismia. Täällä siis tyrkytetään näkemystä, jonka mukaan blogeille yms. kansalaisten tuottamalle journalismille olisi keksittävä joku muu nimitys, koska nämä täällä haluavat puhua omasta työstään/tutkimuskohteestaan kansalaisjournalismina. Tätä luentoa ennen tutkija Ruusunoksa tyrkytti samaa näkemystä kansalaisjournalismin olemuksesta.

Bloggaajana on vaivalloista käsittää, miksi täällä jankutetaan kansalaisjournalismin olevan toimittajien tekemää journalismia, kun eihän sitä muuallakaan ymmärretä sillä tavalla. Ärsyttävää. Citizen journalism on englanniksi nimitys yleisesti ymmärretylle kansalaisjournalismille eli blogeille yms. Näiden jankuttamasta kansalaisjournalismista alan siis ehkä käyttää ilmaisua public journalism, eli yleisölähtöinen, toimittajien tekemä journalismi / jutut.

Keränen: Tavalliset ihmiset käsittävät kansalaisjournalismin mielipide- tai puhelinkontaktiohjelmaksi. Kansanradio YLEn sisäisessä arvostuksessa ei kovin korkealla. Enemmän mielipidepalsta kuin journalismia.

Katsotaan video Suomi Expressistä ja myyrien yms. eläinten pyydystämisestä. Haastateltava, loukkuja esitellyt setä oli toimittajan mökkinaapuri.

Public journalismin periaate: ihmisten arkinen kokemus tärkeä tietolähde.

Suomi Express vakioitu, ohjelmassa aina tietyt osit. Lähes kaikki juttuaiheet saadaan lukijoilta. Juttujen jälkeen palautteita voidaan käsitellä myös toimittajan videoblogissa.

@viima 'Kansalaisjournalismi' oli muotia silloin kun minä viestintää opiskelin - siis noin vuosikymmen sitten. Oma gradunikin käsitteli kansalaisjournalismia ja luin vinon pinon aihetta käsittelevää kirjallisuutta.

Tuolloin mm. Aamulehden tekemät kansalaisjournalistiset kokeilut olivat hip ja pop, homma toimi siis niin, että koottiin kansalaisista raati, joka kokoontui keskustelemaan ja jonka esille nostamista puheenaiheista toimittaja sitten teki jutun, käyttäen raatia tietolähteenään. Se oli kansalaisjournalismia se, blogaamisesta ei tiedetty tuolloin vielä mitään (Suomessa ainakaan).

Mä itse siis käsitän kansalaisjournalismin tällaiseksi 'toimittaja tekee juttuja tavisten ehdottamista aiheista'. Mun mielestä nykyajan kansalaisjournalismi blogeineen ja mikroblogeineen on jotain ihan muuta. Ja ärsyttää, että kansalaisjournalismi-termiä käytetään vieläkin. So yesterday! Mielestäni tarvittaisiin kokonaan uusi termi määrittelemään nykytilannetta!

Mitä se voisi olla? Onko blogaaminen ylipäätään journalistista työtä? Blogaaja tuottaa mietittyä sisältöä ja uusia näkökulmia, mutta niin tuottaa esim. kirjailijakin.

@outiV , on melkoinen tämä käsiteongelma: itse taas olen aina tottunut siihen, että kansalaisjournalismi on kansalaisten tekemää, blogeja yms (eli citizen journalism). Mulle tuli viime vuonna ihan yllätyksenä tämä toinen nimitys (eli public journalism), koska HS:nkin jutuissa kansalaisjournalismi on ymmärretty blogeina yms.

Toisaalta mua hieman myös ärsyttää tämä elitistinen asenne, etteivät kansalaisten tekemät jutut juuri koskaan olisi journalismia, vaan kansalaisjournalismikin olisi jätettävä toimittajien hoidettavaksi.

Katsojien ja toimittajaopiskelijoiden välillä on pieni kuilu: nauramme täällä näille myyräjutuille. Katsojat ja ne ihmiset, joita haastatellaan, eivät kuitenkaan naura. YLEn ajankohtaisjournalismin yksi painopisteistä on kansalaisjournalismi, public journalism. Toimittaja joutuu miettimään, kuinka alentua kansalaisten tasolle.

Tai oikeastaan kuilu taitaa olla vähän isompikin: naureskellaan myös Vaaliexpress-studiolähetykselle, jossa ollaan käymässä Pelkosenniemellä jossain ravintelissa yms. josta lähetys tehdään.

Keränen: Pienryhmäkeskustelujen (verkko, paikan päällä) merkitsee toimittajan roolin muuttumista: ei hae vain asiantuntijatietoa vaan kuuntelee ryhmää, tuottaa ja jalostaa tietoa.

Keränen: Sosiaalinen media ja public journalism eivät oikein kohtaa: kansalaisia arveluttaa portinvartijarooli. Siksi julkaistaan mielummin itse netissä kuin laitettaisiin tietoa toimittajille kansalaislähtöisen journalismin tekemiseksi.

@viima, kirjoitit, että "mua hieman myös ärsyttää tämä elitistinen asenne, etteivät kansalaisten tekemät jutut juuri koskaan olisi journalismia..."

Mä oon vähän eri mieltä. Kyse ei ole yksioikoisesti elitismistä, jos pyritään erottelemaan ammattitoimittajien työ 'journalismiksi' ja kansalaisten joksikin muuksi. Taustalla on mun mielestä jonkinlainen kysymys ja huoli siitä, mikä on tulevaisuudessa ammattitoimittajan toimenkuva ja työsarka.

Mun mielestä ammattitoimittajia ja journalismia tarvitaan tulevaisuudessakin suodattamaan ja kiteyttämään tätä maailmanmenoa, penkomaan ja paljastamaan mätäpaiseita. Työ mennee enempi tuohon tutkivaan ja taustoittavaan suuntaan, mahdollisesti rinnalle tulee uusia crowdsourcing-tyyppisiä työtapoja. Sen sijaan perinteinen uutisvirta valuu enempi vähempi sosiaalisiin medioihin ja yksinkertaisiin online-palveluihin. Tällaiseen uutisvälitykseen ei juurikaan koulusta tarvita, mutta juuri niissä piilee työsarkaa ja mahdollisuuksia myös bloggajille jne.

Yhtä kaikki, mun mielestä pitää voida erottaa journalismi ja kansalaisten tuottama materiaali. Oli se sitten kansalaisjournalismia tai jotain muuta.

@outiV Komppaan sua.
Olen koko ajan mitä olen alalla ollut 13 vuotta, selittänyt sitä, ettei ammattitaitoisten toimittajien kannata olla huolissaan uuden median edessä, sillä aina tarvitaan niitä ihmisiä, jotka oikeasti ja ammatikseen etsivät, käsittelevät ja muokkaavat informaatiota sellaiseen muotoon, että se kertoo oleellisen, taustoittavasti, perustellusti ja ymmärrettävästi.

Toisaalta ne toimittajat jotka eivät sopeudu yhteisölliseen viestintään sosiaalisessa mediassa, tulevat enemmän ja vähemmän lipsahtamaan sivuraiteelle.

@Herra Allekirjoitan. Esim. @Tuija tekee Ylessä mielenkiintoista ja tärkeää duunia etsimällä ja pohtimalla tulevaisuuden toimittajien netti-identiteettiä ja toimenkuvaa. Kunpa olisin vielä Yle-aikoinani moisesta tiennyt...

@outiV nyt kun otit asian puheeksi, niin just torstaina kirjoitin siitä, miten toimittaja voisi toimia sosiaalisen median areenoilla. Tunnistan @viima sun tuskan kansalaisjournalismin määritelmän kanssa, olen itse yrittänyt väistää sitä puhumalla verkkoon julkaistusta kansalaismediasta. Ammattitoimittaja kai haluaa pitää käsitteen "journalismi" omana käytäntönään, ja toisaalta monet bloggaajat sun muut kansalaismeediot ovat ensimmäisiä sanomassa, että se mitä he tekevät, ei ole journalismia, se on keskustelua, tai jotain ihan muuta. En antaisi termien sekavuuden kuitenkaan masentaa, vaan yrittäisin hakea yhteistyön malleja, jossa medialukutaitiset ja -kirjoitustaitoiset kansalaiset voivat yhdessä ammattijournalistien kanssa tuottaa ja uudistaa suomalaista viestintäkenttää.

RTTL pitää parin viikon päästä seminaaria, jossa huhuillaan journalismille pelastajaa. Että on ne ammattijournalistitkin vissiin hiukan hukassa, kun internet tuhoaa niiden bisnesmallit.

@outiV , en toki ole lakkauttamassa ammattitoimittajien työtä.

Musta tämä selkeä jako esim. ammattitoimittajan ja kansalaisbloggaajan välillä tuntuu omituiselta jo ihan henkkoht. syistäkin: kun nyt syksyllä aloin opiskella tiedotusoppia mietin, että missäköhän vaiheessa vaikkapa omat blogini muuttuvat kansalaisbloggaaja-jaarittelusta toimittajan kirjoittamaksi asiaksi, jonka voi joku ottaa vaikka vakavasti. Riittääkö sisäänpääsy tiedotusoppiin, vai pitäisikö olla pari vuotta opiskelua takana. Moni kansalainen kun voi olla ammattitoimittajaa huomattavasti viisaampi sillä alueella, josta netissä blogia kirjoittaa. Kirjoittamisen kriteerit ovat tietysti sitten toisenlaiset kuin ammattijournalismin puolella.

Toisaalta tämä koko ammattijournalistit vs. bloggaajat yms. ei oikein edes kuulunut tähän, koska eihän tuolla luennolla puhuttukaan kuin toimittajien tekemästä, kansalaislähtöisestä journalismista. Yleisöstäkin mainittiin, että Aamulehti oli aikanaan keskittynyt kirjoittamaan Hervannan asioista erityisen pikkutarkasti, koska lehteä tilattiin siellä vähän ja näin toivottiin uusia tilaajia.

Toisaalta tämä elitismi hieman liittyi myös tähänkin kansalaisjournalismiin, koska siinäkin tuntui ettei monikaan ota vakavasti edes toimittajaa, joka kirjoittaa kansalaisia lähellä olevista asioista.

@Tuija kiitos vertaistuesta ja seminaarivinkistä. Ei tästä termien sotkusta liene hirveästi murhetta itselleni, en ole muutenkaan kaikkein innokkaimpia journalismin määrittelijöitä.

The <a href="http://bestfinance-blog.com/topics/mo... loans</a> seem to be very useful for people, which are willing to start their business. As a fact, that's not really hard to receive a bank loan.